VAROITUS: Tämä ei ole mikään hyvänmielen teksti. Jos haluat lukea tänään vain kauniita/kevyitä asioita, älä lue tätä tekstiä. Kopion tämän tekstin jotakuinkin suoraan Ihmiskauppa-aiheisesta blogistamme.
Eilen aamulla raitiovaunussa humaltunut mies kyseli vanhalta mummolta millainen oli sota-ajan Joulu. ”Olihan se vaatimattomampi” vastasi mummo.
Pohdin tuota keskustelua päivän aikana ja mietin, mahtoiko tuo joulu kuitenkaan pohjimmiltaan olla vaatimaton. Puitteet varmasti olivatkin. Mutta se ehkä teki olennaisista asioista sitäkin tärkeämpiä. Varmasti ilmassa leijui sanoiksi pukematon kysymys, onko tämä kenties perheen viimeinen yhteinen Joulu. Olisiko hienostuneilla puitteilla ollut tuossa tilanteessa mitään todellista merkitystäkään? Eikö tuolloin jäljelle jäänyt juuri se, millä on merkitystä?
Monet ovat sitä mieltä, että Jouluun tarvitaan luminen maisema, perinteistä suomalaista jouluruokaa ja kuusi joulukrääsän ja tilpehöörin kera. Nekö todella tekevät Joulun? ”Ei Joulu olisi oikea Joulu, jos sen viettäisi jossain etelässä” olen kuullut monen suomalaisten suusta. Eikö sittenkään? Onko se niin, että joulu on meidän rikkaiden länsimaalaisten oikeus? Tuleeko joulu todellakin vain pohjoiselle pallonpuoliskolle?
Keskituloinen suomalainen kuuluu maailman rikkaimpaan prosenttiin. On niin helppo ostaa itselle hyvä omatunto hankkimalla kuusen alle lapsille kasa paketteja ja ehkä heittämällä yli jäänyt kolikko (mahdollisimman näyttävästi) vaikkapa Pelastusarmeijan keräykseen. Vaan mikä on se todellinen hinta, joka maksetaan siitä, että Joulu voidaan valmistaa meidän traditiomme mukaisesti?
Uutisissa on äskettäin kerrottu siitä, miten Intiassa pelastettiin lapsia tehtaasta, jossa he valmistivat 19 tuntia vuorokaudessa joulukoristeita länsimaisille markkinoille. Tapaus ei ole uniikki, mutta hyvin hyvin pysäyttävä. Lapset työskentelevät lähes vuorokauden ympäri, jotta me saamme mahdollisimman halvalla turhaa joulukrääsää ja lahjoja, joita kukaan ei tosiasiassa edes tarvi tai kaipaa. Muiden lapset tekevät meidän lastemme lahjat.
Suurin osa tästä hysteerisestä joulun kulutusjuhlastamme on eettisesti täysin kestämätöntä.
Täältä voi halutessaan käydä testaamassa, montako orjaa maailmassa työskentelee sinulle. Testi (tietenkin suuntaa antava) antaa pohtimisen aihetta varmasti jokaiselle. Omasta puolestani voin sanoa, että tulokseni oli liian monta. Se on liian monta aina siihen saakka, kun tulos on pyöreä nolla.
Läheisten muistaminen Jouluna ei ole väärin. Jouluruokien valmistaminen ei ole huono juttu. Mutta milloin olemme tehneet Joulustamme sellaisen, että siitä on tullut stressaamisen ja turhan kuluttamisen juhla? Joulu tulee stressaamattakin, joka vuosi. Eettisiä lahjavaihtoehtoja on olemassa, ja ihmiset kaikenlisäksi yleensä arvostavat niitä enemmän. Aineettomat lahjat ovat mielestäni paras mahdollinen vaihtoehto, ainakin aikuiselle. Sen lisäksi olisi syytä pysähtyä pohtimaan miten fiksua on se, että laitamme ehkä 95 prosenttia lahjoihin tuhlaamistamme rahoista niiden läheistemme lahjoihin, joilla on jo kaikkea, ja loput 5 prosenttia sellaisten lahjoihin, joilla ei ole mitään? Vielä enemmän olisi syytä pohtia sitä, että:
MITÄ JÄRKEÄ ON SIINÄ, ETTÄ NE JOILLA EI OLE MITÄÄN, EI VAPAUTTA, EI IHMISARVOA EIKÄ TODENNÄKÖISESTI TULEVAISUUTTAKAAN, TEKEVÄT SUUREN OSAN NIISTÄ LAHJOISTA, JOITA OSTAMME IHMISILLE, JOTKA KUULUVAT MAAILMAN RIKKAIMPAN PROSENTTIIN?
Ollaan tänä Jouluna kiitollisia siitä kaikesta mitä meillä on. Meillä on kaikkea runsaasti ja paljon sen yli. Ei stressata turhasta, ei olla niin tarkkoja, jos puitteet eivät ole meidän mittapuumme mukaisesti aivan täydelliset. Annetaan aikaa rakkaillemme, ja muistetaan myös tämän maailman vähäosaisia. Ei siksi, että meille tulee siitä parempi mieli, vaan siksi, että heille tulee siitä parempi mieli.
by 
