Suomen kesä ei ole kesä ensinkään. Poikkeus kuitenkin vahvistaa lausuman. Lauantaina tapahtui pieni ihme ja kylmä sateinen sää muuttui hetkessä kirkkaaksi auringonpaisteeksi. Saimme juhlia minun ja veljeni valmistujaisia kirkkaassa auringonpaisteessa ja maalaistunnelmissa. Tänään saavuin Kuortaneelle ja huomenna aloitamme kahden viikon mittaisen rippileirin. Vielä kun sen auringon saisi takaisin <3.
Kallio ja kesäillat <3
Minulla on nyt jo ikävä kesää. Koomista, sillä heinäkuu ei ole edes vielä puolessa välissä. ja kämpässäni on niin kuuma, että tänne tukehtuu. Suomen kesä on vaan niin lyhyt, että tulee aivan paniikinomainen fiilis ottaa jokaisesta hetkestä kaikki irti. Tällä hetkellä minua suunnattomasti rauhoittaa ajatus siitä, että uskon reissaavani ensi talvena johonkin sellaiseen paikkaan, missä kesä ei lopu kesken koskaan. Oma Helsinkikesäni alkaa pian vetelemään viimeisiään, sillä lähden pian useammaksi viikoksi pois täältä. Miten siistiä onkaan, että aivan pian pääsen taas asettumaan pariksi viikoksi Kuortaneelle järven rannalle. Silloin minä olen täynnä iloa ja blogini tulee olemaan täynnä ihania auringonlaskukuvia <3. Voi leirielämä, sinua on jo kaivattu :`).
Aika ihana kivi löytyi Hämeenlinnasta. Ei ollut rakkautta ilmassa vaan ihan tukevasti maassa ;). Mutta hei, nyt on parhaillaan se heinäkuu jota me niin ikävöimme talven loppumattomien loskasäiden keskellä. Kuinka siistiä!
Nauttikaa ihmiset.
Olen tässä viime päivinä miettinyt, että en oikein ole koskaan osannut olla kovin naisellinen nainen. Olen toki tullut pitkän matkan eteenpäin, sillä vielä yläasteella en omistanut mitään meikkejä, en lainkaan korkkareita, en mekkoja.. Huh. Nykyään sentään silloin tällöin yritän.
Tänään sain päivän piristykseksi sähköpostissa muutama kuukausi sitten Jyväskylässä otettuja kuvia. Kerrankin sain mahdollisuuden yrittää hetken aikaa näyttää leidiltä. Kaikki kuvat ovat Marika Salosen ottamia, ja vaatteet Wishwearista.
Kuvassa on myös rakas ystäväni Nora. Asumme eri kaupungeissa, mutta onneksi Noran mallintyöt tuovat hänet usein luokseni Helsinkiin. Ja huomenna järkkäämme porukalla Thaimaanmatkan muistelot. Silloin näemme siis jälleen. Uskomatonta, että siitä on jo neljä kuukautta kun olen saapunut Suomeen. Huomisen jälkeen onkin hyvä aika alkaa suunnittelemaan uusia reissuja.
