Minulla on ollut kiire – kiire pysähtyä. Olen halunnut rauhassa pohtia elämää ja tulevaisuuttani. Siksi olen antanut bloginkin olla rauhassa. En tahdo suorittaa tätä matkaa. Monenlaisia ajatuksia on herännytkin, yön pimeinä tunteina, aikaisina aamuina ja monina hetkinä päivän mittaan. Eniten mietityttää, onko minulla kotia koskaan enää missään. Miltä tuntuu palata takaisin sen jälkeen, kun sain maailman toisella laidalla hetken elää sellaista arkea kuin olen aina halunnut. Mieluummin minä istun kirjoittelemassa tässä parvekkeella auringonpaisteessa kuin pimeän talven keskellä kylmässä asunnossani. Aika näyttää, mihin elämä vie.
I’ve been busy – busy to stop. I wanted to stop and reflect my life, my future and my dreams. That’s why I don’t write this blog too often at the moment. I first wanna process this by myself. Oh yes I’ve been thinking, crying and praying. At the moment I’m wondering if I’ll ever have a home after this trip, as I finally have a chance to be here where I’ve always wanted to be. I rather write this post at this balcony than in my cold apartment middle of everlasting dark winter. So we’ll see what the future holds.
Nämä kuvat eivät tuo oikeutta hetkelle, joka oli todella kaunis. Heräsimme neljältä aamulla ehtiäksemme katsomaan auringonnousua Coogee Beachille, joka oli matkan takana. Suosittelen joskus nousemaan aikaisemmin kuin oikeasti huvittaisi tai jaksaisi. Se kannattaa.
These pictures are not even close as beautiful as this sunrise really was. We woke up at 4am, because we needed to take quite long trip to the Coogee beach to catch the sunrise. I recommend this to everyone, where ever you live or travel: Wake up little bit earlier than you actually would like to. It’s worth it.
Monien pohdintojen ja vaikeidenkin hetkien jälkeen jäljelle jää kiitollisuus. Mitä muuta se on kuin valtava etuoikeus istua tässä parvekkeella miettimässä, milloin voisin palata takaisin?
After all, one thing remains: Gratitude. What else it is than a blessing and privilege that I have a chance to sit here in this balcony with thinking when I could come back?
Unelmastani on tullut totta. Pimeimmän yön jälkeen aurinko on noussut jälleen.
My dream came true. After the darkest night sun has risen again.