Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

tammikuu 2012

#someviha

”Darkness cannot drive out darkness; only light can do that. Hate cannot drive out hate; only love can do that. ”
Martin Luther King, Jr.

Olen tuijottanut tietokoneen ruutua useana päivänä pohtien, mistä aloittaisin tämän tekstin. Vihasta ei ole helppo kirjoittaa. On paljon leppoisampaa kirjoittaa ilosta ja inspiraatiosta. On mukavaa jakaa unelmia tai unohtumattomia hetkiä. On henkisesti kevyempää kirjoittaa hattaraisia tekstejä, jotka eivät herätä liian voimakkaita tunteita suuntaan tai toiseen.

Mutta maailma on yhä enenevässä määrin paljon muutakin kuin vaaleanpunaisia pilviä.

Vielä reilut kymmenen vuotta sitten oli etuoikeus saada oma ääni kuuluviin mediassa. Ajat ovat muuttuneet. Nykyään jokaisella on mahdollisuus sanoa sanottavansa – jopa monta eri formaattia, joiden kautta sen voi tehdä. Kenenkään ei tarvitse sitoutua journalistin ohjeisiin, ei puhua totta tai rakentavasti. En tietenkään ole niin naiivi, että uskoisin jokaisen toimittajankaan sitoutuvan hyvän journalismin periaatteisiin, mutta sosiaalinen media mahdollistaa sen, että joka päivä julkaistaan paljon materiaalia, joka ei kulje minkäänlaisen seulan läpi. Ihmiset julkaisevat ajatuksiaan samalla sekunnilla, kun saavat ne päähänsä. Se on muuttanut koko mediakentän. Kaikki tapahtuu reaaliajassa, niin hyvässä kuin pahassa.

Internet kehitettiin aikoinaan, jotta ihmiset voisivat olla helpommin yhteydessä toisiinsa. Samasta syystä on perustettu lukuisia erilaisia sosiaalisen median kanavia.

Mutta rakentavatko ne ihmisten yhteyttä vai enemmänkin ylemmyydentuntoa?

Viime vuosien aikana on nähty, miten kuka tahansa voi joutua äkillisesti somevihan uhriksi. Erityisherkkänä ihmisenä tekee pahaa edes ajatella, millaiset traumat ihmiselle sellaisesta voi pahimmillaan jäädä. Itse tuskin selviäisin kovinkaan hyvin. Mediassa nousee aika ajoin esiin tapauksia, joissa nettikiusaaminen on johtanut jopa itsemurhaan. Nämä eivät ole enää edes yksittäistapauksia.

Nettikiusaaminen saattaa olla jopa petollisempaa kuin kasvotusten tapahtuva, sillä kiusaamista voidaan viestipalveluiden välityksillä harrastaa muiden huomaamatta milloin tahansa, vaikkapa kesken koulun oppitunnin. Oli kyseessä sitten vihapuhe Twitterissä tai inhottavien viestien lähettely WhatsAppissa, seuraukset voivat olla vakavia. Kukaan ei tiedä, millaisia taisteluita toinen ihminen elämässään parhaillaan käy. Siksi en keksi sosiaalisen median käytölle mitään sen parempaa ohjetta kuin että ollaan ystävällisiä toisillemme vaikka emme ymmärtäisi toisen ajatusmaailmaa.

Lentokone auringonlasku

Oli vuoden ensimmäinen päivä vuonna 2016. Makasin kotona väsyneenä ja tylsistyneenä etsimässä viihdykettä sosiaalisen median syövereistä. Twitterissä silmiini osui tapaus #teriniitti. Huokaisin syvään, sillä montaa tuntia ei ollut ehtinyt alkanutta vuotta kulua, kun somekansa jo oli vaatimassa ensimmäistä ihmistä tuomiolle. Aluksi tilanne huvitti ja ihmetytti minua samaan aikaan. Miksi fiksu ihminen oli julkaissut niin mauttoman postauksen? Entä miksi ihmiset reagoivat siihen niin voimakkaasti?

Teri Niitti oli samalla hetkellä lennollaan, matkalla New Yorkiin. Pitkä lento kesti sopivasti lähes koko päivän ajan eikä Terillä ollut luonnollisestikaan lennolla nettiyhteyttä käytössään. Useimmilla suomalaisilla sen sijaan oli vapaapäivä ja aikaa notkua somessa – sekä osallistua somekohun liekittämiseen. Seurasin keskustelua Twitterissä ja välillä silmäilin alati kasvavaa kommenttiketjua Terin Instagram-kuvan alla. Siis sen kuvan, josta tämä helvetti lähti irti. Palataanpa hetkeksi siihen, mistä tässä kohussa oikeastaan oli kyse. Teri julkaisi juuri ennen lähtöään kuvan lentokoneessa lastaan imettävästä äidistä, saatetekstillä: ”Tiedän, että tästä päivityksestä nousee helvetinmoinen meteli, mutta olisiko liikaa pyydetty julkisilla paikoilla imettäviltä äideiltä, että he peittäisivät toimenpiteen huivilla.”

Teri onnistui sohaisemaan varsinaiseen muurahaispesään. Kohu paisui paisumistaan. Jossain vaiheessa iltaa oltiin menty jo niin pitkälle, että tilanne todellakaan ollut enää huvittava. Hastag #teriniitti valloitettiin imettävien äitien rintakuvilla (kuvissa oli keskiössä vaihtelevasti joko vauva, imetystilanne tai rinnat) ja kuvat Terin omista töistä, eli stailauksista, katosivat Instagramissa yhä pidemmän selauksen taakse. Ennen keskiyötä imetyskuvia oli julkaistu Instagramissa jo lähemmäs 1000. Sitten alkoi ilmestyä blogipostauksia. Myös valtakunnan suurimmat mediat alkoivat uutisoimaan tapauksesta jo alkuillasta, eli siinä vaiheessa, kun Terillä ei ollut mahdollisuutta itse ottaa kantaa koko asiaan.

Jotkut toki keskustelivat aiheesta, eli julki-imettämisestä, asiallisesti, mutta pahimmat ihmisten kommentit olivat ala-arvoisia ja törkeitä. Ne menivät sellaisiin henkilökohtaisuuksiin, jotka eivät liittyneet koko asiaan millään tavoin. Joidenkin mielestä Teri olisi pitänyt tappaa. Hänen seksuaalinen suuntautumisensa nostettiin esiin erittäin ikävään sävyyn useissa päivityksissä. Lopulta vihaposti, jota hän sai, ulottui myös Terin vakavasti sairaaseen äitiin. Kaikkea ei tietenkään pystynyt sosiaalisesta mediasta näkemään, sillä Teri sai palautetta myös yksityisesti. Hän on myöhemmin haastatteluissa kertonut tästä kokemuksesta sekä masennuksestaan, johon hän myöhemmin samana vuonna sairastui.

Tähänkö on tultu, että yhden Instagram-kuvan perusteella ihmiset pitävät oikeutettuna toivoa jonkun kuolemaa?

Teri oli harkitsematon postauksensa suhteen. Hänen parisuhteensa oli juuri päättynyt, joten voin hyvin kuvitella, että hänen ärsyyntymiskynnyksensä oli matalampi kuin yleensä. Se ei tietenkään ole mikään selitys hölmöilylle, mutta jokainen tietää omasta kokemuksesta, että särkyneenä ihminen tekee harkitsemattomia asioita, kuka milläkin elämän osa-alueella. Seuraavana päivänä Teri pyysi anteeksi, mutta se ei kaikkia kiinnostanut. Ei siltikään, vaikka jokainen on varmasti itsekin tehnyt mokia, myös sosiaalisessa mediassa (jos sitä on koskaan käyttänyt). Kollektiivinen ylemmyydentunto on niin mukava tunne, että siitä on vaikea päästää irti.

Imetyskuvat pysyivät #teriniitti hashtagin suosituimpien kuvien listalla Instagramissa Terin kuolemaan saakka. Loppuelämänsä ajan jotkut halusivat leimata hänen mieheksi, joka vihaa imettäviä äitejä. Onneksi hänen läheisilleen ja yhteistyökumppaneilleen hän oli jotain ihan muuta ja sillä on lopulta paljon enemmän merkitystä kuin tuntemattomien vihalla. En tiedä, miten itse reagoisin, jos joku oma nolo mokani nostettaisiin julkiseen keskusteluun ja ihmiset alkaisivat toivoa kuolemaani tai uhkailemaan perhettäni. Jokainen voi miettiä omaa häpeällistä hetkeään tai noloa mokaansa, joka olisi pitänyt jättää tekemättä. Tuskin kukaan ilahtuisi, jos päätyisi tällaisten asioiden tiimoilta julkiseen ryöpytykseen.

Lentokone auringonlasku

Miltä sinusta tuntuisi, jos itse joutuisit kestämään muutenkin vaikeassa elämäntilanteessasi tuntemattomien ihmisten vihaa? Tämä ei ole teoreettinen kysymys, sillä jonain päivänä kuka tahansa voi olla tuossa tilanteessa. Vihanpurkauksen voi laukaista huono vitsi, puolihuolimattomasti kirjoitettu päivitys, väärinymmärrys, epäsuosittu mielipide, jonkun ihmisryhmän puolustaminen  – tai oikeastaan mikä tahansa.. Ihmiset kun ovat arvaamattomia ja välillä todella armottomia.

Miten aikuiset voivat opettaa lapsille, että kiusaaminen on väärin, jos he samaan aikaan raatelevat toisiaan sosiaalisessa mediassa mitä julmemmin sanakääntein? Virtuaalisesti tapahtuva henkinen pahoinpitely ei ole yhtään vähemmän todellinen. Jostain syystä ihmiset kuitenkin sanovat virtuaalisesti asioita, joita heillä ei koskaan tulisi edes mieleen sanoa kasvotusten. Nykylapset ovat diginatiiveja, jotka oppivat käyttämään tekniikkaa jo ennen kuin oppivat puhumaan – siitä aikuisten ei tarvi olla huolissan. Sen sijaan aikuisten pitäisi huolehtia siitä, että opettavat lapsille, miten ihmisiä kohdellaan, kasvotusten ja virtuaalisesti. Se on asia, johon lapset kaikkina aikoina tarvitsevat aikuisten esimerkkiä. He seuraavat tarkasti, mitä aikuiset tekevät. Ja jäljittelevät sitä.

Tiedän, että maailmassa tapahtuu yhä enenevässä määrin asioita, jotka pelottavat ja ahdistavat, vihastuttavat ja tuovat turvattomuutta. Omia fiiliksiä purkaessa ei aina tule miettineeksi, onko oma teksti ystävällistä tai rakentavaa. En minäkään ole aina onnistunut. Olen julkaissut tekstejä netissä vuosikaudet joka päivä, joten totta kai aina välillä on tullut sanottua sellaista, mikä ei jälkikäteen ole tuntunut hyvältä idealta. Huolimatta siitä, mitä minä olen tehnyt tai mitä sinä olet tehnyt, ehdotan, että vihataan tänä vuonna vähemmän kuin aiemmin. Tämä maailma tarvitsee nyt rakkautta ja armoa.

____________________________________________________

IG ja SC: @mirkahannele
Twitter: @mirkahannelen
FB: @reasonforseasonblog

Reason for Season 5 vuotta

Viisi vuotta sitten, aivan Matkamessujen kynnyksellä, aloitin matkan, joka ilokseni  jatkuu edelleen. Tänään saan juhlia blogini viidettä syntymäpäivää.

Reason for Season sai alkunsa, koska olin yhä enenevissä määrin alkanut kirjoittamaan matkailusta ja vähemmän muista aiheista. Aloittaessani matkablogin takana oli noin 1500 blogipostausta monessa eri blogissa, mutta yksi toisensa jälkeen aiemmat projektini kuihtuivat pois. Maailma, matkailu ja ihmiset ovat jääneet sydämeeni sellaisella tavalla, että en osaisi enää kuvitella keskittyväni teksteissäni muihin aiheisiin.

Olen saanut viiden vuoden aikana nähdä, miten matkablogit ovat käyneet läpi murroksen matkapäiväkirjoista vakavasti otettavaksi matkailumediaksi. Olen näiden vuosien aikana vaihtanut kirjoituskieltä puoliksi englantiin ja sitten palannut takaisin rakkaaseen kotimaiseen. Vuorotellen on itkettänyt ja naurattanut, ihastuttanut ja vihastuttanut. Olen miettinyt bloggaamisen lopettamista liiankin monesti, mutta ennen kaikkea olen saanut tämän viiden vuoden aikana enemmän kuin koskaan osasin kuvitella.

Matkamessut ovat jälleen alkamaisillaan. Huomenna, eli torstaina, on vuorossa ammattilaispäivä ja perjantaina ovet avautuvat yleisölle. Tänä vuonna matkabloggaajat ovat mukana monin tavoin, oma suosikkiprojektini on upeiden bloggaajakollegojeni järjestämä Travel Bloggers Give Back -hyväntekeväisyystempaus. Viime vuonna kerättiin rahaa Nepaliin, tänä vuonna rahat lahjoitetaan lasten koulunkäyntiin Laosissa. Jokainen messukävijä voi osallistua projektiin ostamalla bloggaajien upeita valokuvia, joiden tuotto ohjataan perille avustuskohteeseen Planin kautta. Itse aion ehdottomasti suunnata valokuvaostoksille. Tämä on sangen mielekäs tapa antaa takaisin maailmalle, jolta me kaikki olemme saaneet paljon.

phuket sydän

Maailma muuttuu hyvässä ja pahassa

Viiteen vuoteen mahtuu paljon. Maailma on muuttunut enemmän kuin koskaan, hyvässä ja pahassa. Tekniikan kehitys on jäätävän nopeaa ja sosiaalisesta mediasta on tullut viime vuosina niin kiinteä osa ihmisten arkipäivää, että on vaikea edes muistaa, millaista kommunikaatio oli aiemmin. Itse olen viiden vuoden sisällä hankkinut ensin ensimmäisen iPadini ja sittemmin ensimmäisen älypuhelimeni. Pitkään pysyttelin poissa mobiililaitteiden maailmasta, mutta lopulta oli pakko hypätä mukaan.

En ole koskaan ollut se, joka pysyttelee eturintamassa mukana tekniikan kehittyessä. Siinä missä nykylapset osaavat käyttää mobiililaitteita ennen kuin oppivat puhumaan, minä hankin ensimmäisen tietokoneeni 22-vuotiaana ja ensimmäisen älypuhelimen muutama kuukausi ennen kolmekymppisiäni. Olen kiitollinen siitä, miten helpoksi kommunikaatio on nykyään tehty, mutta samalla olen huolissani. Virtuaalinen kommunikointi myös hämärtää käsityksiä siitä, mitä on ok sanoa toiselle ihmiselle. Haluaisin nähdä, että ihmiset yhä enemmän nousisivat virtuaalista kiusaamista vastaan ja ymmärtäväisivät, että pahat sanat satuttavat missä tahansa.

Rakkaus viraaliksi

Elämme maailmassa, jossa blogipostaukset, YouTube -videot tai sosiaalisen median päivitykset voivat mennä viraaliksi parhaimmillaan/pahimmillaan muutamassa minuutissa. Valitettavan usein viestit, jotka leviävät hetkessä laajalle, eivät ole positiivisia. Toisten virheillä, jopa elämän musertavimmilla hetkillä ratsastetaan ja rahastetaan. Myös vakavasti otettavat mediat ovat alkaneet käyttämään vastenmielisiä klikkiotsikoita, koska kilpailu ihmisten huomiosta on kovaa ja armotonta. Sekä yksityishenkilöt että mediat haluavat saada äänensä kuuluviin keinolla millä hyvänsä.

Nykyään jokainen sosiaalisita mediaa käyttävä joutuu olemaan hieman varpaillaan, koska käytännössä kuka tahansa voi joutua yllättävän somevihan kohteeksi. Ihmiset ilmaisevat tunteitaan sosiaalisessa mediassa paljon voimakkaammin kuin he milloinkaan tekisivät kasvotusten. Erityisesti julkisuuden henkilöitä seurataan intensiivisesti ja heidän tehdessä yhdenkin virheen, on valtava joukko valmiina hyökkäykseen. Mitä enemmän jotain henkilöä idolisoidaan sitä rajummin hänet myös demonisoidaan. Aion kirjoittaa aiheesta oman postauksen lähitulevaisuudessa, sillä koen, että meistä jokaisella, myös minulla, on vastuu siitä, miten kohtelemme ihmisiä.

Minun toiveeni vuodelle 2017 on, että käyttäisimme äänemme rakentamiseen tuhoamisen sijaan. Tehdään rakkaudesta viraali, annetaan hyvän kiertää, muistetaan olla armollisia ja tehdään muille ihmisille niin kuin tahtoisimme heidän tekevän meille.

Nähdään Matkamessuilla!

kaks

 

 

 

Laatuaikaa Tukholmassa

 

Tukholma Södermalm

Suosikkimatkojani eivät ole ne, jotka näyttävät kauneimmalta Instagramissa tai herättävät kateutta muissa ihmisissä. Parhaita reissuhetkiä ovat ne sellaiset, jolloin on niin kiire olla läsnä ystävien kanssa, että koko sosiaalinen media unohtuu ja kamerakin jää enimmäkseen laukkuun. Vaikka olen samaa mieltä siitä, että arjesta olisi hyvä tehdä sellainen, ettei viikonloppuja tarvitse odottaa, niin viime viikoloppua olin odottanut kauan. Viimeiset viikot laskin päiviä, sillä minulla oli ikävä Tukholmaa ja aivan erityisen ikävä viettää aikaa ystävieni kanssa.

Tukholma Södermalm

En laittaisi ollenkaan pahakseni asumista Tukhomassa. Tällä hetkellä ajatus tuntuu kuitenkin kaukaiselta, sillä minulla on hädin tuskin varaa asua Helsingissäkään. Kuten moni tietää, Tukholmasta ei noin vain vuokrata asuntoa – ei varsinkaan keskustan alueelta, sillä asuntopula on järjetön. Ystäväni kuitenkin sai Södermalmilla sijaitsevan kaksionsa päivässä. Hänen asuntonsa kattoterassilla seistessämme mietin, miten ihmeellistä elämä toisinaan on. Pelkästään tämä maisema olisi saanut hymyn huulilleni pitkäksi aikaa, mutta sen lisäksi sain jakaa nämä päivät Tukholmassa yhteensä viiden rakkaan ystävän kanssa. Viikonlopun agendasta johtuen minulla ei siis tällä kertaa ole tarjota huikeita matkavinkkejä Tukholmaan. Voin kuitenkin sydämestäni suositella tätä kaupunkia, joka on täynnä kaunista arkkitehtuuria, tyylikkäitä ihmisiä ja trendikkäitä ravintoloita. On jo ikävä takaisin.

Tukholma Södermalm

Haluaisin matkavinkkien sijaan muistuttaa tekstilläni siitä, miten merkityksellistä on välittää heistä, joiden kanssa jakaa matkansa – myös itsestään. Toivon, että kukaan ei kadottaisi itseään ja unelmiaan kiireen ja suorittamisen keskelle. Toisinaan elämä uhkaa jäädä sen jalkoihin, miltä elämä yritetään saada ulkopuolisten silmissä näyttämään. Minulla on etuoikeus elää sellaisten ystävien ympäröimänä, joiden seurassa ei tarvi esittää, jotka eivät hätkähdä, kun kyyneleet tulevat silmiini keskellä kaupunkia, jotka uskovat minun unelmiini silloinkin, kun oma visioni tuntuu olevan täysin kadoksissa. Sanotaan, että ihminen on keskiverto niistä viidestä ihmisestä, jonka kanssa viettää eniten aikaansa. Tämän viikonlopun perusteella minulla ei ainakaan ole mitään hätää. Sain viettää nämä päivät sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat rohkeita, inspiroivia, myötätuntoisia, uteliaita, innostuneita, luovia, viisaita ja täynnä elämää. Sellainen toivoisin itsekin olevani.

Tukholma Södermalm

Vaikka en uudenvuoden lupauksia tehnytkään (olisin rikkonut ne viimeistään tähän päivään mennessä) niin tänä vuonna aion panostaa ihmissuhteisiini erityisellä tavalla. Myös tulevilla reissuillani aion keskittyä laatuaikaan läheisten kanssa. Seuraavaksi olen lähdössä parhaan ystäväni kanssa Tallinnaan ja sen jälkeen toisen upean ystävän luo Lontooseen. Muutaman synkän viikon jälkeen elämä alkaa vähitellen saamaan kirkkaampia sävyjä, eikä se johdu pelkästään tästä sinisestä taivaasta Södermalmin kattojen yllä. Ystävät saavat minut uskomaan siihen, että elämä voittaa. Tänä vuonna tulen myös tässä blogissa kirjoittamaan enemmän ihmisistä ja enemmän niistä asioista, joilla on minulle kaikista eniten merkitystä. Olkoon vuosi 2017 täynnä ystävyyttä ja unelmia.

Tukholma Södermalm

Auringonlasku Phuketissa – Promthep Cape

Promthep Cape on yksi Phuketin kauneimmista auringonlaskupaikoista.

Kahden Thaimaassa viettämäni kuukauden aikana päädyin juuri sellaisiin paikkoihin, joihin en luullut enää palaavani – en varsinkaan tällä reissulla. Yksi näistä kohteista on Thaimaan suurin saari, Phuket.

Phuket ei vakuuttanut minua ensikohtaamisellamme. Liikkuminen saarella tuntui haastavalta ja hintataso muuhun Thaimaahan verraten kalliilta. Saari on kaunis, sen huomasin heti, mutta ajattelin, että en lähtisi Phuketiin ainakaan yksin koskaan. Muutin kuitenkin mieleni ja olen iloinen, että tein niin. Tällä kertaa pääsin näkemään saarta laajemmin ja päädyin jopa ottamaan reissun päätteeksi tatuoinnin. Nyt minulla on palmu tatuoituna nilkkaani muistuttamassa näistä päivistä.

Promthep Cape Phuket auringonlasku Promthep Cape Phuket auringonlaskuPromthep Cape Phuket auringonlasku

Auringonlasku Phuketin eteläkärjessä

Rakastan merta ja auringonlaskuja, siitä ei pääse mihinkään. Kahden Thaimaassa vietetyn kuukauden aikana en valitettavasti nähnyt kuin muutaman auringonlaskun, ja mertakin hyvin vähän. Pääsin kuitenkin ilokseni ihailemaan auringonlaskua aivan Phuketin eteläkärjessä, Promthep Capen näköalapaikalla. Tämä on yksi Phuketin tunnetuimmista ja kuvatuimmista paikoista, ja ymmärrän hyvin, miksi. Vaikka jouduin maksamaan tästä retkestä melko suuren summan taksikuskille, oli se kuitenkin sen arvoista.

En kuitenkaan erityisesti suosittele Phuketia kohteena heille, joilla ei ole mahdollisuutta vuokrata joko skootteria tai autoa. Varsinkin, jos on liikkeellä yksin, tulee taksien jatkuva käyttäminen nopeasti hintavaksi. Mikäli voi jakaa kustannukset jonkun kanssa, niin silloin tilanne on toki erilainen.

Promthep Cape Phuket auringonlasku Promthep Cape Phuket auringonlaskuAurongonlasku Phuket Promthep Cape

Taksikuskin valintaan kannattaa panostaa

Minulle kävi taksikuskin suhteen onneksi hyvä tuuri. Hän oli todella mukava ja vei vielä tämän auringonlaskuspaikan lisäksi toisellekin näköalapaikalle kuvailemaan. Taksikuskeja kyllä Phuketissa, kuten muissakin Thaimaan turistikohteissa riittää riesaksi saakka, joten ei kannata valita sellaista kuskia, josta tulee yhtään epämääräinen fiilis. Asiakaspalveluhenkisiä kuskeja kyllä löytyy, mutta kaikki eivät sellaisia ole – ja valitettavan monet taksikuskit ajavat myös humalassa. Minullakin on sellaisesta kokemusta, joten suosittelen näkemään mieluummin vaivaa kuskin löytämiseen kuin hyppäämään kenen tahansa kyytiin.

Käytin samaa kuskia vielä seuraavanakin päivänä, koska pystyin siinä vaiheessa jo luottamaan, että kaikki hoituu niin kuin on sovittu. Molempina päivinä buukkasin kuskin yhteensä noin kolmeksi tunniksi. Koska välimatkat Phuketissa ovat pitkiä, jäävät kuskit yleensä mielellään odottelemaan asiakastaan ja tuovat hänet takaisin lähtöpaikkaan. Promthep Cape on sen verran etäällä esimerkiksi Patongin rannalta, että on järkevää ottaa sellainen kuski, joka tahtoo lähteä tekemään edestakaisen reissun.

Promthep Cape Phuket auringonlaskuPromthep Cape Phuket auringonlasku Promthep Cape Phuket auringonlasku

Ravintola Promthep Capessa

Promthep Capen näköalapaikalta löytyy myös kohtuuhintainen ravintola, jossa söin päivällistä juuri ennen kuin aurinko painui mailleen. Tämä ilta jäi erityisellä tavalla mieleeni ja uskon, että jos pitää palmuista, merestä ja auringonlaskuista, niin silloin pitää myös Promthep Capesta.

Jos auringonlaskukokemuksen upgrade kiinnostaa, niin siinä tapauksessa suosittelen Baba Nest rooftopia. Hieman jäi kaivelemaan, että ajanpuutteen vuoksi jätin sen välistä kokonaan. Ensi kerralla en aio jättää tuota kokemusta välistä, maksoi mitä maksoi.

Promthep Cape Phuket auringonlasku Promthep Cape Phuket auringonlasku

Talvinen auringonlasku Suomenlinnassa

Helsingin edustalla sijaitseva Suomenlinna on talvella satumaisen kaunis. 

En pidä kylmästä, en sitten alkuunkaan. Samalla kuitenkin nautin näistä mielettömän kauniista aurinkoisista pakkaspäivistä, joita Helsingissä oli vastikään tarjolla parin päivän verran. Toissapäivänä tosin vannoin pysyväni sisällä vähintään kesään saakka, kun tulin vuoden kylmimpänä päivänä umpijäässä kotiin tuuliselta kuvausreissulta Uunisaaresta. Pysyttelin sisällä lähes vuorokauden verran, kunnes en enää malttanutkaan. Eilinen päivä oli onneksi vähemmän tuulinen, mutta ei säätä silloinkaan kovin lämpimäksi voinut todeta  – etenkään meren rannalla.

Eilisen kuvauskohteeksi valitsin Suomenlinnan. Olisi kannattanut lähteä matkaan jo aikaisin aamulla, jotta olisin saanut ikuistettua sen mielettömän upean merisumun, jota nyt pääsin ihailemaan enimmäkseen muiden valokuvista. Kaunista saaristossa oli joka tapauksessa! Suosittelen Suomenlinnaa talvikohteena, vaikka se tunnetaankin enemmän kesäpaikkana. Talvella Suomenlinnassa on erityisen upean näköistä.

Suomenlinna talvella

Suomenlinnaan pääsee HSL:n lipulla

Suomenlinna kuuluu Helsingin sisäiseen liikenteeseen, joten HSL:n kuukausikorttilaisten ei tarvitse maksaa matkasta erikseen. Jos käytössä on rajallisesti aikaa, niin suosittelen ottamaan lautan saarelle ja saman tien takaisin, sillä merimatka on kaunis jo itsessään. Lautat lähtevät Kauppatorilta, ja ainakin näin talvisaikaan liikennöivät noin 40 minuutin välein.

Olin myöhään liikenteessä ja ehdin vasta sellaiseen lauttaan, joka saapui Suomenlinnaan juuri, kun päivä oli painumassa mailleen. Loppujen lopuksi ajoitus oli kuitenkin loistava, sillä sain katsella kaunista auringonlaskua lauttamatkan aikana. Samalla lautalla oli myös monia muitakin ihmisiä, jotka olivat lähteneet valokuvaamaan.

Kesällä Suomenlinnan lautat ovat ääriään myöten täynnä, sillä saari on yksi Suomen suosituimmista kesänähtävyyksistä, mutta talvella useimmat jättävät Suomenlinnan kokonaan välistä. Oli ihan mukavaa, että ympärillä oli muitakin, jotka olivat lähteneet kuvailemaan kylmästä säästä huolimatta. Ei ollut yksinäinen fiilis, vaikka yksin liikenteessä olinkin. Pienen hetken ajan sain ihailla myös sateenkaaren väristä haloilmiötä, joka muistutti vuoden takaisesta päivästä, joka on ollut ehkä kaunein koskaan Helsingissä näkemäni.

Helsinki halo tammikuuHelsinki tammikuuSilja Line HelsinkiSuomenlinna talvellaSuomenlinnan auringonlasku talvella

Olen iloinen, että tuuli ei ollut yhtä pureva kuin edellisenä päivänä. Luulen, että en olisi kyennyt jäämään maihin, jos sää olisi ollut yhtään kylmempi. Kuvaaminen ilman käsineitä pakkassäällä teki tehtävänsä joka tapauksessa. Hyppäsin maihin noin 40 minuutiksi, mikä oli ihan riittävä aika pakkasella.

Mukana matkassa minulla oli vanha Lumixin kamerani, sillä olen tullut varovaiseksi uuden kamerani hajottua Thaimaassa. Onnekseni olen saanut jo vakuutuksen ansiosta uuden kameran, mutta en näillä säillä uskaltanut sitä ulkoiluttaa, koska haluan kameran pysyvän matkassani vielä kauan.

Suomenlinna auringonlasku tammikuuSuomenlinna auringonlasku talvellaSuomenlinna auringonlasku talvella Suomenlinna auringonlasku talvellaSuomenlinna talvellaSuomenlinna auringonlasku talvella

Suomen talvi on häikäisevän kaunis

Olen kiitollinen, että minulla on mahdollista nähdä tällaista kauneutta kotimaassani. Suomen 100-vuotisjuhlavuosi on juuri alkanut ja olen siitä innoissani. Aion koota kaikki tänä vuonna kirjoittamani Suomeen liittyvät postaukset tunnisteen #suomi100 alle. On suuri etuoikeus elää itsenäisessä maassa, jossa elinympäristöni on kaunis, puhdas ja ennen kaikkea turvallinen.

Monet matkabloggaajat ovat viime aikoina tarttuneet kotimaa-aiheisiin ja muutamia uusia blogejakin on tämän tiimoilta aloitettu. Suosittelen seuraamaan erityisesti Lauran ja Rimman Fall into Finland -blogia, joka on avattu aivan vastikään. Nämä naiset ovat lahjakkaita kuvaajia, joten tulevaisuudessa tullaan näkemään taatusti upeaa materiaalia Suomesta.

Suomenlinna auringonlasku talvellaSuomenlinna auringonlasku talvella Suomenlinna auringonlasku talvellaSuomenlinna auringonlasku talvellaSuomenlinna auringonlasku talvella
Mitä tähän Suomenlinnan kuvausreissuun tulee, niin sen verran tuli kylmä, että taisin päivän mittaan käydä viidesti kuumassa suihkussa ja lisäksi kerran saunassa lämmittelemässä. Oli se kuitenkin sen arvoista, sillä tällaisia päiviä on Helsingissä harvoin.

Mitä parhainta Suomen juhlavuotta kaikille! Nautitaan jokaisesta päivästä – kylmästä ja lämpimästä.