Suomen suurin matkablogiyhteisö

Instargram Travel Thursday -Kohti valoa

Instagramin Travel Thursday on täällä taas. Ajattelin harkinnan jälkeen, että uskaltaisin tällä kertaa varovaisesti hypätä messiin. Loin vasta viikko sitten profiilin Instagramiin, joten koen olevani vielä vähän vieraalla maaperällä, mutta ehkä tämä tästä lähtee :). Olen lisäksi omistanut iPadini vasta kolmisen kuukautta, joten mitään valtaisaa reissukuvakokoelmaa minulla ei tuolle laitteelle ole taltioituna. Ja älypuhelimen hankkimisesta en aio vielä hetkeen edes haaveilla. Näillä resursseilla siis edetään.

Valtava kiitos Travel Thursdayn hostaamisesta Nellalle Veeralle ja Sadulle. Keep up this good work :)! Näiden inspiroivien naisten blogeista voitte nähdä muidenkin bloggaajien torstaipostauksia koottuna. Voitte myös bongata näiden blogien kautta kattavan selityksen siitä, mitä tämä #igtravelthursday oikeastaan tarkoittaa. Vaadin jokaista erityisesti väijymään tänään Nellan ihania aurinkokuvia vastapainoksi tälle minun masentavalle sadeotokselleni ;).

Sitten asiaan. Olen ollut varmasti jollain tasolla kiinnostunut reissaamisesta aina. Ensimmäisen reissaamiseen liittyvän biisinkin olen kirjoittanut 9-vuotiaana. Se kertoi siitä, että meidän ei tarvitse olla kotimaan vankeja :`D. En kuitenkaan varsinaisesti ole päässyt matkailemaan kuin vasta aikuisiällä. Olen kirjoittanut useamman postauksen verran syitä matkustamiseeni. Tänään ajattelin keskittyä kuitenkin vain yhteen niistä. Vaikka reissaaminen onkin ihanaa ja yksi maailman parhaista jutuista, niin yksi isoimmista motivaattoreistani matkailuun on ollut vuosien varrella itseasiassa niinkin ikävä asia kuin kaamosmasennus. Arvioiden mukaan 1% suomalaisista kärsii vaikeasta kaamosmasennuksesta, ja itse kuuluun tuohon synkähköön porukkaan. En edes muista tarkkaan milloin ymmärsin, miten suuri merkitys valolla on minun elämääni. Sen kuitenkin muistan, että viime vuodet ovat olleet talvisin todella vaikeita. Minuun vaikuttaa säätila jopa kesällä todella paljon. Mielialani saattaa vaihtua sekunnissa pelkästään siitä, että aurinko menee pilveen. Voitte siis vain kuvitella, millaiset fiilikset minulla oli viime talvena, kun aurinko kävi esittäytymässä yhteensä ehkä parina päivänä monen kuukauden ajanjaksolla.

Omistan kirkasvalolampun, joka onkin ahkerassa käytössä talvisin. Se ei kuitenkaan voi mitenkään korvata luonnonvaloa. Lisäksi ongelmani on se, että pääni ei rekisteröi yön ja päivän vaihtelua kaamoksen aikaan.. Olen koko ajan väsynyt, enkä siitä huolimatta saa nukuttua lähes ollenkaan :/. Tuntuu siltä, että minun olisi hyvä asua ilmastoltaan eri tyyppisessä maassa. Toistaiseksi olen tyytynyt kuitenkin hankkimaan apua tähän inhottavaan ongelmaani tekemällä noin kolmen viikon- kuukauden mittaisia reissuja talvisin. Valo tekee ihmisille oikeasti ihmeitä. Tai sanotaanko ihmiselle, koska voin tietenkin puhua vain omasta puolestani.

kuva-7

Tältä näytti Helsinki-Vantaalla kun suuntasimme kohti Lontoota viime huhtikuussa. Talvi oli ollut niin pitkä ja synkkä ettei siinä ollut mitään järkeä. Kun saavuimme Lontooseen, tuntui siltä kuin olisin saapunut paratiisiin. Lämpötila oli 21 astetta, aurinko paistoi ja ihmiset liikkuivat kesävaatteissa. Se päivä oli uskomattoman onnellinen.

Onko sinulla kokemuksia kaamosmasennuksen selättämisestä? Tai vinkkejä ensi talven reissuja varten? Kohde nimittäin on edelleen auki. Reissuseurakin kelpaa jos niikseen tulee ;).

Valoa elämään ihmiset!<3

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

8 Comments

  • Reply satuvw torstai, heinäkuu 25, 2013 at 22:13

    Ihanaa että lähdit mukaan!! Ja hyvinhän tuo meni, heti ensi kerralla 🙂

    En itsekään ole kaamoksen suurin ystävä, vaikka syksyn sateilla onkin ihanaa istua takan ääressä villasukat jalassa ja mättää suuhun suklaata (=vinkkini siis masennuksen selättämiseen 🙂 ). Mutta ihan kaamosmasennuksesta en voi kyllä omalla kohdallani puhua. Silti aina syksyisin tekee mieli paeta kurjia kelejä ennen lumen tuloa jonnekin kaukomaille. Saa nähdä miten käy tänä syksynä, kökitäänkö kotona vai lähdetäänkö reissuun ja säästetään alkuvuotta varten!

  • Reply Heidi torstai, heinäkuu 25, 2013 at 22:27

    Kaamos on ihan hirveää. Täällä Oulussa sitä pimeää riittää niin paljon, että olen jo nyt kesällä ihan paniikissa tulevasta talvesta. En varmastikaan virallisesti kärsi kaamosmasennuksesta, mutta masentavaa se silti on. Ja sama juttu minulla säiden suhteen: olen muuten melko optimistinen, mutta Suomen säiden suhteen erittäin pessimistinen ja harmistun heti, kun ei ole niin lämmintä kuin pitäisi/aurinko ei paistakaan, vaikka on kesä. Harmi, että olen asunut ulkomailla (Espanjassa ja Thaimaassa) syksyllä vain jouluun asti. Olisi kiva kokeilla joskus ettei näkis koko talvea ollenkaan!

  • Reply Veera Bianca torstai, heinäkuu 25, 2013 at 23:04

    Mä olen sellainen kultakala, että jos olen yhden talven poissa -en osaa enää yhtään odottaa sitä tulevaa synkkyyttä ennen kuin se on tässä. Tämä talvi menee pidemmiltä osin Suomessa, onneksi syys-lokakuulle on Israelin reissu ja toivon, että penny venyisi sinne Aasiaan asti tuolla vuoden vaihteessa -hulluksihan tässä muuten tulee!

  • Reply mirkki perjantai, heinäkuu 26, 2013 at 08:27

    Satu: Kiitos. Eiköhän tää tästä, ens kerralla oon jo ihan messissä ;)! Sun postaus oli kans niin upee että tekis mieli lähtee sinne samantien :D. Suklaata tulee tungettua suuhun oli vuodenaika mikä vaan, joten taitaa olla sekin keino kyllä ahkerassa käytössä syksyn tullen. Hehe.

    Heidi: Auts, musta ei varmaan edes olis asuun Oulussa sen pimeyden vuoksi. Aikamoisia taistelijoita ootte kyllä :D. Olis kyllä mahtavaa asua talvi tai vaikka kaikki talvet jossain muualla(:.

    Veera: Ihaninta että pääset Israeliin. Musta olis kans mahtavaa lähtee sinne! Ja veri niin vetää myös Aasiaan, toivottavasti meidän molempien pennit on niin venyviä että löydämme itsemme talvella sieltä :).

  • Reply mirkki perjantai, heinäkuu 26, 2013 at 08:27

    Satu: Kiitos. Eiköhän tää tästä, ens kerralla oon jo ihan messissä ;)! Sun postaus oli kans niin upee että tekis mieli lähtee sinne samantien :D. Suklaata tulee tungettua suuhun oli vuodenaika mikä vaan, joten taitaa olla sekin keino kyllä ahkerassa käytössä syksyn tullen. Hehe.

    Heidi: Auts, musta ei varmaan edes olis asuun Oulussa sen pimeyden vuoksi. Aikamoisia taistelijoita ootte kyllä :D. Olis kyllä mahtavaa asua talvi tai vaikka kaikki talvet jossain muualla(:.

    Veera: Ihaninta että pääset Israeliin. Musta olis kans mahtavaa lähtee sinne! Ja veri niin vetää myös Aasiaan, toivottavasti meidän molempien pennit on niin venyviä että löydämme itsemme talvella sieltä :).

  • Reply kaukokaipuu perjantai, heinäkuu 26, 2013 at 09:24

    Mä niin tiedän tuon kaamosmasennuksen aiheuttaman tunteen läheisiä ystäviäni seurattuani, vaikka en itse siitä kärsikään. Diggaan talvelsta ja lumesta, mutta niin kai kaikki snoukkailijat. Tosin en minäkään pimeyttä nyt määräänsä enempää jaksa, mutta kuulun siis siihen vähemmistöön, joka oikein odottaa talvea. Syksy on mun lempivuodenaika. (:

    Ihanaa että sä lähdit mukaan! Ja mun mielestä tää oli tosi hyvä postaus ja hienosti kirjoitettu. Ei näissä tarvii olla ihan hervotonta määrää kuvia edes, tää yksi on oikein puhutteleva sun kauniin tekstin keskellä. Ja koska kotimaanmatkailu on pop, niin katselisin mieluusti kuvia kesäisestä Helsingistä (;

    <3

  • Reply Amanda perjantai, heinäkuu 26, 2013 at 09:50

    Pystyn hyvin ymmärtämään, vaikken itse ihan noin vahvasti kaamosmasistelekaan. Valitettavasti en kyllä ole löytänyt siihen muuta keinoa, kuin valoon lähtemisen!

  • Reply mirkki maanantai, heinäkuu 29, 2013 at 22:07

    Nella joo mulla on vielä vähän ongelmia sen kanssa, että mitä Instagram-kuvia saan tänne :D. Katotaan taas torstaina miten onnistuu. Kyl tää tästä lähtee vauhtiin vielä. Ihanaa, että sun lempparivuodenaika on vasta edessä 8). How lucky you are.

    Amanda: joo se valoon lähteminen ei ole kyllä huono vaihtoehto ;). Varmasti tulee toteutettua ensi talvena.

  • Leave a Reply