What went wrong? Nothing?

Reissussa sattuu. Ja tapahtuukin.

Sitä vaan aina toivoo, että sattuisi mahdollisimman vähän. Tällä reissulla meidän koko porukka selvisi kyllä vähällä. Pahin oli trooppinen kuume, joka kaatoi yhden matkalaisen sairaalasänkyyn juuri, kun olisi pitänyt kentää Suomeen. Mutta kiitollisia saamme olla, että siitäkin tilanteesta selvittiin!  Olemme kaikki jälleen ehjänä takaisin Suomessa.

Omasta puolestani voin sanoa, että tällä reissulla kaikki sujui paljon leppoisammin kuin vuoden takaisella vastaavalla. En kylläkään kadu kumpaakaan reissua tai osaa niitä laittaa paremmuusjärkestykseen. Olen tällä hetkellä nimittäin ihan supersuperiloinen, että viime vuonna tuli lähdettyä tulvia pakoon Chiang Maihin. Muutoin en olisi tuota paikkaa nähnyt vielä tänäkään päivänä. Se on yks kivoimmista kaupungeista ikinä.

Toki tälläkin reissulla sattui pikkukolhuja. Olin yhden päivän niin sairas, että luulin sairaalareissun olevan edessä. Lisäksi hukkasin erinäisen määrän kaikkea, isoimpina juttuina rahapussini, (jossa onneksi ei ollut käteisen lisäksi muuta kuin matkavakuutuskortti) ja kuvassa näkyvän, juuri itselleni synttärilahjaksi ostamani Coston hatun. Damn. Yhden hotelliyön maksoimme myös turhaan, koska päätimme jättää sen käyttämättä. Rahaa siis lensi ikäänkuin taivaan tuuliin jonkin verran, mutta ei hätää, ei minulla sitä ole muutenkaan. Oma sähläämiseni kamojeni kanssa laittoi minut nöyrtymään ja oppimaan taas sitä, että materiaan ei kannata kiinnitää sydäntään. Ei edes vaikka kyseessä olisi jotain, jolla on tunnervoa (kuten hattu, jonka ostamista olin suunnitellut ehkä pari vuotta.). Kaikki on katovaista. Minulla on kuitenkin kaikki mitä tarvitsen. Minulla on koti ja ruokaa ja vaatteita. Se on niin paljon enemmän kuin monella tässä maailmassa.

Rahaa minulla ei tällä hetkellä ole, mutta kokemusten kautta olen niin paljon rikkaampi. On kiitollinen mieli!

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply