Today I´m grateful for bigger and smaller things in life.
Autolla Nepaliin (movie)
Beaches
Christmas holiday
Dreams
East London
Friends and family
God
Home country
Japanese food
Kallio district
Love
Music
New iPhone
Organic food
Pictures
Quotes
Restaurants in Helsinki
Sunsets
Twitter
Upcoming trip to Asia/Australia
Visions
Wanderlust
❌ END IT Movement
You
ZzZ..Sleeping 😉
Happy Thanksgiving!
Katselen ulos ikkunasta ja mietin, että Helsingissä on koko marraskuun aikana ollut vain muutamia tunteja auringonpaistetta. Ei liene siis ihme, että kaikki tuntuu tällä hetkellä vähän sumuiselta. Helteinen heinäkuu ja aurinkoinen alkusyksy tuntuvat kaukaisilta, vaikkakin kauniilta muistoilta.
Palaan hetkeksi muistoissani syyskuun viimeiseen viikonloppuun ja toistaiseksi viimeisimpään visiittiini Suomen Turussa, yhdessä kaikkien aikojen lempikaupungeistani kotimaassa. Ehkä monet hauskat muistot lapsuusvuosilta ovat myötävaikuttaneet siihen, että olen aina liittänyt tuohon kaupunkiin hyvän fiiliksen.
Tänä vuonna olen tehnyt jotain sellaista, mistä olen haaveillut jo kauan – olen pitkästä aikaa nukkunut hotelleissa kotimaassa matkaillessani. Vuosien ajan olen yöpynyt ainoastaan ystävien luona, eikä silloin tule niin helposti ”matkafiilistä”. Jotenkin se hotelliyö onnistuu tuomaan sen fiiliksen, että on reissussa. Sillä ei ole väliä, vaikka kyseessä olisi vain yksi yö. Pääasia on, että pääsee irrottautumaan omasta sotkuisesta arjesta pieneksi hetkeksi. Hotellin puhtaat lakanat ja ihana aamiainen – aikamoista luksusta arjen keskellä.
Monesti Turun jokirannassa kävellessäni olen miettinyt, että Radisson Blu Marina Palace on hotelli, jossa olisi kiva päästä joskus majoittumaan. Yhteistyö Turku Touringin kanssa mahdollisti haaveeni ja sain ystäväni kanssa viettää viikonlopun tuossa hotellissa. Halutessasi voit lukea kirjoittamani jutun hotellista Testing Turku- blogista.
Kärsin kroonisesta unettomuudesta, joka aina syksyn tullen ongelma saa entistäkin isommat mittasuhteet. Aiemmin tänä vuonna olen viettänyt valitettavasti hotelleissakin vain unettomia öitä. Nyt nukuin kaksi yötä heräämättä kertaakaan kesken unien – sitä ei elämässäni tapahdu montaa kertaa vuodessa. Radissonin sängyt on suunniteltu varta vasten kyseiselle hotelliketjulle, ja mielestäni varsin onnistuneesti. Sänkyyn sai itse valita tyynyn ja peitteen useasta vaihtoehdosta. Oheistarvikkeina tarjolla oli kirkasvalolamppuja ja hierontalaitteita. Jos siis haluaa varata itselleen viikonlopun rentoutumista varten, niin väittäisin, että Radisson Blu on varteenotettava vaihtoehto. Harmitti, että tällä kertaa oli niin paljon ohjelmaa viikonlopulle, etten ehtinyt ottamaan kaikkea iloa irti hotellin palveluista.
Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä, miksi ihmiset niin helposti nykyään unohtavat oman hyvinvointinsa. On trendikästä olla niin stressaantunut ja kiireinen, että monet eivät edes pysty raivaamaan kalenteristaan tilaa rentoutumiselle. Haastan jokaisen tämän tekstin lukijan pitämään huolta omasta itsestään. Sitä kautta jää niin paljon enemmän aikaa myös muista ja tästä maailmasta huolehtimiselle. Stressaaminen on maailman turhin trendi ja myös ihan kirjaimellisesti hengenvaarallinen. En tiedä, miksi siihen tulee sorruttua niin kovin usein, vaikka harvemmin siitä on mitään hyötyä. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on ainoa tie siihen, että jää tarpeeksi energiaa elämän tärkeisiin asioihin. Joskus se voi vaatia irtioton hotelliviikonlopun muodossa, joskus siihen voi riittää se, että sulkee mobiililaitteen kädessään ja keskittyy hetkeen.
Tänä viikonloppuna aion jälleen pitkästä aikaa rentoutua hotellissa. Ei haittaa, että kotiin jää odottamaan kasa keskeneräisiä hommia. Maailma ei putoa raiteiltaan, vaikka välillä otan rauhassa ja hengitän syvään. Minulla on vain yksi elämä, joten eiköhän siitä ole ihan hyvä välillä nauttiakin. Ihanaa viikonloppua!
Kaikki lähti liikkeelle siitä, että Juholla oli unelma – unelma oikeudenmukaisemmasta maailmasta. Loppu onkin historiaa. Suomen ensimmäinen täysin joukkorahoitettu elokuva Autolla Nepaliin saa ensi-iltansa Finnkinon teattereissa 28.11.2014.
Elokuussa 2012 kirjoitin blogiini käynnissä olevasta Autolla Nepaliin – projektista. Olin jo silloin mielettömän innoissani. Täytyy kuitenkin sanoa, että en tuolloin olisi uskonut, että Autolla Nepaliin päätyy vielä jonain päivänä valkokankaalle ympäri Suomen. Jotkut unelmat kantavat paljon kauemmas kuin kukaan olisi koskaan voinut kuvitella. Kolme suomalaista miestä lähti ajamaan Suomesta Nepaliin tuodakseen turvakodissa asuvien naisten valmistamia koruja Suomeen myytäväksi. Yksi matka, joka ei sittenkään ollut vain yksi matka, vaan paljon enemmän. Monen ihmisen elämä on muuttunut ja vielä useampien elämä tulee tulevaisuudessa muuttumaan.
En tiedä montaa siistimpää asiaa kuin se, että suomalainen nuori mies saa tarpeekseen epäoikeudenmukaisuudesta ja päättää lähteä konkreettisesti taistelemaan sitä vastaan siellä, missä taistelua todella tarvitaan. Tällaiset tarinat ansaitsevat tuulla kuulluksi.
”Näin talvella 2009-2010 Nepalissa vaikuttavan epätasa-arvon aikaansaannoksia omin silmin. Päätin, että haluan tehdä asialle jotain ja huomasin siitä kavereille kertoessani, että niin halusi moni muukin. Kehitimme suunnitelman ja päätimme toteuttaa sen.” Näin kertoi Juho minulle lehtihaastattelussa vuonna 2012. Kuulostaa niin kovin yksinkertaiselta. Ja tavallaan se onkin, sillä tärkeintä on halu lähteä liikkeelle. Hyvän tekeminen vaatii tietenkin uhrauksia, asiat maailmassa eivät muutu helposti, ilmaiseksi tai nopeasti. Mutta pienikin muutos parempaan on askel oikeaan suuntaan. Nyt meillä on silmiemme edessä se, mitä voi seurata, kun unelma saa siivet ja ympärilleen joukon inspiroituneita ihmisiä.
Elokuvasta saatu tuotto ohjautuu kokonaisuudessaan Nepaliin. Se on jo itsessään loistava syy ostaa elokuvalippu ja mennä katsomaan, mistä tässä koko hommassa oikeastaan on kyse. Ehkä inspiroidut tämän elokuvan ansiosta seuraamaan täysillä omia unelmiasi. Itselleni kävi niin, että katsoin yhtenä päivänä putkeen lähes kaikki Autolla Nepaliin-videot YouTubesta ja sain niin ison inspiraation, että kirjoitin siltä seisomalta apurahahakemuksen, jonka suhteen olin ajatellut jo luovuttaa. Toivottavasti sen avulla pääsen tulevaisuudessa toteuttamaan oman unelmani. Levitetään siis unelmia, inspiraatiota ja oikeudenmukaissuutta tässä maailmassa. Aloitetaan siitä, että mennään elokuviin.
