tammikuu 2012

Vihdoin kehissä Nellan heittämä haaste.

1. Liittyi se sitten matkustamiseen, ystäviin, sydänsuruihin, unelmiin tai hyviin kotikekkereihin, mikä on muistorikkain kappaleesi?

”Maailmaan mä avaraan jos mennä voisin vaeltamaan ja voisin nähdä kaiken sen myös paikankin niin lämpöisen..” Laulettu monen monissa juhlissa rippijuhlista hautajaisiin. Luulen, että osaan laulaa tämän vielä silloin, kun en enää muista tästä maailmasta mitään muuta.

2. Jos ihmisten pitäisi kuvailla sinua yhdellä värillä, minkä toivoisit sen olevan ja miksi?

Tällainen keltaoranssi, koska se muistuttaa auringosta.

3. Paras tai huonoin, mutta joka tapauksessa unohtumattomin safkakokemus?

Taidan tässä niputtaa yhdeksi safkakokemukseksi reilun viiden vuoden takaisen Kenian matkan. Söimme tuolloin ainoastaan kotisafkaa (ei siis mitään ravintolaruokaa koko aikana) ja en meinannut saada oikein mitään alas. Kävimme tutustumassa mm. yhteen oppilaitokseen, jossa kuulemma syödään samaa ruokaa joka päivä. Minä en pystynyt syömään sitä edes yhtenä. Olen yliherkkä tuollaisissa ruokajutuissa, ja voin pahoin todella helposti. Ei ole mikään mieltä ylentävä juttu, jos on vierailemassa paikallisen perheen luona..

4. Jos pystyisit valitsemaan armaasi kansalaisuuden, mikä se olisi?

Easy! Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta toivoisin, että hän olisi suomalainen. En pystyisi olemaan parisuhteessa ihmisen kanssa, joka tulisi liian erilaisesta kulttuuritaustasta. Näiden kotimaistenkin kanssa on ihan riittämiin kommunikaatiokatkoksia. Miehen pitää olla kuitenkin innoissaan maailmasta. Niin suomalainen ei saa olla, etteikö olisi valmis lähtemään pois täältä.

5. Jos olisit voinut valita oman kansalaisuutesi, olisiko se ollut jokin muu kuin nykyinen?

Ei olisi.

6. Tapaatko ennemmin a) lukea b) katsella maisemia c) kuunnella musiikkia ja fiilistellä matkustaessasi?

Bussissa en pysty lukemaan, junassa luen lehtiä. En omista mitään laitteita, jolla kuuntelisin musiikkia matkalla. Maisemia tuijotan silloin, kun jotain tuijotettavaa on. Monesti tosin tulee oltua tien päällä pimeän aikaan. Vastaan tähän , että vaihtoehto d) Nukun.

 

7. Vapaaehtoistyöhön ulkomaille, minne lähtisit?

Tämän ei mielestäni tarvitse olla konditionaali, sillä miksi en oikeasti lähtisi. Tällä hetkellä minulla on jotain kohteita esim. Thaimaassa ja Kaliforniassa, joihin voisin joskus ajatella lähteväni. Voisin ehkä tehdä vapaaehtoistyötä myös osapäiväisesti. Voisin elättää itseni vaikka kirjoittamalla, ja osallistua samalla joihinkin projektiin. Bangkokissa mahdollisesti joskus osallistua sellaisen keskuksen toimintaan, jossa autetaan ex-prostituoitja (ja toki nykyisiäkin). Kaliforniassa taas voisin tehdä jotain Dream Centerin kautta (heillä on monia eri projekteja).

8. Suurin osa teistä varmasti unelmoi kirjan kirjoittamisesta – mitä sinun teoksesi ehkä käsittelisi?

Teen asioita mieluummin kuin vaan haaveilen niistä. Yksi kirja on tällä hetkellä työn alla. Sen aihetta en paljasta. Haluaisin kirjoittaa paljon kaikenlaista. Toivon  kirjoittavani elämäni aikana sekä asiapitoista että fiktiota. Fantasia on kuitenkin sellainen tyylilaji, joka ei kiinnosta pätkääkään. Tykkään kirjoittaa aiheista, jotka ovat tästä todellisuudesta.

9. Johnny Depp ja kuuma Barbaros vai Bruce Willis ja hekumallinen Nyki?

Voinko valita vaan noi paikat? Mun puolesta muut naiset saa repiä nuo miehet vaikka kappaleiksi, minä en aio osallistua  siihen taistoon.

10. Anna käsiala-, ääni- tai videonäyte jostain osaamastasi kielestä 🙂

 

11. Kerro pari hyvää matkablogia, jotta pääsen tsekkaileen uusia tuttavuuksia!

En ole lukenut blogeja viime aikoina juurikaan. Mutta LandLopers on aika ihana. Kattelen ihan innoissani just noita thaikkujuttuja tuolta. Niin siistejä kuvia ja paljon hyvää asiaa. Tää nyt ei ollu ehkä kovin underground-vinkki, mutta that’s all I have this time.

***

Haastan kaikki tänään sanomaan hyviä juttuja toisilleen.

Monet haluavat reissata. Yllättävän monella on kuitenkin syy olla lähtemättä. Tai niinhän he luulevat. Listaan nyt yleisimmät selitykset, joita olen kuullut ja kerron mitä mieltä minä niistä olen.

1. Minulla ei ole rahaa.

No eipä ole minullakaan. Raha on onneksi uusiutuva luonnonvara. Opiskeluaikoina laitoin opintolainat matkailuun. Tukien/lainamahdollisuuden loputtua olen säästänyt keskimäärin vuoden päivät yhtä reissua varten. Minulla on ollut kaiken aikaa pienet tulot, mutta kyllä vähistäkin rahoista kerran vuodessa kuukauden reissun saa säästettyä. Tiedän, että jotkut säästävät maailmanympärimatkan verran samassa ajassa, mutta silloin, kun sellaiseen ei ole mahdollisuutta, mennään niillä mitä on. Ei reissaamista tarvi aloittaa siten, että lähtee heti kättelyssä vuoden reissulle. Kun pysyy hereillä, niin esimerkiksi Aasiaan saa napattua hyvinkin edullisia lentoja. Ja asuminen plus ruoka on tunnetusti monessa maassa puoli-ilmaista Suomeen verrattuna. Olin 2009 Thaimaassa muutamia viikkoja, ja minulla oli silloin vaan muutamia satoja euroja tilillä. Ei tarvitse olla oikeasti miljonääri voidakseen nähdä maailmaa. P.S. Mitäs dokaat kaikki rahasi urvelo.

2. Minulla ei ole matkaseuraa.

Soittele. I’m ready to go with you. Nyt on tosin taas se vaihe päällä, kun pitää alkaa keräämään sitä varallisuutta. En siis ehkä ole ihan heti lähdössä. Minä kitisin vuosikaudet siitä, että minulla ei ole matkaseuraa. Koitin epätoivoisesti saada ystäviä reissaamaan kanssani, vaan eipä natsannut. Sitten päätin, että miksi ihmeessä antaisin muiden määritellä oman elämänlaatuni. Jos minä haluan reissata, niin minähän sitten reissaan. Netti on täynnä matkailusivustoja, joissa yksinäiset reppulasset- ja lissut etsivät matkaseuraa. Et sinä ole oikeasti yksin tässä maailmassa. Tottakai maailmassa on varjoisia kujia, joihin ei ainakaan naisena kannata lähteä yksin suunnistamaan. Mutta se, että kukaan läheisimmistä ystävistäsi ei tahdo lähteä kanssasi, ei ole oikeasti hyvä syy jäädä kotiin. Tai mikäs siinä, jää vaan heidän kanssaan pelaamaan pleikkaa, niinkuin joka viikonloppu tähänkin asti. Elämä on valintoja.

3. Minä en uskalla, koska maailmalla tapahtuu kaiken aikaa pahoja asioita.

Oletko muuten lukenut uutisista, mitä Suomessa on tapahtunut viime kuukausina? Sinä voit kuolla vaikka siihen, että oma aviomiehesi ampuu sinut ja lapsesi (Anteeksi jäätävä kärjistykseni). Kaikki maat maailmassa ovat sellaisia, että ihan normaalit ihmiset pystyvät asumaan niissä. Suurimpaan osaan pystyy myös matkustamaan hyvillä mielin. Tyhmä ei toki kannata olla. Ei ehkä ole järkeä matkustaa paikkaan jossa akuutti sotatila. Mutta jos pelkää elämää, niin se ihan varmasti jää myös elämättä. Kyllä, maailmalla on tapahtunut ikäviä asioita silloinkin, kun itse  olen ollut reissussa. Olen ollut onnettomuudessa, jossa olisin voinut loukkaantua pahasti tai jopa kuolla. Mutta niin vaan on käynyt kaikenlaista Suomessakin. Tämä kohta taitaa koskea oikeastaan enemmän nuorten reissaajien vanhempia. On tainnut olla oma äitinikin muutamaan otteeseen melko huolissaan, kun olen ollut pois Suomesta. Mutta niin se vaan on, että ei elämältä voi ketään varjella. Voihan sitä olla astumatta kotiovesta ulos. Mutta kun sekään ei ole turvallista. Suuri osa ihmisistä kuolee kotonaan.

4. Minulla on rahaa, mutta haluan säästää rahani pahan päivän varalle.

Jos minä olisin elänyt tämän periaatteen mukaan, en olisi tällä hetkellä ultimaattisessa taloudellisessa kusessa, enkä olisi itkenyt tänään viraston luukulla. Minä en ole paras esimerkki siis tässä asiassa. Raha on kuitenkin sellainen juttu, mitä kukaan ei täältä mukanaan vie. Mistä sinä tiedät elätkö sinä siihen asti, että se paha päivä tulee? Jos laskelmoi oikeasti ihan kaiken, niin voi käydä niin ettei milloinkaan ala elämään tässä hetkessä. Siinä on se huono puoli, että tämä hetki on ainoa, joka on olemassa. Huominen on päivä, jota ei tule koskaan olemaan. Se odottaa aina tulevaisuudessa. Elämällä ainaista sitku-elämää ei koskaan saa tietää mitä voisi tapahtua nytku.

5. Minulla on poikaystävä.

No onnea! Minulla ei. Mikä estää sinua ottamasta poikaystävää mukaan maailmaan? Jos hänellä on joku syy olla lähtemättä, niin saa olla painava syy, jos se estää sinuakin lähtemästä. Jos haaveenne ovat niin erilaisia, ettei hän tahdo matkustaa kanssasi, niin kannattaa miettiä, onko tämä ihminen sinulle oikea. Päästä hänet takaisin vapauteen. Oikeasti kannatan kyllä elinikäistä sitoutumista. Olen vaan kyllästynyt siihen, että jonkun poikaystävä estää ihmistä tekemästä ylipäätään elämässä yhtään mitään.

6. Minulla on lapsi.

Se on ihan normaalia, se ei ole vakavaa. Lapsen saa ottaa lentokoneeseen, se ei ole laitonta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat reppureissanneet pienten lasten kanssa Kaakkois-Aasiassa kuukausitolkulla. Ja lapset eivät kuolleet halpojen hostellien epähygieniaan. Sen sijaan he oppivat elämästä ehkä jotain tosi arvokasta.

7. Minulla on työpaikka.

No se on ihan jees. Nyt sinun ei tarvitse reissata varastetuilla rahoilla. 

8. Minulla on opiskelupaikka.

Mikäli opiskelet jollain humanistisella alalla yliopistossa, niin älä edes yritä väittää, että opinnot estävät reissaamisen. I know what I’m talking about. Opiskeluaika on ihmisen parasta matkustusaikaa. Myös vaihto-opiskelu on keksitty. On olemassa myös vaihto-ohjelmia, jotka eivät ole sidottuja alaan, jota opiskelet. Ei siis haittaa, vaikka sinun koulutusohjelmassasi ei olisi sopivaa vaihto-ohjelmaa. Ja se tuskin on maailmanloppu, jos et valmistu kahdessa vuodessa maisteriksi. Välivuosi tai puolikas on ihan ok. Maailma ei putoa raiteiltaan.

9. Minä en halua matkustaa kolmannen maailman valtoihin, koska haluan elää länsimaisessa kuplassa.

Kivaa loppuelämää. Me tuskin enää törmäämme, jos aiot pysytellä sillä omalla pienellä comfort zonellasi. Toivottavasti sinulla ei tule kovin yksinäistä siellä ahtaalla vyöhykkeelläsi.

10. Haluan säästää maapalloa enkä tahdo lentää.

Fiksua. Mutta lopeta mielellään ne kaikki muutkin jutut, jotka tuhoavat maapalloa ihan rutosti täällä kotimaassa. Tai edes osa niistä. Matkustaminen onnistuu kyllä muutenkin kuin lentämällä. Jos 2000 vuotta sitten pystyttiin siirtymään maasta toiseen ekologisesti, niin pystytään vieläkin.

 

Ainoat oikeat syyt jäädä kotiin ovat:

1. Sinua ei ihan oikeasti kiinnosta lähteä.

2. Olet liian sairas, tai oikeasti ihan liian köyhä (kuten minä tällä hetkellä) jotta voisit matkustaa.

3. Sinun omat hautajaisesi on jo vietetty.

Happy travels people!

P.S. Kaikki joukolla Kierrätystehtaalle viikonloppuna!! Sieltä saattaa bongata rantapallolaisen jos toisenkin.

Aivan varmuuden vuoksi aion jakaa vielä edelliseen postaukseen liittyen todistusaineistoa minun Neon 2 truefaniudestani.

Kuvassa näkyvä lippis on tottakai myös Neon 2-aiheinen. Samoin huonosti kuvassa erottuva pinssi. Tiedän kyllä, että tyylitajuni on ollut taattua laatua jo vuonna 93. Kysykää vaan multa vinkkejä ens kesän Flowfestareille.

Tässä vielä tuo kuva, joka on painatettu ylemmässä kuvassa näkyvään paitaan. Takana paidassa oli tietenkin vastavuoroisesti kuva minusta ja Ramista. Siinä kuvassa syön myös jättikokoista tikkaria. Jäätävän coolia.

P.S. Ei polku tää vie mihinkään nyt sen nään kun vihdoin silmät aukaisen.

Aurinkoista päivää.

Jump into my backpack haastoi minun taannoin kertomaan seitsemän satunnaista asiaa itsestäni. Minähän tein sitten aiheesta hienon postauksen, joka katosi lopulta taivaan tuuliin. Nyt aion tehdä keskinkertaisen postauksen korvaamaan tuon edellisen. Olen varmaan tehnyt tällaisia postauksia aiemminkin, mutta satunnaisia asioitahan maailmassa riittää :). Tässä niistä muutama olkaatte hyvät.

1. Haluan vaan kertoa aluksi, että sain tänään ilmaiseksi uudet hiukset ja olen siksi iloinen. Muutama päivä sitten valittelin blogissani, ettei ole rahaa kampaajaan, ja pääsinkin yllättäen hiusmalliksi lyhyellä varoitusajalla. Nyt kun minulta ovat loppuneet elämästä sekä arkirutiinit että rahat, olen lakannut ottamasta mitään itsestäänselvyytenä. Olen oppinut iloitsemaan kaikesta ihan eri tavalla ja olen tällaisista jutuista tosi kiitollinen.

2. Olin nuorena aktiiviurheilija. Liikunta oli niin luonteva osa elämääni, että en edes tajunnut, että siinä olisi jotain erityistä, että treenaa lähes joka päivä jotain lajia. Nyt tajuan. Olen nimittäin ollut useita vuosia äärimmäisen laiska urheilun suhteen. Katsellessani viime vuonna pikkuisia telinevoimistelijoita Kuortaneen Urheiluopistolla, jouduin hienoisen katkeruuden valtaan. Miks olin niin typerä, että lopetin tuon lajin treenaamisen..Telinevoimistelu antaa niin hyvän pohjan lähes mihin tahansa urheiluun, että kaikki lapset voitaisiin mielestäni pakottaa harrastamaan sitä :P. Itse harrastin tosin eniten yleisurheilua. Ei sillä lajilla kuitenkaan lopulta ole merkitystä. Minua vaan harmittaa, että en ole saanut pidettyä rutiinia liikkumiseen. Tänä keväänä aion aloittaa uudelleen. Pitäisi vaan keksiä jostain lajeja joista innostuisin. Onneksi pian pääsee taas Stadikalle uimaan.

3. Olen visuaalisesti suuntautunut ihminen. Rakastan kauneutta. Voisin tuijotella kauniita asioita tai ihmisiä loputtomasti. Vihaan kuitenkin pinnallisuutta. Nämä asiat joutuvat toisinaan pääni sisällä törmäyskurssille, sillä maailmassa on niin paljon kaikenlaista pintakiiltoa, jonka perässä olisi helppo juosta vain siksi, että se näyttää ulospäin houkuttelevalta. Ihmisten kauneus tulee kuitenkin lopulta aina jostain pintaa syvemmältä. Pelkkä kuori ei ole yhtään mitään, jos sisällä on tyhjää.. Tästä maailmasta löytyy uskomattoman paljon sellaista kauneutta, joka on piilotettuna jonnekin sinne itsestäänselvyyksien taakse. On helppo huomata ne ihmiset, jotka pitävät itsestään meteliä, ne paikat, joita mainostetaan.. mutta parhaat jutut tulevat yleensä vastaan silloin kun niitä vähiten osaa odottaa.

4. Ensimmäinen bändi jota olen fanittanut oli Neon 2. Tästä on noin 20 vuotta aikaa. Kävin monella keikalla. Kerran söin epähuomiossa yhden tytön hiuksia ennen keikan alkua, kun olin niin jännittynyt etten tajunnut hiuksien olevan jonkun toisen. Normipäivä..

5. Rakkaus on paras juttu maailmassa. Eikä se ole sama asia kuin intohimo tai joku vaaleanpunainen höttö, joka on kiinni sen hetkisistä fiiliksistä. Kukaan mies ei ole sanonut minulle rakastavansa minua, mutta ei se tarkoita, että elämäni olisi jotenkin  rakkaudetonta. Onneksi rakkauden määrä elämässä ei automaattisesti korreloi sen kanssa onko parisuhteessa. Toki olisi ihan ylisiistiä, jos elämässä olisi ihminen, jonka kanssa voisi jakaa kaiken. Mutta ei se ole mielestäni ainoa oikea onnellinen tapa elää. Tai jotain, mihin kaikkien olisi pakko edes pyrkiä. Tärkeintä on mielestäni se, että jokaisella on ympärillä rakastavia ihmisiä. Yksinäisyys on ahdistavaa. Mutta yksinäinen voi olla yksin, kahdestaan tai sadan hengen porukassa.

6. Lapsena soitin sähköurkuja. Yläasteella soitin sähkökitaraa, rumpuja ja bassoa. Teini-iän loppumetreillä ja hieman sen jälkeen tein räppiä. Nyt lähinnä soitan suutani ja haikailen menneitä. Musiikki on vaan yksi maailman siisteimmistä jutuista. Tykkään laulaa tosi paljon. Haluaisin tehdä taas pitkästä aikaa jotain musajuttuja. Huomaan, että nuorena on tullut tehtyä paljon kaikenlaista. Nykyään aika kuluu haaveiluun ja harmitteluun. Ehkä tänä kesänä aloitan jonkun projektin. Tai viimeistään sitten joskus. Ehkä.

7. Minua on luultu ainakin kolmeen otteeseen 20-vuotiaaksi viikon sisällä. Kai tämän voi ottaa kohteliaisuutena. Hitsi vieköön, minähän vedin muutama vuosi sitten noille tämän päivän parikymppisille eli 92-syntyneille rippileiriä. Niin ne lapset kasvavat. En varmaan osaa ikinä ajatella tuota ikäluokkaa aikuisina :D. Muistan nuo kaikki liian hyvin sellaisina pikkuisina. Tykkään ihan superpaljon tehdä työtä nuorten kanssa. Olen sitä mieltä, että niin hukassa kun monet nuoret tänä päivänä ovatkin, on heissä mieletön potentiaali. Ettäs tiedätte Suomen nuoret. Teistä tulee vielä vaikka mitä.

Tässäpä oli siis seitsemän mihinkään liittymätöntä juttua minusta. Minä haluaisin haastaa Marinellan postaamaan kuvia itsestään seitsemältä eri vuodelta ^^. Vuodet saa valita vapaasti, haasteeseen osallistumista ei.