Tässä minusta turistikuva, mahdollisimman kliseisessä paikassa, Thaimaan James Bond Islandilla. Olen iloinen tästä kuvasta, koska se muistuttaa minua maaliskuussa Phuketissa vietetystä viikosta sekä Aurinkomatkojen retkestä, joka antoi minulle, varsin vannoutuneelle omatoimimatkailijalle, toivon säteitä ryhmämatkojen suhteen.

Tällä viikolla toivoni palasi vielä moninkertaisesti enemmän, kun sain osallistua Aurinkomatkojen järjestemälle aamiaiselle, jossa kerrottiin vuoden 2016 hyvinvointilomista. Olimme jo rakkaan ystäväni Veeran kanssa valmiita pakkaamaan laukkumme ja lähtemään joogalomalle Vietnamiin. Joudumme kuitenkin hetken odottamaan, sillä kyseisiä lomia on mahdollista buukata vasta maaliskuulle 2016.

Aurinkomatkojen tarjontaa on selkeästi päivitetty tälle vuosikymmenelle. Tämä on hienoa, ja ehkä me nuoret aikuisetkin kohta opimme, että pakettimatka ei tarkoita automaattisesti eläkeläisten ryhmämatkaa Kanarialle (Kanarialta muuten löytyy myös upeita paikkoja, enkä väheksy eläkeläisiä, näin sivuhuomautuksena).

Olisin valmis lähtemään hyvinvointiin keskittyvälle lomalle vaikka heti. Liian usein reissaan sellaisella tyylillä, että olen matkan jälkeen entistä väsyneempi. En juuri malta pysähtyä, kun pääsen uuteen kiinnostavaan kohteeseen. Kuten aiemmin blogissani mainitsin, hyvinvointi tulee näkymään teemana kirjoituksissani enemmän. Haluan oppia rauhoittumaan ja pitämään huolta itsestäni niin matkoillani kuin arjenkin keskellä. Nyt palaan kuitenkin hetkeksi tähän maaliskuiseen retkeen.

Aurinkomatkojen sesongin viimeinen viikko Phuketissa

Olen jo pitkään miettinyt, että voisin lähteä jossain vaiheessa pakettimatkalle. Edellisestä kerrasta alkaakin olla kymmenen vuotta aikaa. Viime talven reissuni sisälsi seitsemän viikkoa asumista Sydneyssä, kolme eri stoppia Singaporessa (viidessä eri hotellissa) ja viikon Thaimassa. Pakettimatka se siis ei todellakaan ollut, mutta pääsimme ystäväni kanssa kuitenkin fiilistelemään Aurinkomatkojen tarjontaa Phuketissa tämän Phang Ngan retken verran. Retki maksaa aikuiselta 92/102 euroa ja se on varattavissa Aurinkomatkojen Thaimaan sesongin ajalle.

Meidän visiittimme Phuketiin osui kauden loppuun, eli maaliskuun viimeiselle viikolle. Marraskuun alussa alkaa aina uusi sesonki. On varmaan turha edes mainita, että syksyn pimenetessä minulla alkaa olla taas kova ikävä Kaakkois-Aasian rannoille. Sama tapahtuu vuosi toisensa jälkeen.

Retken kaksi ensimmäistä stoppia olivat yllä näkyvä apinoiden valtaama luolatemppeli sekä paikallisiin kumipuuviljeljelmiin tutustuminen. Kumipuuviljelmillä pääsimme ostamaan paikallisilta työläisiltä heidän valmistamiaan tuotteita, mikä on mielestäni erittäin tärkeää. Missä tahansa maailmalla matkustaessa on enemmän kuin reilua jättää rahaa paikallisille yrittäjille.

Ollaan reiluja matkailijoita

Eräällä toisella suomalaisten retkellä Phuketissa minut sai surulliseksi se, että läheskään kaikki retkelle osallistuneet eivät halunneet jättää tippiä paikallisille työläisille, jotka tekivät kuljettajan ominaisuudessa pitkää päivää retkemme eteen. Suomalainen opas kyllä koitti kovasti rohkaista tipin jättämiseen ja kertoi, että paikallisen järjestelmän vuoksi näiden työläisten toimeentulo on kiinni siitä, jätetäänkö heille tippiä.

Jos suomalainen on valmis maksamaan monia kymmeniä euroja yhden päivän retkestä, ja jos hän on yleensäkin pystynyt matkustamaan Thaimaahan, hänellä on varaa maksaa euro tai kaksi paikalliselle työläiselle, joka tekee ympäripyöreätä päivää hänen viihtymisensä eteen. Toiveeni siis on, että olisimme reiluja reissaajia ja huomioisimme paikalliset ihmiset, missä liikummekin.

”Toiveeni siis on, että olisimme reiluja reissaajia.”

Sitten se James Bondin saari, oikealta nimeltään Khao Phing Kan. Näissä maisemissa kuvatun James Bond -leffan kuvauksista on yli 30 vuotta, ja silti saari aina vaan houkuttelee turisteja. Nytkin minisaarella oli aikamoinen ruuhka. Rauhallista rantapäivää tässä kohteessa ei siis kannata kuvitella viettävänsä, tänne pysähdytään vain lyhyeksi hetkeksi.

Merimuslimien paalukylä säväytti

Yksi päivän kiinnostavimmista kohteista oli merimuslimien paalukylä, johon pysähdyimme lounaalle. Keskellä merta siis sijaitsee paalujen päällä kylä, jossa ihmiset elävät arkeansa. Kylästä löytyy esimerkiksi koulu, moskeija ja jalkapallokenttä. Villi ajatus, että jotkut elävät paalukylässä vapaaehtoisesti. On se silti hienoa ja kiehtovaa, että ihmiset haluavat pitää tällaisista perinteistä kiinni silloinkin, kun he voisivat valita toisin.

Tämä pikkuisten lasten käyttö työvoimana ei hirveästi lämmitä sydäntä. Tästä kuitenkin taas enemmän tulevissa postauksissa. Nämä eivät ole helppoja ja yksiselitteisiä juttuja.

Aurinkomatkojen opas osasi asiansa

Retkipäivä oli onnistunut, ja vuosikausia Thaimaassa työskennellyt oppaamme osasi asiansa. Hänen tarinoitaan kuunnellessa opin asioita, joita en aiemmin tiennyt Thaimaasta, vaikka useaan otteeseen olen siellä matkustanut.

Oli hienoa nähdä, että suomalaisen matkanjärjestäjän retki työllisti myös paikallisia ja vaikutti monen paikallisen yrittäjän elämään. Tämä on minulle tärkeää, sillä en siedä ajatusta siitä, että ulkomaiset yritykset käyvät käärimässä rahat tursimin parissa maissa, joissa turismista tuleva rahavirta on paikallisille elinehto. Kiitos Aurinkomatkat!

Päivän päätteksi aurinko laski kauniisti Patongin rannalla taivaanrannan taa. Näitä auringonlaskuja Thaimaan rannoilla kaipaan varmaan elämäni loppuun saakka. Onneksi tiedän, että tulen palaamaan takaisin tähän maahan vielä monta kertaa. Olen onnekas, kun minulla on mahdollisuus valita niin.

Yhteistyössä Aurinkomatkat. En vastannut retken kustannuksista itse.