Suomen suurin matkablogiyhteisö

Whore’s Glory

Fiksut ihmiset ovat todennäköisesti käyneet katsomassa Rakkautta & Anarkiaa-leffoista niitä leppoisia hyvänmielen leffoja. Itsehän en niin tehnyt, ja tällä hetkellä olo on sellainen, että haluan seuraavaksi verkkokalvoilleni jotain kaunista ja kevyttä, sellaista, ettei tarvi ajatella oikeastaan mitään.  Voisin mielelläni heittää aivoni hetkeksi narikkaan.

Kävin katsomassa eilen Whore´s Glory-dokumentin. Dokumentissa kuvattiin prostituoitujen elämää Bangkokissa, Bangladeshissa ja Meksikossa. Dokkarin jälkeen kuulin (naispuolisen ihmisen suusta) kommentin, että eihän tuo nyt niin ahdistavaa ollut.  ”Ihan tyytyväisiltähän ne naiset näyttivät elämäänsä, ainakin siellä Bangkokissa.” Päässäni napsahti ja lujaa, mutta onnistuin olemaan sekaantumatta tuntemattomien keskusteluun. En tiedä olinko enemmän vihainen kommentin laukoneelle naiselle vai dokkarin tekijälle. Jos dokkarissa on onnistuttu antamaan sellainen kuva, että prostituoidun elämässä on mitään kaunista, niin en tiedä onko se silloin kovin onnistunut dokkari.. Kieltämättä tässä kuvattiin niiden prostituoitujen elämää, joiden asiat ovat tuossa skenessä ”hyvin”. Heitä ei suljettu bordelliin, jossa 10-18-vuotiaat pakotetaan seksiin kymmenien miesten kanssa joka päivä. Sellaistakin nimittäin Thaimaasta löytyy. Tässä dokkarissa Bangkokin tytöt istuivat akvaariomaisessa kopissa, josta miehet sitten valitsivat itselleen seuralaisen. Itsellä oli kyyneleet silmissä jo alkutekstien aikana.. Olen kulkenut samoilla kaduilla, joita dokumentissa näytettiin, ja kyllä ne tytöt siellä näyttävät kaikkea muuta kuin onnelliselta..

Bangladeshin ghettobordellissa tilanne oli jo aavistuksen synkempi. Nyt oli kyseessä jo suoranainen ihmiskauppa, ja prostituoituina oli niin nuoria tyttöjä kuin vanhempia naisiakin. Eräs jatkuvasti prostituoituja käyttävä mies kertoi, että jos tätä bordellia ei olisi, joutuisivat naiset raiskatuksi kadulla. Jotenkin järkyttävä näkökulma- joidenkin naisten on kärsittävä, jotta toiset säästyisivät. Aivan kuin miehet olisivat eläimiä, jotka eivät hallitse viettejään mitenkään :/..

Meksikon ja USA:n rajalla tilanne oli sanalla sanoen ahdistava. Naiset lähinnä odottivat kuolemaa ja vetivät huumeita. Miehet, jotka kävivät naisten luona, puhuivat rumasti ja alentavasti naisista. He kertoivat, että tulivat maksullisiin naisiin, koska oma tyttöystävä ei suostunut niin rajuun seksiin.. Dokumentissa myös näytettiin yksi seksiakti, jonka itse olisin voinut jättää katsomattakin. Olen ihan yliherkkä joillekin asioille, ja minun on vaikea saada näkemiäni kuvia pois ajatuksistani. Ihan noin yksityiskohtaista kuvausta en itse kaivannut..

Dokumentissa uskonto näytteli myös isoa osaa. Buddhalaiset thaitytöt rukoilivat ennen iltaa, että saisivat paljon asiakkaita, ja voisivat rikastua. Materia ja status merkitsevät thaikulttuurissa kaikkea. Siksi monet tytöt ajautuvat kaupallisen seksin pariin. Valitettavasti jotkut hyvin toimeentulevat perheetkin lähettävät lapsiaan kaupunkiin myymään itseään, jotta rikastuisivat entistä enemmän.

Monimutkaisia juttua. Itselläni oma pää meni vähän jumiin tästä dokkarista. Informaation kannalta tässä ei ollut minulle mitään uutta, mutta dokumenttina tämä jäi vähän vaivaamaan. Dokkarin  tekijä kertoo, ettei halua ottaa kantaa prostituutioon. ”Se vain on olemassa, eikä sille voi mitään”. Mies, joka on nähnyt lapsiprostituoituja, vaan toteaa ilmiön olevan olemassa :/. En ymmärrä näkemystä, jonka mukaan joku ihmisten tekemä asia vaan ”on”. Ymmärrän, että luonnonkatastrofit tai onnettomuudet vain tapahtuvat, mutta ihmisten hyväksikäyttö ei koskaan ”vaan tapahdu”, se on aina jonkun  valinta.

Mutta niinhän se on, että mihinkään ei nykyään voi ottaa kantaa, koska yksilönvapaus ajaa kaiken edelle. Yksilönvapaus valitettavasti ajaa tässä maailmassa ihmisoikeuksien edelle.

”Onko naisen elämän oikeasti pakko olla tällaista, eikö meille ole mitään muuta tietä elämässä?” kysyy dokumentissa tyttö bangladeshilaisessa bordellissa. Siinä on mielestäni koko dokumentin tärkein kysymys.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Essi sunnuntai, syyskuu 23, 2012 at 15:40

    Hieno kirjoitus ja hyviä ajatuksia. Tuo ”näin tää nyt vaan on eikä voi mitään” asenne on jotain niin masentavaa.

    Mä ymmärrän muuten tosi hyvin tuon ahdistuksen dokumenttien kattomisesta, ite oon ihan samanlainen et ahdistun helposti kaikesta näkemästäni…

  • Reply mirkki sunnuntai, syyskuu 23, 2012 at 17:48

    Kiitos Essi. Joo mä oon perehtynyt näihin aiheisiin sen verran paljon aiemmin jo ettei tullut sellaista ”ai tapahtuuko tällasta” ahdistusta, mutta visuaalisuus vaikuttaa muhun jotenkin tosi suuresti. Siks en aio mennä kattoon esim. Puhdistusta, vaikka se varmaan oliski loistoleffa.. Ja todellakin, maailman epäkohtia ei mun mielestä tarvi hyväksyä vaan siks että jotain ilmiötä ei saada koskaan kokonaan kitkettyä. Maailma voi kyllä muuttua, pala kerrallaan :).

  • Leave a Reply