Kun Tšekin Ostravassa asuville iskee vuori-ikävää, on missio selkeä: aika suunnata läheisille Beskydyn vuorille.
Muistan, että lapsuudessani kaipasin vuorimaisemia, joita ei tietenkään lähistöltä löytynyt, Kankaanpäässä kun asuin. Toisinaan pilvimassat muodostivat sellaisen kokonaisuuden, että ne näyttivät vuorten rivistöiltä. Sitä lähemmäs vuoria harvoin pääsin. Aikuisiällä meri on aina ollut minulle ykkösjuttu, vaikka muutaman kerran olenkin rinteille kiivennyt ja siitä nauttinut.
Viime talvena Australiassa kuitenkin tapahtui jotain. Vuoret alkoivat puhutella minua pitkästä aikaa aivan uudella tavalla. Ehkä vuoret muistuttavat minua siitä, miten pieni ihminen lopulta on. Tuon matkan jälkeen olen hieman haikeana selaillut monien bloggaajien kuvia Alpeilta ja ties mistä maailman korkeuksista.
Ei siis varmaan ole vaikea arvata, mitä vastasin, kun minulta kysyttiin, tahtoisinko Ostravan matkallamme päästä tutustumaan Beskydy-vuoriston. Voisiko olla parempaa tapaa viettää kaunista aurinkoista kesäpäivää! Olisi tämä paikka tosin varmasti upea mihin vuodenaikaan tahansa.
Beskydyn vuoret sijaitsevat alle tunnin ajomatkan päässä Ostravasta, Slovakian rajan tuntumassa. Tänne ostavalaiset matkustavat sankoin joukoin viikonloppuisin kaupungin hälinää pakoon, enkä yhtään ihmettele miksi. Mitä kauemmin olen itse asunut kaupungissa, sitä enemmän ja useammin olen itsekin alkanut kaipaamaan luonnon läheisyyteen.
En ole seissyt laskettelurinteellä lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Kuka tietää, jos vaikka ensi talvena päätyisinkin laskettelemaan tällaisiin maisemiin! Ehkä oppisin pitämään talvesta uudelleen, jos osaisin ottaa siitä irti kaikki parhaat puolet. Toistaiseksi olen kuitenkin henkeen ja vereen kesäihminen.
Vuorenrinteeltä löytyi myös kappeli, joka on rakennettu jo ennen 1900-luvun alkua. Persoonallinen sijainti, täytyy sanoa.
Rinteellä käveleminen superkuumana päivänä vaati välillä taukoja, ja mikä olisi sopinut paremmin taukojuomaksi kuin Kofola. Kofola on paikallinen Cola-juoma, joka tuli myyntiin 1960-luvulla. Aika monta sukupolvea siitä on siis jo nauttinut. Maku jakaa mielipiteitä, mielestäni tämä juoma kuuluu ehdottomasti asiaan Tsekin matkalla. Juomassa on muuten paljon vähemmän sokeria kuin Coca Colassa. Pisteet siitä.
Suosittelen näitä rinteitä mihin vuodenaikana tahansa. Majoitusvaihtoehtojakin löytyy, suomalaisesta näkökulmasta varsin edulliseen hintaan.
Reissumme oli pressimatka, jonka organioivat CzechTourism ja Ostravan kaupunki. En vastannut matkan kustannuksista itse.
42 Comments
Tunnistan tuon tunteen, kun yhtäkkiä vuoristokuume iskee… yläilmoissa on todella oma viehätyksensä: liittynee siihen, että näkee sekä maailman että itsensä uudessa mittakaavassa?
Joo jotain sellaista se kai on :). Toivottavasti pääsen pian taas vuorille. Mitään reissuja ei ole varattuna, joten saa nähdä, miten käy.
Minä olen aina ollut meri ja järvi -ihminen, mutta viime keväänä, kun nousin Alpeilla Midille – lähes 4000 metrin korkeuteen -, olin aivan myyty vuorille. Maisemat olivat käsittämättömän huikeat! Tästä lähtien minäkään en sano ei, jos minua vuorille pyydetään.
Kuulostaa mahtavalta. Tämä ei edes ollut noin korkea vuori, mutta kovin kiva silti :)!
Vuoristohullu kiittää vuoripostauksesta :).
:D!
En oo ikinä patikoinut vuorilla, mutta olisi kiva sekin joskus kokea! Vähän tosin mietityttää et mitä jos migreeni puhkeais kun ilmaon erilaista ja patikointi on muutenkin raskasta ylämäkeen..
Ei tollasilla pienemmillä vuorilla ilma oo erilaista, ainakaan mitenkään negatiivisessa mielessä. Korkeintaan helpompi hengittää =). Kannattaa alottaa siis sellasista (=.
