PING Helsinki – maailman(i) parhaat sisällöntuotantofestarit. Vastustan turhaa hehkuttamista ja kaikenlaista päälleliimattua hypettämistä, enkä varmasti ole ajatusteni kanssa yksin. Kammoksun rapakon takaa rantautunutta kommunikointityyliä, jossa pilkun tilalla käytetään sanaa ”awesome”. Tällä kertaa kuitenkin hehkutan hyvästä syystä. PING Helsinki pääsi rajulla tavalla omien suojamuurieni läpi. En osannut mainostaa etukäteen olevani yksi tapahtumaan valituista content guruista, enkä koe olevani guru edelleenkään. Content sen sijaan kiinnostaa. Tahdon tuottaa sisältöä, jolla on merkitystä. Tapahtuman viesti ei olisi siis voinut enempää osua ytimeen: tuodaan inhimillisyys takaisin sisällöntuotantoon.
Olen kyllästynyt maailmaan, joka pyörii pelkkien numeroiden, statistiikan ja statuks(i)en ympärillä. Myönnän saapuneeni näille sisällöntuotantofestareille innostuneena, mutta myös aavistuksen verran skeptisenä. Pelkäsin kuulevani puheita, joissa minusta yritetään tehdä oman elämäni supersankaria, joka tehokkaasti ja väsymättä suorittaa elämäänsä, ottaa yleisönsä eikä mielellään ala aamulla edes hengittämään, ellei siitä makseta korvausta. Älkää käsittäkö väärin, olen ehdottomasti sitä mieltä, että ammattiylpeys on hieno asia, ja että työstä kuuluu aina maksaa asianmukainen korvaus. Tietenkin! Sisäinen maailmanparantajani on kuitenkin itkenyt verta miettiessään, pitäisikö minun sittenkin maailman sijaan parantaa vain seuraajamääriäni tai pankkitilini saldoa. Ei sellainen ole elämää, josta haaveilen. Rehellisesti sanoen olen ollut valmis lopettamaan bloggaamisen jo monta kertaa, koska haluan elää elämää, jolla on syvempi tarkoitus kuin seuraajajoukon kasvattaminen. PING Helsinki palautti uskoni, toivoni ja rakkauteni alaa kohtaan. En ole sittenkään valmis heittämään Appleani ikkunasta ulos.
Olen erinäisten epäonnisten tapahtumien johdosta kokenut ulkopuolisuuden tunnetta suuren osan elämästäni. Jo lapsena istuin huoneessani ilta toisensa jälkeen ja purin yksinäisyyden tunnettani kirjoittamalla päiväkirjaa ja synkkiä runoja. Käsite ”fear of missing out” kuvastaa surkuhupaisan realistisesti elämääni, sillä olen lapsuuteni jälkeenkin pelännyt tuhansia kertoja jääväni ulkopuolelle kaikesta. Valitettavan usein olen jäänytkin ulos, kun en ole osannut tyrkyttää itseäni tai tunkea mihinkään mukaan. Sosiaalinen media on pelottava kasvualusta ulkopuolisuuden tunteelle ja myönnän, että heikoimpina hetkinä se aiheuttaa lapsuudesta tutun tunteen: kunpa voisin olla kaikkialla, kaikkien kanssa, kaiken aikaa – tai edes joskus jossain, jonkun kanssa. Onneksi medialukutaitoni on nykyään ihan kohtalainen ja liian siloitellut feedit saavat minut nykyään lähinnä hymähtelemään, ei kokemaan, että olisin pudonnut elämän ulkopuolelle.
Pingin ensimmäisessä keynote-sessiossa pohdittiin tulevaisuutta. Ylläolevassa kuvassa näkyy futuristi Gerd Leonhardin puhe Linda Saukko-Raudan kuvittamana (jäätävä lahjakkuus tuo Linda, itse hädin tuskin pystyin twiittaamaan puheen aikana, mutta hän heitteli ihan lennosta tällaista matskua). Minä tartuin kynään ja paperiin vuonna 1991, enkä oikein osaa päästää niistä irti vieläkään. Olen jämähtänyt jonnekin analogiselle aikakaudelle, joten olin kauhusta kankeana, kun puhuttiin tulevaisuuden teknisestä kehityksestä. Onneksi minulle annettiin toivoa, kun todettiin, että yksikään robotti ei pysty koskaan siihen merkitykselliseen tarinankerrontaan, joka on sisällöntuottajien tehtävä. Jatkossakin tarvitaan ihmisiä, jotka herättävät kirjoitetuilla sanoilla tunteita.
Päivä oli täynnä yllätyksiä, hyvää ruokaa, lisää yllätyksiä.. ja vielä enemmän hyvää ruokaa. Ja karkkia. Mainittakoon tässä vaiheessa, että olen osallistunut elämäni aikana todella moneen tapahtumaan. Pingin järjestelyt ylittivät odotukseni joka suhteessa, eikä sitä tapahdu usein. Ja tosiaan, lounaan aikana stagelle nousi yllättäen Anssi Kela. Sekin lämmitti mieltä (ja jäähdytti ruokaa lautasella).
Päivällä kansa jakaantui workshoppeihin, joista olisin tahtonut osallistua lähes jokaiseen. Valitsin Nellan hakukoneoptimointia käsittelevän workshopin, koska en rehellisesti sanoen ymmärrä optimoinnista paljoakaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni joku puhui aiheesta niin, että tajusin jotain. Vihdoin tuntuu, että minä ja SEO-hirviö voimme kulkea yhdessä elämässä eteenpäin. Kiitos ihana Nella!
Illan keynotet olivat pelkkää rakkautta. Caterina Fake ja Minna Salami puhuivat inhimillisyydestä, aitoudesta ja välittämisestä. 400 ihmistä kuunteli niin hiljaa, että kuiskauskin olisi tuntunut huudolta. Sosiaalinen media on voimakas vaikuttamisen kanava, eikä ihmisillä ei ole aiemmin ollut käsissään mitään vastaavaa. Nyt eletään siis historiallisia aikoja – jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa ja tehdä paljon hyvää. Jos aiemmin vain harvoilla ja valituilla on ollut mahdollisuus saada äänensä kuuluviin, niin nykyään jokaisella Internet-yhteydessä kiinni olevalla on ääni, jota voi käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Kannattaa siis harkita, millasen viestin tahtoo maailmalle lähettää. Yksi kuva, teksti tai video voi parhaimmillaan levitä miljoonien ihmisten silmien eteen muutamassa hetkessä. Ja vaikka ei leviäisi, niin yksikään viesti ei ole silti merkityksetön. Sanat joko luovat elämää tai tuhoavat sitä.
Veeran twiitissä on tiivistetty se, mitä usein yritän kertoa ihmisille, jotka puhuvat sosiaalisesta mediasta pelkkänä tykkäysten kalasteluna ja egon buustauksena. Sosiaalinen media nojautuu parhaimmillaan yhteisöllisyyteen, inhimillisyyteen, verkostoitumiseen, jakamiseen, uuden oppimiseen, uteliaisuuteen, rakkauteen. Ihmistä ei luotu olemaan yksin. Tämä ei ole yhtään vähemmän totta, vaikka ihmiset kommunikoisivat virtuaalisesti. Me olemme olemassa toisiamme varten, emme kerätäksemme yleisöä itsellemme.
Tapahtumassa kuultiin montaa vaikuttajaa, jotka ovat valjastaneet nykytekniikan hyvään tarkoitukseen. Yksi illan puhujista oli Sail For Good -projektin isä Tuomo Meretniemi, joka on kohta lähdössä ja vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa kuudeksi vuodeksi purjehtimaan. KUUDEKSI VUODEKSI. Minä en tiedä edes, mitä aion tehdä tämän vuoden kuudentena kuukautena.. eli parin viikon päästä. Meretniemet eivät seilaa vain huvikseen, vaan he rakentavat samalla koulutusmallia, jota toivottavasti tullaan hyödyntämään tulevaisuudessa ympäri maailman. Toiset haaveilevat, toiset tekevät. Meretniemet kuuluvat ehdottomasti tähän jälkimmäiseen porukkaan. Iso käsi tälle rohkealle perheelle.
Pingissä lanseerattiin myös sisällöntuotantoalan yhteinen koodisto, PING Ethics. Jokainen sisällöntuottaja tai yrityksen edustaja voi halutessaan klikata osoitteeseen pingethics.fi ja allekirjoittaa reilun yhteistyön pelisäännöt. Hienoa, että moni sisällöntuottaja ja yritys on jo mukana. Selkeyttä tämän alan toimintamalleihin onkin jo kaivattu.
Voiko sosiaalisen median kautta oikeasti saada muutosta aikaan maailmassa? Minä uskon, että jokainen twiitti, kuva ja päivitys muuttaa aina jotain. Kaikki, mitä ihminen lukee tai katsoo, joko vahvistaa hänen ajatuksiaan tai muuttaa niitä johonkin suuntaan. Merkityksetöntä sisällöntuottamista ei ole olemassakaan. Jos ajattelit, että ei ole väliä, mitä postaat Facebookiisi tai Instagram-tilillesi, mieti uudelleen. Sinun päivityksiäsi lukee aina joku. Sinä olet rakentamassa tarinaa, joka ei ole yhdentekevä.
Tähän väliin on pakko antaa vähän respectiä nuorelle naiselle, nimeltä Ronja Salmi. Hän on muun muassa toimittaja, juontaja ja kirjailija. Leukani loksahti, kun tämä neito nousi Pingin lavalle ja tajusin, että hän on minua lähes 10 vuotta nuorempi. Itse aloitin ensimmäisen kirjani kirjoittamisen alle 10-vuotiaana, mutta eihän se ole vieläkään valmistunut. Toivottavasti isona saan asioita valmiiksi ja minusta tulee oman elämäni Ronja.
Jos et pääsyt tällä kertaa mukaan Pingiin, niin suosittelen selaamaan sosiaalisesta mediasta tunnistetta #PINGHelsinki. Sieltä löytyy valtava määrä hyvää sisältöä ja ehkä myös uusia seurattavia tai potentiaalisia yhteistyökumppaneita. Ensi viikon maanantaina järjestetään myös Twitter-chat, jossa keskustellaan viime viikonlopun some-tapahtumista. Kannattaa olla myös silloin kuulolla, jos sosiaalinen media kiinnostaa.
Vielä kerran sydämeni pohjasta kaikille upeille tyypeille, jotka kaikkien kiireiden keskellä jaksoivat järjestää meille huikeat festarit. Olen innoissani ihmisistä, joita tapasin ja ihmisistä, joita en ehtinyt tavata, mutta joiden meininkejä olen seurannut sosiaalisen median välityksellä. Minut löytää esimerkiksi Instagramista nimellä @mirkahannele. Olisi mukava jatkaa tutustumista pingiläisten ja kaikkien muidenkin kanssa. Voisin päättää tämän postauksen jotenkin koskettavasti tai nostattavasti, mutta koska olen jo lepposisissa reissutunnelmissa (Olen parin tunnin päästä lähdössä Portugaliin Veeran kanssa), haluan lopettaa vähän kevyemmin. Minä nimittäin opin jotain vielä kotimatkalla Pingistä: On kuulemma olemassa ihmistyyppi, nimeltä Instagramin luontomiehet, ja ne on tosi hot. Täytyy siis pitää tästä lähtien silmät auki metsässä. Tai ensi vuoden Pingissä.
#campvibes
