Vielä kerran rakkaudesta

Kun olet laulanut ilosi julki

Kun olet laulanut surusi

Kun maat ja taivaat ja kaiken niiden väliltä

Laula vielä kerran rakkaudesta

Laula vain rakkaudesta

Siinä on kaikki

-Mirka 90-luvulla-

kruunuvori1

Olin idealisti, varsin lapsenomaisella tavalla. 13-vuotiaan innolla ja intensiteetillä kirjoittelin runoja, haaveilin rakkaudesta, boikotoin ylikansallisia riistoyhtiöitä ja uskoin maailman muuttuvan paremmaksi. Uskoin lujasti, että rakkaus voittaa.

kruunuvuori3

Vuodet ovat kuluneet ja jättäneet jälkiä. Maailma ei muuttunut paremmaksi. Tuli paljon sotaa, köyhyyttä, ihmiskauppaa ja terrorismia. Tuli vaikeita vuosia, paljon sairautta, kysymyksiä ja kyyneleitä. Tuli ihmisiä, jotka eivät osanneet sitoutua. Tuli monia hetkiä, jolloin sydän meni palasiksi.

kruunuvuori2

Ja kuitenkin, uskon edelleen rakkauteen. Uskon, vaikka näen ihmisten välittämisen kylmenneen. Uskon, vaikka missään ei näyttäisi olevan mitään järkeä. Uskon, vaikka media maalailee kauhukuvia ja talous on romahtamaisillaan omassa ja muiden maailmassa. Minulle sanottiin, että kyllä minun maailmanparannusintoni laantuu, kun ymmärrän että en voi mihinkään vaikuttaa. Silloin päätin, että intoni tule koskaan laantumaan.

kruunuvuori4

Olen miettinyt ihmisten vihaa ja pelkoa tuntematonta kohtaan. Olen miettinyt ennakkoluuloja, kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä. Olen miettinyt, enkä ole oppinut ymmärtämään. Minne on kadonnut halu auttaa? Minne on kadonnut ihmisten aito kohtaaminen? Milloin tuli niin kiire, ettei ollut enää aikaa rakastaa? Milloin omasta navasta tuli maailmankaikkeuden keskus?

kruunuvuori 5

Sillä ei se vaadi erityistä kutsumusta antaa omastaan, kuunnella toisen huolia, kulkea vierellä, nostaa ylös kaatuneita ja halata silloin kun ei löydy sanoja. Kaikkea tätä, sitä on olla ihminen.

kruunuvuori6

Postauksen kuvat on otettu Kruunuvuoren kallioilla.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Katja maanantai, lokakuu 19, 2015 at 21:17

    Niin hyvin kirjoitettu! Välillä sitä aina miettii ja pohtii, milloin maailmasta tuli tällainen. Kaikilla on koko ajan kiire, koko ajan ollaan puhelin kourassa ja enää ei ole koskaan aikaan tehdä mitään extemporea. Sitten sitä aina katsoo peiliin ja katuu kun itsekin sortuu samoihin asioihin päivä toisensa jälkeen.

    Tunnen myös muuten, että mullakin on joitain tollasia juttuja, mistä on saanut kuulla, että kyllä se mieli sitten muuttuu ja edelleen laitan vastaan vielä kovemmalla teholla vain. Koskaan ei saa luovuttaa!

    • Reply Reason for a Season keskiviikko, lokakuu 21, 2015 at 23:48

      Kiitos <3. Nimenomaan, koskaan ei saa luovuttaa!

    Leave a Reply