Suomen suurin matkablogiyhteisö

Yks teologian maisteri tässä moi

Jes.

Vihdoin olen virallisesti maisteri. Aika vaikea tajuta, että tänään minun statukseni ei ole enää opiskelija. Niinhän se on, että vanhan täytyy kadota, jotta uutta voi syntyä tilalle. Minä ottaisin mielelläni nyt aluksi vastaan pitkän kuuman kesän. Mistään muusta minulla ei tällä hetkellä oikein ole tietoa. Huikeeta <3.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

11 Comments

  • Reply Veera Bianca tiistai, 29 toukokuun, 2012 at 19:32

    Voi onneksi olkoon, olishan se ihana itsekin jo valmistua! 🙂

  • Reply mirkki tiistai, 29 toukokuun, 2012 at 23:42

    Kiitos! On ihanaa kyllä seitsemän vuoden jälkeen olla vihdoin valmis :D.

  • Reply fusse keskiviikko, 30 toukokuun, 2012 at 17:35

    Oli se itsestäkin aikoinaan kiva olla valmis. Mutta ei kestäny kauaa ku alko hirvittää (ja edelleen pienituloisena) hinnat kun ei saanutkaan enää opiskelija-alea. Pari kertaa miettiny että jos sitä ihan vaan sen takia opiskelijaks… 😀

  • Reply mirkki torstai, 31 toukokuun, 2012 at 10:33

    Niin. Opiskelijakortti onkin ylivoimaisesti parasta opiskelijaelämässä. Plus ahdistaa vähän nyt sekin, että mun helsinki.fi-sähköposti osote sulkeutuu pian ja oon hoitanu sitä kautta vuosien ajan kaikki viralliset asiat. En jaksais ilmotella miljoonalle taholle, että osote vaihtuu :O.

    • Reply fusse torstai, 31 toukokuun, 2012 at 15:10

      a PERFECT opportunity niinku nollata 🙂 siis toi spostihomma

  • Reply mirkki torstai, 31 toukokuun, 2012 at 16:18

    No en kelannu kyllä nollata hyviä kontakteja 😀

    • Reply fusse torstai, 31 toukokuun, 2012 at 17:47

      No helposti ne kaikki kuus sieltä tallentaa 😛 Muille monoo vaan ja soronoo. Sillat palo.

  • Reply TTö perjantai, 13 heinäkuun, 2012 at 18:05

    Pitkästä aikaa pistäydyin Rantapallossa, törmäsin postaukseesi, ja pakko kommentoida:

    Ensin, onneksi olkoon!

    Toisin, terve tuloa aikuisten maailmaan. Varoituksen sanana seuraavaa: pian valmistumisen ja hiemankaan vakituisemman työpaikan saamisen jälkeen mieleen alkaa tyypillisesti luikerrella tunne ”tässäkö kaikki, tätäkö se on seuraavat 30…40 vuotta?” Opiskelijaelämä alkaakin pikku hiljaa tuntua siltä elämän parhaalta ajalta. Tämä kuuluu asiaan, eikä sitä pidä säikähtää. Nöyryys auttaa. Samoin asuntolaina.

    Pöh, sanon minä edelliselle. Vaikka onhan siinä keskiluokkaisessa unelmassakin toki puolensa, en sitä kiellä.

    Sähköpostiositehommassa suosittelen muuten iki-osoitetta (www.iki.fi). Omalla kohdallasi tuo lienee akuutin tilanteen kannalta hieman myöhäistä, mutta tulevien s-postimuutosten jälkeistä elämää sen pitäisi helpottaa. Tuolta saa siis ikuisesti (!?) pysyvän s-postiosoitteen, joka ohjaa sähköpostit varsinaiseen käyttöosoitteeseen, jota voi puolestaan vaihtaa mielensä mukaan.

    • Reply mirkki lauantai, 14 heinäkuun, 2012 at 10:30

      Kiitos s-postivinkistä :). En ole kuullut vastaavanlaisesta palvelusta koskaan. Apua nytkö sitten olen aikuinen :D. Ei kai se ihan noinkaan voi nykyään mennä, kun ihmiset alottaa opiskelun ihan milloin sattuu ikävälillä 19-70 vuotta. Itselläni iän puolesta varmaan tietynlainen aikuistuminen olisi ajankohtaista. En vaan oikein tiedä miten aikuistuminen sitten määritellään. Onko aikuistumista se kun muuttaa pois kotoa, elättää itsensä, menee naimisiin, hankkii asuntolainen, hankkii lapsia ja pitää huolta niistä…Itse olen tehnyt vain kaksi ensimmäistä. Oma elämäntilanteenihan on se, että olin töissä lähes koko opiskeluajan, neljä viimeistä vuotta vakkarina samassa paikassa. Nyt sen sijaan olen freelancer. Ei tämä nyt ihan vielä siis keskiluokkaistumiselta vaikuta :P. Sen sijaan uskon, että edessä on huikeita reissuja, mielettömien ihmisiten kohtaamista, sellaisia projekteja mistä en vielä unelmoinutkaan vuosi sitten..Nämä eivät välttämättä liity suoranaisesti edes koulutukseeni mitenkään. Yliopiston päättyminen auttaa lähinnä siinä, että en ole sidottu Suomeen millään tavalla :). Luulen, että minun kohdallani ei tule olemaan pelkoa koskaan siitä, että jämähtäisin mihinkään tylsään. Unelmani ovat jossain aivan muualla kuin siinä keskiluokkaisessa kuplassa. Kohta lähden kahdeksi viikoksi vetämään rippileiriä Kuortaneen urheiluopistolle, minkä jälkeen Helsingissä odottavat uudet kuviot ja suunnitelmat. Mahtavaa olla tässä hetkessä (=.

  • Reply TTö maanantai, 16 heinäkuun, 2012 at 14:25

    Juu, onhan se noin. Itsekin olen (toistaiseksi) opiskellut jo kahdesti. Josko vielä joskus se väitöskirjakin, mene ja tiedä. Tuleeko sinusta pappi?

    Mutta se aikuistuminen, siinäpä onkin pohtimista. Ehkäpä pohjimmiltaan määrittäisin sen liittyvän vanhenemiseen. Jossain vaiheessa sitä huomaakin, että kaikki mahdollisuusikuunat eivät enää olekaan auki. Ei olekaan kuolematon ja elämä on rajallinen. Ja tietty jämähtäminen (luovuttaminen, väsyminen?) ehkä siihen yleensä liittynee myös, joka saattaa sinänsä olla ihan mukava olotila sekin.

    Heh, tulipa hilpeää tekstiä. Itse tuota keskiluokkaista menoakin kokeilin asuntolainoineen ja parisuhteineen. Pari viimeistä vuotta onkin sitten mennyt enemmän haahuillessa ympäri maailmaa ja tuo peruselämä alkaa kuulostaa taas yllättävän houkuttelevalta. Tällaista se on, ruoho on yleensä aidan takana vihreämpää. Mutta toisaalta, vaihteluhan se on joka virkistää.

    Diippiä… Lopetanpa siis kevyemmin: löytyikö se muuten se Helsingin paras sushipaikka? Nimimerkillä terveisiä Silk-baarin annoksen äärestä, josta tätä kirjoitan…

    • Reply mirkki maanantai, 16 heinäkuun, 2012 at 21:09

      Minusta ei tule pappia. Media-alalla taidan pysytellä :). Apua toivottavasti en ikinä luovuta ja jämähdä elämässäni. Niin se varmasti monilla menee. Onneksi tiedän ihmisiä joilla on toisin. Tiedän mm aviopareja, jotka näyttävät vielä 30 vuoden jälkeen vastarakastuneilta, ja ihmisiä, jotka elävät elämänsä parasta aikaa eläkeiässä :). Minä olen sen verran konservatiivi itse, että haluan mennä vain kerran naimisiin elämässäni. Sen vuoksi haluan nyt ottaa kaiken irti tästä sinkkuajasta(en siis tarkoita mitään sekoilua vaan sitä, että haluan nähdä maailmaa jne), jotta minulle ei tulisi sitä ”ruoho on vihreämpää”-fiilistä sitten kun olen vakiintunut. Tosin, haluan sellaisen puolison jonka kanssa voin jatkaa seikkailua :D. Hei joo en ole tosiaan vielä löytänyt sitä parasta sushipaikkaa. Syy on niinkin kiusallinen, että minulla ei ole ollut kesällä rahaa =D. Eilen minulle tarjottiin iltapalaa Fredan sushibarissa. Kyllä kelpasi. Syksyllä otan näitä sushipaikkoja enemmän haltuun. Sen verran optimisti olen, että tämä taloudellinen tilanne tulee parantumaan :).

    Leave a Reply