Bad hair life

 

I miss my hair

Olen ollut jo pitkään vakuuttunut siitä, että minun pitää saada nämä kullanväriset hiukset takaisin. No, aina saa haluta, kuten minulle opetettiin jo lapsena. Miksi minulla ei voi olla pakottavaa tarvetta päästä kampaajalle koskaan silloin kun minulla olisi siihen varaa. Silloin tulee vastaan joka nurkan takana joku mahdollisuus päästä hiusmalliksi tai muuta vastaavaa. Nyt sen sijaan ei löydy mitään etsimälläkään ja kaikkihan tietävät, että kampaajalla käynti ei nykypäivänä ole mitään ilmaista..etenkään, jos tahtoo mennä kampaajalle, jonka taatusti tietää tekevän asianmukaista jälkeä.

Minulla on kauhuskenaario siitä, että minulla on ruma tukka valmistujaispäivänäni. Kun pääsin ylioppilaaksi vuonna 2003, minun hiukseni olivat ihan kamalat ja yo-kuvani ovat todella jäätäviä. (Plus minä olin ainoa tyttö, jolla oli minihame noissa kekkereissä..). En tykkää lainkaan ajatuksesta, että näytän näissäkin valmistujaispippaloissa variksenpelättimeltä. Nojuu voipi olla, että minun publiikkiini ei edes tule ketään minulle läheistä ihmistä, mutta hitto vie minä en koskaan uskonut että näkisin tuon päivän. Se on minulle tärkeä päivä, enkä halua tuntea sinä päivänä oloani millään tavoin surkeaksi. Ihan sama, olenko siellä juhlistamassa yksinäni.

Elämä on kallista (ja köyhänäkin silti niin kallisarvoista).

Olen myös miettinyt, että miksiköhän näen edelleenkin about kerran vuodessa painajaisia siitä, että minulla on edelleen rastat..siitä on yli 9 vuotta kun ne on leikattu pois. Sen jälkeen minä olen aina tykännyt hyväkuntoisista hiuksista. Olen aina noissa unissani ihan kauhuissani siitä, että hiukseni on pilattu. Pidin rastoja kolme vuotta. Silloin ne sopivat minulle, enkä koskaan katunut niiden ottamista. Silloin minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa joku hiusten kunto. En omistanut yhtään hametta, en oikeastaan mitään meikkejä, en korkkareita..en ollut missään määrin ulkoisesti kovinkaan tyttömäinen. Päivää ennen kuin täytin 18 otin sakset käteen ja napsin rastani poikki. Ehkä se oli sitten minun aikuistumisriittini.

Nyt minä kaipaan kuitenkin noita parin vuoden takaisia hiuksiani.

Ehkäpä minä fotaroin valmistujaiskuvani. Sellaista tsäänssiä minulla ei ollutkaan vielä 2003 ;)…

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

10 Comments

  • Reply jenni sunnuntai, huhtikuu 22, 2012 at 21:59

    Ehkä mun aikuistumiriitti sitten on se rastojen laitto… Olen aina ne halunnut, enkä vielä 25 vuoden ikään mennessä ole saanut niitä laitettua. Ehkä Jamaikalla sitten.

    • Reply mirkki sunnuntai, huhtikuu 22, 2012 at 23:48

      Juup kyllä rastat pitää kerran elämässä kokeilla. Ja mikäs olisikaan autettisempi paikka kuin Jamaika. Mulla itseasiassa on tehty ne kahesti, mutta ekal kerral kävi vähän heikosti. Rastat aukes itelllään ja jäljelle jäi sellaset palaneet karseet hiukset. Tokal kerralla sitten natsas paremmin. On ne aikankin helpot, eipä tarvitse kriiseillä hirmusti että miten tänään laittais tukan.

  • Reply fusse perjantai, huhtikuu 27, 2012 at 13:11

    komeet on kutrit kuvassa kyllä 🙂

  • Reply mirkki perjantai, huhtikuu 27, 2012 at 18:28

    Thanks dude. Mä haluun ne takas. Hitto ku on tylsää olla köyhä :D.

    • Reply fusse tiistai, toukokuu 1, 2012 at 12:15

      mjoo kyllähän tuosta rahasta ois toisinaan erittäin paljon hyötyä… sen oon kyllä oppinut että ei köyhyys voivottelemalla parane 🙁 mut toisinaan vaikka kuinka tahtois, ei ole mahdollistakaan vaikuttaa omaan taloustilanteeseen.

      • Reply mirkki tiistai, toukokuu 1, 2012 at 22:36

        Nojoo eihän mikään juttu elämässä tosiaankaan parane voivottelemalla. Tämmösistä tilanteista kuitenkin oppii paljon. Arvostan monia juttuja aivan uudella tavalla nyt kun oikeastaan mitään ei voi ottaa enää itsestäänselvyytenä.

        • Reply fusse torstai, toukokuu 3, 2012 at 10:07

          Niinpä. Sitä oppii kyllä kummasti arvostamaan asioita
          a) kun ne ei olekaan enää itsestäänselvyyksiä (jos on aikaisemmin saanut jotain maistaa)
          b) kun matkailee maailmalla ja näkee vähän kontrastia oman ja toisten peruselintason välillä

          • mirkki torstai, toukokuu 3, 2012 at 14:33

            True.

  • Reply Anna torstai, toukokuu 3, 2012 at 08:58

    Ihana väri on. Oon etsinyt just tota väriä kaupan väripaketeista turhaan… Pitäisi varmaan investoida kampaajaan.

    • Reply mirkki torstai, toukokuu 3, 2012 at 14:28

      Kannattaa investoida jos on varaa. Ei tuommosia värejä saa oikeen tehtyä. Plus ne kaupan värit ei oo useinkaan koin laadukkaita. Tuohonki on tehty useempi vaalennus ja sävy joka on todennäkösesti seki joku sekotus. On noi värjäykset kuitenki aika teknistä puuhaa usein. Ja kannattaa jopa nähä vaivaa siinä, että ettii kampaajan joka todella osaa asiansa. Alalla ku on jos jonkunnäköstä säätäjää :P. Mä olin tänään ja eilen Joicolla hiusmallina, niin oli ihan mahtavuutta vaan olla asiansa osaavan tyypin käsittelyssä. Toi onkin sitten mun seuraava vinkki. Jos asuu isommassa kaupungissa niin kannattaa ottaa yhteyttä johonkin tahoon, joka tarvii malleja. Joico on tällä hetkellä mun lemppari, koska niiden värit ei edes tippaakaan rasittanu hiusta vaikka tehtiin vaaleemmaks. Eikä ollu pelkoo että tulee joku epänaturelli luukki. Tukka on edelleen yhtä pitkä ja kivan värinen =).

    Leave a Reply