Maaliskuu Sydneyssä. Kävelimme ikonista Harbour Bridgeä pitkin ja ilmassa oli syksyn tuntua. Tällaisen syksyn minä vastaanottaisin ilolla milloin tahansa – lehdet alkavat kellastua, mutta lämpötilat lähentelevät kolmeakymmentä.

Paikallisten valitukset kesän loppumisesta eivät siis saaneet minulta sympatiaa. Kokisivat Suomen marraskuun niin vähenisi se valittaminen. Vietettyämme kaupungissa jo kuukauden päivät päätimme vihdoin tehdä kävelyretken Sydneyn tunnetuimmalle sillalle. Niin monesti olin miettinyt, että tuolla tahdon jonain päivänä kävellä.

1149 metriä pitkää siltaa ei kovin monesti tarvisi kävellä päästä päähän, että saisi kunnon kävelylenkin tehtyä. Maisemat ovat huikeat, joten mielelläni tekisin aamulenkin sillalla vaikka joka päivä.

Kiipeily Sydneyn Harbour Bridgellä

Jos et ole ihan yhtä korkeanpaikankammoinen kuin minä, niin ehkä BridgeClimb on elämys sinua varten. Harbour Bridgen rakenteisiin on siis mahdollisuus mennä kiipeämään. Sillan korkeus on yli 130 metriä ja näkymät yli Sydneyn suurkaupungin ovat huikeat. Tällaista kokemusta ei taatusti han heti unohda.

Minut kun laittaisi tuonne, niin saattaisi muiden ryhmäläisten kokemuksesta tulla vähän liiankin ikimuistoinen. Toivon, että jonain päivänä selätän kammoni ja saan pääni pysymään kasassa niin, että pystyn tekemään tämän siltakiipeilyn.

Harbour Bridge – toteutunut unelma

Nämä kuvat Harbour Bridgeltä edustavat minulle valtavan suuren unelman toteutumista. Sain tämän Australian-matkan toteutettua, vaikka elämän olosuhteet ja käytettävissä olevat resurssit sanoivat ei. Olen saanut takaisin sen elämänilon ja rohkeuden, joka katosi jonnekin maailman myrskyihin vuosia sitten. Nyt uskon jälleen, että elämä kantaa, ja se kantaa vielä pitkälle. En tiedä mitä seuraavat kuukauden tuovat tullessaan, mutta sehän tässä onki parasta – seikkailu odottaa, lähellä tai kaukana.