Matkalla maisteriksi

Puren hammasta Sörnäisten aseman aamuruuhkassa, etten alkaisi itkeä pelkästä väsymyksestä. Takana on uneton yö, ja edessä toivonmukaan maisterintukintoni viimeinen tentti. Mietin, miten olen joutunut tähän tilanteeseen. Tein ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana jotakuinkin kolmasosan koko maisterintutkinnon opintopisteistä, ja nyt on tulossa seitsemän vuotta täyteen opintojen aloittamisesta..aina kaikki ei mene niinkuin elokuvissa..

Tiedostan hieman liian hyvin, että en valmistu toukokuussa maisteriksi, mikäli tämä tentti ei mene läpi. Katselen tenttisalissa ympärilleni, ja tunnistan ainoastaan yhden henkilön omalta vuosikurssiltani. Tajuan, että olisi todellakin aika saada opinnot päätökseen. Avaan tenttikuoren ja tuijotan kysymyksiä. Jotain tässä mättää. Tunnistan jotakuinkin asiat, joita kysmyksissä mainitaan, mutta silti vaikuttaa siltä, että kaikki ei ole niinkuin pitäisi. Mietin, olenko seonnut lopullisesti. Pyydän tentin valvojia tarkastamaan onko minulle tehty väärä tentti. Käy ilmi, että kysymykset todellakin ovat väärät. Kukaan muu ei ole tenttimässä samaa tenttiä, joten en voi saada oikeita tenttikysymyksiä mistään. Mutisen, että minun on pakko saada tehdä tämä nyt, tai en valmistu keväällä. Valvojat lähtevät selvittämään asiaa, ja minä jään pyörittelemään peukaloitani tenttisaliin. Kaikeksi onneksi tentaattori saadaan tavoitettua ja pääsen lopulta tekemään tenttiä.

Edessäni on kolme kysymystä. Tiedän, että hallitsen niistä kaksi kiitettävän arvoisesti, mutta kolmatta en lainkaan. Kirjoitan 12 sivua ja poistun tenttisalista vihaisena tiedostaen, että en pääse tentistä välttämättä läpi. Aiemmin minulle on käynyt samalla tavalla..Kirjotin ties miten paljon, mutta tentti meni uusintaan, koska en hallinnut yhtä kysymystä. Nyt tilanne on vaan se, että uusintatentti on liian myöhään.. Tentaattori on aiemmin sanonut, että hän ei aio tulla vastaan siinä, että tarkistaisi tentin ennen tiedekunnan aikarajaa, joka on kaksi viikkoa. Tiedän, että siinä vaiheessa en enää voi reagoida mitenkään, mikäli käy ilmi, että tentti ei mene läpi.

Suututtaa. Lähetän samantien lähes aggressiivisen sävyisen viestin tentaattorille ja vetoan vielä kerran siihen, että minun-ihan-totta-on-pakko-saada opinnot rekisteriin tässä kuussa, koska opinto-oikeuteni loppuu ja minun on valmistuttava. Muistutan vielä hänen sekaannuksestaan tenttien kanssa. Tällä kertaa saankin ystävällisen vastauksen, ja lupauksen siitä, että tenttini tarkastetaan jo maanantaina. Huokaisen helpotuksesta, ja sterssitilani tippuu sadasta lähes nollaan. Nyt ainakin on vielä mahdollista reagoida, mikäli tentti ei mene läpi..

***

Toiset matkat ovat pidempiä kuin toiset. Aina ei ole kysymys siitä, miten nopeasti ollaan perillä. Minä olen kärsinyt viimeisen vuoden aikana opintojeni vuoksi niin paljon, että mikäli oikeasti valmistun, niin arvostan sitä todennäköisesti paljon paljon enemmän kuin moni, joka on valmistunut neljässä vuodessa maisteriksi. Minulle valmistuminen on ihme. Olen taistellut sen puolesta. Silloinkin, kun voimia ei ole ollut.

Tsemppiä kaikille, jotka takkuilevat opintojen kanssa! I feel you.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

6 Comments

  • Reply nomad tiistai, huhtikuu 10, 2012 at 04:29

    Itselläni meni kymmenen vuotta. Ei se nopeus, vaan laatu. Riippuu tietysti myös alasta, mutta esim. joihinkin humanistisiin aiheisiin tarvitsee vain enemmän aikaa, jos aikoo tehdä kunnon tutkimusta. Toivottavasti tentti meni läpi.

  • Reply mirkki tiistai, huhtikuu 10, 2012 at 10:37

    Ennen tutkinnonuudistusta olikin helpompi notkua se 10 vuotta.. Nyt loppuu opinto-oikeus plus menee oikeudet laittaa opintolaina verovähennyksiin jos papereita ei pian oo kädessä :(. Mutta jes, tentti meni läpi! Rimaa hipoen mutta meni kuitenkin. Tänään on tarkoitus saada vika essee valmiiksi ja then I´m done. Onhan tää siistiä :).

  • Reply TTö tiistai, huhtikuu 10, 2012 at 13:08

    Hyvä suoritus myöskin omasta mielestäni. Eikös seitsemän vuotta valmistumiseen ole aika keskitasoa akateemisessa maailmassa? Ainakin Otaniemessä muistelen sen olleen noin, ainakin joitakin aikoja takaperin. Toivottavasti homma tulee esseenkin osalta selväksi ja, no, sitten olet valmis. Tiedän tunteen, asioiden loppuunsaamisesta saa Virtaa.

  • Reply mirkki tiistai, huhtikuu 10, 2012 at 14:25

    Kai se on aika keskitasoa. Meidänkin tiedekunnassa. Niin se vaan menee kun on pakko olla työelämässä samaan aikaan, että niitä opintoja ei ihan parissa vuodessa tehdä. Mutta joo se on kyllä just niin, että mahtava on saada asioita päätökseen elämässä. Mukavaa, että on pystnyt ainakin yhdet maisterinpaperit hankkimaan. Se on sitten eri juttu tekeekö niillä koskaan mitään ;).

  • Reply TTö keskiviikko, huhtikuu 11, 2012 at 11:58

    Tekeehän niillä toki, kehystä vaikka ja laita seinälle. Saat respektiä (tai sitten et).

    No joo, vakavasti ottaen, tutkintohan ei välttämättä kerro ihmisen kyvyistä tai taidoista välttämättä paljoakaan. Sen sijaan se kertoo kuitenkin sen, että tutkinnon suorittanut henkilö on joskus sitoutunut johonkin pitkäjänteiseen ja vienyt sen loppuun. Näkisin tämän ehkä erinäisten tutkintojen pääfunktiona, jos työnantajanäkökulmasta asiaa ajatellaan. Ja sitten toisaalta liian monta tutkintoa suorittanutkin on jollain lailla epäilyttävä. Ei ole helppoa tämä kouluttautumishomma…

    • Reply mirkki keskiviikko, huhtikuu 11, 2012 at 22:29

      No se on kyllä totta, että kuulostaahan se vakuuttavammalta, kun on joku paperi takataskussa, vaikka se taidoista ei paljon mitään kertoisikaan. Ei tämmöiset humanistiset tutkinnot minusta kyllä mitään ammattitaitoa mihinkään tuo.. Elämä sen sijaan on opettanut sitäkin enemmän opiskeliaikana :). Ja mun paperilla ei paljon kehuskella joten taidan jättää kehystämättä ;).

    Leave a Reply