Monthly Archives
tammikuu 2012
Tahdon omistaa postauksen thaimaalaisille elokuville. Itselläni ei ole kokemusta toistaiseksi kuin kahdesta, mutta tahdon silti nostaa tämän aiheen esille. Kummallakaan kerralla nimittäin teatterissa ei ole ollut muita länsimaalaisia kuin minä ja ystäväni. Se on hämmentänyt minua suuresti.
Suuri osa thaileffoista on tehty thaikielellä ilman tekstitystä, mutta aina ohjelmistossa on joku pätkä, joka on tekstitetty englanniksi. Leffateatterityöntekijät saattavat puhua hyvin huonoa englantia, joten asiaan perehtyminen etukäteen kannattaa. Saa lipun helpommin ostettua, kun tietää, mihin leffaan on menossa. Meillä oli viimeksi hieman ongelmia, kun vasta teatterilla setvimme, missä leffassa olisi tekstitys. Teattereita löytyy yleensä suurten kauppakeskusten yhteydestä. Bangkokissa näitä ovat esimerkiksi MBK, Siam Paragon ja Terminal 21.
Miksi leffaan? En oikeasti ymmärrä minkä vuoksi reissaajat eivät tahdo tutustua paikalliseen kulttuuriin tässä muodossa. Toinen leffoista, jonka olen nähnyt Bangkokissa, oli kehnosti tehty komedia (kehnoudessaan silti erittäin viihdyttävä), jonka nimeä en edes muista. Mutta vuonna 2011 osuin katsomaan teinimusiikkikomediaa nimeltä Suck Seed, joka on yksi sympaattisimmista ja parhaista komedioista, jonka olen katsonut. Vastoin parempaa tietoani veikkaan, että tästä tuli jonkinlainen kulttileffa Thaimaassa, sen verran kova meininki siinä oli. Elokuva oli myös katsaus paikalliseen musiikkikulttuuriin. Ennen leffan katsomista en tiennyt, että Bodyslam on yksi Thaimaan suosituimmista bändeistä. No, leffan jälkeen tämä kävi selväksi, kun kysyin paikalliselta ystävältäni, miksi teinit kirkuivat leffassa. Kyseinen suosikkibändi nimittäin esiintyi siinä. Fanituskulttuuri Aasiassa on kyllä ihan huikeaa.
Leffan alussa näytetään joka kerta kansallishenkinen video, jossa thaimaa kuvataan paratiisina. Asiaan kuuluu myös kansallislaulu. No, maassa Thaimaan tavalla.
Minun mielestäni aasialaiset leffat ovat yliampuvan ihania. Jos olisin sinä, niin kyllä menisin katsomaan. Minäkin aion taas mennä.
Kävin juuri katsomassa Kummisetäni thaimorsian-dokkarin. Nuori mies päätti selvittää, voivatko länkkärimies ja thainainen rakastaa toisiaan aidosti. Hän lähti kuukaudeksi kummisetänsä ja tämän morsiamen matkaan Thaimaahan, ja dokumentoi heidän elämäänsä..vai pitäisikö sanoa, että dokumentoi lähinnä omia ajatuksiaan. Lopulta dokumentti ei mielestäni vastaa niinkään alkuperäiseen kysymykseen, vaan kuvaa tekijän omien ennakkoluulojen murtumista. Itse pariskunnan yhteiseloa kuvataan dokumentissa niin vähän, että on katsojan on mahdotonta tehdä päätelmiä suuntaan jos toiseenkaan tämän suhteen laadusta.
Kyllä minä myönnän, että minulla on ”ennakkoluuloja” näistä suomi-thai parisuhteista. Thaikulttuurissa raha ja status näyttelevät suurta osaa. Ne ovat myös syy mennä naimisiin. On myös ihan normaalia ja hyväksyttyä, että naimisissa olevat miehet käyvät maksullisissa naisissa, mikä ainakin itseäni häiritsee suuresti. (Jos joku luuli, että turistit ovat suurin prostituution kuluttajaryhmä Thaimaassa, niin eivät ole! Tutkimusten mukaan suurin osa thaimiestä menettää neitsyytensä maksulliselle naiselle.). Kahden kulttuurin välillä on vain yksinkertaisesti aikamoinen kuilu. Tarkoittaako se sitä, ettei tällainen suhde voisi missään tapauksessa toimia? Ei varmasti. Mikä tahansa tässä mailmassa voi toimia, jos on tahtoa. Ja mitä nyt sitten on suhteen toimiminen kenellekin..? Monet thaitytöt ottaisivat kenet tahansa suomalaisen miehen- ja monet suomalaiset miehet kyllä tietävät tämän, eivätkä välitä. Tämä on käynyt ilmi erinäisissä dokumenteissakin, jota aiheesta on tehty.
Toisaalta, aiemminhan suomalaisetkin naiset olivat taloudellisesti riippuvaisia miehestään. Eroja ei noin vain otettu, kun toimeentulo oli miehestä kiinni. Ovatko nämä olleet siis jollain tapaa hyväksikäyttö -tai hyötysuhteita? Sulkeeko se rakkauden mahdollisuuden pois? Miten kukakin määrittelee rakkauden? Paljon kysymyksiä.
Rikkailla ja kuuluisilla ihmisillä on varmasti alati tämä ongelma..Mistä he tietävät lähestyykö joku heitä vain tarkoituksenaan hyötyä heistä? Ja kumpi lopulta on se hyväksikäyttäjä?
Onko sellaista rakkautta enää olemassakaan, missä ei ajeta omaa etua?
Tuli vähän hölmö olo tästä koko dokkarista :(. Nyt täytyy vaan tyhjentää pää sekavista ajatuksistani ja mennä nukkumaan.
Ajattelin nyt tarttua omaan kotikaupunkihaasteeseeni. Toivottavasti joku muukin jaksaa tehdä tämän. Itse ainakin olen kovin kiinnostunut Suomen eri kaupungeista. Olin jo lapsena innostunut eri paikoista, ja listailin ihan fiilispohjalta kaupunkeja, joissa tahtoisin asua..Perusteeena silloin oli lähinnä se, mikä kuulosti kivalta. Kuten vaikkapa Karkkila :P.
” Oot nuori ja rauhaton sydän
kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään
jos maltat mielesi pääset maailmaan kyllä.”
Jos Jukkapojan kappale olisi tehty 15 vuotta takaperin, olisi se varmasti ollut oman elämäni soundtrack. En voi kieltää, ettenkö olisi koko lapsuuttani ja nuoruuttani kaivannut isompiin ympyröihin.
Näissä kuvissa on minun kaunis äitini ennen kuin minä synnyin. Hän on asunut koko elämänsä Kankaanpäässä. Itse asuin kaupungissa 18 vuotta, enkä osaa kuvitella muuttavani koskaan takaisin. Nykyään tykkään kyllä viettää aikaa tuossa pikkukaupungissa. Useimmat ihmiset tuntuvat tietävän, että Kankaanpää on ”siinä Tampereen vieressä”. Ei, se ei ole siellä. Se paikka on KANGASALA. Kankaanpää sijaitsee Pohjois-Satakunnassa lähellä Etelä-Pohjanmaan rajaa.
Little bro
Kankaanpää on tunnettu lähinnä Niinisalon varuskunnasta, Kankaanpään Mailan pesäpallojoukkueesta.. ja ikävistä lehtiotsikoista. Turhan usein viime vuosina joku on ampunut jonkun =/. Kankaanpää on myös taidekaupunki. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kaupungissa on taidekoulu. Ja tästä seuraa se, että kaupunki on täynnä mitä kummalisempia taideteoksia (joista ei osaa päätellä niiden olevan taidetta). Taidekoululaiset ovat mystinen ihmisryhmä. En muista kenenkään tuttavani tunteneen yhtään taidekoululaista. Nuo kun eivät yksinkertaisesti olleet tekemisissä muiden kuin toistensa kanssa.
Mirka 10v
Lapsuudessani tärkein harrastus oli liikunta. Kokeilin monia lajeja, mutta tärkein kaikista oli yleisurheilu. Kankaanpäässä oli hyvät puitteet siihen lajiin. Seuramme KSL oli loistava, ja pärjäsimme kansallisella tasolla vallan mainiosti. Siitä isoa plussaa pikkuiselle kotikaupungilleni.
Mirka 15v on juuri heitetty järveen
Teini-iässä Kankaanpää tuntui jo melko ahtaalta. Kävin tutustumassa muiden paikkakuntien taidelukioihin, mutta jostain syystä jäin kuitenkin kotikaupunkiin. Olin 12-14 vuotiaana niin sanotusti hieman erilainen nuori. Ja sen vuoksi minua kiusattiin paljon. Vierailut koulukuraattorilla tulivat tutuksi. Myöhemmin sain olla enemmän rauhassa, tai kiusaaminen ei ollut ainakaan niin suoraa ja fyysistä. Kaupungissamme oli 90-luvun lopulla käynnissä kummallinen ilmiö. Monet tytöt olivat väkivaltaisia. Itse sain siitä oman osani. Koulun työntekijät eivät juuri asioihin puuttuneet. Toivon, että opettajat puuttuvat väkivaltaan ja kiusaamiseen nykyään enemmän.
YO 2003
Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2003. Jälkikäteen ajatellen lukioaika oli melko harmaata. Mieleen ei ole jäänyt mitään erityistä tuolta ajalta. Yläasteesta on jäänyt paljon värikkäämmät ja hauskemmat muistot vastoinkäymisistä huolimatta. Yläaste oli sitä aikaa kun omistettiin samaan aikaan 30 kirjekaveria, käytiin välkällä kirjastossa Kissin chatissa, soiteltiin lankapuhelimella pilasoittoja, ja lintsattiin koulusta, jotta päästiin Juustopäiden keikalle…
En oikein osaa sanoa, mikä kotikaupungissani on parasta. Paitsi vesi on ehdottomasti Suomen parasta! Ihokin näyttää joka kerta erilaiselta, kun kotoseudulla vierailee. Hassua, mutta totta. Lisäksi pienessä kaupungissa voi kävellä joka paikkaan eikä tarvitse elää jatkuvan hälyn keskellä. Mukavaa vaihtelua Helsingin arkeen, mutta en kaipaa takaisin niihin aikoihin, kun tuo oli minulle sitä jokapäiväistä arkea.
Sinänsä sääli, että monet pienet kaupungit tuntuvat autioituvan vähitellen. Palvelut lähtevät pois ja ihmiset muuttavat muualle. Minusta on hienoa, että olen asunut lapsuuteni jossain muualla kuin Helsingissä. Olen ylpeästi kotoisin jostain ihan muualta kuin täältä :).
Jos joku on käynyt joskus Kankaanpäässä, niin tahtoisin kuulla teidän kokemuksianne. Mitä teille on jäänyt mieleen? ”Toririnkiä ajavat traktorit” on ollut joksus jonkun vastaus :D.
Veera pohti postauksessaan, että tahtoisi tehdä enemmän hyvää. Sen innoittamana päätin listata simppeleitä ideoita siihen, miten voi tehdä hyvää näin joulun alla (=.
1. Mieti, onko pakko ostaa lahjoja niille, joilla on jo kaikkea. Jos kuitenkin hankit lahjoja, niin aineettomat lahjat ovat huippu vaihtoehto, ja niitä yleensä myös arvostetaan. Lupaa vaikka tehdä ateria jollekin ystävälle. Itse arvostaisin :P. Jos kuitenkin ostat jotain konkreettista, niin älä ainakaan osta joka ikinen vuosi uusia joulupapereita. Kaikki vähänkin paperia muistuttava kelpaa lahjakääreeksi, ja tekee kaikenlisäksi lahjasta persoonallisemman. Maailmamme hukkuu muoviin ja jätteeseen, ja turhia lahjakasseja ja muovikääreitä välttämällä voi tehdä oman pienen osansa. Lahjat voi myös ostaa jostain muualta, kuin epäeettisistä ketjuliikkeistä. Second hand, kotimaiset käsityöt..Ekologisesti ja eettisesti kestäviä vaihtoehtoja kyllä löytyy, kun jaksaa miettiä!
2. Osta lahja jollekulle sellaiselle, joka ei taatusti odota sitä! Mielellään tietysti sellaiselle, jonka erityisesti luulet piristyvän yllätyksestä. Itse aion tehdä näin :). Tykkään muutenkin ostella lahjoja silloin kun huvittaa ja kenelle huvittaa. Inhoan sellasta ”vaihdetaan lahjoja” meininkiä. Tällä kertaa aion ostaa lahjan ainakin yhdelle ihmiselle, jonka kanssa en ole tainnut edes jutella kymmeneen vuoteen.
3. Jos tykkäät askarrella kauniita kortteja, nyt voit tehdä sellaisia hyvään tarkoitukseen! Ihmiskaupan vastainen A21-järjestö on pyytänyt, että ihmiset lähettäisivät joulukortteja tytöille ja naisille heidän turvakodeissaan kolmessa eri maassa. Saattaa kuulostaa äkkiseltään mitättömältä, mutta miettikää, miten hienolta juuri orjuudesta vapautuneelta saattaa tuntua, kun ihmiset oikeasti välittävät ja muistavat häntä <3 :`).
”Over 1.9 billion Christmas cards are sent each year—most of them around Christmastime. It’s a tradition over two centuries old, and this year you can make it count towards bring hope to those rescued from human trafficking. When you are signing cards to your extended family, we encourage you to include a survivor from one of our three locations:
| GREECE: The A21 Campaign PO Box 10218 TK 54110 Thessaloniki, Greece |
UKRAINE: Tanya Ravnushkina Kyiv-1 PO Box B267 The A21 Campaign |
BULGARIA: Diana Radoslavova The A21 Campaign 5B, Triaditsa Str., fl. 2, Office 226 Bulgar |
We like the quote from David Starr Jordan that says, “Wisdom is knowing what to do next. Virtue is doing it.” Lisää aiheesta täältä.
4. Toisenlainen lahja on sekä eettinen että ekologinen vaihtoehto joululahjaksi. Voit ostaa ystävällesi lahjan, joka itseasiassa menee kehitysmaissa asuvalle köyhälle. 🙂
5. Osta lahja lastenkodin lapselle :). Klik.
6. Ota kummilapsi. Mikä olisi parempaa, kuin turvata yhden lapsen tulevaisuus. Järjestöjä on monia (=.
7. Muista Pelastusarmeijan joulupadat. Rahat menevät hyvään tarkoitukseen!
8. Älä hössötä ja stressaa ja kiirehdi koko joulukuuta. Läheisesi arvostavat enemmän läsnäoloasi ja aikaa, joka vietät heidän kanssaan. Joulu tulee kyllä ihan itsellään. Joulun merkitys ei ole loputtomassa itsensä ja materian kuluttamisessa.
9. Ilahduta joulun alla jotain ihmistä ihan spontaanisti tarjoamalla hänelle apuasi, aikaasi, ruokaa tai vaikkapa soittamalla vanhalle ystävällesi. Pienetkin positiiviset yllätykset voivat pelastaa jonkun päivän.. kenties jopa elämän.
10. Mitä teetkin, tee se täydestä sydämestäsi. Kliseistä, mutta toimii. Sanotaan, että laatu korvaa määrän. Se on totta. Tässä tapauksessa voisi sanoa, että ajatus korvaa määrän. Kirjoita jotain kaunista ystäväsi joulukorttiin. Paketoi nätisti. Osoita, että olet ajatellut juuri häntä, kun hankit lahjan.
It´s all about love. It´s not supposed to be:
