Kaikkea on liikaa ja kuitenkaan ei mitään

peilikuva

Alan innostua enenevissä määrin siitä ajatuksesta, että kuuden viikon päästä lähtö Lontooseen koittaa. Näköjään talvesta voi selvitä hengissä ilman yhtään reissua tropiikkiin! 🙂  Tiukkaa se on kyllä tehnyt, mutta tässä sitä ollaan. Ja kyllä sitä matkustamista taas osaa arvostaa hirvittävän paljon enemmän, kun siihen ei ole hetkeen ollut mahdollisuutta (lue:varaa). Me ei kyllä täällä länsimaissa taideta tajuta yhtään, miten hyvin meillä on asiat. Suurimmalla osalla maailman ihmisistä ei tule olemaan koko elämänsä aikana mahdollisuutta matkustaa ulkomaille. Minulla oli mahdollisuus opiskeluaikanani käydä seitsemän kertaa Euroopan ulkopuolella. Ällöttää ihan, kun mietin, miten etuoikeutettuja me kaikki ollaan. Täytyy olla vaan kiitollinen. ”Kun elämässä kaiken menettää silloin vapaus on ainut mitä käteen jää”. Tuokin on niin länsimaisesta hyvinvoinnista käsin kirjoitettu lause. Monella ihmisellä tässä maailmassa ei todellakaan ole minkäänlaista vapautta omassa elämässään. On mahtavaa tajuta, että vaikka minulla ei olisi tänään penniäkään rahaa, voin kävellä ulos ovestani, ja suunnata minne ikinä huvittaa. Se on paljon se. Minulla on miljoona syytä olla onnellinen.

Mietin samantyyppisiä keloja eilen, kun haalin lisää tavaroita vietäväksi kirppikselle, ja tajusin, että minulla on pelkästään koruja tällä hetkellä tyyliin sata siellä myytävänä. Mistä näitä tavaroita oikein tulee :/? Ihana päästä vaan eroon kaikesta, koska en todellakaan tarvi puoliakaan siitä tavaramäärästä, jonka omistan.

Melko opettavainen vuosi takana. Kun ei ole ollut varaa tehdä juttuja samaan malliin kun aiemmin, on täytynyt miettiä, millä on todella merkitystä. Lopulta ne asiat, joilla on elämässä väliä, kaventuvat aika pieneen.

Rakkaus on se, mikä jää jäljelle. Se suurin niistä kaikista.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply