Vaatevallankumous – Kuka kuoli vaatteideni vuoksi?

Kuka muistaa ajan, jolloin vaatesesonki vaihtui ainoastaan neljästi vuodissa?

1980-luvulla alkoi tapahtua. Vaateteollisuus kehittyi, mutta ei suinkaan positiiviseen suuntaan. Viimeistään 90-luvulla nopeaa muotia valmistavien halpaketjujen maine oli saavuttanut syrjäisemmätkin suomalaiset kylät. Me pikkukaupungin tytöt olimme onnesta soikeana, kun tuli mahdollisuus lähteä shoppailemaan Tukholmaan, arvaatte kyllä minkä ketjun, halpoja vaatteita. Vaikka maailmanparannusintoni oli tuolloin varsin kova, niin liian halpoja vaatteita en osannut kyseenalaistaa. Siitä olen kiitollinen, että minut on pikkutytöstä saakka opetettu kuluttamaan etupäässä second handia. Ostan sen vuoksi edelleen suurimman osan kaikesta tarvitsemastani tavarasta ja vaatteesta käytettynä. Kesti kuitenkin vuosia, ennen kuin ymmärsin, että halvoista vaatteista maksetaan todellisuudessa mittaamattoman korkea hinta. Ei ole tässä maailmassa kenenkään etu, että ketjut tuovat mallistoihinsa nykyään uusia vaatteita jopa viikoittain.

Itse asiassa tällä maapallolla ei ole varaa halpoihin vaatteisiin.

Kierrättäminen on tällä hetkellä trendikästä  – nimittäin vastuun kierrättäminen. Tuntuu kuin koko maailma seisoisi ringissä ja heittelisi palloa jatkuvasti vieressä seisovalle. Yritykset syyttävät valtioita ja valtiot yrityksiä. Kuluttajat eivät oikein tiedä, ketä syyttäisivät, mutta kieltäytyvät varmuuden vuoksi katsomasta peiliin. On masentavaa nähdä imagonpuhdistuskampanjoita, joissa muun muassa H&M on viime aikoina kunnostautunut. Tästä blogista voitte lukea, miksi on erityisen vastenmielistä, että kyseenalainen viherpesukampanja järjestettiin juuri Vaatevallankumouksen kanssa samaan aikaan.

Nopea muoti ei ole eettistä eikä millään tavoin ekologista. Sitä tosiasiaa ei yhdelläkään kampanjalla kumota.

24042013

Tänään tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun Rana Plazan vaatetehdas Bangladeshissa romahti. 1333 ihmistä kuoli ja yli 2000 loukkaantui. Samaan aikaan olin itse Lontoossa ostoksilla. Astuin elämäni ensimmäisen kerran Primark-nimiseen nopean muodin mekkaan juuri sinä päivänä, jona monet tuollekin vaateketjulle vaatteita valmistaneet ihmiset saivat surmansa. En pysty sanoin kuvailemaan,  miltä tuntui, kun sain kuulla Bangladeshin uutiset. Tuijotin juuri ostamiani vaatteita, ja mietin, että mitä me olemme tehneet. Lukematon määrä ihmishenkiä on menetetty vain sen vuoksi, että meidän länsimaalaisten on pakko saada aina lisää ja lisää, mahdollisimman nopeasti ja ennen kaikkea halvalla. Maailmassa, jossa rikkaiden tulisi vaatettaa köyhiä, on käynyt juuri päinvastoin. Köyhät vaatettavat rikkaita ja siinä samassa monen ihmiselämän lisäksi tuhoutuu meidän maapallomme. Joka kerta tehdessämme ostopäätöksen, annamme äänemme sille, millaista tuotantoa haluamme tähän maailmaan. Haluammeko oikeasti elää tällaisen kertakäyttökulutuksen keskellä?

Sen lisäksi, että poljemme heikommassa asemassa olevien ihmisten oikeuksia, rakennamme sanoinkuvaamattoman surkeaa perintöä lapsenlapsillemme. Maailmassa on tapahtunut positiivista kehitystä viime vuosikymmeninä ja absoluuttisessa köyhyydessä elää vähemmän ihmisiä kuin aiemmin. Samaan aikaan ympäristömuutokset ovat kuitenkin alkaneet suistaa ihmisiä uudelleen köyhyyteen. Maailman kapasiteetti ei yksinkertaisesti kestä nykyisiä meininkiä. Vaateteollisuuden aiheuttama saastemäärä on niin suuri, että sen vaikutuksia tulevaisuudessa voidaan vaan arvailla. Luulemme ehkä olevamme Suomessa turvassa teollisuuden negatiivisilta vaikutuksilta, mutta tosiasia on, että maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ylläpitämällä nykyistä kulttuuria sahaamme myös itseämme nilkkaan. Millaisessa maailmassa seuraavat sukupolvet joutuvat meidän takiamme elämään?

Rana Plazan vuosipäivänä syntyi Vaatevallankumous, joka vuosittain haastaa yrityksiä läpinäkyvämpään ja vastuullisempaan toimintaan. Haluamme tänään kysyä vaateteollisuudelta, kuka tekee meidän vaatteemme. Itse joudun nöyränä kysymään myös, kuka kuoli vaatteideni takia.

FRD_facebook_WMMC_orange

 

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply