”Kehtolaulun lapin äidin kuulin joka ilta pieni ollessain. Kysyin milloin nähdä voin sen kultamaan, jonka kerran lahjakseni saan. Vastauksen äiti mulle antoi eteen ikkunan kun minut toi. Näin mä joen sinisen, lähitunturinkin sen, silloin ymmärsin tää maa on kultainen.”
Tulin Rovaniemelle tapaamaan pientä lapin tyttöä. Valloittava pohjoisen prinsessa, eli kahdeksankuukautinen veljentyttöni asuu vähän turhan kaukana Helsingistä, mutta mikäs hänellä näissä maisemissa on kasvaessa. Rovaniemi on kaunis kaupunki, ehdottomasti yksi suosikeistani Suomessa. Eilen ajoimme veljeni kansa Rovaniemen keskustan ulkopuolella sijaitsevalle Santavaaralle auringonlaskua ihailemaan ja oli viidestä minuutista kiinni, että ehdimme paikalle, ennen kuin aurinko painui horisontin taa. Santavaaralta avautuu upea näköala, mutta valitettavasti tie näiden maisemien äärelle on melko pitkä ja kuoppainen – kirjaimellisesti. Vajaat pari vuotta sitten yritimme ylös talvisaikaan ja silloin matka katkesi jo alle puolimatkaan. Tällä kertaa olimme onnekkaampia.
Jokunen vuosi sitten Santavaaran oli tarkoitus toimia ison budjetin fantasiaelokuvan, Nicholas Northin, näyttämönä. Elokuva jäi lopulta haaveeksi, mutta jonkin verran elokuvan lavasteita on edelleen lojumassa Santavaaralla siellä täällä. Onneksi ne eivät sentään onnistu pilaamaan tätä kaunista maisemaa.
Jotkut eivät miellä Rovaniemeä oikeaksi lapiksi, toiset taas eivät pidä tätä mielenkiintoisena matkakohteena, mutta itse olen eri mieltä. Rovaniemeltä löytyy paljon kaunista ja samalla lähellä on kaikki palvelut. Harvassa Suomen kaupungissa on yhtä paljon tekemistä ympärivuotisesti, joten suosittelen Rovaniemeä kotimaan matkakohteeksi milloin tahansa. Itse viettäisin mielelläni täällä pidempiäkin aikoja. Siirtäisipä joku pohjoisen lähemmäs etelää, niin liikkuminen tänne olisi kätevämpää.
Santavaaran parhaalta näköalapaikalta löytyy Kuninkaanlaavu, grillauspaikka sekä pöytä ja tuoleja. Tämä on siis varsin käytännöllinen pysähdyspaikka, jos vain saa raivattua tiensä perille. Vahingossa Santavaaralle tuskin kukaan eksyy, sen verran epäselvä reitti sinne on. Tähän aikaan vuodesta, elokuun alkupuolella, aurinko laskee Rovaniemellä puoli yhdentoista maissa. Enää ei eletä yötöntä yötä, mutta ihanan valoisaa aikaa kuitenkin. Auringonlaskut ovat sellaista taidetta, jota ei rahalla voi ostaa.
”Tänne jään, täältä nään kaiken paljon selvenpään. Nousen päälle tunturin, katson alas kairoihin. Tunnen kuuluvani näihin satuihin.”
2 Comments
Kyllä maailma on sitten kaunis! <3 Aivan ihanan näköistä.
Niin on! Kiitos, oli kyllä todella kaunis ilta eilen.