..minä en!
Jos sinä tykkäät niin tsekkaahan tämä. Jos sinulla on tapana osallistua juoksutapahtumiin, niin kesäkuun lopulla olisi mahdollisuus juosta tärkeän asian nimissä, ja auttaa keräämään varoja ihmiskaupan vastaiselle työlle. Minä olen todennäköisesti mukana kannustamassa juoksijoita (:. Ja varmasti osallistun jonkun juoksijan sponssaamiseenkin.
Go for it!
Tänään minä olen jälleen kerran epäonnistunut. Alkaa olla tuttu tunne. Ei ole mennyt elämä ihan putkeen viime kuukausien aikana, etenkään työrintamalla, jos nyt muutenkaan. Tänään olin koekuvauksissa, ja jäädyin totaalisesti. Jätin yhden tehtävän kokonaan tekemättä. Ei tarvi varmaan kertoa, että minun on turha tuota firmaa enää tämän jälkeen lähestyä näissä merkeissä. Ei ole oikein mikään sujunut elämässä viime aikoina. Koen olevani vähän jumissa. Haluaisin kovasti löytää jonkun mielekkään työn/jotain sisältöä elämään. Nyt tuntuu kuin koittaisin epätoivoisesti hakata kaikkia ovia ilman, että yksikään ovi aukeaa edes raolleen. Ehkä joku muukin on ollut vastaavassa tilanteessa.
Kun tarpeeksi kauan kaikki menee pieleen, on se vaara, että alkaa määrittelemään itsensä sen kautta, että on vain epäonnistunut. Koitan pitää mielessä sen, että vaikka moni asia menisi mönkään, niin minun identiteettini ei voi olla siinä, että olen mokannut. Ihmisen arvo ei voi olla siinä, että ei menesty asioissa.
Pakko uskoa, että vuoden päässä olen jossain ihan muualla, kuin istumassa tässä sängylläni, kämpässä, jossa olen asunut tänä vuonna 8 vuotta. Tämä ei voi olla, ei saa olla eikä ole koko totuus elämästä.
Haluaisin tsempata tänään kaikkia, joilla on samanlaisia ajatuksia. Elämässä tarvitaan niitäkin vaiheita, jolloin sitä valoa ei näy tunnelin päässä. Parasta on kuitenkin tietää, että se valo on joka tapauksessa olemassa.
Hyvää Ystävänpäivän aattoa kaikille :)!! Havahduin siihen, että minulla ei ole treffejä huomiseksi sovittuna yhdenkään ystävän kanssa. No, onneksi vuoden jokainen päivä voi olla Ystävänpäivä. Suomessa tästä ei ehkä muutenkaan meuhkata niin kuin esimerkiksi Jenkeissä. Jo viikko sitten Twitter täyttyi selvitymisstrategioista, jotka oli tarkoitettu sinkuille Ystävänpäivän varalle. Todella symppistä :D. En ollutkaan tullut ajatelleeksi, että minun pitäisi jotenkin kitua huomenna.
Huominen on päivä, joka on pyhitetty ystäville aivan erityisesti. Siitä huolimatta tahtoisin muistuttaa kaikkia siitä, että ystävät ovat parasta, mitä meille on tässä elämässä annettu. Emme voi koskaan tietää, montako hetkeä saamme heidät pitää luonamme. Ollaan siis ihan superkiitollisia heistä, ja arvostetaan sitä yhteistä aikaa heidän kanssaan. Ja ennen kaikkea, pidetään huolta toisistamme. Ihan vuoden jokaisena päivänä.
Kiinalaisen vuodenvaihteen kunniaksi ”lueskelin” tänään Hong Kongin Metrolehteä, jossa ainoa ymmärrettävä sivu koostui Finnairin lentotarjouksista. Minulle on tullut joku armoton pakkomielle matkustaa Kiinaan! Tekisi niin hirvittävän paljon mieli vain ostaa lennot Chongqingiin. Ärsyttää, että tarjoukset ovat vain huomiseen voimassa. Minulla ei oikeastaan ole rahaa, mutta jotenkin tuntuu siltä, että tuollaisen visiitin pystyisi tekemään suhteellisen edullisestikin. Kenentköhän voisin napata mukaan tuollaiselle retkelle? Minua kiehtoo suunnattomasti se, että en tiedä tuosta Kiinan jäätävän kokoisesta metropolista mitään, eikä ilmeisesti kovin moni muukaan. Olisi valtavan kiehtovaa lähteä käymään kaupungissa, jonka nimen lausumisesta minulla ei ole hajuakaan.
Argh. Matkakuume. Hyvää kiinalaista Uutta Vuotta joka tapauksessa kaikille!
Vanhuus ei tule yksin. Eihän? Kymmenen vuotta sitten, täyttäessäni 18, en olisi voinut IKINÄ kuvitella, että olen 28 vuotiaana sinkku. Mutta tässäpä sitä ollaan. Ovatpa ajatukseni kyllä käyneet läpi hurjan remontin noista päivistä.
Näin minä maalailin tennareitani 18-vuotiaana, ja kuvittelin, että tulen menemään lähivuosina naimisiin. Onneksi naiivi teinityttö ei saa aina mitä haluaa. Olen käynyt läpi paljon vaikeita ihmissuhteita ja tajunnut, että olen hyvin onnellinen, kun olen saanut kasvaa ihan itsekseni ja yksinäni aikuiseksi. Nyt tosin alkaisin olla vähitellen valmis sitoutumaan vakavaan ihmissuhteeseen, joten elämäni mies -tervetuloa pelastamaan minut Kalliosta :)!
On vähän pelottavaa ajatella, että siitä on oikeesti 10 vuotta kun tulin täysi-ikäiseksi. 10 vuotta siitä kun otin ensimmäisen tatuointini. 10 vuotta siitä kun leikkasin rastat pois. 10 vuotta siitä kun juhlittiin penkkareita..En voi väittää, etteikö jonkinlainen kolmenkympin kriisi kummittelisi pääni sisällä. Kolmekymppisenä ei voi kertoa enää olevansa twenty-something. Silloin ollaan 30 ja se tarkoittaa, että ollaan ihan oikeasti aikuisia. Teini-ikä on silloin vain kaukainen muisto. Onneksi minulla on vielä kaksi vuotta armonaikaa. Nyt olen vielä kaksikymppinen.
Täytän tänään 28 ja olen iloinen tästä hetkestä.