Vuosi sitten marraskuussa luettelin blogissa semirealistisia matkasuunnitelmiani vuodelle 2013. Vaan kuinkas sitten kävikään? Listaltani löytyivät Kaakkois-Aasia, New York, Lontoo, Kalifornia ja vieläpä joku viikon lämmittelyreissu (mihin tahansa) talven selättämiseksi. Vuosi ei mennyt ihan putkeen näiden matkasuunnitelmien osalta. Taloudellisia resursseja tai terveyttä ei riittänyt oikein nimeksikään, joten listastani mudostui ei-mitenkän-realististen matkasuunnitelmien surkuhupaisa kokoelma.
Year ago I wrote here about my ”semi realistic travel plans for 2013”. And what really happened? My list included Southeast Asia, New York, London, California and some extra week in any warm country. Year 2013 wasn´t anything I planned. I didn´t have money or health. My semi realistic list turned into not-realistic-at-all list.
Mutta Lontoossa käväisin, vieläpä kahdesti. Rakastan sitä kaupunkia. Ja jos mietin elämääni vähän laajemmasta näkökulmasta käsin, ei sillä ole kovinkaan suurta merkitystä, olenko jonkun vuoden aikana matkustanut vai en. Matkablogin kannalta se tietenkin on aika tylsää, jos ei liiku mihinkään. Haluaisin jakaa täällä asioita, joista olisi iloa ja inspiraatiota muille, mutta tämän vuoden aikana olen monesti joutunut miettimään kannattaako koko blogia edes pitää pystyssä.
Ensi vuoden puolelle olen varannut matkan Singaporeen. Sen lisäksi en aio nimetä yhtään realistista tai vähemmän realistista suunnitelmaa koko vuodelle. Olen ikuisesti kiitollinen, jos kaikki menee niin onnellisesti, että pääsen tuon yhden reissun tekemään. Jos jotain olen tässä oppinut, niin sen, että yhtään päivää ei voi ottaa itsestäänselvyytenä.
But I traveled to London -even twice! I love that city. When I think bigger picture of my life, it doesn´t matter so much if I made any trip in 2013. Of course it´s quite boring to write travel blog if I don´t travel. I would love to share inspirational stuff here, but I´ve been thinking a lot should I stop writing this blog.
I´m going to Singapore next year. And I won´t name any realistic or less realistic plans besides that. I´m forever thankful if that one trip really happens. If I´ve learned something, it is that you can´t take any day of your life for granted.
Toivon, että jokaisella on paljon suunnitelmia ja haaveita tulevalle vuodelle. Mutta toivon, että jokainen on valmis siihen, että haaveet ja käsikirjoitukset menevät uusiksi. Siinähän lopulta on se elämän kauneus- kukaan meistä ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan huomenna. Siksi toisinaan kannattaa hetkeksi unohtaa tulevaisuuden fiilistely ja palata tähän hetkeen, siihen ainoaan, joka lopulta on olemassa.
I hope that you have many plans and dreams for 2014. But I hope you are prepared to change your plans. Nobody can make a script for life. After all, that´s what make life beautiful – you never know what will happen tomorrow. It´s healthy every now and then to forget dreaming and just seize the day. This moment is anyway only thing that ever really exists.
6 Comments
Taas kerran rakastan sanojasi <3 All you need is less -mahtava! Terveyttä pitäisi kyllä oppia arvostamaan, se on pelottavan helposti menetettävä luonnonvara, omanikin petti taas tuon taannois hevosonnettomuuden jäljiltä ja nyt pitää toivoa, että se ei sotke omaa pientä Lontoossa asumissuunnitelmaa. Ihanaa, että pääset Singaporeen!
Kiitos Veera<3. Voieih laitan sormet ristiin, että sun terveys on ok tammikuussa kun lähdön hetki koittaa! Samaa toivon itsellenikin, en osaa jotenkin täysillä uskoa tulevaan reissuuni ennen kuin olen koneessa ja matkalla. Toivotaan parasta xx. Terveys ei tosiaan ole itsestäänselvyys, mutta ainakin nykyään osaan arvostaa päiviä ilman kipua :).
Ehdottomasti tämä blogi on kannattava. Ei se kuinka paljon matkustaa, vaan mitä matkassa tekee ja mitä siellä näkee. Jatka omanlaisten juttujesi kirjoittamista ja toisten silmien availua!
Kiitos Amanda! Ihanaa jos joku mun postaus saa jotain uusia ajatuksia herätettyä <3.
Mä kannatan ehdottomasti myös haaveilua 🙂 Sen avulla vaikeatkin ajat jaksaa paremmin! Mutta nykyhetki on tietysti se joka merkitsee eniten…
Tiina joo ei kai ihminen pysy hengissäkään ilman haaveita. Ei vaan kannata jättää elämää elämättä niiden vuoksi. Itsellänihän on paha taipums elää joko menneissä tai haavemaailmassa. Sosiaalinen media ei varsinaisesti auta asiaa. Täytyy välillä pusähtyä ja iloita hetkestä <3.