Fear Not

Pelko. Olen miettinyt sitä paljon viime päivinä. Pelko estää elämästä paljon tehokkaammin kuin elämän olosuhteet tai haasteet. Pelko siitä, mitä saattaa pahimmillaan tapahtua, on liiankin tuttu tunne, ainakin minulle. On pelottavaa asettaa itsensä alttiiksi epäonnistumisille, varsinkin, jos on kokenut jo epäonnistuneensa liian monta kertaa. Puhun nyt vapaudessa elävän länsimaisen näkökulmasta, sillä tiedän, että maailmassa tapahtuu tällä hetkellä paljon oikeasti pelottavia asioita. On eri asia olla 8-vuotias tyttö suljettuna seksiorjana bordelliin kuin olla suomalainen vapaa nainen ja miettiä, miten paljon kamalia asioita teoreettisesti joskus voi tapahtua.

Lately I´ve been thinking of fear. In many cases fear is more fatal than circumstances or challenges. Worst case scenarios are too familiar for me. It´s scary to take a risk, especially if you have failed for too many times already. I´m talking from free woman´s perspective now. Many scary things happen all around the globe at the moment. It´s totally different to be 8-years old slave girl in brothel than be a woman in Finland thinking what kind of bad things MAYBE could happen one day.
pitkospuut

Muutama päivä sitten luin Christine Cainen blogikirjoituksen, jossa hän kertoi saaneensa kesäkuun lopulla tietää sairastavansa syöpää. Hän ymmärsi, että hänen taistelunsa ei ole syöpää, vaan pelkoa vastaan. Pelko oli se, mikä hänet yritti nujertaa -mutta ei onnistunut. Tällä hetkellä Christine on vapaa sairaudestaan. Tässä välissä hän muun muassa julkaisi uusimman kirjansa ”Unstoppable”. Osaisinpa itsekin olla sellainen nainen, jolla on rohkeutta kaikissa tilanteissa ja yllättävimmissäkin elämän käänteissä. Sellaista naista on vaikea pysäyttää.

Few days ago I read Christine Caine´s blog post. She told how she heard in June 2014, that she has a cancer. She realized, that her fight is not against the cancer, but against her fear instead. Fear tried to crush her -but it couldn´t. At the moment Christine is healthy. During the summer she finished and published her last book Unstoppable. I wish I could also be the woman who has a courage, no matter what happens. I wanna be unstoppable, undaunted and fearless.

Puukuva

Tuon kirjoituksen kautta blogini nimi alkoi elää itselleni uudelleen. Nimi on inspiroitunut Christine Cainen usein käyttämästä lauseesta ”There is a reason for a season”. Erilaisia aikoja tulee elämässä vastaan väistämättä – itse voi vaikuttaa ainoastaan omaan suhtautumiseensa. Kukaan ei tiedä, mitä tulee vastaan huomenna, olivat olosuhteet elämässä tänään millaiset tahansa. Tämän päivän menestys tai menetys eivät määrittele huomista. Kaikki tässä maailmassa on häilyvää. Hyvinvointi, rauha, vapaus, terveys, suosio..mikään ei ole itsestään selvää. Siitä huolimatta pelko on huono hallitsija elämässä. Toivo ja kiitollisuus kantavat paljon pidemmälle. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta näitä kohti on hyvä pyrkiä.

When I read her post, the headline of my blog came alive to me again. It is inspired by Christine Caine´s  common sentence ”There is a reason for a season”. There will be different seasons in life. You can only choose your attitude during the seasons. No one knows what future holds, no matter what kind of circumstances we have today. Today´s defeat or success don´t tell what will happen tomorrow. Everything is temporary. Well-being, peace, freedom, healthiness, favor…nothing is self-evident. And still, fear is the worst leader in life. Hope and gratitude make a difference. Easier said than done, I know.

maisema

Cainen blogiteksti päättyi sanoihin:

Meillä kaikilla on vain tämä päivä.
Syöpä ei ole lopullista.
Elämä on lopullista.
Kukaan ei selviä elämästä hengissä.
Älä pelkää kuolemaa.
Pelkää sitä, että kuolet, etkä koskaan elänyt.

Christine´s last words in her blog posts are:

We ALL only have today.
Cancer is not terminal.
Life is terminal.
No one gets out of life alive.
Don´t fear death.
Fear dying and never having lived.

sieni

Minä olen pelännyt elämässäni paljon, monia asioita, usealla eri mantereella. Olen pelännyt huijaritaksin kyydissä yöllä Delhissä, tulvien keskellä Keniassa, epäilyttävässä hostellissa Tukholmassa, Venäjän tullissa, maanjäristyksen sattuessa Bangkokissa.. Useimmiten olen pelännyt kotona, omia ajatuksiani. Joissain tilanteissa pelko on tervettä. Itselläni se ei sitä useinkaan ole, ja voi olla, että joudun taistelemaan sitä vastaan aina. Matkustaminen auttaa tässä taistelussa pakottamalla ulos mukavuusvyöhykkeeltä. Tiedän, että moni jättää lähtemättä elämässään yhtään minnekään juuri pelon vuoksi. Ei ole uskallusta lähteä ulkomaille, lopettaa työtään, jossa ei viihdy, tai tehdä mitään muutoksia elämässä, koska tuntematon pelottaa.

I´ve been afraid in so many situations in my life – all around the world. I´ve been scared of taxi driver in Delhi, floods in Kenya, hostel in Stockholm, duty in Russia, earthquake in Bangkok…Most times I´ve been scared at home. There are situations, when fear is healthy reaction. In my life it´s often not, and maybe it´s my battle for the rest of my life. Traveling helps me, because it forces me out of my comfort zone. I know that many people won´t go, because they are afraid of pretty much everything. They are afraid of traveling, afraid of quitting their job, afraid of making changes. Unknown is scary. 

isiäiti

Elämä on aina riski. Mutta se kannattaa ottaa.

Life is always a risk. But it´s worth to take.

risteys

Kuvat otettu Pomarkun Isonevalla.

P.S. Päätin lopettaa päivätyöni tämän vuoden joulukuusta. Pelottaa vähän, mutta se on sen arvoista.

All the pics are taken at Isoneva swamp, Pomarkku, Finland.

P.S. I decided to quit my day job this December. Scary, but so worth it.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Verna maanantai, syyskuu 15, 2014 at 12:11

    Kirjoitat kauniisti, oivaltavasti ja rehellisesti. Tätä oli ihana katsella ja lukea 🙂

    • Reply mirkki lauantai, syyskuu 20, 2014 at 20:44

      Kiitos <3!!

  • Reply Rimma perjantai, syyskuu 19, 2014 at 08:53

    Kiitos tästä. Pelko, se on kyllä tuttu tunne. Ei niiinkään, ettenkö uskaltaisi hypätä tuntemattomaan, sillä omat pelot liittyvät lähinnä läheisten ihmisten hyvinvointiin. Ja nehän ovat asioita joihin en juurikaan voi edes vaikuttaa. Pitäisi osata päästää niistä peloista irti. Pikkuhiljaa….

    • Reply mirkki lauantai, syyskuu 20, 2014 at 20:50

      Kiitos kommentista :). Luulen, että varmaan jokainen pelkää eniten sitä, että rakkaille ihmisille sattuisi jotain pahaa. Mutta se pelko ei tosiaan vie asioita yhtään eteenpäin, joten täytyy vaan koittaa opetella siitä pois. Ei se mitenkään helppoa ole.

    Leave a Reply