Kofola <3 Paikalliset merkit ovat monesti niin symppiksiä.
Minäkin olen enemmän merityttöjä, mutta yllättävän usein olen viime vuosina löytänyt itseni luonnosta ja nimenomaan kapuamasta tai laskeutumasta johonkin. Ja mikäs upeissa maisemissa on ulkoillessa!
Hahaa paikalliset merkit todellakin kunniaan. Joo on se jännä, miten sitä nykyään löytääkin itsensä näistä luontokohteista. Jotain näissä vuorissa kyllä on, joka vetää puoleensa. Luulen, että ensi talvena kuitenkin tulee etsiydyttyä taas valtamerten äärelle.
Mäkin olen alkanut vähän lämmetä vuorille, vaikka parantumaton meri-ihminen olenkin. Mulla on muuten ollut mielikuva Ostravasta sellaisena vähän tylsähkönä teollisuuden tai liike-elämän keskuksena (olen käynyt siellä vuosia sitten työmatkalla), mutta sieltähän näyttää pääsevän nopeasti oikeinkin mukaviin maisemiin!
Kyllä sieltä löytyy myös kiinnostavia juttuja,täytyy sanoa, että niitä ei ole osattu ihan markkinoida. Siellä on mm. huikeat luonnonallasalueet, joissa valitettavasti itse en päässyt käymään. Ja vanha teollisuusalue on ihan sairaan hieno. Mielikuvasi pitää siis vain osittain paikkaansa :).
Höh, en ole koskaan maistanut Kofoloaa, vaikka Tsekissä olenkin käynyt (ja Ostravassakin). Ensi kerralla sitten varmasti. 🙂
No höh todellakin :D. Seuraavalla kerralla siis.
Kivan kesäisiä maisemia talvikeskuksessa! Ja aivan ihana perhoskuva!
Kiitos :). Joo hauskaa käydä kesällä talvikeskuksessa. Veikkaan, että nämä maisemat ovat kyllä hienot ihan milloin tahansa.
Kofola, hyi yök, tuota litkua sai vähän liian usein Tsekeissä vaihtokautena, kun yritti tilata kokista. 😀
En käynyt koskaan piipahtamassa Ostravassa, koska siitä kuuli tsekeiltä lähinnä negatiivista. ”Ruma ja teollistunut”, sanoivat. Ehkä jos sinne päin tulee joskus taas lähdettyä niin voisi käväistä, vähintään näiden vuorten takia. Slovakian puolen Tatrat ovat muuten kanssa ihan mielettömän komeita!
Hahah :D. Kofola on hyvää, siihen pitää tottua. Se ei maistu Colalta ja se on mielestäni vain hyvä juttu. Ahh ihanaa, miten positiivista tsekeiltä dissata kotimaataan. Ei se Ostravan keskusta varmaan kaunein ole, mutta löytyy sieltä kapungin liepeiltä kyllä mielenkiintoisia paikkoja :)!!
Voih, kuvien avulla pääsi kyllä ihanaan vuoristotunnelmaan. Mä rakastan vuoria ja merta, kaikkein eniten molempia yhdessä! 🙂
Molemmat yhdessä kuulostaa parhaalta <3. Mullekin käy kumpi tahansa :P.
Kolajuomien ystävänä tuota Kofolaa pitäisi maistaa! En tiedä, miksen sitä maistanut silloin, kun oltiin Tsekeissä.
Tää luonto- ja vuorikaipuu on joku ikäjuttu ihan varmasti. Tai sitten jonkinlainen tarttuva tauti, koska matkabloggaajien keskuudessa tätä luonnonkaipuuta on ollut viime aikoina (vuosina, kenties) niin paljon liikkeellä 🙂
Tiedä tuota sitten, mistä se kaipuu vuorimaisemiin tulee. Ehkä se kun on vihdoin tarpeeksi monesti päässyt valtamerten äärelle niin uskaltaa jo kaivata vähän muutakin kuin merten rantoja :D.
Meitäkin on nuo vuoret alkaneet kiinnostamaan ihan eri tavalla, kiitos Himalajan ja Uuden-Seelannin. Lisäksi tuntuu pitkän vuoden kestäneen kesän jälkeen että ehkä ensi talvena tosissaan laskettelureissu taas pitkästä aikaa. Yleensä talvilomatkin on suuntautuneet aurinkoon, mutta näitä biitsejä on ehkä nähty vähäksi aikaa tarpeeksi. 🙂
Kaunis kirjoitus Mirka!
Kiitos :). Te olettekin päässeet vähän korkeammille vuorille ;). Laskettelureissukin kuulostaa hyvältä. Varmasti ihan kivaa vaihtelua sen jälkeen, kun on saanut viettää aikaa rannoilla enemmän kuin tarpeeksi :).
Kauniita rinteitä ja ihanan kesäisiä kuvia 🙂 Itselläkin meri on aina mennyt ylitse vuorten ihan mennen tullen, mutta useamman kuukauden mittaisesta matkasta ”raaskimme” käyttää pari kuukautta Himalajan eri nurkkia koluten ja kyllä vaan niissä vuorissakin on sitä taikaa… ♥
Kiitos :).No eipä ollut varmaan huono valinta se Himalajan nurkkien koluaminen. Kuulostaa mahtavalta. Luonto on aikamoista taidetta.
Mä muistan myös, kun pienenä katselin pilviä olkkarin ikkunasta, ja aina välillä (hiukan silmiä siristämällä) ne näytti vuoristolta! Oon jostain syystä aina haaveillut vuorista. Ekat vuorikokemukset tuli vaihto-opiskelijana Japanin Hokkaidolla, mutta kunnolla asian makuun pääsin sitten Himalajalla, jossa olenkin sittemmin neljä kertaa käynyt (korkeimpana nyppynä 6120m Stok Kangri Ladakhissa). Tuli vähän perspektiiviä – Nepalissa kun ”vuoriksi” ei sanota mitään alle 6km korkuista, niin on nämä Alpit ja Euroopan mäet sitten jääneet. 🙂 Mutta niistä on hyvä alottaa!! 😉
Juu tämä on pieni mäki tuohon Himalajaan verrattuna :D!! Mutta jostain pitää aloittaa. Minulle sopivat nämä pienemmätkin vallan mainiosti =).
Vuoret ovat upeita! Täytyy sanoa, että etenkin tuon vaellusmatkani jälkeen jäi kyllä sellainen kaipuu vuorille, että ne täytyy ottaa aina tämäntästä matkasuunnitelmiin tästälähin. 🙂
Voin kuvitella, oli sen verran huikean näköinen vaellus :D!!
Kirjoitin kesällä reissupäiväkirjaan (ja sittemmin kai blogiinkin), että kaupunkehin pettyy, mutta vuoriin ei koskaan! Rakastan yli kaiken myös merta ja rannikkoseutuja, mutta kyllä ne vuoret vaan on silti niin mahtavia. <3
Oijoi hyvin sanottu. <3
Mä olen aina rakastanut vuoria. Monestihan sitä pitää sellaisesta, mitä itsellä ei ole. Kun tulee tasaisesta Suomesta, saa vuoristoisemmat maat haukkomaan henkeä. Pääsispä pian taas haikkailemaan vuorille!
Niin se kyllä taitaa mennä, itselle vieras on eksoottista. Minäkin kaipaan jo vuorille.
Asuin Kroatian Makarskassa viisi kuukautta, ihanasti meren ja vuorten välissä. Jylhiin vuoriin tottui, mutta välillä oli oikeasti pakko vain pysähtyä katsomaan niitä: ”nauti nyt, tuskinpa tällaisessa maisemassa tulet aivan heti uudestaan asumaan”. Vuoret ovat upeita! 🙂
Vau! Kuulostaa huikealta. Meri ja vuoret, ihan paras yhdistelmä. Kaikkeen tottuu, mielelläni kyllä tottuisin tuollaisiin maisemiin =D!
Kiva postaus ja hyvää pohdintaa,-kiitos tästä! Tuohan se just on kun tuntuu siltä, että tekisi mieli vaikka minne vuoren juurelle alkaen Mont Everestin perusleiristä, mutta silti aina suomalaisena jääkalikkana haluaa suunnata mielummin tropiikkiin 😀
Haha no näin juuri. Ensi talven tropiikki on jo mielessä =D.
Huippua, että sait tilaisuuuden päästä tutustumaan noihin maisemiin. Kaunista nimittäin on! Mun vuori-patikointi-ja luontoinnostusta (uutta sellaista!) käy blogeja syyttäminen – oon kans katsellut muiden bloggaajien juttuja ja tarinoita upeista maisemista ja alkanut innostua patikoinnista kauniissa maisemissa. 🙂 Miksi ei Tsekissäkin joskus!
Tosiaan, paljon näitä on kyllä blogeissa näkynyt. Ja miksi ei, huikeita maisemia vuorilta näkee. Kaipaan jo takaisin.
Itse tykkään vuoristosta oli sitten kesä tai talvi. En ole koskaan käynyt Tsekeissä, mikä on sinänsä harmi homma. Siellä olisi paljon nähtävää Prahan lisäksi, joten jossain vaiheessa varmasti ajankohtaista.
Juu kyllä kannattaa käydä joskus, kun tulee sopiva sauma :). Hinnatkin halpenevat heti kun lähtee Prahasta pois. Vuoret kyllä tosiaan toimivat mihin vuodenaikaan tahansa =).