Suomen suurin matkablogiyhteisö

Tatskamuistoja

Pohdimme tässä taannoin tatuointien vaikutusta työnsaantiin tiettyjen ammattien kohdalla. Voin vain kuvitella, miten paljon harmittaa siinä vaiheessa, kun unelmien duuni menee sivu suun iholle hakatun kuvan vuoksi. Aloin miettimään kuinka paljon ihmiset katuvat tatuointejaan. Tuleeko niistä teininä otetuista rumista tribaaleista osa itseä, vai alkavatko ne lopulta ärsyttämään? Minulla on kaksi tatuointia. Ensimmäisen kuvani otin noin kymmenen vuotta sitten 17-vuotiaana. Jos jonkun vanhemmat suuttuvat lastensa tatuoinneista, niin minun äitini varasi perässä ajan samaan liikkeeseen..

Tämä ylläolevassa kuvassa näkyvä pieni tähti sen sijaan on matkamuisto kolmen vuoden takaa. Nyt kun mietin, niin todella koomista, että olen ottanut tatuoinnin Bangkokin Khaosanilla. Kliseiden klisee. Oikein turistiurpoilumeininki. Vaan väliäkös sillä, en varmasti kadu sitä koskaan. Tatskan saa peitettyä hiuksilla silloin kun huvittaa,  ja se muistuttaa minua monista tärkeistä asioista elämässäni. Lisäksi se muistuttaa minua myös hetkestä, jolloin mietin hostellilla mitä tekisin, ja päätin mennä alakertaan ottamaan tatskan. Paras matkamuistoni <3.

Olen miettinyt jo pidemmän aikaa uuden tatuoinnin ottamista. En aio kuitenkaan ottaa sellaista, ennen kuin olen täysin vakuuttunut siitä millaisen haluan. En halua yhtään merkityksetöntä kuvaa itseeni. Tässä suhteessa ihmiset taitavat jakaantua kahteen koulukuntaan. Toisille kuvat ovat vain kuvia, toiset tahtovat niiden merkitsevän jotain enemmän. Kummassakaan ajattelutavassa ei tietenkään ole mitään väärää, kunhan kuvien kantaja vaan itse on sinut niiden kanssa.

Jos joku on ottanut reissussa tatuoinnin tai omiin kuviin liittyy muuten vaan jotain tarinoita niin haluaisin kuulla. Tatskajutut on kivoja :).

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Veera Bianca lauantai, syyskuu 22, 2012 at 13:11

    Mahtava aihe! Toi kyllä pisti mietityttmään kun juteltiin siitä lentoemon duunista ja tatuoinneista..Mutkin kun varmaan heitettäs Emiratesin haastiksesta pois viimeistään siinä vaiheessa kun kävisi ilmi, että mulla pari tatuointia on vaikka ne piiloon saankin..En halua niitä tosiaan kumpaakaan katua, mutta tarinahan niihin liittyy..Jalkani poni ja carpe diem tuli siitä kun olin ratsastusonnettomuudessa ja hetkellisesti halvaannuin..Sairaallassa pieni mummo totesi mulle, että you gotta live for the moment, seize the day…sitten kun tunsin taas jalkani, halusin tuntea siinä kipua ja tatuoida tämän asian itseeni 😀

    • Reply mirkki sunnuntai, syyskuu 23, 2012 at 15:35

      Mahtava tarina sun tatskan taustalla. En osannut yhdistää sitä tuohon onnettomuuteen. Aina sitä ei muistakaan olla kiitollinen sellaisesta etuoikeudesta että on terve ja voi tuntea asioita :).

    Leave a Reply