Kuva: Huffington Post
Kaksi paikkaa, joissa tein ostoksia Lontoon matkallani, olivat Victoria’s Secret sekä Primark. Suomessa en juurikaan osta vaatteita ylikansallisista ketjuliikkeistä, juuri siitä syystä, että niiden tuotanto harvoin on eettistä. Poistuessani kotimaasta sain ilmeisesti jonkinlaisen mielenhäiriön. En ollut vuoteen pystynyt ostamaan paljon mitään, joten Primarkin halvat hinnat houkuttelivat minut ostoksille. Minulla oli jo ostoksia tehdessäni surkea fiilis siitä, että shoppailin tuollaisessa kertakäyttörättikaupassa. Olisi pitänyt miettiä kaksi kertaa.
Vaaditaan kalliimpia vaatteita
Vain kaksi päivää aiemmin yli tuhat ihmistä oli saanut surmansa Bangladeshissa, tehtaassa, jossa Primarkin vaatteita valmistettiin. Bangladeshilaiset tekstiilityöläiset elävät ja työskentelevät tunnetusti kammottavissa oloissa. Tämä Rana Plazan romahtaminen ei ole lähikuukausina edes ensimmäinen surullinen tapaus. Kun tajusin tämän tilanteen uutisiin perehdyttyäni, itkin hysteerisesti ainakin puoli tuntia putkeen. On mahdollista, jopa todennäköistä, että ihmiset, jotka ovat valmistaneet minun vaatteeni, ovat nyt kuolleet. Monet lapset ovat jääneet ilman äitiä Bangladeshissa, koska länsimaisilla ihmisillä on pakkomielle halpoihin vaatteisiin.
Olen käsittänyt, että Primark on jälkäkäteen kantanut vastuuta korvaamalla uhrien omaisille jotain. Miten tekopyhää on maksella korvauksia vasta nyt, kun ihmiset ovat menettäneet läheisensä sen vuoksi, että he ovat työskennelleet vaarallisissa olosuhteissa? Isoilla yrityksillä olisi varaa siihen, että työntekijät työskentelisivät turvallisesti ja saisivat asiallisen korvauksen työstään. Vaatteiden ei todellakaan tarvi olla niin halpoja kuin tällä hetkellä, koska se hinta revitään kirjaimellisesti köyhien ihmisten selkänahasta. Me voimme länsimaissa ihan hyvin ostaa vaatteita vähän harvemmin ja maksaa niistä sen verran kuin täytyy.
On aika kantaa vastuu
Kyseinen onnettomuus ei vaikuttanut kuluttajien käyttäytymiseen. Primark oli tapansa mukaan niin täynnä, että pukukoppeihin oli tunnin jono. Kunpa olisin tiennyt, mitä juuri on tapahtunut. Olisi jäänyt kyllä rätti jos toinenkin hyllyyn siinä vaiheessa. Päätin palata takaisin tuttuun ja turvalliseen tapaani ostaa vaatteeni käytettynä. Silloin kaikki voittavat. Minä saan vaatteni halvemmalla, jonkun ylimääräiseksi jääneet vaateet saavat uuden hyvän kodin, eikä tarvitse miettiä, tuenko jotain ylikansallista riistoyhtiötä (toki kirpparilla on aina se vaara, että siellä diilataan esimerkiksi varastettua tavaraa). En kestä ajatusta siitä, että minun kulutustottumusteni takiani ihmiset kärsivät maailman toisella laidalla.
Toivon sydämestäni, että jokainen vaateketju herää viimeistään nyt siihen todellisuuteen, että heidän on pakko pitää huolta työntekijöistään. Tahtoisin elää sellaisessa maailmassa, että voisin mennä kauppaan tietäen, että toisella puolella maailmaa kukaan ei joudu kärsimään – eikä varsinkaan kuolemaan sen vuoksi, että minä ostan vaatteita.
PRIMARK IT IS TIME TO WAKE UP.
