Thaimaa on tunnettu tuhansista hymyistään. Hymyjen takana ja paratiisirantojen varjossa on kuitenkin jotain sellaista, mitä ei toivoisi olevan olemassa.
Kevättalvella bloggaajien keskuudessa levisi #ReilutBlogit – kampanja. Jätin aiheen hautumaan mielessäni, ja päätin palata siihen osaltani myöhemmin. Tämä teksti olkoon oma panokseni kampanjaan. Olen kirjoittanut samasta asiasta ennenkin, mutta tiedän, että monet eivät ole lukeneet aiempia postauksiani. Kirjoitukseni aiheena on thaimaalainen prostituutio. Suosittelen lukemaan myös Otto Izakayan kirjoituksen Thaimaan naapurimaan Kambodžan tilanteesta. Varoitan etukäteen, että kumpikaan kirjoituksista ei ole hyvän fiiliksen teksti.
MAAILMAN TYHJIMMÄT SILMÄT
Luulen, että useiden suomalaisten mielissä thaimaalainen prostituutio linkittyy Pattayalle suuntautuvaan seksiturismiin. Moni on varmasti kuullut inhorealistisia tarinoita siitä, miten kaverin kaverin (ei tietenkään kenenkään oma) viehättävä seuralainen on paljastunut yön kiihkeinä tunteina mieheksi. Pattaya on valitettavasti maineensa veroinen kaupunki. Thaimaalaisen prostituution kasvot ovat kuitenkin moninaisemmat kuin äkkiseltään ajattelisi. Prostituutio on juurtunut niin syvälle paikalliseen kulttuuriin, että sitä ei kitketä lopettamalla länsimaalaisten seksimatkat. Eri arvioiden mukaan yli puolet thaimiehistä kokee ensimmäisen yhdyntänsä prostituoidun kanssa. Valtaosa thaimiehistä käyttää prostituoidun palveluksia elämänsä aikana. Tämä muuttaa perspektiivin koko aiheeseen.
Aloitetaan kuitenkin seksiturismista, sillä aihe koskettaa suomalaisia läheisesti. Päiväsaikaan Pattaya näyttää samalta kuin mikä tahansa vilkas turistikaupunki. Aurinko paistaa ja katumyyjät haalivat auringonpalvojia asiakkaakseen ruuhkaisella keskustan rannalla. Kun ilta alkaa hämärtää, kaupunki näyttää todelliset kasvonsa.
Saapuessani ensimmäistä kertaa Pattayalle lähes kymmenen vuotta sitten, löi kaupungin todellisuus avokämmenellä vasten kasvojani. Kyyneleet valuivat poskilleni yrittäessäni syödä pikaruokaa samalla, kun vieressä istui kaksi saksalaista miestä noin 8-vuotiaan thaityön kanssa. Ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa elämässäni tiesin miltä tuntuu, kun haluaa tappaa ihmisen. Vihan määrä jota tunsin, sai minut hämilleni. Aluksi mietin, että miksi vuotta aiemmin riehunut tsunami ei pyyhkäissyt tätä kaupunkia mukanaan. Saman tien minut kuitenkin valtasi sääli jokaista ihmistä kohtaan, joka joutuu syystä tai toisesta myymään ruumistaan ansaitakseen mahdollisuuden elää.
Tytöt hymyilevät ja huutelevat kohteliaisuuksia ohikulkeville miehille. Innokkaimmat tarttuvat kiinni, myös naisen seurassa liikkuviin miehiin. Nopeasti vilkaistuna kaikilla näyttää olevan hauskaa. Hymyjen taakse kätkeytyy todellisuudessa ääretön määrä tuskaa. Missään muualla maailmassa en ole nähnyt yhtä tyhjää katsetta kuin Pattayalla baaritytön silmissä. Tytöt kävelevät käsi kädessä länsimaalaisten, monesti heitä puolet isompien keski-ikäisten miesten kanssa. Jotkut lopettavat hymyilemisen heti, kun heidän seuralaisensa huomio kiinnittyy hetkeksi muualle. Olen todistanut monia tällaisia tilanteita.
Päässäni risteilee miljoona ajatusta. Turtuuko tähän kaikkeen? Missä vaiheessa ihminen kyynistyy niin, että hän ajattelee tämän kaiken olevan normaalia ja hyväksyttävää, osa kulttuuria? Suomalaisia keskustelupalstoja selatessa on helppo nopeasti huomata, että monet perustelevat maksullisten thainaisten käyttämisen olevan hyväksyttyä, koska naiset tekevät työtään vapaaehtoisesti. Mitä on vapaaehtoisuus? Siinä tuhannen taalan kysymys.
Muutama vuosi sitten Tuomas Haapman tuotti dokumentin suomalaisista Pattayalla. Dokumentti sai varmasti monet tuntemaan silmitöntä myötähäpeää. Siinä seurattiin Pattayalla asuvien suomalaisten jokapäiväistä elämää, joka käytännössä tarkoitti alituista sekoilua alkoholin ja naisten kanssa. Miehet tekivät selväksi, että thaimaalaiset naiset ovat joka suhteessa suomalaisia parempia. Yksi mies kertoi jopa ottavansa mieluummin thaimaalaisen miehen kuin suomalaisen naisen. Kauneimmat thainaiset paljastuvatkin toisinaan ladyboyksi. Jotkut järkyttyvät, toiset eivät. Pattayalla on neliökilometriä kohden enemmän maksullisia naisia kun missään muualla maailmassa. Koko kaupungin keskusta on oikeastaan yhtä isoa tyttöbaaria.
TARJOLLA KAUNIITA NAISIA (JA MUUTAMIA RUMIA)
Maaliskuussa 2012 kävelin Bangkokissa Sukhumvit Roadia pitkin. Päätin pysähtyä kadun varrella sijaitsevaan baariin voidakseni hetken aikaa seurata illan tapahtumia. Kukaan baaritytöistä ei tullut missään vaiheessa palvelemaan minua, joten en tilannut juotavaa. Vieressäni istuvat miehet saivat palvelua minunkin edestäni. Paikka oli täynnä 50-70 vuotiaita miehiä. Eräskin isoisä oli tullut lastenlastensa kanssa yhdessä etsimään naisia. Silmieni edessä kadun varrella päivysti vieretysten nainen ja ladyboy. Naisen ei tarvinnut montaa minuuttia päivystää, ja ladyboyllekin riitti kysyntää. Lähdin kävelemään eteenpäin. Asvaltilla nukkui useita kodittomia naisia lastensa kanssa. Silmäni täyttyivät kyynelistä, kun katselin sylivauvoja makaamassa maassa. Prostituoituja päivysti joka kadunkulmassa. Osalla heistä oli silmissään pelkkää yksinäisyyttä ja surua. Olisin halunnut maksaa heidät vapaaksi, edes yhdeksi illaksi. Kun monille vaihtoehto on asua kadulla ilman tietoa huomispäivän ruuasta, voidaanko todella sanoa, että nämä naiset valitsevat prostituution vapaaehtoisesti? Poikkeuksiakin joukossa on, ja he ovat niitä, jotka voivat kertoa vapaasti mielipiteensä medialle. Siksi käsitys vapaaehtoisuudestkin helposti vääristyy. Ihmiskaupan uhrit kun harvoin voivat rehellisiä haastatteluita antaa, jos aikovat pysyä hengissä.
”Osa miehistä ei halua seksiä kauneimpien naisten kanssa, sillä nämä ovat eniten käytettyjä.”
Kadunvarsilla tai baareissa päivystävät tytöt eivät pukeudu välttämättä erityisen provokatiivisesti, kuten Euroopassa punaisten lyhtyjen alueilla on tapana. Osa heistä muistuttaa ulkoisesti kilttiä naapurintyttöä. Tietyillä alueilla oletetaan, että jokainen länsimaalainen tahtoo ostaa seksiä. Tämän vuoksi tytöt saattavat käydä käsiksi turistiin vastoin tämän tahtoa. Heitä ei häiritse edes se, että mies liikkuu oman tyttöystävänsä tai vaimonsa seurassa. Itse olen aina saanut Thaimaassa liikkua hyvinkin rauhassa, koska olen nainen.
Haastattelin Bangkokissa käydessäni uusiseelantilaista Sarah van Meygaardenia, joka oli työskennellyt Bangkokissa viisi vuotta (nyt hän on muuttanut takaisin kotimaahansa). Hän kertoi, että ei erityisemmin pidä Bangkokista, sillä on tottunut Uudessa-Seelannissa rauhallisuuteen, jota kaaosmaisessa Bangkokissa ei ole tarjolla. Kunnioitettavaa, että Sarah silti jatkoi työtään sinnikkäästi. Hän työskenteli aviomiehensä kanssa Rahab Ministriesissä, joka on kaupungin vanhin prostituoituja irti seksibisneksestä auttava yhdistys. Heidän toimipisteensä sijaitsee Patpongin alueella, jossa parin kadun mittaisella pätkällä 4000 naista myy itseään joka ilta.
Kurkkua alkoi kuristaa Sarahin kertoessa tyttöjen tarinoita ja näyttäessä valokuvia heistä. Hän näytti myös kuvaa baarikyltistä, jossa kerrottiin, että tarjolla on kauniita naisia sekä muutamia rumia. Osa miehistä ei halua seksiä kauneimpien naisten kanssa, sillä nämä ovat eniten käytettyjä. Siksi tarjolla on oltava myös rumempia vaihtoehtoja. Mietin, miltä tuntuu naisesta, joka sijoitetaan kategoriaan ruma baarityttö.
Rahab Ministriesin kaltaiset järjestöt auttavat naisia irrottautumaan prostituutiota. Keskuksissa koulutetaan naisia esimerkiksi käsityöläisiksi tai parturi-kampaajiksi. Näin naiset huomaavat, että he pystyvät elättämään itsensä muutoinkin kuin itseään myymällä. Heidän itsearvostuksensa on useimmiten täysin murskattu, eivätkä he usko prostituution lisäksi kelpaavansa mihinkään. Jotkut eivät ole koskaan kohdanneet miestä, joka kohtelisi naista kunnioittavasti. On useiden vuosien projekti aloittaa elämä uudelleen. Osa tytöistä palaakin takaisin prostituution pariin, sillä irrottautuminen ei ole yksinkertaista.
Toisinaan thainaiset, jotka ovat ajautuneet prostituutioon, ajattelevat, että heidän ei ole tarkoituskaan päästä tilanteesta pois. Buddhalaisuuteen (suurin osa thaimaan kansalaisista on buddhalaisia) kuuluu usko kohtaloon, joten on johdonmukaista ajatella, että köyhyys on karman sanelemaa eikä siihen voi vaikuttaa. Tämän vuoksi osa prostituoiduista ei ole kiinnostunut ottamaan vastaan apua, vaikka sitä heille tarjottaisiin. He hyväksyvät oman osansa, oli se miten surullinen tahansa.
JUURET OVAT SYVÄLLÄ
Prostituutio kukoistaa Thaimaassa myös ilman turismia. Maksullisissa naisissa käyminen on normaali käytäntö myös naimisissa olevalle thaimiehelle. On arvioitu, että joka päivä vähintään 450 000 thaimiestä käyttää prostituoidun palveluksia. Tämän vuoksi HIV leviää moniin perheisiin. Thaimaassa kiellettiin moniavioisuus 1930-luvulla. Käytäntö ei ole kuitenkaan etenkään maaseudulla hävinnyt, ja osa miehistä pitää edelleen useita vaimoja. Thainaiset saattavat toivoa, että mies kävisi mieluummin prostituoidulla kun ottaisi useampia vaimoja. Osa miehistä myös jättää vaimonsa sen jälkeen, kun he ovat hankkineet lapsia. Miehet kokevat täyttäneensä velvollisuutensa perhettä kohtaan siinä vaiheessa.
Monet vanhemmat lähtevät maaseudulta töihin kaupunkiin, ja jättävät lapsensa jonkun toisen huolehdittavaksi. Teollisen vallankumouksen myötä tapahtui radikaaleja muutoksia perhekulttuurissa. Miehet lähtivät kaupunkeihin työn perässä ja huomasivat, että voivat pitää hauskaa ja harrastaa seksiä prostituoitujen kanssa vailla perheen tuomia murheita. Näin lapset kasvoivat kylissä ilman isiä ja seuraavat sukupolvet seurasivat isien jalanjäljissä. Thaimiesten harrastama maksullisten naisten käyttö eroaa länsimaisten seksiturismista siinä, että länsimaalaisten seksiturismi tapahtuu avoimesti kaikkien nähtävillä, kun taas paikalliset käyttävät prostituoituja suljettujen ovien takana. Käytäntönä on esimerkiksi, että isoissa bisnestapaamisissa isäntä tarjoaa miehille prostituoidun. Seksi ja seksuaalisuus eivät ole thaimaassa asioita, joista puhuttaisiin julkisesti. Tämän vuoksi myös tietoisuus sukupuolitaudeista saattaa olla hyvin heikkoa ja taudit leviävät nopeasti. HIV on Thaimaassa iso ongelma.
Myös monet naiset jättävät lapsensa omille vanhemmilleen lähtiessään maaseudulta kaupunkiin. Yli 90 prosenttia Thaimaan prostituoiduista tulee köyhältä Isaanin alueelta. Siellä naisilla ei ole vaihtoehtoja. Monet ylikansalliset yhtiöt, jotka työllistävät thaimaalaisia, eivät maksa palkkaa, jolla olisi mahdollista selvitä arjesta.
Jotkut perheet lähettävät lapsensa (myös poikia joutuu mukaan seksibisnekseen) prostituoiduksi, koska haluavat nostaa jo ennestään kohtuullista elintasoaan. Status ja varallisuus merkitsevät Thaimaassa paljon. Sellaisetkin perheet, jotka pärjäisivät muutoin, saattavat myydä lapsensa seksibisnekseen vaurastuakseen lisää. Neitsyistä maksetaan huomattavia summia, joten hyvin nuoria tyttöjä ollaan valmiita myymään miehille joko arjesta selviämisen tai vaihtoehtoisesti rikastumisen toivossa. Maaseudun kylissä seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole harvinaista. Lapsia hyväksikäyttävät isät, sukulaiset ja kylän miehet. Lapset, jotka tottuvat pienestä pitäen hyväksikäyttöön, luonnollisesti ajautuvat helpommin prostituution pariin.
Statusta nostaakseen monet thainaiset ovat myös valmiita suhteeseen lähes kenen tahansa länsimaalaisen miehen kanssa. Avioliitto ei välttämättä Thaimaassa perustu rakkauteen, vaan se voi perustua myös rahaan ja statukseen. Naiset ovat valmiita tekemään miehen eteen kaikkensa päästäkseen osalliseksi paremmasta elämästä. Niinpä monet länsimaiset miehet kertovatkin thainaisten olevan monin verroin parempia kuin länsimaiset, sillä he ovat niin ”palvelualttiita”.
IHMISKAUPPATILASTOJEN KÄRJESSÄ
Thaiprostituutio on niin moniulotteinen asioiden ja kulttuurien sekasotku, että sitä on vaikea purkaa. Turismin näkökulmasta ilmiö alkoi räjähdysmäisesti kasvaa Vietnamin sodan aikana. Yhdysvaltalaisille sotilaille järjestettiin keskuksia, joissa oli tarjolla seksipalveluita. Samoihin aikoihin tapahtui kaupungistumista, taloudellista kasvua ja sen myötä luonnollisesti myös turismin kasvua. Nämä yhdessä mahdollistivat sen, että seksiturismista tuli nopeasti osa arkipäivää. Paikalliset miehet käyttivät prostituoitujen palveluita jo satoja vuosia ennen tätä.
Prostituutioon liittyy Thaimaassa paljon ihmiskauppaa, ja maa on valitettavasti ihmiskauppatilastoissa surullisella paikalla. Prostituution on kuitenkin helppo kukoistaa köyhässä maassa, siihen ei aina tarvita edes pakottamista. Olosuhteet riittävät työntämään mukaan seksibisnekseen. Prostituutioverkostot ovat usein hyvin järjestäytyneitä ja ulottuvat pienistä kylistä suuriin kaupunkeihin ja maiden rajojen yli. Esipuberteetti-ikäisiä tyttöjä rekrytoidaan paljon.
Ihmiskaupan uhriksi joutuvat helpoiten kaikista köyhimpien alueiden tytöt. He joutuvat monesti lähetetyksi ulkomaille tai laittomiin suljettuihin bordelleihin. He eivät ole välttämättä kelvanneet muualle esimerkiksi sairauden tai ulkonäkönsä vuoksi. Neitsyitä on bordelleissa oltava tarjolla jatkuvasti, sillä rikkaat liikemiehet ovat valmiita maksamaan heistä suuria summia välttyäkseen sukupuolitautien riskiltä. Suljettujen bordellien tytöt ovat iältään 10-18-vuotiaita. Jotkut joutuvat vastaanottamaan kymmeniä asiakkaita yhden illan aikana. Samalla kun äärimmäinen köyhyys pakottaa lapsia ja naisia prostituutioon, mahdollistaa länsimaisten ihmisten vauraus heitä heikommassa asemassa olevien ihmisten hyväksikäytön. Ihmisarvo ei ole arvoista korkein siinä vaiheessa kun raha ja valta sanelevat ehdot.
Tässä oli pintaraapaisu vaikeaan aiheeseen. En pysty yhdessä tekstissä huomioimaan läheskään kaikkea, mitä vaikea aihe dellyttäisi. Minulla ei ole oikeita vastauksia tai ratkaisuja tilanteeseen, kysymyksiä sen sijaan on monia. Miksi länsimainen helpommin puolustaa naisen oikeutta harjoittaa prostituutiota kuin nostaa äänensä niiden miljoonien puolesta, jotka on siihen pakotettu? Onko pahinta riistoa se, mitä tapahtuu Kaakkois-Aasiassa, vai sittenkin se, että päivittäisillä valinnoillamme tuemme ylikansallisia riistoyhtiöitä, jotka ajavat ihmiset tähän tilanteeseen? Mitä me voimme tehdä? Mitä me aiomme tehdä? Voisimeko seuraavalla kerralla matkustaessamme pitää silmämme auki eri tavalla kuin aiemmin?
”Never doubt that a small group of thoughtful, committed citizens can change the world; indeed, it’s the only thing that ever has.” Margaret Mead
*Artikkelia varten on käyty monia keskusteluita ammattilaisten kanssa, luettu lukematon määrä artikkeleita ja käytetty reippaasti aikaa Suomessa ja Thaimaassa. Luvut ovat aina suuntaa antavia, koska luonnollisesti kukaan ei voi olla laskemassa tarkasti esimerkiksi miehiä, jotka käyttävät prostituoitua. Luvut antavat kuitenkin jonkinlaisia suuntaviivoja aiheen hahmottamiseen. Suosittelen UNODC:n raportteja, jos tahdot lukea virallisia tilastoja ihmiskauppa-aiheesta. Suosittelen myös tukemaan ammattimaisten ihmiskaupan vastaisten järjestöjen, kuten A21:n toimintaa. Reilun matkailun yhdistyksen kampanjasivulta löytyy enemmän tietoa siitä, mitä voi tehdä, jos kohtaa lapsiseksiturismia matkallaan. Kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jokainen voi tehdä jotain. Rohkaisen esimerkiksi sponsoroimaan kummilasta. Silloin yksi lapsi saa mahdollisuuden koulutukseen ja parempaan huomiseen.
