Aurinko paistaa, enemmän kuin elämässäni koskaan aiemmin marraskuun aikana. Terveiset Pohjois-Thaimaan Chiang Maista, jossa pidän tällä hetkellä tukikohtaani!
Olen viettänyt viimeiset kolme viikkoa Thaimaassa, joka on aina tuntunut minulle toiselta kodilta. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun olen Thaimaassa loppuvuoden aikana. Aiemmin olen paennut Suomen talvea vasta tammi-helmikuun pahimpien pakkasten aikaan, mutta olen tullut siihen tulokseen, että kaamosaika ja loputon pimeys ovat minulle yksinkertaisesti liikaa. Halusin siis lähteä pimeyttä karkuun tällä kertaa jo ennen kuin kaamosmasennus saisi minusta yliotteen.
Samalla hetkellä, kun lähdin, satoi Suomessa ensilumi. Talvi saapui todella varhain ja on ollut hämmentävää katsoa kuvia lumesta, jonka luulin saapuvan Etelä-Suomeen vasta parin kuukauden kuluttua. Sittemmin lumet ovat ilmeisesti sulaneet, sillä monet ovat valitelleet marraskuista pimeyttä viime päivinä. Lähdin siis Thaimaahan ensisijaisesti pimeyttä pakoon, mutta myös tekemään töitä ja pohtimaan tulevaisuuttani. Tällä hetkellä näyttäisi, että minulla riittää jonkin verran työjuttuja ainakin ensi vuoden ensimmäisille kuukausille, mikä lämmittää mieltä, sillä täällä tropiikissa ajatukset harhailevat helposti muihin juttuihin kuin tulevien kuukausien suunnitteluun.
Olen aloittanut freelancerina työskentelyn syksyn aikana, eikä luonnollisesti ole itsestäänselvyys, että töitä riittää. Viime viikkoina projekteja on onneksi ollut ihan sopivasti, joten olen päässyt nauttimaan myös auringosta. Aurinko kylläkin saapui kuvioihin vasta oltuani Thaimaassa jo lähes kaksi viikkoa. Sadekausi oli juuri loppumaisillaan marraskuun alussa ja ehdin saada niskaani muutamat ihan kunnon rankkasateet. Välillä meinasi jo hymy hyytyä, kun mietin, josko sää kirkastuu ollenkaan, mutta aurinkoisten säiden alettua ei yhtään pilvistä päivää ole näkynyt.
Yksi juttu, jota Chiang Maissa on mahdoton ohittaa, on kahvilat. Luulisi, että Chiang Maissa pystyisi elämään tosi halvalla (ja helposti pystyisikin, jos haluaisi!) mutta rakastan kahviloita ja erityisesti niiden aamiaisia ihan liikaa, jotta malttaisin olla tuhlaamatta rahojani niihin. Olen tottunut viimeisen parin viikon aikana niin herkullisiin ruokiin täällä, että en tiedä, miten selviän, kun palaan kotiin. Jään kovasti kaipaamaan tervellistä ruokaa ja kaikkia näitä upeita värejä.
Thaimaassa on viime viikkoina eletty mielenkiintoisia ja erittäin historiallisia aikoja, kun 70 vuotta vallassa ollut kuningas menehtyi lokakuun puolivälissä. Suurin osa ihmisistä ei siis ole elänyt kenenkään toisen kuninkaan aikana tai vähintään nuo ajat ovat jo todella kaukaisia. Monissa paikoissa suruaikaa jatketaan vuoden verran, mutta kaikki palvelut toimivat nyt suhteellisen normaalisti – musiikkiakin on alettu ravintoloissa jälleen soittamaan. Monia tapahtumia on myös peruutettu ja viime hetkiin saakka oli epäselvää, mitä tapahtuu valon juhlan, Loy Krathongin – ja erityisesti pitkään odottamani lyhtyjen lähettämisen suhteen. Olin odottanut tuota iltaa vuosikaudet ja niin siinä sitten kävi, että tänä vuonna ei järjestetty yleisölle avointa lyhtyjen massalähetystä, kuten aiempina vuosina on aina tehty. Kalliiseen yksityiseen tapahtumaan oli liput myyty loppuun, joten se ei ollut edes teoreettinen vaihtoehto.
Yksi haaveistani siis haihtui toistaiseksi taivaan tuuliin tai ainakin siirtyi tulevaisuuteen. Pääsimme kuitenkin jonkin verran fiilistelemään lyhtyjä, sillä kaikilla oli mahdollisuus lähettää omia lyhtyjään illan mittaan vapaalla aikataululla. Kyllä se kuitenkin harmitti, että tapahtuma, jota eniten odotin koko reissulta, jäi kokematta. Näyttää siis siltä, että joudun tulemaan Thaimaahan vielä toistamiseen marraskuussa. Asiat voisivat toisaalta olla huonomminkin, sillä mielelläni vaihtaisin vaikka joka vuosi marraskuun pimeyden tropiikkiin ja auringonpisteeseen.
Yksi asia, joka Chiang Maisssa hieman harmittaa, on meren puuttuminen. Olemme siis täysin sisämaassa ja täältä ei ihan noin vaan lähdetä käymään rannalla. Olen päättänyt, että suntaan jonnekin meren äärelle vielä joulukuussa ennen Suomeen paluuta. Onneksi meillä on kämpillä uima-allas ja monilla hotelleillakin saa käyttää uima-allasta, vaikka ei hotellissa yöpyisikään. Olen tottunut aamusiin uintihetkiin täällä jo niin hyvin, että Suomessa on luultavasti pakko aloittaa uintiharrastus. Itse asiassa pidämme tälläkin hetkellä toimistoamme yhden hotellin uima-altaalla. Huonomminkin voisi olla.
Lämpimiä terveisiä Suomen sateisiin <3.
