Suomen suurin matkablogiyhteisö

FAILED. BUT IT`S NOT THE FINAL TRUTH

failed

Tänään minä olen jälleen kerran epäonnistunut. Alkaa olla tuttu tunne. Ei ole mennyt elämä ihan putkeen viime kuukausien aikana, etenkään työrintamalla, jos nyt muutenkaan. Tänään olin koekuvauksissa, ja jäädyin totaalisesti. Jätin yhden tehtävän kokonaan tekemättä. Ei tarvi varmaan kertoa, että minun on turha tuota firmaa enää tämän jälkeen lähestyä näissä merkeissä. Ei ole oikein mikään sujunut elämässä viime aikoina. Koen olevani vähän jumissa. Haluaisin kovasti löytää jonkun mielekkään työn/jotain sisältöä elämään. Nyt tuntuu kuin koittaisin epätoivoisesti hakata kaikkia ovia ilman, että yksikään ovi aukeaa edes raolleen. Ehkä joku muukin on ollut vastaavassa tilanteessa.

Kun tarpeeksi kauan kaikki menee pieleen, on se vaara, että alkaa määrittelemään itsensä sen kautta, että on vain epäonnistunut. Koitan pitää mielessä sen, että vaikka moni asia menisi mönkään, niin minun identiteettini ei voi olla siinä, että olen mokannut. Ihmisen arvo ei voi olla siinä, että ei menesty asioissa.

Pakko uskoa, että vuoden päässä olen jossain ihan muualla, kuin istumassa tässä sängylläni, kämpässä, jossa olen asunut tänä vuonna 8 vuotta. Tämä ei voi olla, ei saa olla eikä ole koko totuus elämästä.

Haluaisin tsempata tänään kaikkia, joilla on samanlaisia ajatuksia. Elämässä tarvitaan niitäkin vaiheita, jolloin sitä valoa ei näy tunnelin päässä. Parasta on kuitenkin tietää, että se valo on joka tapauksessa olemassa.

 

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply