Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

tammikuu 2012

Kun myrskytuuletkin on joskus liikaa

”Kun myrskytuuletkin on joskus liikaa kun tyventä kaipaisi vaan..”

Sain ikäviä uutisia viime yönä. Tämän päivän harmaa sää kehystää surullista fiilistä täydellisesti. Mieli on ollut vähän sumussa koko päivän. Kaivoin tänään esille viime talven reissukuvia muistuttamaan auringonsäteistä elämässä. Silloin kun sataa taivaan täydeltä pitää muistaa, että aurinko ei ole kadonnut – se on vaan väliaikaisesti poissa näkyvistä..

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

5nizza

2004

 

Eri puolilta maailmaa tarttuu matkaan mahtavaa musiikkia. Toisinaan myös vähemmän mahtavaa, kuten Turkista ostamani naisartistin räppilevy, josta sain yhdellä kuuntelulla tarpeekseni :P.. Muistelin tässä vuoden 2004 pienimuotoista Venäjän matkaamme. Törmäsimme taukopaikallamme paikalliseen nuorten miesten porukkaan, jotka luukuttivat musiikkia Ladan katolle asennetuista kaiuttimista. Kysyttäessä he kertoivat orkesterin olevan nimeltään 5nizza. Säntäsimme tietenkin Pietarissa levykauppaan hankkimaan saman levyn itsellemme. Legendaarista musiikkia. Eihän tuossa mitään järkeä ole, mutta tarviiko kaikessa ollakaan :D.

Musiikki on hieno asia maailmassa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Äkkilähtökaipuu

Sinne se kesä vaan meni. Se kesä, joka ei koskaan alkanutkaan. Tämän kesän bikinikunnolla ei ollut alkeellistakaan merkitystä, kun bikineitä ei tarvinnut kaapista missään vaiheessa kaivaa. Jos nyt muutenkin olen sen suhteen harrastanut hieman pidemmän tähtäimen suunnitelmia ;). Myönnän olevani vihainen kauan odotetulle kesälle. Ja olen samalla löytänyt itsestäni uuden piirteen. Tahtoisin lähteä viikoksi jollekin aivottomalle aurinkolomalle, sellaiselle, että voisin leiriytyä uima-altaan reunalle ja jäädä siihen makaamaan x-asentoon niin pitkäksi aikaa kun huvittaa. Kaipaan lämpöä ja aurinkonenergiaa. Katkerana katselen monien Euroopassa asuvien tuttavien valokuvia..  Tuntuu, että elämme tämän maanosan ainoassa pääkaupungissa, jossa ei ole lämmin. Ensi vuonna pelaan korttini oikein, ja säästän kesän aikana rahat, joiden avulla voin syksyn tullen ottaa kesälle jatkoajan jossain etelämmässä.

Mikäköhän olisi sellainen pakettimatkakohde minne kannattaisi lähteä 8)?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Perus sunnuntaisoutu Atlantin yli

Jatkan nyt minun pienimuotoista Travelling Heroes-sarjaani täällä blogissa. Omassa elämässäni kun jännin asia viime päivinä on ollut lentojen osto Tukholmaan, enkä nyt keksi siitä mitään tarinan arvoista.

Haluan kirjoittaa tänään Julia Immosesta. Siitä puoliksi suomalaisesta naisesta, josta media on tämän kesän aikana paljon kirjoitellut, eikä turhaan! Olen itsekin pariin lehteen hänestä kirjoittanut. Olen ihan innoissani, että minulla oli mahdollisuus tavata hänet kesällä.

Julia on nainen, joka yhdessä neljän muun mimmin kanssa souti Atlantin yli viime joulukuussa. Ei mikään normireissu!! Matkaa oli 4800 kilometriä ja jokainen nainen souti 12 h/vuorokausi neljänkymmenenviiden päivän ajan. Ja me peruspirkot ja mattimeikäläiset valitamme 12 tunnin istumisesta lentokoneen turistiluokassa. Huh.

Kuka hullu lähtee soutamaan Atlantin yli? Porukalla, josta suurin osa ei ole soutanut koskaan ennen päätöstä osallistua tähän tempaukseen? Porukalla, jonka kapteeni feidaa juuri ennen matkaan lähtöä ja jättää muut selviytymään keskenään?

Naiset osallistuivat maailman haastavimpaan soutukisaan, kerätäkseen huomiota sekä varoja ihmiskaupan vastaiselle työlle. Nämä molemmat missot ovat tuottaneet hyvää tulosta. Mutta voitte kuvitella, että tämä ei tullut ilmaiseksi. Kuinka moni meistä on soutanut keskellä valtamerta  15 metrin aallokossa sen jälkeen kun on oksentanut elimistöstään kaiken pois ja kaikki voimat kropasta ovat kadonneet?  Täytyy sanoa, että itse ainakin joudun nostamaan kuvitteellista lippistäni ja kumartamaan syvään.

Julia on päässyt tämän soudun ansiosta puhumaan ympäri maailmaa merkittäville tahoille. Kesällä hän muun muassa sai olla kertomassa ihmiskaupasta europarlamentaarikoille. Radikaalit tempaukset avaavat merkittäviä ovia :).

Tämä seuraava osuus ei ole herkästi pahoinvoiville: Julia kertoi vierailustaan A21-järjestön turvakodissa Kreikassa. Hän oli tavannut siellä noin 5-vuotiaan tytön, joka oli pelastettu parittajien kynsistä. Tuo tyttö oli joutunut päivittäin kymmenien miesten seksileluksi. Siis päivittäin! This is our Europe. Tyttö oli kysynyt: Miksi te ette tulleet pelastamaan minua aiemmin?

That´s the question! Elämme maailmassa, jossa on orjia enemmän kuin koskaan ihmiskunnan historiassa.

Mutta tsekatkaapa nyt tätä kuvaa. Oikeesti miten mieletön fiilis tässä on taltioitu?! Priceless.

http://www.thea21campaign.org/

Tässä sairaassa maailmassa on vielä toivoa <3.

 

 

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Juustopäät tulkaa takas!

Nämä kuvat on otettu silloin joskus kultaisen 90-luvun puolivälin jälkeen. Voi tätä ilon määrää, kun kuulin hiljattain, että Lame Duck-niminen orkesteri on alkanut kampanjoimaan Juustopäiden comeback-keikan puolesta.  Nostalgian määrä ei voisi olla suurempi. Toivottavasti pojat saavat kampanjansa menemään läpi!! Huikeita muistoja 15 vuoden takaa. Mielelläni eläisin ihan pienen palan niistä uudelleen :`).

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather