Hey guys we are totally okay but there is many who are not

Tyttö moskeijan edustalla Istanbulissa

 

Kerjäläistyttö Delhissä

 

Pikkutyttö kenialaisessa orpokodissa

 

Reggaekeikalla Istanbulissa

 

Hauskanpitoa vesiputouksilla Chiang Maissa

 

Nämä olivat kuvia reissuiltani vuosien varrelta. Kuten varmasti huomasitte, kaikissa kuvissa esiintyi lapsia. Jokainen näistä pikkuisista on pieni ihme, juuri niinkuin sinä tai minäkin. Kaikki eivät vain ole saaneet yhtä hyviä lähtökohtia elämälleen. Minä olen hieman surullinen tällä hetkellä. Kun katson ympärilleni, huomaan, että monien katseet ovat tällä hetkellä kiinnittyneet presidentinvaalien ympärillä vellovaan hiekkalaatikkotappeluun    keskusteluun ja siihen, että oma ääni pääsee varmasti kuuluviin. Samalla kun käännämme katseemme itseemme ja omiin oikeuksiimme (jotka ovat aika hiton hyvällä mallilla sanoi kuka mitä tahansa!!) käännämme selkämme monille tämän maailman vähäosaisille. Perspektiivi koko elämään ja maailmanmenoon vääristyy niin kovin helposti. Maailma ei ole putoamassa raiteiltaan, kävi meidän vaaleissamme mitä tahansa.

Monien lasten maailma sen sijaan saattaa romahtaa tai jopa loppua millä hetkellä tahansa. Mielestäni meidän velvollisuutemme reissaajina on huomioida, että matkamme varrelle osuu usein paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole yhtä etuoikeutettuja kuin itse olemme. Meistä kukaan ei voi pelastaa koko maailmaa eikä edes pientä osaa siitä, mutta jotain meistä jokainen voi tehdä. On mahdollista auttaa kykyjensä mukaan paikan päällä, mutta myös monin tavoin Suomesta käsin. Taidan omistaa jossain vaiheessa kokonaisen postauksen sille, millaisia mietteitä minulle on herännyt viimeisen kuuden vuoden aikana, kun minulla on ollut kummityttö Bangkokissa. Tuollaisilla pienillä teoilla voi olla ihan mielettömän iso vaikutus jonkun ihmisen elämään. Ei tarvitse olla Suomen standardeilla rikas voidakseen muuttaa jonkun ihmisen koko elämän kehityismaissa. We can.

Tämä toimikoon vain pienenä muistutuksena siitä, ettei maailma ole vain paratiisisaaria joille pääsee karkuun helmikuun pakkasia (muistuksena siis erityisesti itselleni!). Siellä missä aurinko paistaa kirkkaimmin on myös tummia varjoja. Ja me kultalusikka suussa syntyneet pilalle hemmotellut kakarat olemme kiinnostuneita lähinnä siitä onko Ultra Bran keikalle vielä lippuja jäljellä. Voi meitä.

 

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply