Uskalla epäonnistua

Epäonnistumista pelätään nykyään aivan liikaa. 

Viikko sitten lähdin kuvaamaan aurigonlaskua Helsingissä. Olen ollut epäonninen auringonlaskujen suhteen siitä lähtien, kun helmikuun puolivälissä palasin Thaimaasta. Olen viettänyt harvat aurinkoiset päivät enimmäkseen sisätiloissa ja ajattelin, että olisi mukava pitkästä aikaa hienoja valokuvia.

Ruoholahti sunset

Ruoholahdessa tilanne näytti lupaavalta, joten päätin suunnata Lauttasaaren rantaan.

Ruoholahti sunset

En ole tammikuun jälkeen kuvannut yhtään auringonlaskua Suomessa, joten en ollut ihan varma, mihin suuntaan aurinko tällä hetkellä laskee. Kun saavuin Lauttasaaren rantaan, tajusin, että olen väärässä paikassa.

Lauttasaari

Lähdin kävelemään Lauttasaaren läpi, enkä ollut edes varma, mihin olen matkalla. Alue ei ole kovin tuttu minulle entuudestaan.

Lauttasaari

Samalla sekunnilla, kun saavuin oikealle rannalle, laski aurinko jo puiden taa. Se siitä auringonlaskun kuvaamisesta.

Lauttasaari sunset

Eeppiset auringonlaskukuvat odottavat siis edelleen jossain tulevaisuudessa.

Lauttasaari

On harmitonta epäonnistua omassa valokuvausprojektissa. Olen kuitenkin huomannut, että liian monet pelkäävät epäonnistumista, pienemmissä ja isommissa jutuissa. Omaa heikkoutta ja epävarmuutta on vaikea myöntää, jotta kulissit eivät romahtaisi. Elämästä esitellään vain parhaat palat, ehkä jopa liioitellut tai kuvitellut, sosiaalisessa mediassa. Minä kaipaan lisää keskeneräisyyttä. Haluan kuulla tunnelmia matkan varrelta – kipuja, kolhuja ja kokemuksia siitä hetkestä, kun määränpää ei vielä näy. Olen kyllästynyt kiiltokuviin ja sankaritarinoihin. Täydellisyys on itse asiassa hyvin epäkiinnostavaa.

Lauttasaari

Menestymisen taustalla on aina monta epäonnistumista. Haluaisin kuulla niistä lisää.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply