tammikuu 2012

”Vaikka haaveita kaikkii saavuta en vielä saan kaiken mitä tarvitsen ja kiitoksen käännän takas taivaaseen en iloo ota irti siitä kiinni olen.”

Tämä on minun virallinen 25-vuotiskuvani, mutta eikös ihminen lakkaa vanhenemasta noilla main, joten tämä saa luvan käydä tänäkin synttärinä. Olen ostanut itelleni lahjaksi uuden Coston hatun  johon minulla ei ollut varaa, syönyt ystävän kanssa salaattia ja ylihyvää ja yliepäterveellistä jätskiä Ciao Cafessa, käynyt ihanan porukan kanssa sushilla ja synttäridrinksulla… Vanheneminen voi olla näköjään aika kivaa.. Ja väsyttävää. Hyvää yötä maailma <3.

Ihanaa, että ollaan tultu tähän pisteeseeen. Oletan, että vaalihössötys laantuu laantuu pian ja taas on hetkeksi rauha maassa. Sitten pitää kansalaisten keksiä uusia aiheita mistä väitellä ja millä salakavalasti nostaa omaa statustaan ja painaa toisin ajattelevia ihan pikkusen vaan alemmaksi. Kollektiivista itsetuntoa nostattanut haavistolaisilmiö taisi kääntyä lopulta itseään vastaan (vaalituloksen kannalta). On se vaan kummallinen ilmiö olla niin muka-suvaitsevaista ja samalla leimata kaikki Niinistön kannattajat kovasydämisiksi rahanahneiksi porvareiksi ja levitellä ilkeyksiä ja pilakuvia ympäri nettiä.

Sen vaan sanon, että ihmiset voisivat itse alkaa taistelemaan asioiden puolesta, jotka näkevät tärkeäksi. Emme me tarvitse ketään tiettyä henkilöä presidentiksemme voidaksemme elää tiettyjen arvojen mukaan. Mitä se edes itseasiassa hyödyttää, että yksi ihminen puhuu kauniita sanoja suvaitsevaisuudesta tai syrjäytymisen vaaroista, jos kukaan ei ole valmis muuttamaan asenteitaan tai tekemään asioille mitään? Surettaa vähän Haaviston puolesta, että osa hänen kannattajistaan on tehnyt hänelle antivaalityötä. Jos kannattajat olisivat osoittaneet sanoin ja teoin oikeasti olevansa suvaitsevaisia ja kaikkea sitä, mitä Haavisto kertoo edustavansa, niin ehkä vaalin tulos olisi ollut tänään toinen. Mutta kun oli kyse tällaisesta hipsteri-ilmiöstä, niin saa nähdä seuraako tästä oikeasti jotain konkreettista hyvää vai onko taas hypetetty jotain vaan hypettämisen ilosta. Itse toivon, että pehmeät arvot nousevat kunniaan tässä maassa. Mutta se on kiinni sinusta ja minusta, ei mistään muusta. Me muodostamme tämän maan yhdessä, keikkui siellä keulakuvana sitten kuka tahansa.

P.S. TJ 6 sitähän sää kysyit.

Suomessa on tällä hetkellä melko jäätävää. Kirjaimellisesti. Ja aina se pakkanen yllättää samalla tavalla, etenkin kaikki pääkaupunkiseutulaiset. Jo aamulla HSL ilmoitti, että koko liikenne on sekaisin. Tällä hetkellä otsikot huutavat, että kehätiellä on satojen autojen kolarisuma. Sitä vaan tässä mietin, että varmasti ihmiset tajusivat aamulla millainen sää ulkona on ja kaikilla ei taatusti olisi ollut pakottavaa tarvetta lähteä sillä omalla autolla liikenteeseen.. No, siellähän nyt ovat sitten jumissa kehällä tai pahimmissa tapauksissa sairaalassa :/. Onneksi itselläni oli tänään töistä vapaata. En ole kokenut toistaiseksi mitään tarvetta poistua kotoa. Ne, jotka minut tuntevat tietävät, että olen sataprosenttisesti kesäihminen.

Jaksan olla hyvällä fiiliksellä tällä hetkellä tästä jääkaappifiiliksestä huolimatta. Minulla on meneillään neljän päivän vapaaputki, sitten kolme päivää duunia ja sen jälkeen reissuun. Ja nämä kuvat on otettu tasan vuosi sitten samaisena viikonloppuna Tallinnassa. Nyt en ole käynyt ulkona hymyilemässä vaan pysyttelen sisätiloissa ;).

Lämminhenkistä viikonloppua kaikille ja menkää huomenna Ravintolapäivän rafloihin! Niin teen minäkin.

Tämä on ollut erityisen hieno päivä. Ai miksikö? Ei ainakaan siksi, että ulkona on tuhat astetta pakkasta ja siellä jäätyy sekä keho että mieli. Olen tänään saavuttanut yhden pitkäaikaisista tavoitteistani, jonka toteutumista olen epäillyt useaan otteeseen. Vielä yöllä tirautin viimeisen kyyneleen ja mietin tapahtuuko tämä sittenkään..  Sain aamulla tietää, että minun graduni on hyväksytty! Vieläpä ihan ok:lla arvosanalla. Voisiko olla parempaa alkua helmikuulle ja parempaa fiilistä lähteä kohta reissuun? Aloitin graduni tekemisen kolme vuotta sitten, joten lyhyelläkin matikalla voi laskea, että tämä ei ollut minulle mikään heittämällä läpi viety projekti. Nyt tuntuu siltä, että mikä tahansa on mahdollista. Minä olen itkenyt turhautumistani lukemattomia kertoja tämän tuskaisen lopputyöni äärellä. Olen myös itkenyt monen monta kertaa miettiessäni, miltä mahtaa tuntua sitten kun se vihdoin on ohi. Nyt se on.

Tuntuu siltä, että minut on vihdoin irrotettu kahleista ja olen vapaa. Vapaa. Miten ihanaa.