Suomen suurin matkablogiyhteisö

Tarina siitä miten asiansa voi sössiä pitkäksi aikaa reissaamalla

En olisi koskaan uskonut, että valmistun yliopistolta käytännössä työttömäksi. Olinhan ollut töissä jo lähes koko opiskeluajan. Ajattelin asioiden rullaavan omalla painollaan. Graduni valmistuttua alkuvuodesta, päätin lähteä Thaimaahan sen kunniaksi. Se, mitä en arvannut, oli, että ensimmäisenä työpäivänä reissun jälkeen saisin kuulla töideni loppuvan. Olin luonnollisesti tuhlannut reissulla kaikki rahani ja enemmänkin(Tosin pakko todeta, että muutama päivä sitten löysin pesukoneessakin kertaalleen käyneen reppuni taskusta matkalla hukatun rahapussin, jossa oli Thaimaan valuuttaa..). Aloin selvittämään kaikkien mahdollisten virastojen kanssa, että mistä voisin saada apua. Opintotukea en enää saanut. Työttömyyskorvausta en voinut saada, sillä olin virallisesti vielä parin kuukauden ajan opiskelija. Sossu ei halunnut auttaa. Täysin yllätyksenä minulle tuli, että sosiaalivirastossa ei katsottu sen hetkistä rahatilannetta, vaan esimerkiksi toukokuun hakemusta tehdessä minulle laskettiin ”toukokuun tuloksi” viimeisin palkkani, jonka olin saanut huhtikuun alussa. Aivan kuin pisteeksi iin päälle, minulle todettiin, että ei tarvi hakea tukea seuraavassakaan kuussa, vaikka tuloja ei ollut tiedossa. Lupasivat kuitenkin varata keskustelujan minulle, sille päivälle kun minulla oli valmistujaiset yliopistolla (tämä päivä oli siis heillä tiedossa..). Sanoin heille, että en voi maksaa vuokraani, jos en saa rahaa mistään. Minulle todettiin tylysti, että vuokra pitää maksaa, vaikka sen jälkeen ei jäisi senttiäkään ruokaan. Kehotettiin myös ”varautumaan” siihen, että en saa kesäkuussa mitään tukea. Kysynpä vaan, että miten ihminen, joka ei saa mistään rahaa voi ”varautua” seuraavan kuun maksuihin?

Aloin tapella myös Kelan kanssa, jotta saisin edes yleistä asumistukea. Se vaikutti ainoalta toivoltani. Kiikuteltuani 2 kk papereita ees sun taas sain vihdoin myönteisen päätöksen. Siinä vaiheessa olin niin lopen uupunut henkisesti kaikkeen paperisotaan, että valmistuessani 28.5. en jaksanut ilmottautua työttömäksi työnhakijaksi. Olin saanut tasan tarkkaan tarpeekseni tämän maan virastoista. Aloin tehdä lehtijuttuja freelancerina. En vieläkään tiedä miten olen selvinnyt tähän päivään. Reissusta minulla on edelleen velkaa, mutta nyt elämä alkaa näyttää jo toiveikkaalta. Minulla on tällä hetkellä jonkun verran säännöllisiä tuloja, ja lisää aion hankkia edelleen free-töillä. Luulen, että syyskuusta alkaen elämäni alkaa pikkuhilaa olla niin sanotusti normaalia.

Kaikkiin virastoihin uskoni on mennyt totaalisesti. En voi edelleenkään käsittää, että jopa sosiaalivirasto käänsi minulle totaalisesti selkänsä. Tulipa todistettua se, että ihminen, joka on aina hoitanut asiansa kunnialla, mutta jää väliaikaiseen pulaan, tippuu täysin systeemin ulkopuolelle. Missäköhän olisin ilman niitä ystäviä, jotka ovat minua näinä kuukausina auttaneet…

Olen onnellinen, että olen selvinnyt tästä ajasta. Tämä on ollut rankkaa, mutta kovin kasvattavaa. Lupaan, että tuskin aion jatkossakaan olla kovin fiksu rahojeni kanssa, vaan lähden maailmalle heti kun tilanne sen edes jotakuinkin sallii. Tiedän, että siitä voi joutua maksamaan jonain päivänä kovan hinnan. Siihen saakka aion kuitenkin elää rohkeasti. Niitä kokemuksia, joita maailmalta saa, ei voi mitata missään tämän maailman valuutassa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply