Paluu juurille

Monien muiden tavoin minäkin olen viime aikoina pohtinut bloggaamista ja omaa tulevaisuuttani paljon. Olen kirjoittanut eri blogeja reilut seitsemän vuotta, nykyistä matkablogiani neljä ja puoli. Viimeisen kolmen vuoden ajan olen kirjoittanut tätä blogia sekä suomeksi että englanniksi. En tehnyt tuota ratkaisua aikanaan siksi, että olisin kuvitellut tavoittavani suuren kansainvälisen yleisön. Halusin hypätä mukavuusalueeni ulkopuolelle, koska en ole läheskään ammattilainen vieraalla kielellä kirjoittamisessa. En ole koskaan opiskellut englanniksi, enkä liioin asunut ulkomailla. Halusin siis haastaa itseäni ja oppia uutta. Tiesin, että tahdon työskennellä jonain päivänä myös englannin kielellä ja siksi tein ratkaisun, joka on varmasti ärsyttänyt osaa blogin lukijoista. Omasta mielestänikään kaksi eri kieltä samassa tekstissä ei koskaan tuntunut ihan omalta. Nyt onkin aika tehdä muutoksia.

Tällä hetkellä resurssini eivät riitä kahdella kielellä kirjoittamiseen. Ehkä joskus teen saman ratkaisun, jonka Veera vastikään teki, eli päädyn kirjoittamaan eri kielet omille sivuilleen. Nyt on kuitenkin aika palata juurille. Olen viime aikoina kadehtinut bloggaajia, jotka käyttävät yhden postauksen tekemiseen maksimissaan pari tuntia aikaa. En ole pystynyt samaan, koska kaksikielisyys on vienyt itseltäni ihan suhteettoman paljon aikaa. Haluan edelleen jonain päivänä kirjoittaa työkseni englanniksi – en siis ajattele, että olisi ollut itselleni hyödytöntä kirjoittaa kaksikielisesti. Matkablogin tiimoilta tahdon kuitenkin jatkossa keskittyä äidinkieleeni. Aloitin kirjoittamisharrastuksen ollessani 6-vuotias ja vielä vuosikymmentenkin jälkeen suomeksi kirjoittaminen tuntuu kaikista luontevimmalta ja rakkaimmalta tavalta ilmaista itseäni.

caselavelhaalgarve

Myös maailmantilanne on saanut minut miettimään monia asioita. Viimeisen viikon aikana olen kuullut sydäntäsärkeviä uutisia läheltä ja kaukaa. Olen saanut useita muistutuksia siitä, miten lyhyt ihmisen aika on. Se on saanut pohtimaan, millaisilla asioilla on merkitystä ja mihin haluan elämässäni keskittyä. Tuskin moni on kanssani eri mieltä siitä, että elämässä ihmiset menevät kaiken edelle. Koska välitän ihmisistä, haluan, että se näkyy myös siinä, minkälaisista aiheista kirjoitan.

Haluan, että blogissani näkyvät ne arvot, jotka ovat minulle elämässä tärkeitä. Uskon, että pystyn kirjoittamaan lähes mistä tahansa monin verroin koskettavammin äidinkielelläni, joten siinäkin mielessä minulla on hyvä fiilis tästä ratkaisusta. Toivon, että voisin elämäni aikana jättää perinnöksi jotain sellaista, joka voisi puhutella ihmisiä silloinkin, kun minua ei enää ole. Uskon, että tämä kielivalinta innostaa minua taas bloggaamaan useammin ja laadukkaamminkin. Ehkä ratkaisuni voi toimia esimerkkinä siitä, että vaikka olisi vuosikaudet nähnyt vaivaa jonkin asian eteen, niin on ihan ok todeta, että tämä ei sittenkään toiminut. Aina voi muuttaa suuntaa ja aloittaa alusta.

caselavelhalgarve

Joku elämääni sosiaalisen median kautta seuraava saattaa alituisen kaukokaipuuni vuoksi luulla, että minua kiinnostaa vaan maailmalla seikkaileminen enkä halua sitoutua mihinkään tai kehenkään. 31-vuotias sinkkunainen, joka ei edes tiedä, missä maassa aikoo asua syksyllä, saattaa kuulostaa vastuuttomalta ja keskenkasvuiselta. Tosiasia kuitenkin on, että seikkailen uteliaisuudesta ja rakkaudesta maailmaan ja ihmisiin, en paetakseni mitään. Arvostan sitoutumista valtavasti ja läheiseni ovat minulle tärkeintä maailmassa.

Mitä parisuhteeseen tulee, olen valmis sitoutumaan loppuelämäkseni, jos löydän rinnalleni ihmisen, joka jakaa rakkauteni ja uteliasuuteni maailmaa kohtaan. En aio antaa seikkailunhalun rikkoa suhdetta, vaan aion ottaa jokaisen päivän yhteisenä seikkailuna. Jos taas en koskaan päädy parisuhteeseen, tahdon silti välittää ympärilläni olevista ihmisistä. Haluan rohkaista siihen muitakin, vaikka monesti on raskastakin välittää ja asettaa samalla itsensä haavoittuvaan asemaan. Uskalletaan rakastaa, oli kyse sitten ystävistä, puolisosta, perheenjäsenistä tai vaikka tuntemattomasta, joka tarvitsee apua. On helpompaa kääntää selkänsä ja olla päästämättä ihmisiä lähelle, koska silloin ei voi satuttaa itseään. Maailma kuitenkin tarvitsee hetki hetkeltä enemmän rakkautta, enemmän ihmisiä, jotka eivät kävele ohi. Näissä tunnelmissa aloitan uuden aikakauden tämän blogini kanssa. Kiitos, että olet ollut matkassa mukana.

caselavelhaalgarve

 

Blogiini pääsee myös nykyään suoraan osoitteen www.reasonforseason.fi kautta. Sosiaalisesta mediasta minut löytää:

Instagram: @mirkahannele

Snapchat: @mirkahannele

Twitter: @mirkahannelen

Facebook: @reasonforseasonblog

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Veera Bianca torstai, heinäkuu 21, 2016 at 12:50

    Jihuu jihuu <3

  • Leave a Reply