Break Sokos Hotel Flamingo

Jouluksi hotelliin – Break Sokos Hotel Flamingo

Kaupallinen yhteistyö: Break Sokos Hotel Flamingo, Vantaa

Oletko koskaan viettänyt joulua hotellissa? 

Viime viikolla vietin ystäväni kanssa yhden yön mittaisen miniloman Break Sokos Hotel Flamingon Joy-sviitissä jouluisissa tunnelmissa. Tämä hotellivierailu oli toki enemmänkin pieni demo potentiaalisesta hotellijoulusta, mutta olen kerran oikeastikin viettänyt jouluna neljä yötä hotellissa. Kyllä se vaan monenlaista joulustressiä lievittää, kun lähtee pois kotoa, eikä tarvitse tehdä mitään valmisteluita jouluksi!

Mikäli sinulla ei ole jouluksi suunnitelmia ja tuntuu, että tänä jouluna pieni irtiotto voisi tehdä hyvää, niin vielä on hyvin aikaa varata hotelli jouluksi.

Oli kyse sitten siitä, että haluaisit kerrankin istua jouluna valmiiseen pöytään tai vaikka siitä, että kaipaisit perinteiseen joulunviettoon vaihtelua, voin ehdottomasti suositella hotellijoulua vaihtoehtona.

Sokos Hotel Flamingo SviittiBreak Sokos Hotel FlamingoBreak Sokos Hotel Flamingo

Flamingon Joy-kerros tuo väriä kaamoksen harmauteen

Break Sokos Hotel Flamingo on Pohjoismaiden suurimmassa viihdekeskuksessa sijaitseva elämyshotelli. Se ei ole siis pelkästään yöpymispaikka vaan paljon muutakin.

Jos edellisestä vierailustasi Flamingossa on jo aikaa, niin kannattaa lähteä käymään siellä uudelleen, sillä Flamingo on uudistunut. Iso hotelliuudistus saatiin valmiiksi alkuvuodesta 2019, minkä myötä Flamingosta tuli Suomen suurin hotelli. Me pääsimme yöpymään Wing-nimisessä uudessa rakennuksessa, jossa on yhteensä 232 huonetta kolmella eri teemalla: Joy, Flow ja Harmony. Eri teemat on luotu erilaisia tunnelmia ja asiakkaita ajatellen.

Harmony-kerros on Suomen ensimmäinen kokonaan aikuisille varattu hotellikerros. Suosittelen hillittyä Harmonya erityisesti pariskunnille sekä heille, jotka pitävät hieman rauhallisemmista sävyistä hotellihuoneessaan. Kaksi muuta huonetyyppiä ovat sitäkin värikkäämpiä, mistä itse pidän kovasti.

Me yövyimme Joy-kerroksen sviitissä. Joy onkin näistä huonetyypeistä suosikkini, ja oli mahtavaa viettää lähes vuorokausi putkeen väriloiston keskellä. En keksi pimeän marraskuun keskellä mitään parempaa kuin kirkkaat värit – etenkään, jos ei ole mahdollisuutta paeta jonnekin aurinkoisemmille maille. Kaiken lisäksi vaatteeni sopivat aika kivasti Flamingon sistukseen, vai mitä mieltä olet?

Linkkaan tähän muutaman muunkin bloggaajan artikkelin Flamingon uudistetuista huoneista, jos vaikka kiinnostaa lukea kokemuksia hotellista enemmänkin:

Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa: Joy ja Break Sokos Hotel Flamingo – elämyshotelli isolla E:llä

Wallenius: Tutustu aikuisten hotellihuoneeseen

Beach House Kitchen: Break Sokos Hotel Flamingo – Aikuisten lomalla elämyshotellissa

Flamingo hotelli valotJoy Break Sokos Hotel FlamingoFlamingo SviittiFlamingon sviittiBreak Sokos Hotel Flamingo Sviitti

Joulun ohjelmaa Flamingossa

Entä se hotellijoulu sitten? Flamingon joulua vietetään 22.–26.12. Tästä pääset tutustumaan tarkemmin Flamingon joulutarjoukseen. Hotellihuoneen hinta on jouluna omistajille alkaen 127e/vrk. Mielestäni hotelliin voi lähteä jouluksi ihan millaisella porukalla tahansa –  jotkut lähtevät hotelliin yksin, toiset kaksin ja kolmannet isomman porukan kanssa.

Viihdekeskus Flamingo on joulunakin täynnä tekemistä, ja lapsille on myös erityistä jouluohjelmaa tarjolla. Flamingon kylpylään on jouluna yhdellä lipulla rajaton sisäänpääsy. Aattona vesipuiston puoli on avoinna 10–16 ja aikuisille suunnattu Flamingo Spa 10–18. Lipun hintaan sisältyy glögitarjoilu kylpylässä.

Flamingossa on mahdollisuus nauttia joulubuffetin antimista – varauksen voi tehdä, vaikka ei hotellissa majoittuisikaan.

Mikäli tavoitteena on enemmänkin paeta perinteistä joulua, niin silloin kannattaa unohtaa jouluruoka ja tutustua Flamingon ravintoloiden tarjontaan. Kaikkien ei tee mieli perinteistä jouluruokaa, ja ravintolassa syöminen jouluna on muutenkin jatkuvasti nouseva trendi. Olen sitä mieltä, että jouluna kenenkään ei pitäisi stressata muiden odotuksista tai mielipiteistä siitä, miten joulua kuuluu viettää. Jokainen saa rentoutua ja nauttia juuri sillä tavalla, mikä tuntuu parhaalta. Saa laittautua parhaimpiinsa tai viettää koko päivän yöpuvussa. Tyyli on vapaa ja maassa joulurauha.

Hotellissa on se hyvä puoli, että sinne voi joko karata joulua pakoon tai sitten sinne voi tuoda joulutunnelmaa helposti mukanaan. Itse toin huoneeseen pari jouluista koristenauhaa ja vähän lahjoja – hyvin pienellä vaivannäöllä saa koristeltua hotellihuoneen jouluiseksi.

Flamingo huoneJoulu Flamingossajoululahjat

Flamingossa riittää palveluita

Flamingo sijaitsee saman katon alla Kauppakeskus Jumbon kanssa. Yhdessä ne muodostavat Viihdekeskus Flamingon,  joka on itse asiassa niin iso, ettei kaikkia palveluita ehdi yhdellä vierailulla edes käyttää. Flamingosta löytyy esimerkiksi hohtokeilausrata, elokuvateatteri, kauneushoitoloita sekä ravintoloita. Ja tietenkin paljon kauppoja.

Me ehdimme pikaisesti piipahtaa kauppakeskuksen puolella ja nauttia kahvit ihanassa Caffin myymälässä, joka sijaitsee Flamingon ja Jumbon välisellä tunnelmallisella käytävällä. Illallista söimme hotellin vastaanoton vieressä sijaitsevassa Amarillossa.

Olimme ajatelleet suunnata myös rentoutumaan Flamingo Spa Kylpylään, mutta aikataulusyistä se jäi tällä kertaa väliin, ja päätimme sen sijaan viettää rentoutumishetken sviittimme omassa saunassa, mikä ei ollut ollenkaan hassumpi vaihtoehto. Harvoin tulee yövyttyä saunallisessa huoneessa, joten pitihän siitä ottaa ilo irti.

Hotellin asiakkaat voivat ostaa kylpylään liput joko hotellin vastaanotosta tai kylpylän puolelta. Ajattelin pitää ennen joulua vielä arkivapaan ja lähteä erikseen Flamingon kylpylään nauttimaan lämmöstä ja rauhasta. Rakastan kylpylöitä, mutta niissä tulee käytyä liian harvoin, etenkin arjen keskellä.

Mielestäni olisi mainio lahjaidea ostaa läheiselle joko kylpylä- tai hotellilahjakortti – tai vaikka molemmat! Hotelliyön antamisessa lahjaksi on sekin mahtava puoli, että siinä saattaa päästä itsekin nauttimaan antamastaan lahjasta.

Flamingo on myös kätevä paikka yöpyä ennen matkalle lähtöä, sillä lentokenttäkuljetus Helsinki-Vantaalle on Flamingossa yöpyville ilmainen, eikä matka kentälle ole pitkä. Kannattaa siis pitää Flamingo mielessä tulevia reissuja ajatellen. Myös auton pysäköinti on hotellin asiakkaille ilmainen.

Joy sviitti FlamingoFlamingon sviitin saunaFlamingon SviittiAmarillo FlamingoAmarillo Flamingo

Hidas aamu Joy-sviitissä

Minä olen hitaiden aamujen ystävä. En ole koskaan ollut aamuihminen, enkä todellakaan ole pirteä heti herättyäni. Aikaisin syömämme aamupalan jälkeen ystäväni lähti jatkamaan matkaa, mutta itse jäin viettämään laiskaa aamua lueskellen kirjoja ja kuunnellen marraskuista sateen ropinaa. Huoneestamme löytyi siis pari ihanaa kirjaa, Värien maailma sekä Luova tauko.

Olisin mielelläni jäänyt huoneeseen vaikka koko päiväksi ja lukenut molemmat kirjat alusta loppuun. Ulkona odottava harmaus ei inspiroinut ollenkaan niin paljon kuin kuin Flamingon rauha ja värimaailma.

Inspiroiduin Joyn väreistä niin, että maalasin hotellista palattuani Joy-nimisen taulun, joka näkyy viimeisessä kuvassa.

Kiitos Flamingo, että toit väriä kaamokseni keskelle!

LuovaTaukoKirja LuovaTaukoLuova Taukoabstarkti taide

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Helsingin Tuomiokirkko

Joululahjaideoita

Joulu lähestyy. Samalla tästä vuodesta ja vuosikymmenestä on enää vain rippeet jäljellä.

En ole koskaan pitänyt itseäni erityisesti jouluihmisenä. Olen kuitenkin joutunut kyseenalaistamaan tämän ajatuksen, sillä tänä vuonna laitoin ensimmäiset joulukoristeet kotona esille jo lokakuun puolella. Ehkä en aikanaan hirveästi joulua vihaa, jos nyt en ihan kaikista isoin jouluintoilijakaan ole.

Joulussa on mielestäni parhaillaan kyse siitä, että silloin saa rauhassa levätä, viettää aikaa läheisten kanssa sekä ilahduttaa toisia, erityisesti heitä, jotka eivät ole ehkä koskaan saaneet yhtään joululahjaa tai jotka kärsivät esimerkiksi yksinäisyydestä.

Tänään haluan tarttua jouluaiheeseen, erityisesti lahjojen ostamiseen. Monille lahjat aiheuttavat päänvaivaa, usein myös täysin turhaan, sillä jokainen määrittelee enimmäkseen itse sen paineen, mikä lahjoihin liittyy.

Rovaniemi talvella

Vähemmän on enemmän

En yleensä stressaa joulusta tai joululahjoista. Olen sitä mieltä, että joulun ja jouluun valmistautumisen pitäisi olla rauhoittumisen ja ilon, eikä suorittamisen aikaa. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, eivätkä lahjat ole joulun tärkein juttu.

Toki ymmärrän hyvin sen, että  joulu stressaa monia, koska siihen liittyy niin paljon odotuksia. Itselläni on omalla tavallaan rennompi tilanne siksi, että minulla ei ole omaa perhettä, eikä näin ollen kukaan odota minun ”valmistelevan” joulua heille. Esimerkiksi vähävaraisia vanhempia ihan varmasti stressaa, kun he tahtoisivat rakentaa lapsilleen joulun, ja ostaa edes sen yhden lahjan ja vähän herkkuja – mutta siihen ei ole varaa. Suuri osa joulustressistä tuntuu olevan kuitenkin liittyvän muuhun kuin taloudelliseen tilanteeseen, mikä näkyy katukuvassa  joulun alla, kun ihmiset säntäilevät kaupungilla näyttäen siltä kuin koko maailma olisi saatava valmiiksi juuri ennen tätä joulua. Stressantuneessa mielentilassa tulee helposti tehneeksi huonoja ratkaisuja. Jos päässä pyörii, että nyt on pakko hankkia lahjoja, tulee helposti ostettua sellaista, mikä ei ole tarpeellista, eikä välttämättä edes saajalle mieluista.

On ikävää, että tuloerot korostuvat jouluna erityisen paljon. On monia perheitä, joissa lapset saavat aivan liikaa joululahjoja, kun taas toisilla ei ole varaa ostaa ensimmäistäkään. Uskon, että me kaikki voimme yhdessä olla tekemässä muutosta tähän, kun vain pidämme silmämme auki tarpeille, joita ympärillämme on.

Inari julkaisi taannoin mielenkiintoisen kirjoituksen siitä, että heidän perheessään on luovuttu lahjoista kaverisynttäreillä. Tämä oli mielestäni mielenkiintoinen artikkeli. Fernándezin perheessä huomatiin, että iso kasa vanhoja synttärilahjoja oli jäänyt käyttämättömänä kaappiin, mikä oli saanut pohtimaan lahjojen tarpeellisuutta ja merkitystä. Näin päädyttiin siihen ratkaisuun, että kavereiden ei tarvitse tuoda lahjoja tullessaan lasten synttäreille. Mielestäni vastaavaa pohdintaa olisi ihan järkevä suunnata myös jouluun – kuinka paljon lahjoja oikeasti täytyy hankkia?

En tue sellaista, ettei lapsille ostettaisi jouluna mitään, mutta on mielestäni aiheellista miettiä, mitä ja miten paljon hankitaan. Monet lahjat unohtuvat heti sen jälkeen, kun kääreet on avattu. Ehkä vähemmän on kuitenkin enemmän.

Mainittakoon tässä kohtaa myös toinen Inarin loistava kirjoitus. Mikäli mietityttää, mitä lahjaksi lasten opettajalle, niin kannattaa käydä lukemassa tämä teksti. 

Ei stressiä

Tehokkain tapa lievittää joulustressiä on varmasti valmistelujen aloittaminen ajoissa. On myös hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä ylipäätään on välttämätöntä hoitaa.

Joka vuosi energiatasot eivät ole samanlaiset, joten mielestäni on täysin ok, että jokainen joulu on omanlaisensa – aina kaiken ei tarvitse ole yhtä joulun ihmemaata.

Mitä tulee tehtyä vain tavan vuoksi, ja mitkä ovat ne asiat, joihin itse haluaa panostaa?

Minkä verran haluan panostaa lahjoihin vai päätänkö olla tällä kertaa ostamatta?

Onko kodin oltava jouluna tiptop?

Täytyykö valmistaa kaikkia mahdollisia jouluruokia vai riittääkö vähempikin?

Missä joulu tällä kertaa vietetään?

Äitini ilmoitti jo muutamia viikkoja sitten, että hän on hankkinut tai vähintään miettinyt perheenjäsenille joululahjat. Varsin viisasta, jos ei tahdo käyttää joulunalusviikkoja joululahjoista stressaamiseen. Tiedän joidenkin myös hankkivan lahjoja pitkin vuotta, niin ei tarvitse ostaa kaikkea kerralla. Silloin varmasti tulee tehtyä harkitumpia ratkaisuja, ja taloudellisestikaan ei tunnu yhtä kuormittavalta, kun ei tarvitse ostaa kaikkea yhdellä kertaa – etenkin nyt, kun veronpalautukset eivät enää kilahda kaikille tilille joulukuussa. Itsekin kuulun heihin, jotka käyttivät nuo rahat juuri lahjoihin.

LoviisanJoulukodit

Hyvää jouluna

Toivoisin, että joulu olisi kaikille onnellinen juhla. Samalla tiedän, että emme elä ihannemaailmassa, ja monenlaiset ikävät tilanteet kärjistyvät juuri jouluna. Suomessakin on paljon lapsia, jotka elävät turvattomassa ympäristössä. Lisäksi on paljon yksinäisyyttä, sairautta, taloudellisia haasteita ja surua. On paljon apua tarvitsevia ja paljon heitä, jotka eivät edes osaa avun tarvettaan sanoittaa.

Haluan rohkaista siihen, että aina on ok kertoa tarvitsevansa apua. Yksi mahtavista yhdistyksistä, jotka toimivat lapsiperheiden hyvinvoinnin eteen on Hope ­– Yhdessä ja Yhteisesti ry. Hope jakaa vähävaraisille sekä kriisin kokeneille perheille vaate- ja tavara-avustuksia sekä harrastustukea ja vapaa-ajan elämyksiä. Hopelta voi hakea apua matalalla kynnyksellä. Ennen joulua Hopella on myös joululahjakeräyksiä eri puolilla Suomea. Minullakin on kaapissa valmiina pari lahjaa odottamassa Hopen joulukeräystä. Helsingissä lahjat voi toimittaa esimerkiksi Clarion-hotellille.

Tämän vuoden Operaatio joulun lapsi -lahjakeräys on päättynyt, mutta projektiin voi osallistua lahjoittamalla rahaa, jotka ohjataan lahjojen valmistamiseen. Lisäksi projektiin on mahdollisuus osallistua ilmoittautumalla vapaaehtoiseksi lahjojen tarkistamiseen. Lahjat toimitetaan Romanian ja Moldovan köyhimpien alueiden lapsille.

Joulupuu-keräys kerää joululahjoja eriarvoisessa asemassa oleville lapsille ja nuorille – esimerkiksi lastenkodissa ja sijaisperheissä asuville sekä lastensuojelun avohoidon piirissä oleville. Joulupuu on Keskuspuiston Nuorkauppakamarin rekisteröimä tavaramerkki. Järjestäjinä toimivat pääasiassa nuorkauppakamarit eri paikkakunnilla. Keräyspisteet sekä vinkit lahjoihin löytyvät nettisivuilta. Helsingissä esimerkiksi Hotel F6:ssa järjestetään keräys. Myös Kauppakeskus Forumissa otetaan lahjoja vastaan 12.–15.12.

Monilla muillakin järjestöillä on omat keräyksensä, ja enemmän tai vähemmän spontaaneja hyväntekeväisyystempauksia löytyy esimerkiksi Facebook-ryhmistä ja muualta somesta. Esimerkiksi jouluapua-ryhmiä löytyy monilta eri paikkakunnilta. Lisäksi keräyksiä voi bongata ihan vaikka kaupungilla liikkuessaan.

Viime vuonna törmäsin mielestäni ehkä siisteimpään hyvää tekevään joulutempaukseen. Jenna teki kauniita villasukkia, joita sai käydä ”ostamassa” häneltä sitä vastaan, että lahjoitti rahaa Hurstin avulle. Tämä lämmitti mieltäni (+ omia sekä läheisteni jalkoja) kovasti.

Itse olen osallistunut vaihtelevasti yllä oleviin joulutempauksiin, mutta minulla on ollut tapana myös ilahduttaa ihmisiä lahjoilla ihan spontaanisti joulun alla. En koe erityistä stressiä siitä, kenelle pitäisi hankkia lahja. Tilanteet ja omat resurssit vaihtelevat vuosittain, ja koen lahjojen hankkimisen enemmän ilona kuin velvollisuutena. Tärkeintä on, että mukana säilyy ilo ja vapaus.

Suomen talvi

Rentoutta lahjojen hankkimiseen

Lahjojen antaminen on mielestäni oikeasti kivaa. Ei ole juuri mitään siistimpää kuin se, että voi ilahduttaa toisia. Äidin suosiollisella avustuksella aloitin jo ennen kouluikää jokavuotisen tradition antaa kavereille joululahjoja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lahjoja voi hankkia milloin tahansa, ei tarvitse olla joulu tai mikään erityinen merkkipäivä – eikä kaikkien tarvitse muutenkaan hankkia lahjoja, jos se ei tunnu omalta tavalta muistaa toisia. Itse en ainakaan tahtoisi saada lahjoja ihmisiltä, jotka kokevat ahdistavaksi velvollisuudeksi niiden hankkimisen.

Suhtaudun lahjojen ostamiseen rennosti – jos tuntuu siltä, ettei lahjojen hankkimiseen ole energiaa, niin sitten ei ole. Tietenkin teen lahjaostoksia myös oman taloudellisen tilanteen puitteissa. En oleta kenenkään ostavan lahjoja minulle, eivätkä muiden valinnat vaikuta siihen, kenelle haluan lahjan antaa. En odota saavani jotain takaisin antaessani lahjoja.

Olisi mahtavaa, jos kaikki voisivat löytää vapauden lahjojen ostamiseen – etenkin, jos on kyse aikuisista, jotka ostavat lahjoja toisille aikuisille. Minä en ainakaan loukkaannu siitä, jos en saa lahjoja, enkä usko useimpien muidenkaan loukkaantuvan. Uskon, että kaikki voivat jakaa sen ajatuksen, että joulussa on paljon tärkeämpiä asioita kuin lahjat.

Mielestäni yhteinen laatuaika on paras mahdollinen lahja, ainakin itse arvostan yhteistä aikaa paljon materiaa enemmän. Viime vuonna kirjoitin aiheesta blogipostauksen yhteistyössä Sokos Hotel Vaakuna Helsingin kanssa. Artikkeli käsitteli hotelliyötä – niitä olen välillä itsekin lahjaksi hankkinut. Aina ei toki ole varaa tällaisiin lahjoihin, ja kun budjetti on maltillisempi, niin silloin kyseeseen voi tulla esimerkiksi yhteinen ravintola- tai kahvihetki tai vaikkapa retki luonnossa.

Tänä vuonna olen miettinyt, että voisin poikkeuksellisesti lähettää normaalia enemmän joulupostia, sillä se on itselläni jäänyt viime vuosina aika vähäiseksi.

Liekki

Joulumarkkinoita

Rakastan erilaisia markkinoita. Haluan mielelläni tukea yrittäjiä ja käsityöläisiä, ja välillä on kiva myös vain fiilistellä jouluista markkinatunnelmaa. Viime vuonna tuhlasin joululahjarahani lähes kokonaan erilaisilla joulumarkkinoilla, esimerkiksi Malmgårdissa sekä lukuisilla Helsingin markkinoilla. Useimmiten ostokseni painottuivat jonkinlaisiin ruokatuotteisiin + pieniin käsitöihin, kuten koruihin. Ostosten tekeminen markkinoilla on kätevä tapa tukea pienyrittäjyyttä – tänä vuonna se tuntuu itselleni entistäkin tärkeämmältä, kun olen itsekin alkanut yrittäjäksi.

Mielestäni yksi ihana lahjaidea olisi viedä ystävä retkelle jonnekin joulumarkkinoille (olettaen tietenkin, että hän pitää sellaisista) lähellä tai kauempana. Lisäksi ihanan jouluretken voisi tehdä vaikkapa ihailemaan Loviisan Wanhan Ajan joulukoteja.

Muutama esimerkki tulevista joulumarkkinoista:

Malmgård 14.–15.12
Fiskarsin joulu 23.11–21.12
Porvoon joulumarkkinat 7.–8.12. ja Taidetehtaan joulumarkkinat 13.–15.12

Momondo on listannnut Suomen parhaita joulumarkkinoita.

TuomaanMarkkinat

Tuetaan pienyrittäjiä

Aina ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta lähteä kiertelemään joulumarkkinoille, ja toisten mielestä on muutenkin mukavinta tehdä ostoksia omalta kotisohvalta käsin. Onneksi netin kautta on myös helppo bongata mielenkiintoisia pienyrittäjiä. Itse olen löytänyt uusia tuttavuuksia esimerkiksi Facebookin Naisyrittäjät-ryhmästä sekä Instagramista. Tämän vuoden aikana olen ihastunut macrame-töihin, joita myyvät esimerkiksi:

Emilia Fromholz
Design by Virve
Petra Outakoski
Kaarna Knotting

Monenlaisia, vastuullisesti valmistettuja lahjoja löytyy esimerkiksi Weecos-verkkokaupasta. Mielestäni lahjoja voi aivan hyvin hankkia myös second handina – oikeastaan se on jopa suotavaa – joten kannattaa pitää silmät auki myös kirpputoreilla käydessään.

Mahtava lahjaidea on myös tehdä jotain itse – oli kyseessä sitten ruoka, käsin valmistettu ja purkitettu kosmetiikka, taideteos, kortti tai vaikka valokuva-albumi, joka on koottu yhteisistä muistoista.

Toivon kaikille rauhaa jouluun ja jouluvalmisteluihin! Ei stressata tänä vuonna. Joulu tulee ensi vuonnakin, jos tämä vuosi sattuu jäämään vähemmälle huomiolle.

kuusi

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
rakkaus

Rakkaus ei koskaan katoa

Uusi vuosi, uusi alku. Näin ajattelin, kun perustin vuoden ensimmäisenä arkipäivänä oman yrityksen. Käytännössä työnkuvani ei muuttunut edellisiin vuosiin verrattuna, sillä kirjoitan työkseni, kuten aiemminkin. Tilanne oli kuitenkin epävarma, koska säästöjä tai varmoja asiakkaita ei ollut. Olosuhteista huolimatta yrittäjyys tuntui omalta jutulta ja päätin, että selviän, vaikka haasteita oli luvassa.

Ehkä järjellä ajatellen ei ollut paras aika perustaa yritystä, kun takana oli fyysisesti ja henkisesti raskas vuosi. Tiedostin, että tilanteessa on riskejä, mutta olin valmis ottamaan ne. Monet aloittavat yritystoimintansa isolla draivilla ja tekevät töitä käytännössä päivin ja öin. Minä sen sijaan päätin rauhoittua ja vetää henkeä. Halusin ehdottomasti tehdä päämäärätietoisesti töitä, mutta niin, että hyvinvointini olisi etusijalla.

Päätin etsiä inspiraatiota yrittäjyyteeni tammikuun lopussa Reilun matkailun yhdistyksen työpajasta, jossa käsiteltiin yhdenvertaisempaa matkailua globaaliin etelään. Lounastauolla istuimme ravintolassa, kun sain tekstiviestin, jossa kerrottiin, että mummuni on tuon workshopin aikana nukkunut pois.

Hetkeksi kaikki keskustelu katosi ympäriltäni. Minulla ei ollut enää isovanhempia elossa. Vaikka tilanne ei ollut odottamaton, se pysäytti. Mummuni, joka oli inspiroinut minua sekä matkustamaan kaukomaille että välittämään ihmisistä – etenkin heistä, jotka ovat heikommassa asemassa – oli poissa.

Kun kirjoitimme workshopin päätteeksi henkilökohtaisen lupauksen siitä, mitä aiomme tulevaisuudessa tehdä yhdenvertaisemman matkailun eteen, omistin lupaukseni mummulle. Lupasin kirjoittaa tärkeistä aiheista. Koen, että se on osittain juuri mummuni ansiota, että olen jo vuosia sitten kiinnostunut oikeudenmukaisuuteen liittyvistä kysymyksistä ja osallistunut esimerkiksi ihmiskaupan vastaiseen työhön.

Hautajaisviikonloppu oli minulle yllättävän raskas. Vaikeinta oli lukea kirkossa taivaaseen liittyvä Raamatun jae, kun isäni, jonka äidin hautajaisissa olimme, istui suoraan edessäni. Tuntui kuin olisin lukenut suoraan hänelle.

Parin päivän kuluttua mediassa kerrottiin suru-uutinen, joka jälleen muistutti elämän rajallisuudesta. Isäni lapsuudenystävä ja teinivuosien bändikaveri, Olli Lindholm, oli menehtynyt yllättäen. Hänet haudattiin samalle hautausmaalle mummuni kanssa.

Hautajaisten kynnyksellä sain kuulla, että pääsen lähtemään maaliskuussa blogiyhteistyön merkeissä Bahaman-risteilylle.  Se tuntui surun keskellä lohdulliselta. Päätin, että viettäisin oman hiljaisen hetken mummun muistolle tuon reissun ensimmäisen auringonlaskun aikaan.

Se auringonlasku oli niin kaunis, että olen harvoin sellaista päässyt näkemään. Miamin siluetti jäi taakse ja taivas hehkui niin upeana, että tuntui kuin olisin seissyt ikuisuuden reunalla.

Miami auringonlasku

Alkuvuoden aikana ehti tapahtua paljon, niin hyvässä kuin pahassa. Pääsin blogimatkojen kautta näkemään Reykjavikin Blue Lagoonin, ihastelemaan kristallinkirkkaita vesiä Bahamalla ja käymään Baleaarien saarilla. Toisaalta aloin myös prosessoida elämää paljon. Tuntui jopa ristiriitaiselta kehittää yritystoimintaani samalla, kun mielessä pyöri kysymys siitä, millaisilla asioilla on elämässä oikeasti merkitystä. Mietin elämän rajallisuutta, asioiden merkitystä ja sitä, mihin haluan omat päiväni tulevaisuudessa käyttää.

Mietin myös blogiani. On mahtavaa jakaa matkavinkkejä ja auttaa ihmisiä heidän reissusuunnitelmissaan, mutta matkustamiseen liittyy niin paljon muutakin. Haluaisin osata sanoittaa paremmin myös ne tilanteet, kun istun kodittoman kanssa juttelemassa unelmista tai kirjoitan hyttisiivoojalle kirjettä toivosta. Kaikessa on kuitenkin pohjimmiltaan kyse ihmisten kohtaamisesta, olivat he sitten omia läheisiä tai ihmisiä, jotka tapaan vain kerran elämässäni. Haluaisin nostaa ihmisiä ja heidän tarinoitaan enemmän keskiöön.

Koen välillä ristiriitaa siinä, että minun pitäisi suhtautua kirjoittamiseen välineenä, jolla elätän itseni, mutta samaan aikaan haluaisin kirjoittaa niistä asioista, jotka koen tärkeiksi. En kuitenkaan aio luovuttaa ja uskon siihen, että nämä kaksi asiaa voivat tulevaisuudessa yhä enemmän kohdata. Olen iloinen, että olen jo tähän mennessäkin löytänyt yrityksiä, joilla on hyvä arvomaailma ja joiden kanssa on ilo tehdä yhteistyötä.

Formentera

Toukokuussa kuulin iloisia uutisia. Vanhempani sekä veljeni perheineen olivat ostaneet lennot Thaimaahan ensi vuoden tammikuulle. Näytti siltä, että vihdoin, ensimmäistä kertaa, pääsisimme reissuun yhdessä koko perheen kanssa. Ajattelin itse ostavani lennot myöhemmin ja jääväni samalla reissulla vähän pidemmäksi aikaa Aasiaan.

Perheen yhteinen matka osuu juuri niille viikoille, kun mummun kuolemasta tulee kuluneeksi tasan vuosi. Mummuni oli se, joka on aikanaan saanut perheemme innostumaan Thaimaasta – nykyään toinen veljistäni jopa asuu siellä. Ajattelin, että matka on hieno tapa kunnioittaa mummun muistoa perheenä.

Siitä lähtien, kun lähes 15 vuotta sitten lähdin käymään ensimmäisen kerran Thaimaassa, on isäni toivonut, että jonain päivänä lähtisimme sinne matkalle perheen kanssa. Minä olen monta kertaa vuosien varrella palannut Thaimaahan, mutta vielä koskaan ei ole tullut mahdollisuutta lähteä yhdessä.

Vuoden 2018 tammikuussa vanhempani lähtivät ensimmäistä kertaa Thaimaahan ja minä toivoin kovasti, että pääsen mukaan tuolle matkalle. Jouduin kuitenkin luopumaan tuosta haaveesta. Siksi olin erityinen iloinen, kun yhteinen reissu näytti vihdoin toteutuvan.

Isäni suunnitteli tulevaa matkaa jatkuvasti.

Kesäkuussa juhlimme veljentyttöni ristiäisiä Rovaniemellä. Päivisin isä omi vauvan itselleen ja iltaisin hän halusi suunnitella tulevaa reissua. Niin me sitten istuimme katselemassa TV-ruudulta Google Street Viewn kautta näkymää Thaimaan rannalta.

Jomtien

Olin päättänyt, että aloitan heinäkuun ensimmäisenä päivänä hyvinvointiprojektin, johon kuuluu terveellisempää syömistä ja muita hyvinvointia edistäviä juttuja. Matkustimme 1.7. junalla Rovaniemeltä kotiin, minä Helsinkiin ja vanhempani Kankaanpäähän. Erotessamme isäni muistutti minua pitämään kiinni projektistani.

Aloin jakaa Instagramissa ajatuksiani hyvinvoinnista, minkä lisäksi mielessä pyöri muitakin isoja teemoja. Pohdin esimerkiksi, millaisen perinnön haluan elämälläni jättää. Elämän hauraus oli ajatuksissani läsnä monin tavoin.

Maanantaina 8.7. kerroin ystäville, että sen viikon tavoitteenani on inspiroitua. Ajattelin, että tämä viikko olisi uusi alku elämässäni. Halusin saada lisää rohkeutta ja löytää uutta energiaa ja iloa elämääni. Samalla tarkoitukseni oli hengähtää ennen syyskautta ja potentiaalisia työkiireitä.

Tiistaina 9.7. lähetin synttärionnittelut ”nuorelle isille”, kun hän täytti 55 vuotta.

Keskiviikkona 10.7. en saanut illalla unta. Suunnittelin seuraavaa päivää, jolloin aioin mennä ostamaan syntymäpäivälahjan isälleni. Olin ostanut bussilipun seuraavan viikon maanantaiksi Kankaanpäähän, jotta pääsisin viemään syntymäpäivälahjan ja viettämään aikaa vanhempieni kanssa. Yöllä katselin puhelimellani livelähetystä Australiassa järjestetystä Hillsong Conferencesta.

”So I will praise You on the mountain
And I will praise You when the mountain’s in my way
You’re the summit where my feet are
So I will praise you in the valleys all the same
No less God within the shadows
No less faithful when the night leads me astray
You’re the heaven where my heart is
In the highlads and the heartache all the same”

Kello oli noin puoli kolme. Kyyneleet valuivat poskilleni, koska laulun sanat koskettivat jostain syystä poikkeuksellisella tavalla. Otin kuvakaappauksen laulun sanoista, jotta muistaisin ne. Ajattelin, että siitä tulisi tämän vuoden ”voimabiisini”. Koska en päässyt ajoissa nukkumaan, en laittanut herätystä aamulle.

Rovaniemi auringonlasku

Torstaina 11.7. heräsin myöhään ja huomasin, että puhelimeni oli täyttynyt osanottoviesteistä. En tiennyt, mihin viestit liittyvät. Soitin äidilleni ja sain kuulla, että isäni on saanut sairauskohtauksen ja nukkunut pois yöllä juuri niihin aikoihin, kun olin ottanut laulun sanoista kuvakaappauksen.

Kirjoitin Facebook-päivityksen ja aloin pakata tavaroitani sillä ajatuksella, että tulisin olemaan Kankaanpäässä ainakin hautajaisiin saakka, mahdollisesti siis useamman viikon putkeen. Syntymäpäivälahjan osto vaihtui hautajaisiin valmistautumiseen. Kaksi ihanaa ystävääni tuli tuomaan ruokaa minulle ja kolmas osti bussilipun ja eväitä matkalle, jotta pääsisin lähtemään Kankaanpäähän muutaman tunnin sisään. En tiedä, olisinko yksin osannut hoitaa näitä käytännön asioita.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että isäni ei koskaan tulisi saattamaan minua alttarille, jos menisin joskus naimisiin. Toinen ajatus oli, että yhteinen haaveemme Thaimaan matkasta ei koskaan toteutuisi. Muuten en muista, mitä tapahtui. Olen kiitollinen niille ystäville, jotka soittivat tuona päivänä, tulivat käymään tai auttoivat käytännön asioissa. Oma toimintakykyni ei ollut kovinkaan kummoinen. Bussimatka Helsingistä Kankaanpäähän oli heittämällä elämäni raskain. Tuntui, etten saa happea ollenkaan.

Monet valtakunnan isoista medioista uutisoivat isän kuolemasta. Sitä oli vaikea käsittää. Isäni ei koskaan halunnut elämässään minkäänlaista julkisuutta, vaan oli aina taustavaikuttaja. Hän oli se, joka piti huolta siitä, että muut pääsevät tekemään omaa juttuaan. ”Täydellinen sokki, itku tuli”. Ei tällaisia otsikoita kuvittelisi lukevansa omista perheenjäsenestään keskellä kauneinta kesää.

Paikallisella huoltoasemalla paloi kynttilä isän muistolle. Kuulin, että monet lopettivat Kankaanpäässä työpäivänsä kesken tuona torstaina. Surun keskellä sain voimaa siitä, että tiesin isän olleen tärkeä monille. Etenkin pesäpallopiireissä hän oli tuttu kaikille, sillä hän oli ollut mukana monta vuosikymmentä – näistä 20 vuotta aktiivisesti edustusjoukkueen huoltojoukoissa. Hän osallistui aina harjoituksiin ja palavereihin, oli mukana paljon enemmän kuin hänen virallinen toimenkuvansa hierojana edellytti. Yhtään peliä hän ei jättänyt väliin, ellei ollut jotain tärkeää perhesyytä. Voin kuvitella, että tuon torstai-illan peli ei ollut joukkueellekaan helpoimmasta päästä.

Sunnuntaina 14.7. Kankaanpään Mailan kotiottelussa järjestettiin hiljainen hetki isäni muistolle. Se oli kaunis ele – en muista, milloin olisin kuullut yli 1000 ihmisen seisovan niin hiljaa. Ei ollut helppo mennä tuohon otteluun, mutta missään vaiheessa en edes harkinnut, että jättäisin sen väliin. Isäni oli tiistain kotiottelussa heittänyt pelin avausheiton syntymäpäivänsä kunniaksi, ja tässä sunnuntain ottelussa veljeni teki sen.

Maanantai 15.7. – olin suunnitellut matkustavani Kankaanpäähän tänä päivänä. Sen sijaan olimme valitsemassa arkkua isälleni. Pekka Söderlundin kirjoittama kolumni paikallislehdessä oli kaunis. Tässä ote tekstistä:

”Muistan kerran erään ottelun tauolla, kun KaMa oli ennakko-odotuksista huolimatta hävinnyt tärkeän avausjakson ja tunnelma kopissa oli viiltävän synkkä. Tero otti yhtäkkiä ison roolin. Hän nousi ylös, käveli kaikkien eteen ja veti ilmakitaralla soolon. Mitä tapahtui? Kaikki repesivät nauramaan. Tunnelma kohosi hetkessä. Yhtäkkiä tappion karvas kalkki olikin vaihtunut iloiseen puheensorinaan. Taisteluhenki saatiin takaisin ja tauon jälkeen kentälle marssi voitontahtoinen Maila. En muista miten ottelussa lopulta kävi, mutta toinen jakso meni KaMalle.”

On ollut arvokasta kuulla muiden kokemuksia ja ajatuksia isästäni – myös sellaisia puolia, joista en itse edes tiennyt. Jokainen artikkeli, jokainen viesti ja jokainen tarina, jonka olen kuullut, on lämmittänyt mieltäni. Sain jopa yllättäen muutaman isäni lapsuuskuvan minulle tuntemattomalta Instagram-seuraajaltani. Olen tästä kaikesta kiitollinen.

Tiistaina 16.7. minun oli tarkoitus käydä Porin SuomiAreenassa kuuntelemassa matkailuun liittyviä puheenvuoroja. En jaksanut lähteä mihinkään. Oikeastaan kaikki muutkin kesän suunnitelmat olivat ajoittuneet juuri tuolle viikolle. Peruin reissut Tallinnaan ja Turun saaristoon. Mitään kovin suureellista ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa suunnitelmissa, joten minulla oli mahdollisuus olla täysin rauhassa Kankaanpäässä.

Hyvinvointiprojektini jäi katkolle. En pystynyt juurikaan keskittymään siihen, mitä syön. Energia oli pakko keskittää muihin juttuihin, lähinnä päivittäiseen selviämiseen ja käytännön asioiden hoitamiseen.

Torstaina jaksoin lähteä ystävän kanssa käymään SuomiAreenassa. Illan päätteeksi kävimme kuuntelemassa Teemu Laajasalon isännöimää keskustelutilaisuutta toivosta. Paras mahdollinen aihe, sanoisin. Toivosta ei voi koskaan puhua liikaa.

Oli aika kirjoittaa muistovärssy isän kuolinilmoitukseen. Olisi ehkä luullut, että minulla, teologilla ja työkseni kirjoittavalla, olisi ollut jotain sanottavaa, mutta pääni oli täysin tyhjä. Päätin kuitenkin, että tuijotan tyhjää paperia vaikka maailmaan tappiin asti, mutta jotain minä siihen kirjoitan.

Lopulta sain muutaman sanan kasaan.

Meistä jää jäljelle se hyvä,
mitä olemme antaneet. 
Siksi minä pitelen nyt käsissäni
kaikkea maailman rakkautta,
toivoa ja uskoa.
Nähdään kotona, isi.

Kankaanpaa auringonlasku

Huomasin, että surun ja surevan ihmisen kohtaaminen on monille vaikeaa, en ole siinä koskaan ollut itsekään kovin hyvä. Myös käytännön asioiden hoitaminen osoittautui aikamoiseksi kaaokseksi, eikä siihen ole tarjolla mitään kattavaa ohjepakettia. Muistini ei ole koskaan pätkinyt niin paljon kuin tuolloin, kun piti selvittää asioita ja hoitaa monia itselle aivan uusia asioita. Tuntuu julmalta, että yllättävän kuoleman kohdatessa läheisten on alettava tekemään hautajaisjärjestelyjä heti, vaikka vielä ei edes kunnolla tajua, mitä on tapahtunut.

Lisäksi ilmassa oli epätietoisuutta siitä, ehditäänkö ruumiinavaus tehdä ajoissa, jotta hautajaiset voidaan järjestää toivomanamme päivänä. Mutta asiat järjestyivät, yksi toisensa jälkeen. Samalla aloin pyöritellä mielessäni kirjan kirjoittamista surusta ja kaikista niistä käytännön asioista, joita kuolemaan ja sen kohtaamiseen liittyy. Toivon, että pystyn tämän idean lähivuosina toteuttamaan, sillä uskon, että näistä asioista olisi hyvä puhua paljon enemmän.

Kuolema on siivottu yhteiskunnassamme liikaakin pois näkyvistä, vaikka jokainen joutuu sen jossain vaiheessa kohtaamaan. Moni ei ole esimerkiksi koskaan nähnyt vainajaa, kun taas monissa muissa kulttuureissa on aivan itsestäänselvyys, että vainajaa käydään tervehtimässä.

Olen ollut monissa hautajaisssa, mutta en ole itsekään käynyt koskaan katsomassa vainajaa. En oikein tiennyt, haluaisinko vielä nähdä isäni vai en, sillä minulle oli jäänyt hänestä niin kaunis muisto elävänä. Tein kuitenkin päätöksen mennä katsomaan häntä – päivää ennen hautajaisia kävimme perheen kanssa kappelilla yhdessä. Isä oli ollut ruumiinavauksessa, joten osasimme varautua siihen, että hän ei enää näytä itseltään. Eikä hän näyttänytkään, ainoastaan joitain piirteitä oli tunnistettavissa. Olen kuitenkin iloinen, että menin.

Hautajaisissa isäni arkkua oli veljieni lisäksi kantamassa ja saattamassa koko pesäpallojoukkue. Isäni olisi varmasti  toivonut sen menevän juuri niin, olihan joukkue hänen toinen perheensä. Näiden ihmisten seurassa hän vietti ison osan elämästään.

Isän siunasi sama pappi, joka oli siunannut hänen äitinsä muutama kuukausi aiemmin. Olen kiitollinen, että siinä hetkessä ei ollut tuntematon latelemassa jotain kaavamaista. Puhe oli henkilökohtainen, merkityksellinen ja kaunis. Hän palveli, auttoi, rohkaisi, rakasti – näin pappi kuvasi isääni. Noihin sanoihin voi mielestäni tiivistää isäni perinnön.

Emme halunneet hautajaisiin kukkia. Perheessämme ollaan sitä mieltä, että kukkia tuodaan ihmisille silloin, kun he elävät. Kukkien sijaan hautajaisvieraat kävivät heittämässä arkun päälle pieniä, alla olevassa kuvassa näkyviä ”valon pisaroita”.

valon pisarat

Kuva: Juha Levonen

On ollut välillä raskasta ajatella kaikkea sitä, mikä jäi kesken. Olimme ystäväni kanssa juuri saamassa valmiiksi isän kotisivuja. Ja ainakin olisin halunnut sen yhden kerran istua isän kanssa Thaimaan rannalla.

Olen muutaman kerran joutunut puremaan hammasta, kun olen pohtinut, että miksi sen piti jäädä kiinni rahasta, että en päässyt viime vuonna lähtemään vanhempieni mukaan matkalle. Samalla nuo ajatukset ovat hävettäneet, sillä tiedän, että monilla tässä maailmassa ei ole koskaan mahdollisuutta matkustaa, ja minä olen saanut elämässäni tehdä sitä paljon. Vaikka yhteinen matka jäikin väliin, niin ehdimme tehdä yhdessä monia muita asioita.

Lapsenlapset olivat isälleni kaikki kaikessa, nuoremman hän ehti tavata vain kerran. Erityisesti heille olisin suonut vielä monia yhteisiä vuosia.

Se tuntuu myös oudolta, että yhtään yhteistä automatkaa ei isäni kanssa enää tule. Hänen tapanaan oli kuljettaa meitä perheenjäseniä joka paikkaan – eikä hän koskaan valittanut siitä. Hän ei käskenyt meitä kiirehtimään kaupoissa, kun hän istui autossa odottamassa. Missään tilanteessa hän ei sanonut, että nyt ei enää jaksa. Kun olin 8-vuotias, isä alkoi kuljettaa minua fanittamani Neon2:n keikoille. Hän tuli myös itse keikoille mukaan suojelemaan minua humalaisilta kanssafanittajilta. Muutama vuosi myöhemmin hän kuljetti minua ja ystäviäni edelleen keikoille, mutta jäi odottamaan keikan ajaksi huoltoasemille tai autoon. Isä ajoi myös kaikki perheemme automatkat Kankaanpäästä Rovaniemelle, usein keskellä yötä. Viime talvena äiti mietti, että on pelottavaa ajaa pimeässä liukkaalla tiellä. Minä totesin, että minua ei pelota, kun isäni ajaa. Tunsin olevani turvassa aina, kun isä ajoi autoa.

Heti isäni kuoltua äitini sanoi erittäin kauniisti:

– Ei meillä jäänyt mikään kesken.

Vaikka se raskaalta tuntuukin, niin on pakko yhtyä näihin sanoihin. Olen onnekas, että sain pitää kokonaisen perheen näin pitkään. Ja olen erityisen kiitollinen siitä, että viimeisen parin vuoden aikana vietin paljon aikaa isäni kanssa.

Syksy on ollut aikamoista tunteiden vuoristorataa. Elokuun lopussa kävimme perheen kanssa laivalla Tukholmassa, eikä sitä voinut olla tuntematta, että yksi on joukosta poissa. Koko ajan on myös tullut entistä todellisemmaksi, että mistään näkyvästä ei voi elämässä pitää kiinni – kaikki voi muuttua yhdessä hetkessä. Yksi muistutus tästä oli Bahamalla riehunut hurrikaani, joka tuhosi täysin osan niistä paikoista, joissa maaliskuussa kävin.

Auringonlasku Tukholman saaristo

Alle kaksi viikkoa sitten jouduin pysähtymään jälleen. Yksi eniten arvostamistani ihmisistä teki itsemurhan. 30-vuotias kalifornialaispastori Jarrid Wilson puhui avoimesti masennuksestaan vuosien ajan ja teki paljon näkyvää työtä aiheen parissa. Häntä jäivät kaipaamaan monet, mutta erityisesti kaksi pientä lasta sekä 27-vuotias vaimo Julianne, joka jo seuraavana päivänä kirjoitti tilanteesta avoimesti puhuen samalla toivosta tragedian keskellä.

Olen seurannut Wilsonien elämää somen kautta seitsemän vuotta, eikä ole montaa (itselle tuntematonta) ihmisiä, jotka olisivat sanoillaan tuoneet yhtä paljon iloa ja toivoa elämääni kuin he.

Olen ylpeä Juliannesta, joka uskalsi tuoda näin ison surun ja tragedian heti julkiseksi. Jokainen iso media Yhdysvalloissa uutisoi aiheesta ja täyttyi samalla toivoin sanoista. Mukana oli myös paljon neuvoja siihen, mistä voi hankkia apua vaikeaan masennukseen. On pohjattoman surullista, että näin tapahtui, mutta samalla äärimmäisen tärkeää, että tämän tragedian kautta nousee esille, että mielenterveysongelmat eivät liity titteleihin, positioihin tai elämäntilanteeseen. Kuka tahansa voi masentua, eikä sen pitäisi olla tabu missään kontekstissa tai yhteisössä. Aina ei tarvitse jaksaa, aina on oikeus hakea apua.

Jarridin henkinen ja hengellinen perintö on iso. Omista kivuistaan huolimatta hän onnistui luomaan ympärilleen aina toivoa. On käsittämätöntä ja traagista, että hänen oma kipunsa sai hetkeksi niin ison yliotteen, ettei hän enää hallinnut sitä. Silti toivon, että lopulta kukaan ei enää muistele, miten järkyttävällä tavalla hän lähti, vaan millaisen elämän hän eli.

Samoin toivon myös, että ihmiset eivät miettisi isäni kohdallani hänen äkillistä kuolemaansa, vaan hänen elämäänsä. Toivon, että hänen muistonsa saa ihmiset iloitsemaan ja nauramaan, kuten isäni teki eläessään.

Meidän perheemme suunnittelee edelleen matkaa Thaimaahan. Erityisen ylpeä olen siitä, että äitini ei missään vaiheessa sanonut, että hän ei halua lähteä tuolle matkalle nyt, kun isää ei ole.

Minä en tiedä, mitä tämä syksy tai elämä ylipäätään tuo tullessaan. Sen minä tiedän, että isäni olisi toivonut, että kirjoitan paljon ja iloitsen elämästä. Ensimmäisestä vuodestani yrittäjänä tuli hyvin erilainen kuin kuvittelin, mutta olen edelleen kiitollinen kaikesta.

Tänään 22.9.2019 vanhemmillani olisi ollut 35-vuotishääpäivä.

Kunnes kuolema erottaa. Siihen saakka rakkaus kesti.

”Rakkaus on kärsivällinen,
rakkaus on lempeä.
Rakkaus ei kadehdi,
ei kersku,
ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaa etuaan,
ei katkeroidu,
ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa.”

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Espoo Tapiola

Espoo-päivä täynnä elämyksiä

Kaupallinen yhteistyö: Visit Espoo

Espoo-päivää vietettiin 30.–31.8.2019. 

Kaksipäiväinen Espoo-päivä on suurin vuosittainen kaupunkitapahtuma Espoossa. Tapahtuman juuret ovat vuosikymmenten takana, mutta nykyisellä nimellä Espoo-päivää on vietetty vuodesta 1992 lähtien.

Espoo-päivä kokoaa vuosittain noin 70 000 kävijää eri puolella kaupunkia järjestettäviin tapahtumiin. Vaikka olen asunut pääkaupunkiseudulla 15 vuotta, osallistuin tapahtumaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Olen kuitenkin melko varma, että vastedes osallistumiskynnys on matalammalla.

Huomaan, että ylipäätään kynnys lähteä spontaanistikin Espoon puolelle on madaltunut, kun keväästä saakka osa Espoota on kuulunut HSL:n AB-vyöhykkeeseen, johon minulla on pääsääntöisesti kausilippu voimassa. Tähän vyöhykkeeseen kuuluvat esimerkiksi kaikki metroasemat. Sanoisin, että Helsinki ja Espoo ovat hetkessä tulleet lähemmäs toisiaan.

Aiemmin kesällä julkaisinkin blogissani kesävinkkejä AB-alueelle.

Tapiolan metroasema

Selasin etukäteen muutaman kerran Espoo-päivän ohjelman läpi. Tiesin, että tulen liikkumaan julkisilla, joten halusin valita käyntikohteet niin, että niihin on helppo yhteys Helsingistä ja tietenkin myös toisistaan. En halunnut käyttää valtaosaa päivistä julkisissa istumiseen.

Ei ollut helppoa tehdä päätöksiä, etenkään, kun en hahmota kaikkien Espoon kaupunginosien sijainteja toisiinsa nähden. Valitsin lopulta käyntikohteeni perjantaille Leppävaarasta, Otaniemestä ja Tapiolasta sekä lauantaille Tapiolasta, jossa on Espoo-päivänä valtavasti erilaisia tapahtumia.

Kauniimpaa säätä ei olisi voinut toivoa. Vaikka kalenteri oli kääntymäisillään jo syyskuun puolelle, oli lämpötila hyvinkin kesäinen. Elokuu tuntuu olevan säiden puolesta Suomessa mitä parhainta aikaa kesätapahtumille. Toki osa Espoo-päivän tapahtumista järjestetään sisätiloissa, mutta ulkoilmatapahtumia, kuten Makujen Tapiola -katuruokatapahtumaa sekä Tapionaukiolla järjestettyä Espoo-päivän konserttia ajatellen oli mahtavaa, että kesää oli vielä jäljellä elokuun viimeisenä viikonloppuna.

Tapiola Espoo sateenkaariTapiolan syksy

Espoo-päivän tapahtumia on ympäri kaupunkia

Parasta Espoo-päivässä on se, että kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy. On hienoa, että kaikilla on mahdollisuus osallistua näihin tapahtumiin riippumatta taloudellisesta tilanteista.

Tapahtumien joukossa oli tällä kertaa esimerkiksi konsertteja, taidetta, museoita, luontoelämyksiä, tanssia, ulkoilma-elokuva, erilaisia kävelykierroksia, aktiviteetteja lapsille, keskustelua yhteiskunnallisista teemoista, yrittäjäinfo, arkkitehtuurikierroksia jne.

On pakko myös mainita, että lauantaina kävin EJY ry:n ständillä kirjoittamassa kortin tuntemattomalle. Ständillä oli mahdollisuus askarrella kortti joko vanhukselle, nuorelle turvapaikanhakijalle tai sairaalassa olevalle. Mielestäni tempaus oli mainio ja sopi kaupunkitapahtuaan loistavasti. Se oli osoitus siitä, että hyvin matalalla kynnyksellä ja pienellä panostuksella on mahdollisuus tehdä jotain, mikä oikeasti ilahduttaa tuntematonta.

Myös Suomen luonnon päivä osui samalle viikonlopulle Espoo-päivän kanssa, mikä oli huomioitu ohjelmassa. Oittaalla esimerkiksi nukuttiin yö ulkona, ja ohjelmassa oli muutenkin aktiviteetteja luonnossa. Itse pysyttelin tällä kertaa kuitenkin kaupunkialueella.

EspooopaivaEspoopaiva

Taide ulos gallerioista

Aiemmin monet viralliset tahot ovat olleet nihkeitä katutaiteen suhteen. Esimerkiksi Helsingissä on käytetty isoja määrärahoja siihen, että kaupunkia on puhdistettu graffiteista – älkää käsittäkö väärin, en itsekään hyväksy kenenkään omaisuuden töhrimistä, eikä katutaiteen paikka ole aivan missä tahansa. Mielestäni asiaa pitäisi kuitenkin lähtökohtaisesti tarkastella aivan toisesta näkökulmasta ja tarjota nuorille yhä enemmän mahdollisuuksia ilmaista itseään taiteen avulla siihen tarkoitetuissa paikoissa. Jos ainoa mahdollisuus on maalata laittomasti, niin varmasti silloin myös maalataan laittomasti. On hienoa, että taidetta tuodaan ulos suljetuista gallerioista, eikä sellainen taide ole mielestäni yhtään vähemmän arvokasta kuin muukaan taide.

Näin ollen ilahduin huomatessani, että Espoossa suhtaudutaan positiivisesti urbaaniin taiteeseen, mistä loistavana esimerkkinä on vastikään avatun Otaniemen suurlukion seinään tilattu upea muraali, jonka on maalannut taiteilija Jussi TwoSeven.

Myös lukion oppilaiden itsensä suunnittelema, koulun karhuaiheinen logo julkaistiin Espoo-päivänä. Lisäksi koulun aulassa oli mahdollisuus käydä ihastelemassa oppilaille järjestetyn graffitityöpajan tuotoksia. Toivon kaikkea parasta uudelle Otaniemen lukiolle ja olen iloinen, että tässä koulussa arvostetaan luovuutta ja taidetta näin paljon.

Jussi TwoSeven OtaniemiOtaniemen lukio taide

Toisenlaista katutaidetta Espoo-päivässä edusti Essi Ruuskasen ja Tuuli Huovilan yhteisötaideteos Lintukato, joka oli esillä Leppävaarassa Viaporintorilla viikonlopun ajan. Lintukato oli valmistettu kierrätysmuovista, ja myös kaupunkilaisilla oli mahdollisuus osallistua sen tekemiseen.

Lintukato kuvastaa nimensä mukaisesti lintujen elintilan kaventumista, mutta minä näen teoksessa väkisinkin myös paljon inhimillisiä piirteitä – keskustelua yhteisöllisyydestä ja individualismista. En tiedä, ovatko nämä ajatukset vain minun päässäni, mutta taiteessa parasta on juuri se, että se on niin monitulkintaista ja antaa tilaa katsojalle, joka voi tulkita sitä vapaasti omista lähtökohdistaan käsin.

taideteos espoopaiva

Otaniemessä tehdään tulevaisuutta

Olen mieltänyt Otaniemen perinteisesti pelkästään teekkareiden valtakunnaksi, enkä varmasti ole ainoa tämän ajatuksen kanssa. Jo lähes 10 vuoden ajan Otaniemessä on kuitenkin toiminut Aalto-yliopiston jättikampus, johon on yhdistetty kolme eri yliopistoa. Lisäksi alueella perustetaan jatkuvasti uusia yrityksiä.

Keväästä saakka Otaniemeen on päässyt Helsingistä kätevästi metrolla. Koska alueella opiskelee ja työskentelee paljon ihmisiä, ovat palvelutkin kehittyneet valtavin harppauksin, ja nykyään Otaniemessä on esimerkiksi hyviä ravintoloita ja paljon muuta kiinnostavaa.

Vierailin muutama viikko sitten Otaniemen A Gridissä (muun muassa monien startup-yritysten koti), jossa sijaitsee nykyään myös Visit Espoon toimisto. Huomasin, että Otaniemi todellakin on nykyään moderni innovaatiokeskus, eikä todellakaan pelkästään ”teekkariluola”, kuten omissa, vuosien taakse jämähtäneissä mielikuvissani. Edellisestä visiitistäni tällä alueella oli kulunut jo reilusti yli 10 vuotta, joten oli aikakin päivittää tilanne.

Otaniemeen tutustumiseen on syyskuun loppupuolella tarjolla loistava tilaisuus. Lauantaina 21.9.2019 Otaniemessä nimittäin järjestetään toista kertaa päivän mittainen Otaniemen yö -kampusfestivaali, jonka yhteydessä on yhteensä noin 50 erilaista tapahtumaa. Ohjelmaa on laidasta laitaan ja kaikki tapahtumat ovat ilmaisia.

Espoo-päivänä kävin Otaniemen Urban Millissä kuuntelemassa puheenvuoroja niin Espoon historiasta kuin tulevaisuudestakin, ja on sanottava, että kyllä leukani melkein loksahti, kun näin havainnekuvan siitä, miltä Keilaniemessä tulee näyttämään vuonna 2030. Visiot Espoon tulevaisuudesta ovat mielestäni superkiinnostavia, enkä näe ollenkaan mahdottomana, että asuisin joskus itsekin Espoon alueella – mieluiten tietenkin lähellä merta.

Monia alueita Espoossa kehitetään vauhdilla, eikä vastavalmistunut länsimetro ole ainoa uudistus joukkoliikenteeseen. Muutaman vuoden päästä Itäkeskuksen ja Keilaniemen välillä liikkuu myös pikaraitiolinja Raide-Jokeri.

Aalto Yliopisto metroasemaUrban Mill Otaniemi

WeeGee – tapahtumien ja taiteen keskus

Tapiolassa sijaitsevassa Näyttelykeskus WeeGeessä järjestettiin Espoo-päivänä monenlaista ohjelmaa taidepajoista erilaisiin yleisöopastuksiin. Lisäksi kaikissa WeeGeen neljässä museossa sai vierailla vapaasti omaan tahtiin.

Itse ehdin kuin ehdinkin käymään kaikissa museoissa, joista ylivoimainen suosikkini oli modernin taiteen museo EMMA. Normaalisti sisäänpääsy WeeGeen kaikkiin museoihin maksaa aikuiselta yhteensä 12e. Joka perjantai viidestä alkaen WeeGeessä on ilmaisilta.

WeeGee Espoo EspoopaivaWeeGee taidepajaMichael Jackson On the Wall

EMMA:ssa on alkanut elokuun loppupuolella puhutteleva ja keskustelua herättävä Michael Jackson: On the Wall -näyttely, joka jatkuu aina 20.1.2020 saakka. Olisin mielelläni jäänyt kiertelemään tänne pidemmäksi aikaa, joten korjasin tilanteen heti tapahtuman jälkeisenä tiistaina, jolloin kävin syventymässä näyttelyyn tarkemmin. Näyttelyssä 48 kansainvälistä eturivin taiteilijaa tutkii Jacksonin elämän ja taiteen merkitystä kulttuuriin ja ajatteluun.

Näyttelystä jäi mieleen monenlaista. Erityisesti minut pysäytti videopätkä Bukarestissa vuonna 1992 järjestetystä Michael Jacksonin konsertista. Yritin miettiä, miltä näistä ihmisistä on tuntunut, kun he ovat päässeet kuuntelemaan livenä maailmantähteä kommunismin sortumisen jälkeen. Ei sellaista oikein voi käsittää, kun on saanut itse asua koko elämänsä vapaassa maassa.

Näyttelyssä ei ohiteta myöskään niitä surullisempia, jopa ahdistavia aspekteja Jacksonin elämässä. Osa taiteilijoista on kiinnostunut tutkimaan artistin elämää vasta hänen kuoltuaan –  esillä on siis monenlaisia näkökulmia.

Michael Jackson On the Wall EMMA

Todd Gray: Cosmic Speakers

Michael Jackson On The Wall EMMA

Paul McCarthy: Michael Jackson and Bubbles (Gold)

Michael Jackson WeeGee

David LaChapelle: The Beatification: I’ll Never Let You Part For You’re Always In My Heart

Modernin taiteen lisäksi WeeGeessä voi tutustua Suomen Kellomuseoon, Espoon kaupunginmuseo KAMUun sekä Suomen Lelumuseo Hevosenkenkään, jossa jokainen varmasti bongaa ainakin jotain tuttuja leluja omilta lapsuusvuosiltaan. Itse olen syntynyt 80-luvulla, mutta löysin paljon tuttua näiden alla näkyvien, 70-luvun lelujen joukosta.

Syyskuuhun saakka WeeGeen pihalla voi vierailla myös Matti Suurosen suunnittelemassa muovisessa Futurossa, joka on esitelty yleisölle ensimmäisen kerran vuonna 1968. Futuro kuvastaa aikaansa varsin osuvasti, ja sääli sinänsä, että sen maailmanvalloitus tyssäsi vuoden 1973 öljykriisiin, jolloin muovin hinta moninkertaistui hetkessä. Jonkinlainen kulttimaine Futurolle kuitenkin jäi.

Vaikka Futurosta ei koskaan tullut kansainvälistä jättimenestystä, vietiin näitä utopistisia rakennuksia sinne tänne ympäri maailman. WeeGeessä pääsee näkemään valokuvien muodossa, minne kaikkialle näitä rakennuksia on päätynyt.

Lelumuseo WeeGeeFuturotalo WeeGeefuturotaloFuturotalo

Espoo-päivän konsertti ilahdutti

Lauantaina Tapiolassa järjestettiin Espoo-päivän konsertti, jossa esiintyvät Espoo Big Band, Paperi T, Töölön Ketterä, Kasmir sekä Reino Nordin. Kukaan artisteista ei ollut sellainen, jota olisin aktiivisesti kuunnellut aiemmin, mutta mielestäni on jo lähtökohtaisesti tosi upeaa, että tällaisia, yleisölle maksuttomia konsertteja järjestetään. Paikalla oli paljon väkeä ja tunnelma oli mielestäni erittäin leppoisa ja aurinkoinen.

Ja tunnustetaan nyt sitten sekin sitten, että kyllä Paperi T veti minut sanattomaksi. Tuli ihan tippa linssiin ja haikea fiilis, kun katselin ympärilleni ja mietin, että moni tässä yleisössä ei ollut syntynytkään, kun kirjoitin vuonna 2003 ylioppilaskirjoituksissani suomiräpistä. Jos kirjoittaisin saman aineen tänä päivänä, niin aivan varmasti aloittaisin sen Paperi Teen lyriikoilla. Olen pienestä pitäen arvostanut verbaalista lahjakkuutta todella paljon, ja tällä artistilla sitä totisesti on. Olen kiitollinen, että sain olla mukana näin hienossa tapahtumassa.

Paperi TPaperi TPaperi T Espoo

Kiitos Espoo-päivä

Iloisia ihmisiä, paljon kulttuuria ja taidetta, hyvää ruokaa, uuden oppimista, aurinkoa, tuhansia päivän aikana käveltyjä askeleita. Olipa intensiivinen ja mielenkiintoinen kaksipäiväinen! Pääsin tutustumaan niin WeeGeehen kuin Espoon kulttuurikeskukseenkin ensimmäistä kertaa. Sain oppia monia uusia asioita, ja viime aikoina uudelleen heräillyt kiinnostukseni taidetta kohtaan ehdottomasti vain vahvistui.

Kaiken kaikkiaan on ollut sangen ilahduttavaa tutustua Espoon alueeseen viime kuukausien kuluessa enemmän. Olen innostunut lähimatkailusta, eikä se tästä paljon helpommaksi voisi muuttua enää! Voin hypätä metroon 500 metrin päässä kotioveltani ja suunnata tutustumaan moniin itselleni uusiin kaupunginosiin, jotka ovat aivan lähellä, mutta kuitenkin toisen kaupungin alueella.

Kiitos Espoo, tulen kyllä takaisin vielä monta kertaa.

Taideteos Espoopaiva

Sini Henttu: Dream

Cones EspoopaivaEspoopaiva konserttiEspoopaiva

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Miksi matkailla kotimaassa?

Kotimaan matkailu on kasvussa, ja se on mahtavaa!

Ei kotimaan matkailu tietenkään uusi ilmiö ole. Uskon, että useimmat suomalaiset ovat tutustuneet matkailuun aikanaan juuri kotimaassa. Itsekin matkustin Suomessa ennen kuin lähdin tutustumaan muuhun maailmaan – oikeastaan ennen kuin osasin edes haaveilla ulkomaille suuntautuvista matkoista. Jo 80-luvulla kävin kesällä tervehtimässä joulupukkia Napapiirillä, ja muitakin kotimaan reissuja on jäänyt mieleen lapsuusvuosiltani.

Nyt on kuitenkin selkeästi uudenlaista liikehdintää ilmoilla, ja olen innoissani siitä kaikesta kehityksestä, mitä matkailualalla Suomessa tällä hetkellä tapahtuu. Suomi on upea maa ja täällä kelpaa matkustaa, oli sitten kotoisin täältä tai toisaalta.

Viimeistään ilmastokeskustelu on tehnyt kotimaan matkailusta jälleen trendikästä, vaikkei se suinkaan ole ainoa syy ole. Rakkaasta kotimaastamme puhutaan ja kirjoitetaan jatkuvasti yhä enemmän. Suomessa matkustaminen on tapetilla monilla isoilla foorumeilla – esimerkiksi Visit Finlandin luotsaamana SuomiAreenassa tiistaina 16.7.

Yle julkaisi 8.7. artikkelin otsikolla Kotimaan matkailussa on nyt imua. Siinä matkailualan ammattilaiset vahvistavat kotimaan matkailun kasvaneen viime aikoina enemmän kuin moniin vuosiin.

Jopa aikanaan ympäri maailmaa reppureissannut ja samaan muita inspiroinut Madventures-kaksikko kuvaa parhaillaan sarjansa uutta tuotantokautta Suomessa. En olisi 2000-luvun alkupuolella uskonut tällaista päivää näkeväni, mutta tällä hetkellä kotimaan matkailuun keskittyminen tuntuu pelkästään luontevalta. Huhtikuussa Tampereella järjestetyillä Kotimaan Matkailumessuilla Madventures haastoi kaikki suomalaiset tekemään kotimaan reissulupauksen vuodelle 2019: Uusi kohde, uusi perinneruoka ja uusi tekeminen. Tällaiseen haasteeseen tartun mielelläni itsekin.

Suomi on jatkuvasti vetovoimaisempi kohde myös muualta tulleille matkailijoille. Viime vuonna kansainvälinen matkailu kasvoi merkittävästi – Suomeen tehtiin jopa 8,5 miljoonaa kansainvälistä matkaa. Suomeen matkustavat nykyään myös yhä useammat maailmantähdet, joiden julkaisemien somekuvien näkyvyys on niin huikea, että sitä on vaikea käsittää. Sosiaalisen median kautta yhä useampi saa kuulla tästä pienestä pohjoisen maasta.

Toistaiseksi tilanne on kuitenkin se, että me viemme matkailun puitteissa reilusti enemmän rahaa Suomesta pois kuin tänne matkailun myötä tuodaan, joten työtä on tehtävänä, mikäli haluamme tähän muutoksen.

Toisinaan lähelle on vaikea nähdä, eikä siksi välttämättä tule ajatelleeksi, että Suomi on monille ympäri maailman se unelmien matkakohde. Suomen etu on se, että on paljon ihmisiä, jotka kuulevat Suomesta vasta näinä päivinä ensimmäistä kertaa – meillä on siis mahdollisuus rakentaa ihmisten mielikuvaa Suomesta juuri nyt. Meillä on käsissämme on paljon valttikortteja, joita kannattaa tuoda esiin häpeilemättä.

Viimeistään nyt, kun Suomi on noteerattu monenlaisissa listauksissa maailman parhaaksi maaksi, on pakko havahtua siihen, että meillä on paljon, mistä voimme olla ylpeitä. Olemme jopa tutkitusti maailman onnellisin kansa sekä vähiten epäonnistunut valtio, vaikka tällaisia titteleitä ei aina marraskuun räntäsateessa tallustaessaan tule ajatelleeksi.

Saamme elää turvallisessa, kauniissa ja puhtaassa maassa, jossa on kaiken lisäksi mahdollisuus laadukkaaseen, ilmaiseen koulutukseen sekä terveydenhuoltoon. Kiitollisuuteen on aihetta yllin kyllin.

On siis korkea aika lopettaa itsemme vähättely ja siinä samalla kotimaan matkailun vähättely. Tästä Mangostania-blogin Päivi vastikään osuvasti kirjoittikin otsikolla ”No ei mitään erikoista, ihan vaan kotimaassa”.

Seuraavaksi esittelen kymmenen syytä matkustaa Suomessa. Tämän myötä toivotaan hyvää kotimaan reissuvuotta kaikille!

Kalajoen Hiekkasärkät

Suomessa riittää matkakohteita

Kun ajattelee maailman kauneutta, helposti ensimmäisenä mieleen tulevat majesteettiset lumihuippuiset vuoret, eeppiset auringonlaskut kaukaisilla rannoilla tai paratiisisaaret Tyynellä valtamerellä, mutta kun pysähtyy miettimään, miltä oma kotiseutu näyttäisi ensikertalaisen silmin, on todettava, että Suomi on erittäin kaunis maa ja kestää vertailun vaikka maailmanlaajuisestikin, jos nyt yleensä on järkeä erilaisia maita verrata keskenään.

Harva on nähnyt Suomessa läheskään kaikkea, vaikka olisi täällä koko elämänsä asunut. Suomessa on paljon mielenkiintoisia matkakohteita, joita on listattu esimerkiksi 100 syytä matkailla Suomessa -sivustolla. Olisi hölmöä jättää käyttämättä kaikki se potentiaali, mitä lähiympäristössä on. Täältähän löytyy vaikka mitä! On kauniita kaupunkeja, tuhansia ja taas tuhansia järviä, pohjoisen tuntureita, hiekkadyynejä, romanttisia maalaismaisemia, vanhoja ruukkikyliä, koivumetsiä, modernia arkkitehtuuria ja klassisia rakennuksia. Listaa voisi jatkaa ties miten pitkään.

Omalla autolla tai vaikka pyörällä on kätevä ajella tutustumaan uusiin paikkoihin, mutta kyllä julkisten kulkuneuvojen avullakin pääsee Suomessa pitkälle. Muistan hyvin sen kesän, kun Onnibussin euron lippuja tuli myyntiin ensimmäistä kertaa. Ostelin edullisia lippuja satunnaisille päiville eri kaupunkeihin ja lähdin tekemään päiväretkiä ihan huvikseni. Vain mielikuvistus on rajana – tekeminen ja näkeminen ei varmasti Suomessa lopu kesken!

Rovaniemi Santavaara

Meillä on neljä kaunista vuodenaikaa

Olen kesäihminen. Välillä masentaa, kun mietin, miten lyhyt Suomen kesä on. Tämä ajatus pitäisi kuitenkin osata kääntää päälaelleen, sillä kolikon kääntöpuoli ei ole ollenkaan niin synkkä. Meillä on neljä erilaista ja kuitenkin kaunista vuodenaikaa, minkä  harva maailmassa saa kokea.

Erilaiset vuodenajat voi myös ajatella matkailun kannalta rikkautena. Syksyn ruskan aikaan kannattaa matkustaa pohjoiseen – tai oikeastaan lähes minne tahansa, sillä väriloisto on kaunis ympäri Suomen. Talvella täällä on kauniit puitteet esimerkiksi lasketteluun, puhumattakaan mahdollisuudesta ihastella revontulia. Kaikissa vuodenajoissa on omat, kauniit erityispiirteensä.

Olemme siis maantieteellisesti etuoikeutettuja. Toisinaan Suomessa sataa turhan paljon, mutta sekin on siunaus siinä mielessä, että luonto ei kärsi kuivuudesta ja sen myötä esimerkiksi jatkuvasta metsäpalovaarasta.

PajunkissatKirsikankukat TöölönlahdellaRuska Töölönlahti
Uunisaari auringonlasku

Voimme tukea suomalaista työtä matkustamalla

Kukapa ei tahtoisi, että Suomella ja suomalaisilla menisi taloudellisesti entistäkin paremmin ja että yhä useammalla nuorella olisi mahdollisuus saada kokemusta työelämästä kesätöiden kautta. Jokainen voi vaikuttaa asioihin käyttämällä rahaa matkailuun kotimaassa! Tämä on hyvin simppeli konsepti – kun rahaa tulee sisään yritykseen enemmän, on resursseja myös palkata enemmän työntekijöitä. Ja laajemmin ajatellen – kun verotuloja tulee sisään, voidaan niillä rahoilla tehdä enemmän hyvää yhteiskunnan tasolla.

Kesätyöntekijöistä luovutaan tietenkin heti ensimmäisenä, jos tulee tiukat ajat. Näin ollen kannattaa ehdottomasti ilolla käyttää rahaa palveluihin kotimaassa, mikäli haluaa tukea nuorten työllisyyttä. Silloin, kun moni asia tuntuu Suomessa kalliilta, on hyvä muistaa, että kalliimmat hinnat kertovat korkeammasta elintasosta. Suomessa ihmisille maksetaan palkkaa, jolla pystyy elämään. Se on pelkästään hieno juttu.

Amos Rex Helsinki

Lähelle matkustaminen säästää aikaa

Aina reissaamiseen ei ole aikaa käytettävissä viikkotolkulla – välillä ei edes sitä yhtä kokonaista viikkoa. Arjesta irtautuakseen on kuitenkin piristävää vaihtaa maisemaa tai vähintään lähteä kotoa pois. Joskus se voi tarkoittaa vaikka hotellilomaa omassa kotikaupungissa , mikä ei muuten ole ollenkaan hassumpi lahjaidea.

Usein lähialueelta löytyy myös paljon potentiaalisia käyntikohteita, joita ei tule ajatelleeksi. Kun pysähtyy miettimään, minne veisi turistin omalla lähialueellaan, saattaa samalla keksiä itsellekin ihan uutta tekemistä ja kokemista.

Suomessa matkustamisen hyvä puoli on myös se, ettei tarvitse kärsiä aikaerorasituksesta, joten matkalta palautumiseen ei mene samalla tavalla aikaa kuin lentäessä kotiin jostain toiselta puolelta maailmaa.

Sokos Hotel Vaakuna Helsinki aamiainenSokos Hotel Vaakuna Helsinki

Suomen luonto on upea (ja puhdas)

Suomen luonto on upea. En osaa sanoa, mikä on mielestäni kaunein alue Suomessa, sillä täällä on niin paljon erilaisia, omalla tavallaan upeita maisemia. Suomen luonnosta löytyy hyvinvoinnin kannalta elintärkeää rauhaa sekä puhtautta, jonka perässä monet matkustavat Suomeen maailman metropoleista. Toivon, että me osaisimme itsekin nähdä sen kaiken hyvän ja kauniin, mitä muut Suomessa näkevät.

Yksi suosikeistani on pohjoisen kesä. Kun valo kohtaa karun ja kauniin arktisen luonnon, siinä on jotain erityistä. Välttämättä ei kuitenkaan tarvitse lähteä niin kauas kotoa voidakseen nauttia luonnosta. Helsingissäkin riittää luontoa – ja varmasti myös siellä, missä sinä asut (mikäli asut Suomessa). Itse olen tänäkin kesänä löytänyt uusia, viihtyisiä ulkoilualueita läheltä kotoa. Helsingin luontokohteista kirjoittelin viime vuonna blogissa.

Länsirannikon rannat, Keski-Suomen järvet, Turun saaristo, Länsi-Uudenmaan Kuninkaantie, Itä-Suomen maisemat – kaikkialla on paljon kaunista luontoa. Suomessa on myös hienoja kansallispuistoja. Itse olen tutustunut niihin enemmän vasta ihan viime vuosina, ja ne ovat mielestäni mainioita retkikohteita.

Kankaanpää auringonlaskuKankaanpää auringonlasku

Sukulaisvierailut voi ottaa myös reissaamisen kannalta

Monilla on eri paikkakunnilla asuvia sukulaisia, joiden luona tulee käytyä kyläilemässä. Näitä visiittejä ei kuitenkaan välttämättä tule ajateltua matkailun näkökulmasta. Entä, jos ensi kerralla tutustuisi samalla lähialueen palveluihin – tukisi sitä pienen kesäkahvilan pitäjää tai tekisi ostoksia paikallisen käsityöläisen luona? Tällaisilla pienillä valinnoilla on suuri merkitys kotimaisen yrittäjyyden kannalta, ja samalla ne voivat tuoda virkistävää vaihtelua omiin rutiineihin.

Itse kävin tänä kesänä entisen kotikaupunkini Kankaanpään kaupunginmuseossa, jossa en ollut käynyt vuosiin tai ehkä jopa vuosikymmeniin. Käynnissä oli tällä kertaa näyttely syntymävuodeltani, 1985, mikä oli tietenkin mielenkiintoista nähdä. On myös hienoa, että Kankaanpää on vihdoin saanut ensimmäistä kertaa Visit Kankaanpää -nettisivutTämä varmasti auttaa ihmisiä ajattelemaan kaupunkia enemmän myös matkailun näkökulmasta.

Kankaanpää järviKankaanpää järvi

Suomessa on turvallista

Suomi on välillä valittu maailman turvallisimmaksi maaksi, ja aina se on joka tapauksessa listauksen kärkisijoilla. Vaikka toisinaan esiin nousee huolestuneita ääniä, jotka sanovat, että Suomi on muuttunut turvattomaksi, niin kyllä me edelleen elämme muuhun maailmaan verrattuna äärettömän turvallisessa maassa. Tämän ovat noteeranneet myös kansainväliset matkailijat, joista osa on valinnut Suomen matkakohteekseen juuri sen vuoksi, että se koetaan turvalliseksi.

Jotkut reissaavat Suomeen sellaisista olosuhteista, joissa he eivät voi tehdä yksin edes kävelymatkaa läheiseen supermarketiin. Heille eksoottista on pelkästään kokemus siitä, että he voivat kävellä ulkona rauhassa. Tällaista näkökulmaa ei aina tule suomalaisena ajatelleeksi, kun on tottunut siihen, että täällä asiat ovat näin hyvin.

Turvallisuus on aika mahtava etuoikeus, joka tekee meillekin kotimaassa matkustamisesta mielekästä. Reissua ei tarvitse suunnitella turvallisuuskärki edellä, vaan voi luottaa siihen, että maalaisjärjellä selviää hyvin pitkälle. Suomessa ei tarvitse myöskään varautua luonnonkatastrofeihin, kuten maanjäristyksiin tai tulivuorenpurkauksiin.

Rovaniemi metsäRovaniemi metsä

Suomessa on upeita rantoja

Monet matkustavat upeiden rantojen  ja turkoosien vesienperässä maailman ääriin, enkä voi väittää, ettenkö olisi niin itse tehnyt. Meillä on kuitenkin Suomessakin mahtavia rantakohteita. Luontevinta on varmasti nostaa esiin Porin Yyteri ja Kalajoen Hiekkasärkät, mutta merenrantaviivaa riittää paljon laajemminkin, puhumattakaan Suomen tuhansista – itse asiassa sadoistatuhansista – järvistä.

Myös turkoosia vettä löytyy täältä kotimaastakin. Mainittakoon tästä esimerkkinä Kuortaneella sijaitseva Kaatialan louhos, joka on erityisesti sukeltajien suosiossa. Hollolasta puolestaan löytyy Kiikunlähde, jonka turkoosi vesi ei jäädy talvellakaan.

Yyterin rantaYyteri

Suomi on kesätapahtumien luvattu maa

Suomen kesä on ehkä turhan lyhyt, mutta täynnä tekemistä. Joka viikonloppu järjestetään monenlaisia kesätapahtumia erilaisilla fokuksilla. Kaipaa sitten herätysjuhlia, metallifestareita tai urheilutapahtumia, niin tarjontaa riittää.

Vaikka kesän isoimmat festarit keventävät lompakkoa reippaasti, on tarjolla myös paljon ilmaistapahtumia ja -konsertteja. Lähes joka paikkakunnalla on myös kesäviikonloppuisin markkinoita tai muita tapahtumia. Kannattaa käydä selaamassa eri kaupunkien kotisivuilta heidän tarjontaansa. Tällä hetkellä on käynnissä esimerkiksi Pori Jazz. Tiedossa on isommista tapahtumissa vielä esimerkiksi Tammerfest, Weekend Festival, Kotkan Meripäivät, Flow Festival ja Blockfest.

Joensuu meri

Kalajoki Kallio juhlat

(Myös kotimaassa) matkailu avartaa

Suomessa  ei ole enää vuosikymmeniin ollut yhtenäiskulttuuria, vaan täällä jokaisella on oikeus elää, ajatella ja uskoa niin kuin parhaaksi näkee. Omassa kuplassa eläessään välillä unohtaa, että toiselta puolelta Suomea löytyy aivan eri tavalla eläviä ihmisiä.

Jos vertaa elämää vaikka kotikaupunginosassani, Helsingin Kalliossa ja jossain Lapin haja-asutusalueella, niin onhan siinä melkoisen paljon sävyeroja. Kannattaa siis lähteä kotimaassakin matkaan avoimin mielin, kohdata uusia ihmisiä ennakkoluulottomasti – ja vaikka maistaa välillä niitä uusia perinneruokia. Matkailu ehdottomasti avartaa myös kotimaassa.

Arktikum auringonlaskuRovaniemi juhannusTuomiokirkko auringonlaskuRovaniemi Jätkänkynttilä

Postaus on omistettu rakkaalle isälleni, joka täysin yllättäen nukkui pois 11.7. – juuri silloin, kun tämä artikkeli oli tarkoitus julkaista. Meidän perheellä oli tapana tehdä kesäisin paljon retkiä lähialueella ja välillä vähän kauempanakin. Viime viikonloppuna isän oli tarkoitus viedä äiti Kristiinankaupunkiin markkinoille. Viimeiseksi yhteiseksi matkaksemme jäi kesä-heinäkuun taitteessa tehty Rovaniemen reissu, jossa otin postauksen artikkelikuvan. Olen kiitollinen jokaisesta reissusta ja koko yhteisestä elämän matkasta <3.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather