Instagram Travel Thursday -Viimeinen ristiretki

 

kuva-20

Tämä oli ensimmäinen kuva, jonka otin iPadillani huhtikuussa. Tämä sopinee siis blogiinkin Instagram Travel Thursdayn kunniaksi. Olen ladannut Instagramiin ainoastaan kuvia, jotka olen ottanut iPadillani, joten muilta mailta minulla ei siellä vielä juurikaan kuvasatoa ole. Mutta odottakaas vaan seuraava vuosi ;). Lupaan ainakin yrittää päästä useampiakin kertoja pois täältä Pohjolasta.

Tahdon jatkaa tänään aikanaan aloittamaani Travelling heroes-sarjaa täällä blogissa. Eilen sai vihdoin ensi-iltansa kuukausitolkulla odottamani Arman ja viimeinen ristiretki (Katsottavissa Ruutu.fi:stä). Tahtoisin nostaa kuvitteellista hattuani ja kumartaa syvään, sillä tällaista Suomen televisiossa harvoin nähdään. En voi valehdella, ettenkö olisi jännittänyt jokaisen kuvausreissun aikaan, tuleeko mies vielä elävänä takaisin. Harvalla meistä pää kestäisi lähteä vapaahetoisesti elämään arkea maailman rankimpiin olosuhteisiin kerta toisensa jälkeen. Itse myönnän suosiolla, että olisin jänistänyt jo niin moneen otteeseen samassa tilanteessa. Sarjan ensimmäisessä jaksossa suunnattiin Kaakkois-Aasian Kambozaan. Tuntuu, että sisäelimeni kääntyvät ympäri joka kerta, kun näen/kuulen siitä, millaisissa olosuhteissa niin monet maailman lapset elävät. Työntekoa lähes läpi vuorokauden ja jatkuvaa pelkoa väkivallan/raiskausten/ihmiskaupan uhriksi joutumisesta. Miltä sinusta tuntuisi, jos tietäisit, että sinut tai lapsesi voitaisiin myydä vaikkapa bordelliin milloin tahansa? Minusta ajatuskin tuntuu siltä, että en pysty hengittämään.

On hienoa, että joku on laittanut itsensä likoon noin täysillä nostaakseen meidän tietoisuuteemme noita olosuhteita, jotka ovat totisinta totta tässä maailmassa. Me unohdamme niin nopeasti, miten etuoikeutettuja olemme.

kuva-21

Tässä kuvassa on viimeisin kirje kummitytöltäni. Minulla on jo valmiiksi levoton olo siitä, että muutaman vuoden kuluttua tyttö täyttää 18, enkä ole varma, saanko pitää häneen yhteyttä sen jälkeen, kun hän ei enää ole kummilapsiohjelmassa. Toivon, että saisin pitää hänet aina elämässäni <3. Tahtoisin taas kerran muistuttaa siitä, että pikkujutuilla voi tehdä ainakin yhden ihmisen elämästä paremman. Ja Kaakkois-Aasiassa niitä apua tarvitsevia lapsia tottavie riittää.

Kiitos Arman ja kuvausryhmä, että olette saaneet niin monen suomalaisen silmät avautumaan. Me ollaan tässä maailmassa yhdessä, eikä meillä ole varaa unohtaa yhtäkään.

xxx

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply satuvw torstai, syyskuu 19, 2013 at 20:51

    Kuulin tuosta Armanin sarjasta vasta ihan hiljattain, tänne Norjaan asti ei sana oikein kiirinyt aikaisemmin… 🙂 Täytyy tarkistaa onnistuisiko ohjelmien katsominen myös TVKaistalta, vaikka saattaa olla vähän liian rankkaa kamaa juuri nyt, kun jo pienemmistäkin lapsia koskevista jutuista on tippa silmässä…

    • Reply mirkki perjantai, syyskuu 20, 2013 at 20:54

      Veera onneks netistä voi kattoo melki kaiken :D. Jeh huomenna nähään.

  • Reply mirkki torstai, syyskuu 19, 2013 at 21:46

    Toivottavasti ton saa toimiin myös Suomen ulkopuolella :). Ei se tietenkään mikään hyvän mielen sarja ole, mutta erittäin puhutteleva. Ja ymmärrettäväähän se on, että sana kiirii vähän hitaammin sinne asti (:.

  • Reply Veera Bianca torstai, syyskuu 19, 2013 at 23:26

    Mulla kun ei ole tvt:tä niin menee siltä puolen aina puoli maailmaa täysillä ohi! Ihanaa tuollainen kummihomma, saat kertoa siitä mulle lisää lauantaina ! 🙂

  • Reply Heidi / Auringon alla lauantai, syyskuu 21, 2013 at 08:55

    Kyllä teki itselläkin pahaa katsoa ensimmäistä jaksoa, sillä maailman kauheudet unohtaa todella helposti täällä kotona. En voisi olla enempää samaa mieltä, että harvoin muistamme sitä kuinka etuoikeutettuja olemme. Ja kuinka itsekkäästi pidämme kiinni omasta yltäkylläisyydestä, vaikka maailmassa on hirvittävän paljon köyhyyttä 🙁

  • Reply kaukokaipuu sunnuntai, syyskuu 22, 2013 at 19:07

    Voi, tuo kummiohjelma kuulostaa ihanalta! Meikä on toiminut Norpan kummitätinä jo kohta kaksi vuotta, eli hyväntekeväisyyttä tulee tehtyä etenkin Itämeren suuntaan. 🙂

    Ja Armanin ohjelma on loistava!

  • Reply mirkki maanantai, syyskuu 23, 2013 at 14:14

    Heidi: Näinpä. Itseäni ihan toisinaan (okei, usein) ällöttää esimrekiksi se, miten paljon kaikkea turhaa omistan. Joskus lapsena se sentään oli vielä ihan harvinaista luksusta, että sai vaikkapa yhden uuden vaatteen. Ähh. Tällä vauhdilla maailmaa ei kyllä enää ole (ainakaan tällaisenaan) muutaman sukupolven päästä. Siitä on hyvä aina itseään muistuttaa.

    Nella: Sweet. Norpan kummitäti :D. No, olemme saaneet viime aikoina ainakin Docventuresin ansiokkaan työn kautta muistutuksen siitä, että luonto tarvitsee oikeasti suojelua. Kaikki kun liittyy kaikkeen.

  • Leave a Reply