Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

tammikuu 2012

Kesän keskellä

On keskikesä. Se on hieman koomista siksi, että yhtään hellepäivää ei ole vielä näkynyt. Alkukesä olisi ehkä parempi ilmaisu. Tänään kaupungit tyhjenevät ja kansa valuu festareille, mökeille ja minne lie teille ja aitovierille. Itse istun kotona ja syön suklaata. Yleensä olen  kuulunut siihen kansanosaan, joka katoaa Helsingistä jo hyvissä ajoin ennen juhannusta, mutta tällä kertaa ystävät päättivät juhannusohjelman minun puolestani järjestemällä häät juhannuslauantaiana.

Lepposaa juhannusta! Toivon tosin, että kenelläkään ei ole niin tylsä elämä, että olisi tänään tätä tekstiä lukemassa ;)!

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Taste of Helsinki

Tänään avattiin nelipäiväinen Taste of Helsinki-tapahtuma, jossa on mahdollisuus tutustua suomalaiseen ravintolakulttuuriin. Mielestäni tämä konsepti on erittäin tervetullut kaupunkiimme. Aika harvinaista, että on mahdollisuus tutustua useamman ravintolan tarjontaan samalla kertaa. Ja tämän lähemmäs Michelin-ravintoloiden ruokia tuskin tulen itse hetkeen pääsemään ;). Ylläolevat annokset ovat ravintola Demon käsialaa.

Kimmo Vehviläisen kokkailu toi minulle lohtua. En olekaan ainoa, joka ei koe oloaan kotoisaksi keittiössä.

Jonain päivänä aion kyllä vielä oppia :).

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

If I die before I wake at least in heaven i can skate

Kesä ja ja skeittarit.

Varmin kevään merkki on mielestäni ollut aina skeittilautojen ilmaantuminen katukuvaan. Vuonna 97 olisin halunnut itsekin opetella skeittaamaan. Minulla ei ollut varaa omaan lautaan, eikä sellaisia tainnut hirveästi olla kotikaupungissani tarjollakaan. Kaverini osti sellaiseen hirmu kankean vanhan kirppislaudan, jolla emme koskaan oppineet skeittaamaan :D. Sen jälkeen tyydyin vain katselemaan poikien rullailua ja verhoamaan itseni skeittibrändeihin.. Itseasiassa jäkimmäinen tapahtui vähän myöhemmin, sillä 90-luvulla mielestäni maailman NOLOIN juttu olisi ollut se, että vaatteissa olisi näkynyt joku brändi. Micmacin vaatteille nauroimme huutonaurua. 2000-luvun puolella Controlit ja Volcomit tulivatkin sitten jäädäkseen.

Kuten vuonna 2008 otettu kuva osoittaa, minut ja skeittilauta on vaan luotu toisillemme 8).

And I´m always ready to fight for my rights ;).

Jepjep. Tämä kaunis tarinahan jatkuu siten, että tämän viikon maanantaina sain käsiini skeittilaudan. Pinkin tietenkin, niinkuin aikuisen naisen arvolle sopii. Lauta ei edes ole minun, mutta olen jo henkisesti ominut sen. Ensimmäinen skeittisessioni kuulosti suurinpiirtein tältä ”Apua pitäiskö tällä laudalla pysyä ihan itekseen pystyssä” ”Et  kai sä ota videokuvaa!!!”    ”????””%%%&%%..!!”

Huomenna harjoitukset jatkuvat. Nella sitten kun oon super pro (eli jotakuinkin pysyn laudalla pystyssä ilman välitöntä pelkoa siitä että tapan itseni tai jonkun lähimmäiseni vahingossa) niin mä tuun teijän kaa rullaan <3.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Kauas on lyhyt matka, mutta lähelle nähdäkseen täytyy pysähtyä

Pisin matka ei ole se, joka kuljetaan lännestä itään, vaan se, joka kuljetaan johonkin syvälle sielun syövereihin. On mieletöntä pysähtyä kuuntelemaan itseään, ja tajuta, että olen aivan paikallani, mutta ehkä juuri siksi elämäni tärkeimmällä matkalla. Jos pysyy koko ajan liikkeessä ja häslää joka suuntaan, ei välttämättä opi koskaan tuntemaan itseään (saati ketään muuta). Silloin kun pysähtyy, on pakko kuunnella omia ajatuksiaan. Minä olen joutunut viime viikkoina olemaan paikallani ja miettimään kuka minä olen ja mitä minä aion tehdä tällä yhdellä ainoalla elämälläni. En voi palata enää askeltakaan taaksepäin, mutta tuntuu, että en tiedä mihin suuntaan tämän rotkon reunalta hyppäisin.

Tämä on jännää. Pelottavaa. Ihanaa. Mielenkiintoista. Stressaavaa. Vapauttavaa. Kummallista. Uutta. Opettavaista. Haikeaa. Elämää.

En osaa edes kuvitella missä olen vuoden kuluttua. Silloin voin palata näihin pohdintoihin, ja toivon mukaan todeta, että tämä vuosi on ollut parempi kuin mikään vuosi tätä aiemmin.

<3

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Don´t be so busy that you forget to live

Kesä. Mikä täydellisyyksiä hipova asia elämässä.

Ihanaa, että aurinko on palannut karkumatkoiltaan Helsinkiin. Lämpötilat eivät vielä päätä huimaa, mutta eilinen vaikutti jo aika lupaavalta. Ei harmittanut lainkaan oma työttömän/freelancerin (missäköhän se raja menee :D) arki kun sai istua Kaivopuistossa ja nauttia päivästä vailla kiirettä mihinkään.

Tänään olin Keskuspuistossa parin tunnin kävelylenkillä. En ole ollut elämässäni koskaan näin huonossa taloudellisessa tilanteessa, mutta en ole myöskään pitkään aikaan ollut näin rauhallinen elämästäni. Viimeksi minulla oli huippuhyvä kesä vuonna 2005. Silloin olin edellisen kerran työttömänä. Olen saanut kokea aivan konkreettisesti sen, että onnea ei osteta rahalla. Olen ollut monesti tosi onneton juuri silloin, kun taloudellisia huolia ei ole ollut. Tällä hetkellä en edes kaipaa mitään kovin suurta. Tietenkin olisi mahtavaa, jos saisin laskuni ja velkani maksettua. Reissuvisioita ei kesälle kuitenkaan ole ja hyvä niin. Mikäs tässä on ollessa. Kerrankin voi pysähtyä ja miettiä elämänsä suuntaa.

Tiedän, että ajatukseni muuttuvat radikaalisti toisenlaisiksi siinä vaiheessa, kun marraskuun loskakelit saapuvat . Onneksi siihen kuitenkin NIIIN pitkä aika vielä. Taidanpa lähteä ulos.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather