Siellä minne aurinko ei paista

Tänä viikonloppuna suomalaiset muuttuivat epäsuomalaisiksi. Kuulin useaan otteeseen ihmisten keskustelevan julkisissa kulkuneuvoissa tuntemattomien kanssa – mistäpä muusta kuin reissaamisesta. Matkamessut connects people. Yhteistä monille matkatarinoille oli se, että kaikki ei ole sujunut maailmalla ihan käsikirjotuksen mukaan. Minäkin olen kerran jos toisenkin visioinut päässäni täydellisen reissun, mutta niinhän se on, että elämää ei voi elää ennakkoon. Maailmassa tapahtuu monia asioita, joihin emme voi millään tavoin vaikuttaa. Kaikki, jotka minut tuntevat, tietävät, että rakastan aurinkoa yli kaiken. Minulle siis on ollut itsestään selvää valita matkakohteita, joissa on varmuudella lämmin. Kysymys kuuluukin: Onko matkakohteissa, joissa on aina lämmin todellakin aina lämmin? Ovatko reissut aina yhtä hymyä ja rentoutumista uima-altaalla ilman huolen häivää?

Olen ollut Keniassa silloin, kun siellä piti olla kesä, mutta sadekausi jatkui tuntemattomasta syystä. Matkaseurueellemme oli kerrottu, että emme tarvitse lämpimiä vaatteita mukaan, sillä koko ajan tulee olemaan lämmin.

Olen ollut Istanbulissa silloin, kun siellä piti olla lämmin. Olikin, siihen saakka, kun saavuin. Sinä iltana kun lentoni oli perillä, oli noin 30 astetta lämmintä. Sen jälkeen ei ollut. Ironisen tilanteesta teki se, että Suomessa alkoivat samaan aikaan harvinaiset kesäkuun helteet.

Olen ollut Thaimaassa, missä piti olla vuoden kuumin aika. Ilmasto oli kuitenkin päättänyt flipata. Kuinka moni on ollut Thaimaassa silloin kun siellä on ollut alle 20 astetta lämmintä käsi ylös? Niinpä.

Kuvassa näkyy joki, joka meidän olisi pitänyt ylittää autolla reissatessamme Kenian maaseudulla. Ei tarvitse ehkä olla Einstein päätelläkseen, että tuosta emme yli ajaneet. Monesti kuitenkin jouduimme ylittämään jokia tietämättä missä kohtaa tarkalleen ottaen menee se ”tieosuus” ja missä kohdassa auto oikeasti tippuu sinne jokeen. Automme juuttuivat myös kerran keskelle jokea. Toinen autoista täyttyi osittain vedellä. Onneksi tyhjyydestä ilmaantuneet kenialaiset soturit tulivat pelastamaan meidät tilanteesta. Olimme myös melkein pari päivää putkeen syömättä, sillä olimme tulvien vuoksi jumissa jossain keskellä-ei-mitään, mistä ei päässyt autolla eteen- eikä taaksepäin. Nou problem, kuten afrikkalaiset sanoisivat. Ja sanoivat.

Tässä oli pieni välähdys siitä, että kaikki ei ole aina sujunut niinkuin auringosta haaveileva matkalainen olisi toivonut. Koska vilkuilen tässä samaan aikaan Putousta puolella silmällä, niin tyydyn vaan toteamaan tyynesti:

HAITTAAKSE?

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply suvituuli sunnuntai, tammikuu 22, 2012 at 05:30

    Viime maaliskuussa Thaimaassa(tosin pohjoisessa) oli varmaan viikko n. 15 astetta ja sato kaatamalla vettä. Eipä oikein voinut kun käpertyä bungalowiin, missä onneks oli ihanan paksu peitto 🙂 Ja nyt Vietnamissa on ajoittain tosi kylmä, alle 20 (mittaria en ole nähnyt, niin vaikea sanoa), että on joutunut kaulahuivia ja villapaitaa ostamaan. Ja itse olen sentäs etelässä. Kuulemma pohjoisessa Hanoissa oli juuri joulukuussa +8, että lehmätkin tuupertui laitumelle :/

  • Reply mirkki sunnuntai, tammikuu 22, 2012 at 11:32

    Nojoo itsehän olin myös siellä Thaimaassa silloin viime maaliskuussa :P. Olin odottaanut NIIIIIN paljon, että pääsen aurinkoon kuukaudeksi. Onneksi loppureissusta Chiang Maissa oli kuitenkin sitten tosi lämmintäkin :). Se on jännää miten maailman ilmasto tuntuu olevan nykyään ihan sekaisin. Siitä nyt kertoo jo sekin, että Suomessa on ollut 30 asteen helteitä viime vuosina ;). Täytyy laittaa kädet ja jalatkin ristiin, että muutaman viikon päästä on Thaimaassa lämmintä kun sinne saavun :)..Mulla on jälleen ikävä aurinkoa.

  • Leave a Reply