Reason for Season 7 vuotta

Keväällä 2011 tutustuin tuolloin Kaukokaipuu-blogia Rantapallossa kirjoittaneeseen Marinellaan. Hän oli Kierrätystehdas-tapahtumassa myymässä MAKEEdesignin tuotteita, ja siinä myyntipöydän luona keskustelumme lähti liikkeelle housuistani, jotka olin muutama päivä aiemmin ostanut Bangkokista. Juttelun lomassa kävi ilmi, että olemme molemmat bloggaajia, ja myöhemmin aloimmekin seurailla toistemme tekemisiä virtuaalisesti.

Olin aloittanut bloggaaamisen alunperin vuonna 2009. Kirjoitin ensimmäisten vuosien aikana yhteensä viittä eri blogia, joista yksi oli englanninkielinen matkablogi, yksi Helsinki-aiheinen kuvablogi, yksi käsitteli ihmissuhteita ja kaksi kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kun vuoden 2010 tienoilla osallistuin ensimmäiseen matka-teemaiseen blogitapahtumaan silloisen lifestyle-blogini kautta, en olisi osannut kuvitella, että meillä olisi Suomessa jonain päivänä ammattimaisia matkabloggaajia. Lähes kaikki tapahtumaan osallistuneet bloggaajat kirjoittivat blogiaan painottuen johonkin muuhun aiheeseen. Tämä kertoo siitä, että varsinainen matkablogigenre ei ollut vielä kovin pitkälle kehittynyt – yksittäisiä matkablogeja toki oli olemassa.

Vuoden 2012 tammikuussa Marinella sai minut innostettua aloittamaan matkablogin kirjoittamisen Rantapallossa, olinhan minä reissuteemoista paljon kirjoittanut aiemminkin. Matkamessujen aikaan uusi blogini, silloin nimeltään Maassa tai maan tavalla, näki päivänvalon.

Ei mennyt kauaa, kun kaikki muut blogiprojektini jäivät lopullisesti historiaan. Olin siinä vaiheessa kyllästynyt lifestyle-tyyppiseen bloggaamiseen ja myös noiden blogien lukemiseen, sen sijaan olin erittäin innoissani matkajuttujen kirjoittamisesta.

Bangkok Thaimaa

2012

Olin ollut vuosien ajan ihastunut Thaimaahan. Heti blogin alkumetreillä kirjoitin esimerkiksi sitä, miten kliseiseen matkakohteeseen reissaamista joutuu usein selittelemään ja perustelemaan, koska ei ole coolia reissata sinne, minne ”kaikki” muutkin reissaavat. Minä en missään nimessä halunnut lähteä mukaan siihen, että minun pitäisi omilla reissuillani yrittää miellyttää muita. Palasin saman tematiikan pariin vuonna 2017 artikkelillani Miksi Thaimaa.

Tuttuun tapaan lähdin taas kerran kevät-talvella Thaimaahan. Tällä kertaa meitä oli reissussa sekalainen ystäväporukka. Lensimme maahan eri aikoihin ja vietimme aikaa yhdessä sen mukaan, miten kenenkin reissupäivät sattuivat osumaan yksiin. Vietimme rehellistä reppureissuelämää, eikä esimerkiksi majoituksia paljon etukäteen varailtu. Näin meillä oli mahdollisuus muuttaa suunnitelmia lyhyelläkin varoitusajalla. Onneksi tällä kertaa ei sattunut mitään isompaa katastrofia, sillä edellinen Thaimaan reissuni oli mennyt kaikkea muuta kuin sunnitelmien mukaan.

Prachuap Khiri Khan ThaimaaThaimaan ranta 2012Prachuap Khiri Khan ThaimaaNora ja Mirka Mirka Bayoke

Vuotta 2012 värittivät myös valmistumiseni maisteriksi sekä hieman ennen valmistumista alkanut yllättävä työttömyys, joka kaiken lisäksi tiputti minut kaikkien valtion tukiverkkojen ulkopuolelle. Olin juuri palannut Thaimaan matkalta, kun seuraavana päivänä sain kuulla töiden loppumisesta. En ollut varautunut tilanteeseen mitenkään, mutta pääsin onneksi vähitellen eteenpäin freelance-töiden sekä osa-aikatyön avulla. Valmistumisesta iloitseminen jäi kuitenkin vähälle, kun sillä hetkellä oli melko kiperä taloudellinen tilanne elämässä.

Olin enenevissä määrin kiinnostunut sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, ja perustimme Helsinkiin ihmiskaupan vastaisen tiimin, josta tuli myöhemmin Valo-yhdistys. Perehdyin rankkaan aiheeseen niin paljon, että parin vuoden päästä jouduin ottamaan asiaan etäisyyttä. Pää ei enää jatkuvasti niin vaikeiden asioiden äärellä olemista, sillä elämässäni oli henkilökohtaisella tasollakin hankalia juttuja, joita piti käsitellä. Ehdin kuitenkin kirjoittamaan ihmiskaupasta paljon eri blogeihin sekä perinteiseen mediaan. Kirjoitin matkablogissakin tämän tästä vähän syvällisempiä juttuja matkastoorien lisäksi.

Edistyksellisimmät yritykset alkoivat vähitellen nähdä potentiaalia matkablogeissa, ja muutamat matkabloggaajat kävivät näihin aikoihin kansainvälisillä blogimatkoillakin. Itselläni kesti kuitenkin vielä muutama vuosi ennen kuin lähdin ensimmäiselle blogimatkalle ulkomaille. Syksyllä kävimme Veeran ja Panun kanssa Rantapallon ja Visit Hämeenlinnan järjestämällä blogimatkalla Hämeenlinnassa, se oli ensimmäinen reissu, johon blogini tiimoilta osallistuin.

Mirka ja Veera Bianca Hämeenlinna

Sosiaalinen media oli tähän saakka tarkoittanut minulle ensin IRC-Galleriaa ja myöhemmin, vuodesta 2007 alkaen Facebookia. En osannut aavistaa, millainen merkitys sosiaalisella medialla tulisi myöhemmin olemaan ihan ammatillisessakin mielessä. Perustin ensimmäisen Twitter-tilini syksyllä ja tykästyin formaattiin kovasti. Kävi niin, että Facebookin päivittäminen jäi pitkälti osaltani siihen. Myöhemmin perustin matkablogillenikin oman Twitter-tilin, jotta en täyttäisi henkilökohtaista feediäni pelkästään matkajutuilla.

2013

Vuonna 2013 kirjoitin edelleen paljon oikeudenmukaisuuteen liittyviä juttuja. Vietin matkustamisen suhteen melko rauhallisen vuoden, kävin kotimaan kohteiden lisäksi ainoastaan pari kertaa Lontoossa. Ensimmäinen näistä reissusta osui siihen ajankohtaan, jolloin Rana Plaza romahti Bangladeshissa, enkä koskaan unohda sitä tunnetta, kun tajusin, että ihmiset, jotka ovat ommelleet Primarkista ostetut vaatteeni, saattavat olla nyt kuolleita. Lontoossa elämä jatkui niin kuin ei mitään olisi tapahtunut, kun samaan aikaan yli 1000 epäinhimillisissä oloissa työskennellyttä tekstiilityöntekijää oli saanut surmansa. Vaikka olen lapsesta saakka hankkinut valtaosan vaatteistani käytettynä, on minun ollut tämän reissun jälkeen entistäkin vaikeampi suhtautua tekstiiliteollisuuden massatuotantoon.

Vuonna 2013 hankin ensimmäisen mobiililaitteeni, iPadin, eli liittyessäni Instagramiin vuoden 2013 kesällä minulla ei ollut vielä ollenkaan älypuhelinta. En ole erityisen tekniikkaorientoitunut, mieluiten raapustelisin kaikki tekstinikin käsin jonnekin vihkon kulmaan. Nykyään on kuitenkin mahdotonta pysyä mukana meiningeissä ilman tekniikkaa, joten koitan pysytellä kehityksessä mukana parhaani mukaan.

Lontoo lentokoneestaLontoo lentokoneestaLontoo CamdenLontoo

Loppuvuodesta osallistuin ensimmäisen kerran Lontoon World Travel Marketiin. Se oli mielenkiintoinen, hämmentäväkin kokemus, sillä nuo matkamessut ovat niin valtavat, että sinne mahtuisi varmaan kymmeniä Suomen messuja. Noihin aikoihin aloin kirjoittaa blogia puoliksi myös englanniksi. Blogin kannalta se oli erittäin huono päätös, mutta en tiedä, olisinko koskaan tottunut kirjoittamaan englanniksi, ellen olisi pakottanut itseäni siihen jossain formaatissa. Tuolloin vaihdoin blogin nimen muotoon Reason for Season. Matkablogigenre alkoi nyt ammattimaistua Suomessa, ja itse kipuilin kovasti sen kanssa, haluanko jatkaa bloggaamista ollenkaan. Olin todella väsynyt ja myös terveyteni meni koko ajan huonommaksi. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että rakastan kirjoittamista liikaa lopettaakseni.

2014

Blogimaailma kehittyi vauhdilla. Matkabloggaajat alkoivat enenevissä määrin tehdä yhteistyötä matkailualan yritysten kanssa, ja genre jatkoi ammattimaistumista. Välillä tuntui, että oma sydämeni ei pysy mukana kaikessa, koska olin aina kirjoittanut vain kirjoittamisen ilosta. Pohdin edelleen bloggaamisen mielekkyyttä moneen otteeseen. Minulle myös ehdotettiin, että minun kannattaisi blogata vähän ”vähemmän tosissani”, mutta tuntui huonolta idealta, että olisin vähentänyt kirjoittamista. Onneksi matkabloggaajien yhteisö oli jo tuolloin tiivis, ja näin olleen sain moniin pohdintoihin vertaistukea. Olen kiitollinen kaikista ihmisistä, jotka ovat tulleet elämääni vuosien varrella bloggaamisen myötä – en olisi aloittaessani uskonut, miten sosiaalista yksinäisestä kirjoittelusta voisi jonain päivänä tulla.

Tallinna

Valtaosa lähimmistä bloggaajakollegoistani vaihtoi viimeistään tässä vaiheessa bloginsa Rantapallon alaisuudesta itsenäiselle alustalle, itse olen kuitenkin pystellyt samalla blogialustalla alusta näihin päiviin saakka.

Alkuvuodesta tein ihanan reissun Singaporeen ja Malesiaan. Viettäessäni 29-vuotissyntymäpäivääni Aasiassa ystävien ympäröimänä mietin, miten tästä seuraavana vuonna enää upgreidataan, kun tiedossa on kolmekymppiset. Olisinpa tiennyt, että seuraavalle vuodelle olisi todellakin luvassa jotain spesiaalia.

Singapore 1 AltitudeSingapore Marina Bay SandsLangkawi Langkawi

Vuoden 2014 heinäkuussa julkaisin edesmenneen CreateTrips-sovelluksen kautta mobiilimatkaoppaan liittyen Helsingin Kallioon. Se oli iso projekti, jonka aikana oma naapurusto tuli tutuksi moneen otteeseen. Treenasin myös itsekuria, kun istuin kesähelteillä päiväkausia sisällä kirjoittamassa.

Vähitellen aloin itsekin tehdä pienimuotoisia blogiyhteistöitä yritysten kanssa. Lähinnä ne tarkoittivat tässä vaiheessa sitä, että kirjoitin blogipostauksen esimerkiksi hotelliyöpymistä vastaan. Raha ei näissä projekteissa koskaan vaihtanut omistajaa.

Turku ravintola

Vuosi oli minulle ehkä elämäni vaikein niin jatkuvien terveysongelmien kuin monien muidenkin elämän haasteiden vuoksi. Loppuvuotta kohden elämä kuitenkin alkoi näyttää vähitellen toiveikkaammalta. Marraskuussa lopetin teknistä kehitystä vastaan räpiköimisen ja hankin ensimmäisen älypuhelimeni, iPhone kutosen. Minulla on siis ollut älypuhelin tällä hetkellä vasta reilut neljä vuotta – se on todella lyhyt aika! Vaikka viivytin iPhonen hankkimista mahdollisimman pitkään, on pakko myöntää, että olisi vaikea tässä vaiheessa enää palata entiseen.

Jätkänkynttilä RovaniemiRovaniemi auringonlasku

2015

Vuosi 2015 oli minulle yksi parhaista koskaan, ehkä osittain siksi, että kontrasti edelliseen vuoteen oli niin suuri. Vuosi starttasi sillä, että lähdin ystäväni Josefinan kanssa parin kuukauden mittaiselle reissulle Singaporen kautta Sydneyyn ja sieltä taas Singaporen ja Phuketin kautta takaisin. Olen tiennyt lapsesta saakka, että tulen jonain päivänä rakastumaan Australiaan, ja niinhän siinä kävi. En tiedä, onko mistään pois lähteminen ollut koskaan henkisesti yhtä raastavaa. Tein tämän reissun ihan minibudjetilla – matkan aikana jäivät erikoiskahvit ostamatta ja shoppailut tekemättä. Mutta oli se sen arvoista! Olin pitkään toivonut, että pääsen Australiaan ennen kuin täytän 30, ja sainkin 30-vuotislahjaksi alla näkyvän auringonlaskun Sydneyn kattojen yllä.

Bondi Icebergs SydneySydney auringonlaskuAustralia SydneySydney MarrickvilleAustralia Sydney Opera House

Kesällä julkaisin CreateTripsin kautta toisen mobiilimatkaoppaan, jossa oli vinkkejä Singaporeen. Tämäkin projekti oli työläs, mutta huomasin, että matkaoppaiden kirjoittaminen on ehdottomasti sellaista, mitä tekisin mielelläni elämäni aikana enemmänkin. Tykkään ottaa selvää eri paikoista ja etsiä sellaisia kohteita ja näkökulmia, jotka eivät ehkä ole suurelle yleisölle vielä tuttuja.

SingaporeSingapore

Kesällä reissailin kotimaassa ja kävin Ostravassa pressimatkalla, jonka puitteissa osallistuimme Colours of Ostrava -festareille. Vaikka en pidä itseäni ollenkaan festari-ihmisenä, tykästyin kovasti tähän tapahtumaan. Lämpöä riitti, tunnelma oli rento, lokaatio huikea eikä mihinkään tarvinnyt jonotella.

Colours of OstravaColours of Ostrava

Vuoden 2015 tammikuusta lähtien en ole missään vaiheessa ollut kokopäivätöissä. Olen tehnyt vaihtelevasti osa-aikatöitä ja freelance-hommia. Välillä olen miettinyt vaihtoehtoista ratkaisua ja hakenut vakituisempia töitäkin, mutta lopulta vapaus on kuitenkin vetänyt pisimmän korren.

Kirjoitin vuonna 2015 blogiin ihmiskaupasta ja prostituutiosta Thaimaassa kertovan artikkelin, joka kerää edelleen klikkauksia, enkä edes halua tietää, millaisilla hakusanoilla ihmiset tuon aiheen äärelle päätyvät. Melko rumaa kommentointia tuohon postaukseen tulee edelleen, joten ainakin tiedän, että on tärkeää, että näistä asioista puhutaan. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi vaikeista asioista pitäisi olla hiljaa, ne kun eivät vaikenemalla katoa. Minulle on blogin kommenteissa jopa sanottu, että negatiivisista asioista tai omista mielipiteistä ei pitäisi matkablogissa kirjoittaa ollenkaan. Koen bloggaajana velvollisuudekseni  ja etuoikeudekseni sen, että voin toisinaan nostaa esiin myös maailman epäkohtia. Pääosin tietenkin haluan kirjoittaa positiivisista asioista ja maailman kauneudesta.

2016

Vuosi 2016 alkoi auringonlaskun kuvaamisella ehkä kauneimpana koskaan näkemänäni pakkaspäivänä, jolloin mereltä nouseva sumu peitti horisontin Kaivopuiston rannassa. Vaikka nautin tuon hetken kauneudesta, oli minulla ikävä lämpimään, ja helmikuussa oli aika taas palata Thaimaahan. Olen monesti miettinyt, miten onnekas olen, sillä hyvin usein ystäviä ja tuttavia on tarttunut matkaan reissuilleni siitä huolimatta, että olen ostanut lennot spontaanisti ja päättänyt lähteä matkaan yksin. On mahtavaa, että olen saanut jakaa niin monien ystävien kanssa hienoja hetkiä ympäri maailman. Tälle reissulle lähti mukaan ystäväni Wilhelmina. Treffasimme Koh Lipellä myös Seven Seas -blogia kirjoittavan Sannan kanssa.

Auringonlasku Helsinki talviKoh LipeKoh Lipe ThaimaaKoh Lanta auringonlasku

Vuonna 2016 Lånqvikissa järjestetty PING Festival on ollut mielestäni tähän saakka Ping Helsingin järjestämistä tapahtumista paras. Puheenvuoroissa nostettiin keskiöön sisällöntuotannon inhimillisyys ja vaikuttavuus. Olen lukenut omaa artikkeliani tapahtumaan liittyen jälkikäteen moneen kertaan palauttaakseni itselleni säännöllisin väliajoin mieleen sen, mistä tässä kaikessa on pohjimmiltaan kyse – ei numeroista tai statistiikasta, vaan siitä, että sanoilla voidaan oikeasti vaikuttaa, tehdä maailmasta vähän parempi paikka. Olen kiitollinen siitä, että meillä on Suomessa näin hieno toimija kuin PING Helsinki, joka on viime vuosina vienyt alaa eteenpäin, luonut eettistä koodistoa, kouluttanut ja yhdistänyt alan ammattilaisia.

Heti toukokuisen PING-tapahtuman jälkeen teimme Veeran kanssa kahdestaan blogimatkan Portugalin Algarveen. Tämä reissu yllätti minut totaalisesti, sillä Portugalin eteläkärjen luonto osoittautui valtavan monipuoliseksi ja kauniiksi. En varsinaisesti myöskään harmitellut sitä, että pääsin kuvaamaan surffareita Sagresin rannoilla. Yksi heistä joutui Veeran mereltä pelastamaankin, Veera kun lähti suppaamaan vähän turhan rajun aallokon keskelle. Portugaliin palaisin mieluusti takaisin milloin tahansa.

Flamingot Algarve PortugaliAlgarve surffaajaSagres AlgarveLagos AlgarveAlgarve Portugali

Kesällä osallistuimme porukalla bloggaajille suunnattuun TBEX-konferenssiin Tukholmassa. Majoituimme legendaarisessa Forenomin asunnossa Kungsholmenin kaupunginosassa. Tuohon asuntoon muuttaisin takaisin koska vain, eikä kyllä muutenkaan harmittaisi asua Tukholmassa. Pidimme tämän reissun aikana kahdestaan Veeran kanssa lyhyen, mutta tärkeän blogiemme kehittämistuokion, jonka seurauksena päätin lopettaa toisen Twitter-tilini sekä jättää englannin kielen blogista kokonaan pois. Olisi ehdottomasti pitänyt dropata toinen kieli jo paljon aiemmin, mutta turha sitä on enää surra.

Tukholma auringonlasku

Vuoden jälkimmäisellä puolikkaalla matkustelin paljon kotimaassa, kävin Turkish Airlineshin järjestämällä reissulla Kyproksella sekä suunnittelin yrityksen perustamista. Syksyllä osallistuin myös muutaman viikon mittaiselle yrittäjäkurssille – ajattelin, että saisin yrittäjyyden kautta freelance-elämääni enemmän selkeyttä. Päädyin kuitenkin toistaiseksi jatkamaan laskuttamista laskutuspalvelun kautta, ja yritys jäi sillä erää perustamatta.

Pohjois-Kypros

Loppuvuodesta lähdin vajaa pariksi kuukaudeksi jälleen Thaimaahan, kuinkas muutenkaan. Ison osan ajasta vietin Chiang Maissa, jossa vuokrasimme Veeran kanssa kämpät Nimmanin kaupunginosassa sijaistevasta Baan Thaista (noin 150 euroa/kuukausi). Reissu oli varsin epäonninen tekniikan suhteen, sillä kamerani kastui ja hajosi jo matkan alkupuolella, ja puhelin temppuili koko ajan niin paljon, että oli hankala edes saada WhatsApp-viestejä toimimaan. Lisäksi tietokoneen kanssa oli ongelmia, ja jouduin joka kerta kuvia koneelle ladatessani käyttämään operatioon pari tuntia aikaa. Yhtäkkiä kaikki aika, jonka olisin voinut käyttää kirjoittamiseen, menikin erinäiseen turhaan säätämiseen. En ole tämän vuoksi edelleenkään kirjoittanut blogiin juuri mitään Chiang Maista. Viimeistään seuraavalla reissulla aion korjata asian, ja haaveilenkin paluusta Chiang Maihin mahdollismman pian.

Istuessani reissun viimeisenä aamuna Bangkokissa ihailemassa auringonnousua suurkaupungin yllä, oli minulla omituinen tunne, että tuntuu väärältä palata Suomeen. Tuolloin en kuitenkaan vielä arvannut, miten kova shokki kropalleni olisi palata Suomeen vuoden pimeimpänä päivänä, ja miten haastavia seuraavat vuodet olisivatkaan.

Chiang Mai Doi Suthep Chiang Mai kahvila Chiang Mai VerandaBangkok temppeli Pattaya VerandaBangkok auringonlasku

Lensin kotiin Istanbulin kautta. Lento oli muutaman tunnin myöhässä, koska laskeutumiseen ei ollut mahdollisuutta ja jouduimme kiertämään kehää Istanbulissa. Missään vaiheessa matkustajia ei infottu siitä, mitä tapahtuu. Lopulta laskeuduimme,  ja monet olivat jo nostaneet laukkujaan käytävälle, kun yhtäkkiä kuulutettiin, että tavarat takaisin, nyt noustaan ilmaan. Koska kaikki olettivat, että olimme jo olleet perillä määränpäässämme, heräsi monilla luonnollisesti kysymys siitä, mitä oikein tapahtuu. Itsekin muistan miettineeni, onko koneemme kaapattu, vai mistä on kyse. Jossain vaiheessa selvisi, että emme olleet vielä oikealla kentällä. Päästyämme lopulta perille myöhästyi suurin osa koneemme matkustajista jatkolennoiltaan. Itse suuntasin hotelliin muutamaksi tunniksi nukkumaan, ja aamulla jatkaessani väsyneenä matkaa taitoin Istanbulin kentällä nilkkani melko pahasti. Paraneminen kesti kuukausia. Helsinkiin päästyäni tein kaikki jouluostokset tunnin sisään ja jatkoin matkaa bussilla suoraan Kankaanpäähän joulua viettämään. Jouluna ajoimme vielä Kankaanpäästä Rovaniemelle, joten parin vuorokauden sisällä tuli matkustettua ihan kiitettävästi.

2017

Vuosi alkoi suhteellisen lupaavasti. Tein ihania reissuja esimerkiksi Tukholmaan, Lontooseen, Tallinnaan sekä Suomen eri kohteisiin. Töitä ei ollut mitenkään liikaa, mutta sen verran sentään, että jotenkin selvisin.

Tukholma talvi Lontoo Sky Garden

Keväällä olin jo kyllästynyt siihen, että en ollut nähnyt aurinkoa ja lämpöä kuukausiin, ja hormonitoimintani oli mennyt sen vuoksi aivan sekaisin. Päätin viime hetkellä hypätä mukaan Turkin Afyoniin järjestetylle blogimatkalle, jonka teemana piti olla kylpylöihin tutustuminen. En olisi arvannut, että kylpylävisiitit jäisivät minimiin ja matkasta tulisi henkisesti todella raskas.

Reissuamme hyödynnettiin kyseenalaisiin poliittisiin tarkoituksiin. Vaikka olin itse paikan päällä aika ajoin jopa porukkamme rauhallisin, järkytyin kotiin palattuani syvästi, kun tajusin tilanteen laajuuden perehtymällä ajan kanssa siihen, mitä kaikkea matkamme aikana oli tapahtunut. Minusta tuli masentunut ja ahdistunut, enkä pystynyt tekemään töitä ollenkaan. Kevään projektit olivat vastikään päättyneet, eikä minulla ollut voimia hankkia uusia. Pohdin blogin lopettamista kokonaan, koska minulla oli sellainen olo, että minulla ei olisi koskaan enää mitään sanottavaa. Kirjoitin matkastamme lopulta kesäkuussa rehellisen postauksen, enkä ole koskaan saanut niin paljon palautetta, niin hyvässä kuin pahassa. Suurin osa palautteesta tuli yksityisesti, mikä kertoo siitä, miten tulenarka koko aihe on. Minua surettaa edelleen kovasti, että jotkut maalasivat minusta koko Turkin vihaajaa, vaikka tosiasiassa Turkki on mielestäni kaunis maa, jossa ihmiset ovat ystävällisiä, ilmasto ihanteellinen ja ruoka valtavan hyvää. Tämä ei ollut ensimmäinen matkani Turkkiin, ja jonain päivänä tahtoisin jälleen palata sinne takaisin.

Istanbul Turkish AirlinesTurkki Afyon Turkki Afyon

Syksyllä osallistuin Marokkon pressimatkalle ja ihastuin maahan heti. Reissumme oli valitettavasti kovin lyhyt, ja päätin, että haluan tulevaisuudessa palata takaisin. Tällä hetkellä Norwegian lentää kahteen Marokkon kaupunkiin suoria lentoja, joiden hinnat ovat yleensä alle 200 euroa meno-paluu. Nyt olisi siis mahdollisuus reissata Afrikan mantereelle hyvinkin edullisesti.

Marrakech

Minulla oli ollut vuodelle 2017 ainoastaan yksi haave – lähteä marraskuussa takaisin Australiaan. Kävi kuitenkin niin, että minulla ei ollut mitenkään mahdollisuutta toteuttaa tuota matkaa. Olin ostanut erääseen Sydneyssä järjestettävään konferenssiin lipun jo helmikuussa, ja surullisena jouduin luovuttamaan sen pois. Olin toivonut, että voisin lentää ensin Australiaan ja paluumatkalla jäädä muutamaksi viikoksi Thaimaahan, jonne vanhempani olivat matkustamassa ensimmäistä kertaa elämässään. Australian suunnitelmien peruunnuttua ajattelin, että ehkä pystyn järjestämään itseni kuitenkin Thaimaahan. Ajattelin loppuun saakka, että haaveet on tehty toteutettaviksi.

2018

Tammikuussa vanhempani lensivät Thaimaahan, mutta itse jouduin jäämään Suomeen, sillä en pystynyt järjestämään tätäkään reissua. Olin kuitenkin helpottunut, että vuosi 2017 oli ohi. Tekemisen meininkiä arkeen toi kirjaprojekti, jonka olin aloittanut vuoden 2017 joulukuussa. Kirjoitin kankaanpääläisen yrittäjän elämäkertaa, ja projekti oli jotakuinkin kokonaan minun vastuullani. Vietin joka kuukausi vähintään viikon Kankaanpäässä, haastattelin ihmisiä, istuin kirjastolla selaamassa paikallislehtiä ja haalin kasaan valokuvia. Kirjoitin, kirjoitin, kirjoitin. Muuten työkuvioni alkoivat mennä, jos mahdollista, entistäkin huonompaan suuntaan. Olin lopulta osan vuodesta myös ihan rehellisesti työttömänä. Aikuisiällä en ole koskaan kokenut taloudellisesti yhtä suuria haasteita kuin vuoden 2018 aikana. Lopulta kroppani alkoi antaa periksi stressin vuoksi, vieläkään ei ole ihan täysin selvinnyt, mikä kaikki on vialla.

Pääsin kuitenkin – kiitos monien ihanien ystävieni – käymään pari kertaa vuoden aikana Lontossa, keväällä Colour Conferencessa, syksyllä Justice Conferencessa sekä World Travel Marketissa. Alkuvuodesta kävin myös synttärimatkalla Pärnussa, mikä oli virkistävä kokemus ja mukavaa vaihtelua monien Tallinnan reissujen jälkeen. Reissaaminen oli kaiken kaikkiaan minimaalista, mikä on toisaalta myös positiivista, kun miettii sitä, miten surkea juttu lentäminen ympäristön kannalta on. Ilmastokeskustelua tulikin seurattua tiiviisti, mutta en aio ottaa asiaan tällä hetkellä enempää kantaa, koska en koe olevani vielä tarpeeksi asiantuntija. Tästä aiheesta on helppo heitellä kommentteja fiilispohjalta, mutta en koe, että minä voisin sanoa tässä vaiheessa mitään sellaista, mikä toisi lisäarvoa keskusteluun.

Lontoo Hampstead Heath

Syksyn aikana hain kokopäiväistä työtä. Kävin monissa haastatteluissa, mutta lopulta kaikki paikat menivät sivu suun. Olin hämilläni ja mietin, mitä minun pitää tehdä, kun freelance-elämästä ei tunnu tulevan mitään, mutta myöskään vakituista työtä ei löydy. Tiesin, että minun on pakko ratkaista asia jotenkin viimeistään ensi vuoden alkuun mennessä, sillä taloudellinen tilanteeni oli sellainen, että olin umpikujassa. Koska elämässä oli niin paljon stressiä, oli postaustahtini blogissa aika rauhallinen. Aikaa kirjoittamiseen olisi ollut, mutta kaikki motivaatio oli kadoksissa. Tein kuitenkin muutamia mielenkiintoisia yhteistöitä, joista yksi oli Finavian ja Blue Airin reissu Romaniaan.

Romania SibiuRomania Bukarest

Päädyin lopulta melko hulluun ratkaisuun. Hain starttirahaa ja päätin, että perustan yrityksen, mikäli saan tuen siihen. Asiakkaita ei ollut tiedossa enempää kuin aiemminkaan, mutta jostain syystä rakkaus kirjoittamiseen ja usko omaan osaamiseen olivat säilyneet monista kolhuista huolimatta. Mietin niitä viikkoja, jolloin minulla ei ollut tämän vuoden aikana varaa ostaa ruokaa. Mietin tulevaisuutta ja sitä, miten moni asia voisi potentiaalisesti mennä pieleen. Mietin, että mitä ihmettä teen sitten, jos terveyteni pettää lopullisesti. Päädyin pohdinnoissani siihen, että en aio antaa tilaa pelolle. Joululomalle lähtiessäni sain positiivisen starttirahapäätöksen. Inhimillisesti ajatellen on aika hölmöä lähteä yrittäjäksi vailla säästöjä ja vailla tarkkaa suunnitelmaa. Tiesin, että yrittäjyys kuitenkin juuri sitä, mistä olen haaveillut pitkään. Samana päivänä starttirahapäätöksen kanssa sain tietää, että kirjoittamani kirja on tullut painosta. Vuosi päättyi siis aika hienolla tavalla. Olen saanut kuukauden aikana kirjasta paljon hyvää palautetta ja iloitsen siitä, että vihdoin, vuosikymmenten haaveilun jälkeen, olen ihan oikeasti kirjoittanut kirjan. Toivottavasti tällaisia projekteja tulee elämäni aikana vielä paljon lisää.

2019

2.1.2019 minä hankin y-tunnuksen. Viimeisten viikkojen aikana olen opetellut paljon uusia asioita, kirjoittanut, ollut yhteydessä ihmisiin, suunnitellut tulevaa, pohtinut, harkinnut, ihmetellyt, kysellyt. Fyysinen terveyteni on edelleen, mitä on, mutta enää minun ei tarvitse surra sitä kaikki elämässäni olisi epämääräistä. Nyt minulla on selkeä tavoite – saada yrittäjyyteni toimimaan ja kirjoittaa puhuttelevia artikkeleita. Edelleen tuntuu siltä, että päivä päivältä rakastan kirjoittamista enemmän. Minulla on päättymätön into kirjoittaa tarinoita, auttaa ihmisiä, rohkaista, inspiroida, luoda uutta. Haluan kääntää vaikeudet voitoksi, matkustaa, tavata uusia ihmisiä ja ennen kaikkea tehdä oman osani siinä, että jätämme tuleville sukupolville perinnöksi sellaisen maailman, jossa on hyvä elää.

Bloggaamista jatkan edelleen, itse asiassa suuremmalla innolla kuin koskaan. Vihdoin minulla riittää energiaa kehittää omaa tekemistäni, mennä eteenpäin – ja tietenkin nähdä maailmaa paljon, paljon enemmän.

Tämä on vasta alkua.

Instagram: @mirkahannele
Twitter: @mirkahannelen

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Työpäivä Turun Radisson Blu Marina Palacessa

                                                       Yhteistyö/Hotelliyöpymiseni tarjosi Radisson Blu Marina Palace Turku

Oli maaliskuu 2018. Takana oli pitkä ja harvinaisen harmaa talvi, joka ei tuntunut päättyvän koskaan.

Olisin halunnut piiloutua läppärini taakse ja hautautua mukavan hotellisänkyni lämpöisen peiton alle koko päiväksi. Se oli niitä hetkiä, kun toivoin, että elämässä olisi mahdollisuus halutessaan painaa delete-nappulaa ja aloittaa päivä kokonaan alusta. Olin mokannut muutaman tunnin sisällä useamman kuin yhden asian kanssa.

Mutta en minä lopulta oikeasti olisi halunnut painaa deleteä. En halua tavoitella täydellisyyttä, vaan ottaa opikseni virheistä, joita väistämättä elämässä tulee tehtyä. En halua unohtaa tätä maaliskuista päivää enkä monia muita päiviä, jotka menivät viime vuonna eri tavalla kuin suunnittelin.

Toisinaan muistojen deletoimisen sijaan on hyvä vaihtaa näkökulmaa. Kun mietin tätä päivää jälkikäteen, siihen kuului myös paljon hyviä hetkiä. Olen kiitollinen siitä, että tehdä työpäivän viihtyisässä Radisson Blu Marina Palacen hotellihuoneessani yhdessä turkulaisen ystäväni kanssa. On piristävää vaihtaa välillä maisemaa ja työskentely-ympäristöä. Turussa on aina mukava lähteä käymään, ja se myös sijaitsee sopivan lyhyen matkan päässä Helsingistä.

Minulla oli sattumalta työn alla artikkeli Samppalinnan kesäteatterista juuri, kun katselin Aurajoen toiselta puolella näkyvää lumista Samppalinnaa hotellihuoneeni ikkunasta. Pieni yksityiskohta, mutta sillä hetkellä se tuntui merkitykselliseltä.

Toisinaan muistojen deletoimisen sijaan on hyvä vaihtaa näkökulmaa.

Eikö se mene niin, että sitä ihminen niittää, mistä hän kiittää. Ehkei se mennyt ihan noin, mutta minä toivon, että elämäni pohjavireenä säilyisi aina kiitollisuus, mitä ikinä tapahtuukin. Siksi olen päättänyt olla kiitollinen myös vuodesta 2018, sillä olihan vuosi kokonaisuudessaan hyvinkin opettavainen. Haasteisiin voi suhtautua monella tavalla, minä olen päättänyt etsiä niistä ne positiiviset puolet.

Entä jos et luopuisi unelmastasi?

Tällä hetkellä tuntuu siltä kuin tämän hotellivierailun ja nykyhetken väliin mahtuisi kokonainen elämä, vaikka aikaa ei ole kulunut vielä vuottakaan. Näiden kuukausien aikana olen viettänyt epävarmaa freelance-elämää, luopunut totaalisesti pitkäaikaisesta haaveistani yrittäjyyden suhteen, hakenut useita työpaikkoja, käynyt työhaastatteluissa, kirjoittanut kokonaisen kirjan alusta loppuun – ja lopulta kuunnellut sitä ääntä, joka kuiskasi, että entä jos et luopuisikaan unelmastasi, haasteista huolimatta.

Kun haaveeni oli moneen kertaan nujerrettu ja taloudellinen ahdinkoni oli suurempi koskaan aiemmin, päätin, että en sittenkään luovuta. Minä päätin uskoa, vaikka kukaan ei uskoisi kanssani.

Vaikka freelance-elämässä oli aiemmin noussut vastaan seinä jos toinenkin, päätin niellä ylpeyteni ja yrittää vielä kerran, kirjaimellisesti. Tammikuun toinen päivä vuonna 2019 minusta tuli yrittäjä. Tiivistetysti yrittäjyyteeni tarkoittaa sitä, että minä kirjoitan – erityisen mielelläni matkailuun liittyviä juttuja.

Minä rakastan näitä päiviä, jolloin saan päivällä työskennellä hotellihuoneestani käsin, istua illalla kylpyammeessa rentoutumassa ja aamulla kömpiä unisin silmin valmiiksi katettuun pöytään. Rakastan sitä, että maisemat vaihtuvat, saan kohdata uusia ihmisiä ja kuljettaa työprojektini  mukanani sinne, missä ikinä liikunkin.

Minä rakastan tätä kaikkea liikaa, jotta olisin ollut valmis lopullisesti luovuttamaan, vaikka viime vuonna välillä jo annoinkin periksi yrittäjyyden suhteen. Nyt olen valmis kohtaamaan haasteet ja epävarmuuden, pettymyksetkin, jotta pääsen elämään sellaista elämää, josta olen aina haaveillut. Vaikka en vielä tiedä, mitä se kohdallani tarkoittaa, niin tuntuu hyvältä olla yrittäjä. Vuoden päästä tulen sitten kertomaan täällä, millaiseksi yrittäjyyteni on muotoutunut. Toivon, että se sisältää paljon matkustamista ja kirjoittamista.

Radisson Blu Marina Palace TurkuRadisson Blu Marina Palace kylpyhuoneRadisson Blu Marina Palace Radisson Blu Marina Palace Radisson Blu Marina Palace huone Radisson Blu Marina Palace huoneRadisson Blu Marina Palace amme

Sijainti, palvelu ja siisteys – hotellin kolme valttikorttia

Tykkään monenlaisista hotelleista, enkä halua kutsua itseäni sen paremmin budjettireissaajaksi kuin luksusmatkailijaksikaan – sopeudun eri tasoisiin majoituksiin ja ympäristöihin yhtä hyvin. Melko usein kuitenkin tulee yövyttyä tällaisissa Marina Palacen tasoisissa neljän tähden hotelleissa. En tiedä, johtuuko se tämän hotellin ikonisesta maineesta, sijainnista edustavalla paikalla Aurajoen rannalla vai hotelliin liittyvistä muistoistani, mutta Marina Palace tulee aina ensimmäisenä mieleeni, kun alan miettimään Turun hotelleja tai Turkua matkailun näkökulmasta. Tätä hotellia on siis helppo suositella Turkuun matkustaville. Siistit (vuonna 2017 uudistetut) huoneet, ystävällinen palvelu ja hyvä sijainti – siinä on yksinkertainen, mutta hyvinkin toimiva kombo.

Marina Palace saa plussaa myös siitä, että Superior-huoneestani löytyi kylpyamme. Kotonani ei ole sen paremmin kylpyammetta kuin saunaakaan, joten minut voittaa helposti puolelleen sillä, ettäs hotellihuoneesta löytyy amme, jonne pääsen päivän päätteeksi rentoutumaan. Toinen Radissonin valttikortti on se, että varta vasten Suomen Radissoneille suunnitellut sängyt ovat erityisen mukavat nukkua.

Radisson Blu Marina Palacesta ovat kirjoittaneet muutkin bloggaajat vuosien varrella. Tässä muutama nosto parin viime vuoden sisältä. Näihin kannattaa tutustua, kun tahtoo saada paremman kokonaiskäsityksen hotellihuoneista:

Meriharakka: Aurajoen maisemissa – vaikka maaliskuussa

Syö matkusta rakasta: Tältä näyttää sviittielämä Radisson Blu Marina Palacessa Turussa

Tarua: Yö Turussa – Radisson Blu Marina Palace Hotel

Radisson Blu Marina Palace näkymä Radisson Blu Marina Palace näkymä Radisson Blu Marina Palace näkymä

Parempien aamujen puolesta – Radissonin Super Breakfast

Muutama vuosi sitten kaikkien Radisson Blu -hotellien aamiainen uudistettiin – syntyi Super Breakfast. Kolmisen vuotta sitten kirjoitin tästä aamiaiskonseptista itsekin blogissani. Super Breakfastia kehitettäessä otettiin huomioon hotelliasiakkaiden toiveita, mutta myös alan yleisiä trendejä. Super breakfast -aamiaiskattaus on maalaistorimainen kokonaisuus, joka pohjautuu laadukkaiden, terveellisten raaka-aineiden käyttöön. Myös sesonkien vaihtelut vaikuttavat siihen, mitä aamiaisella milloinkin tarjoillaan.

Ei sitä ihan turhaan sanota, että aamiainen on päivän tärkein ateria. Itse yritän koko ajan opetella panostamaan aamiaiseen enemmän, vaikka perinteisesti olen ollut kovin huono syömään aamuisin. Hotelliaamiaiset ovat vaikuttaneet positiivisella tavalla siihen, että olen oppinut pitämään aamuista hieman entistä enemmän. Nykyään sovin ihan mielelläni aamiaistapaamisia, ja hotellien aamiaiset toimivat mielestäni loistavasti tapaamispaikkana myös silloin, kun itse ei yövy hotellissa. Radisson Blu Marina Palacessa aamiaisen hinta on 21 euroa. Aamiainen on tarjolla arkisin 6.30–10.00 ja viikonloppuisin 7.30–11.00.

Arvostan Radissonin aamiaisella terveellisten vaihtoehtojen lisäksi siitä, että ruokien esillepanoon on panostettu. Se tekee aamiaishetkestä  viihtyisämmän. Tällä kertaa huomion kiinnitti se, että esillä oli hedelmiä, joita tarjottiin mukaan otettavaksi. On hyvä, että hotelleissa tehdään erilaisia, konkreettisia toimenpiteitä sen eteen, että ruokaa heitettäisiin pois mahdollisimman vähän.

Radisson Blu Marina Palace Super BreakfastRadisson Blu Marina Palace Super BreakfastRadisson Blu Marina Palace Turku Super BreakfastRadisson Blu Marina Palace Super Breakfast Radisson Blu Marina Palace Super Breakfast Radisson Blu Marina Palace Super Breakfast Radisson Blu Marina Palace Super Breakfast Radisson Blu Marina Palace Super Breakfast Radisson Blu Marina Palace Super BreakfastRadisson Blu Marina Palace Super Breakfast

Kiitos Turku, olet edelleen yksi suosikeistani Suomessa!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Jäljelle jäi toivo

Vuosi 2018 alkoi toiveikkaissa tunnelmissa.

Hyvä, etten kirjaimellisesti kiljunut riemusta, kun sain jättää taakseni vuoden 2017. Ilmassa oli suuren juhlan tuntua ja uutta elämää. Tuntui, että alkamassa olisi paras vuosi pitkään aikaan. Olin aloittanut joulukuussa kirjan kirjoittamisen ja iloitsin siitä, että vuosi(kymmeni)en mittainen haave kirjan kirjoittamisesta oli vihdoin toteutunut. Aikomukseni oli panostaa terveyteen, töihin ja ihmissuhteisiin – elää tasapainoista, hyvää elämää.

Mutta vaikka miten paljon rakastaisi kirjoittamista, omaa elämäänsä ei voi käsikirjoittaa.

Omalla asenteella on elämässä valtava merkitys, mutta vaikka tapetoisi seinänsä täyteen motivaatiolauseita, yrittäisi parhaansa ja kiinnittäisi katseensa muualle kuin lannistaviin olosuhteisiin, joutuu toisinaan toteamaan, ettei nyt mennyt ihan putkeen. Huonon vuoden jälkeen ole automaattisesti luvassa helpompia aikoja, vaikka vuoden vaihtuessa tuntuisi miten mahtavalta. Jos vuoden 2017 haaveeni menivät palasiksi yksi toisensa jälkeen, niin vuonna 2018 en uskaltanut enää haaveilla kovin isosti. Alkuvuoden innostus tuntui jäätyvän kevät-talven talvipakkasilla.

Loputtoman pitkältä tuntuneen talven jälkeen huhtikuinen Lontoon matkani tuntui keitaalta erämaassa – etenkin, kun reissu ajoittui ennätyshelteiden ajankohtaan. 70 vuoteen ei kaupungissa oltu koettu yhtä lämmintä huhtikuista päivää. Tuntui siltä kuin olisin saapunut eurooppalaisen kaupungin sijaan jonnekin maailman toiselle laidalle, trooppisiin maisemiin. Keväisestä Lontoon matkasta tuli tämän vuoden rakkain muistoni.

Olen viime päivinä selaillut paljon kuvia viimeisen 12 kuukauden ajalta, jotta en unohtaisi hyviä hetkiä, joita tähän vuoteen mahtui. Nykyään puhelimen kuva-albumi (tai oma Instagram-tili) käy päiväkirjasta, ja mielestäni on hyvä välillä käydä läpi kaikkea sitä, mitä on tapahtunut. Silloin saattaa huomata, että elämässä on ollut paljon onnellisia hetkiä haasteista huolimatta.

Tältä vuodelta on jäänyt mieleeni esimerkiksi talvinen kylpylälomaa Pärnuun, ulkopaljussa istuminen vuoden kylmimpänä päivänä, maaliskuinen inspiraatiomatka Seinäjoelle, lukuisat aamiais- ja lounashetket ystävien kanssa, ennätyslämmin kesä, kirjan ensimmäisen käsikirjoitusversion valmistuminen kesäyönä, Yyterin hiekkadyynit, auringonlaskun ihailu keskikesällä Tallinnan kattojen yllä, purjehtiminen Helsingin edustalla, toinen Lontoon reissu marraskuussa, blogimatka Romaniaan + ennen kaikkea se, miten monet ihmiset ovat olleet tavalla tai toisella tukenani, kun minulla on ollut vaikeata. Se on ollut korvaamatonta.

London EyeLontoo Lontoo Brick Lane

Joudun myöntämään, että vuoden 2018 pohjavire oli stressaantunut, surullinenkin. Vuosi oli yksi koko elämäni haastavimmista, mutta en ole katkera tai pettynyt. Nyt on jälleen kerran aika katsoa eteenpäin.

Kirja, jota tänä vuonna kirjoitin, tuli painosta reilu viikko sitten, tasan vuosi sen jälkeen, kun projekti oli aloitettu. Samana päivänä sain myönteisen päätöksen starttirahasta toiminimen perustamista varten. Vaikea vuosi sai siis lopulta onnellisen lopun. Vaikka alkuahan tämä vasta on.

Tammikuussa aion siis vihdoin, parin vuoden tuskaisen odotuksen jälkeen, perustaa virallisesti yrityksen. Valehtelisin jos väittäisin, ettei minua pelota. Tyhjät taskut, paljon kysymyksiä oman terveyden suhteen, eikä mitään vedenpitävää suunnitelmaa – oikeastaan minulla on käsissäni lähinnä rakkaus kirjoittamiseen ja ihmisiin. Näiden avulla on tammikuusta eteenpäin selvittävä. Vaikka vastoinkäymisiä on ollut paljon, eivätkä olosuhteet varsinaisesti ole puolellani edelleenkään, en aio luovuttaa.

Olen joululoman aikana suunnitellut reissut ainakin kolmeen eri maahan, mikä kertoo siitä, että uskallan jälleen haaveilla. Matkoja ei ole varattuna minnekään, eikä tammikuun jälkeen kalenterissani ole muutenkaan juurikaan merkintöjä, mutta luotan siihen, että elämä kantaa.

Joidenkin mielestä on kornia, että uuden vuoden kynnyksellä asetetaan tavoitteita tai tehdään lupauksia, jotka niin helposti rikkoutuvat heti seuraavassa käänteessä. Minä rakastan uusia alkuja, siitä huolimatta, että epäonnistumisen mahdollisuus on aina olemassa. Minä uskon, jälleen kerran, että ensi vuodesta tulee edeltäjäänsä parempi.

Minä uskon, ettei toivo ole turha.

Helsingin Tuomiokirkko

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Sokos Hotel Vaakuna – lahjaksi laatuaikaa läheisen kanssa

                                                                     Kaupallinen yhteistyö:  Original Sokos Hotel Vaakuna, Helsinki

 

Marraskuun lopulla pääsin viettämään laatuaikaa ystäväni Noran kanssa hotellissa, kirjaimellisesti Helsingin ytimessä.

En ole aiemmin yöpynyt niin keskustassa, että näkisin ensimmäisenä aamulla herätessäni rautatieaseman. Original Sokos Hotel Vaakuna mahdollisti tämän elämyksen meille marraskuisena viikonloppuna. Sangen intensiivisen syksyn jälkeen vuorokauden mittainen miniloma omassa kotikaupungissa tuli enemmän kuin tarpeeseen – aina ei tarvitse lähteä kauas voidakseen irrottautua arjesta. Sattui myös niin onnekkaasti, että aurinko paistoi viikonlopun ajan kirkkaalta taivaalta, joten kaamoskin tuntui hetken ajan kaukaiselta.

Sokos Hotel Vaakuna

Aineeton lahja – aika on arvokasta

Juhlapäivät ovat ihania, mutta ennakkoon ne aiheuttavat monille stressiä. Lahjojen hankkiminen saattaa muuttua iloisesta asiasta velvollisuudeksi, ja välillä ideat loppuvat totaalisesti kesken, kun miettii, mitä hankkisi lahjaksi läheisilleen, joilla on jo kaikkea.

Erityisesti joulun lähestyessä monet varmasti tunnistavat lahjoihin liittyvän ahdistuksen. Minulla on sellainen periaate joululahjojen (ja muidenkin lahjojen) kanssa, että niiden hankkimisesta ei saa stressata. En lähde mukaan siihen, että minun pitäisi ostaa lahja silloin, jos joku ostaa lahjan minulle. Sellainenhan on oikeastaan enemmän vaihtokauppaa. Lahjan ideahan on se, että tahtoo antaa toiselle jotain, mistä ei odota itselleen vastinetta. Rakastan kyllä lahjojen hankkimista ja olen teini-ikäisestä saakka myös tehnyt vuosittain ainakin yhdelle ihmiselle joulukalenterin. Vedän rajan siihen, että jos minua rupeaa stressaamaan, niin sitten annan mieluummin asian olla. Lahjoja kun voi antaa muulloinkin – itse asiassa milloin tahansa. Tärkeämpää joulussa ja muissa juhlapäivissä on se, että saa viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa.

Miksipä ei siis antaisi lahjaksikin aikaa?

Viime vuosina olen halunnut panostaa yhä enemmän aineettomiin lahjoihin – se on ekologista ja myös monesti lahjan saajallekin mieluisa vaihtoehto. Erityisesti tykkään hankkia lahjaksi yhteistä aikaa – silloinhan pääsee myös itse nauttimaan antamastaan lahjasta. Olen kokenut tämän hyväksi tavaksi järjestää rakkaiden ystävien kanssa laatuaikaa.

”Viime vuosina olen halunnut panostaa yhä enemmän aineettomiin lahjoihin.”

Nyt, kun lähimatkailu on ollut paljon tapetilla monesta (hyvästä) syystä, on mielestäni loistava idea antaa lahjaksi reissu lähelle. Silloin ei tarvitse myöskään sumplia niin paljon aikataulujen kanssa. Yhdenkin vuorokauden aikana pääsee hyvin irti arjen kuvioista, kun siirtyy kotoa hetkeksi ympäristöön, jossa joku toinen on siivonnut huoneen ja laittanut ruoat valmiiksi.

Aina budjetti ei tietenkään veny esimerkiksi hotelliyöhön, mutta onneksi ajatus lahjan takana on tärkein. Mielestäni ihana idea olisi esimerkiksi ottaa eväät mukaan ja viedä läheinen retkelle jonnekin luontoon. Aika on lopulta arvokkain asia, mitä meillä on.

Sokos Hotel Vaakuna

Illallinen Helsingin kattojen yllä

Minulla on tapana Helsingin keskustassa liikkuessani toisinaan poiketa Original Sokos Hotel Vaakunan kymppikerroksessa sijaitsevan Ravintola Loisteen terassille ihastelemaan auringonlaskua. Kävimme tälläkin kertaa nappaamassa terassilla muutaman kuvan, mutta viileän sään vuoksi sisätilat kutsuivat nopeasti.

Kesäkaudella terassilla viettää aikaa mielellään pidempäänkin.

Ravintola Loisteen terassi auringonlasku Ravintola Loiste terassi auringonlasku Ravintola Loiste terassi auringonlasku Ravintola Loiste terassi auringonlasku Ravintola Loiste terassi auringonlaskuSokos Hotel Vaakuna HelsinkiSokos Hotel Vaakuna HelsinkiSokos Hotel Vaakuna Helsinki

Illan hämärryttyä oli illallisen aika. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun illallistin Ravintola Loisteessa. En etukäteen tiennyt, mitä odottaa, mutta ruoka oli harvinaisen maittavaa ja annokset kauniisti aseteltuja. Pikkujoulukauden ollessa kuumimmillaan oli ravintola hyvin täynnä, mutta arvostin sitä, että tarjoilijat olivat silti avuliaita ja ystävällisiä, eivätkä välittäneet kiireen keskellä stressaavaa fiilistä asiakkaille.

Loisteen illallisella on tarjolla suomalaisia herkkuja sekä klassikkoreseptejä, joita mekin pääsimme maistelemaan.

Ravintolaillallinen on mielestäni myös ihana lahjaidea. Käyn usein ravintolassa syömässä lounasta, mutta illalliseen tulee panostettua todella harvoin, joten illallinen ystävien seurassa on aina erityinen kokemus.

Joulukuussa Loisteessa on tarjolla joulukuussa myös perinteinen joululounas.

Ravintola Loiste illallinen Ravintola Loiste illallinen Ravintola Loiste illallinen Ravintola Loiste illallinen Ravintola Loiste illallinen Ravintola Loiste illallinen

Sokos Hotel Vaakuna uudistuu

Sokos Hotel Vaakuna avattiin Helsinkiin olympiavuonna 1952, juuri sopivasti vastaanottamaan kansainvälisiä kisavieraita. SOK oli hankkinut tontin omistukseensa jo 15 vuotta aiemmin, ja hotellia rakennettiin monta vuotta. Erkki Huttusen suunnittelemasta hotellista tuli oman aikakautensa merkkitapaus, varsinainen funkkistyylin taidonnäyte, joka herätti paljon mielenkiintoa ja keskustelua.

Hotellilla on takanaan kunnioitettavan pitkä historia, ja mielestäni olisi vaikea kuvitella Helsingin katukuvaa ilman tätä massiivista rakennusta. Pitkä historia ei kuitenkaan tarkoita vanhanaikaista hotellia – ainakaan enää – sillä Vaakunaa ollaan parhaillaan uudistamassa. Kaikki huoneet, huonekerrokset sekä aula tulevat saamaan uuden ilmeen. Kahden ylimmän kerroksen uudistus on jo valmistunut, ja me saimmekin nauttia uudistetusta kulmahuoneesta.

Vaakunan uusi sisustus on yhdistelmä historiaa ja nykyaikaa. Menneiden vuosikymmenien tyyliä ei ole kopioitu, vaan sisustus on tehty tähän päivään säilyttäen kuitenkin joitain klassikkoelementtejä.

Vaakunan uudistuksesta lisää blogeissa:

Arki on kaunis: Hotelli Vaakunan uudistus säilyttää funkkisklassikon ilmeen

Secret Wardrobe: Sokos Hotel Vaakuna – funkkishelmi Helsingin sydämessä

Sokos Hotel Vaakuna valotSokos Hotel Vaakuna

Funkkisklassikon uudistettu sviitti

Saimme yöpyä yhdeksännen kerroksen sviittissä, joka sijaitsee Rautatieaseman puolella. Tajusin huoneeseen astuttuani, että kyseessä on sama huone, jossa pari vuotta sitten juhlistimme Veera Biancan synttäreitä. Tuolloin huonetta ei oltu vielä uudistettu, joten olenkin nyt päässyt näkemään kaksi erilaista versiota samasta huoneesta. Voin todeta, että huoneuudistus tuli tarpeeseen, ja lopputulos on erittäin onnistunut.

Tämä sviitti soveltuu mielestäni mainiosti esimerkiksi merkkipäivien juhlistamiseen – olisi ihana lahjaidea varata huone esimerkiksi hääpäivää tai tasavuosikymmeniä juhlistamaan.

Sviittiin kuuluu makuuhuone, olohuone, ammeellinen kylpyhuone sekä suuri näköalaparveke, joka avautuu kahteen suuntaan Helsingin ylle. Siitä olisi tietenkin ihana nauttia etenkin kesäkuukausina. Hotellista löytyy useampia erilaisia parvekkeellisia huoneita, joissain huoneissa on myös oma sauna.

 

Sokos Hotel VaakunaSokos Hotel Vaakuna HelsinkiSokos Hotel Vaakuna HelsinkiSokos Hotel VaakunaHotellin sohvaSokos Hotel Vaakuna Parveke

Hotellissa yöpyessäni itselleni yksi toivotuimmista mukavuuksista on kylpyamme, enkä joutunut tällä kertaa pettymään, sillä pääsin päivän päätteeksi rentoutumaan ammeeseen.

Sokos Hotel Vaakuna kylpy

Aamiainen on taatusti monille yksi hotellivierailun odotetuimmista osuuksista. Me halusimme tällä kertaa maksimoida huoneessa vietetyn rennon ajan, joten pyysimme aamiaisen huoneeseen. Palvelu on Vaakunassa tarjolla lisämaksusta hintaan 14 euroa/henkilö. Oli ihanaa, ettei tarvinnut hötkyillä laittautumisen kanssa, vaan sai ottaa aamun ensimmäiset tunnit rennosti ja vailla kiirettä.

Normaalisti Vaakunan aamiainen tarjotaan Ravintola Loisteessa, joten aamiaisnäkymissä ei ole valittamista. Hotelliaamiaiselle voi tulla kuka tahansa, vaikka ei hotellissa yöpyisikään. Ulkopuolisille aamiainen maksaa 17,5 euroa. Tämä on edullinen vaihtoehto brunsseille, jotka ainakin Helsingissä maksavat yleensä paljon enemmän.

Aurinkoinen sunnuntaiaamu Helsingin ytimessä oli leppoisin pitkään aikaan.

Ei haittaisi, vaikka elämä näyttäisi tällaiselta useamminkin.

Sokos Hotel Vaakuna auringonnousu

Sokos Hotel Vaakuna aamiainen huoneeseen  Sokos Hotel Vaakuna aamiainen huoneeseen Sokos Hotel Vaakuna Sokos Hotel Vaakuna aamiainen huoneeseenSokos Hotel Vaakuna aamiainen

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Näkökulmia Bukarestiin

                                                                                                        Kaupallinen yhteistyö: FINAVIA ja BLUE AIR

Bukarest on kaupunki, jonka voi esittää minkälaisena tahansa – harmaana, rosoisena, klassisena, värikkäänä, modernina, ilmeettömänä, eläväisenä. 1,6 miljoonan asukkaan kaupunki on täynnä kontrasteja ja kiehtovia tarinoita.

Vuoden 2018 marraskuussa minulle tarjoutui mahdollisuus matkustaa Romanian pääkaupunkiin, Bukarestiin ensimmäistä kertaa elämässäni, enkä halunnut jättää tilaisuutta käyttämättä.

Blue Air – alle kolmessa tunnissa Bukarestiin

Bukarest vuorimaisema Blue Air Bukarest Bukarest vuorimaisema Blue Air BukarestBlue Air Bukarest

Vuoden 2017 kesällä Blue Air alkoi liikennöidä suorin lennoin Helsinki-Vantaalta Bukarestiin tiistaisin, perjantaisin ja sunnuntaisin eli yhteensä kolmesti viikossa. Matka kestää alle kolme tuntia, mikä tarkoittaa mielestäni varsin kohtuullista lentoaikaa.

Blue Airilla on tällä hetkellä ainoa suora yhteys Helsingin ja Bukarestin välillä, joten tämä yhtiö kannattaa painaa mieleen, mikäli tahtoo matkustaa Bukarestiin nopeasti ja kohtuullisin kustannuksin. Meno-paluun saa usein reippaasti alle satasella, välillä jopa noin 60 eurolla. Esimerkkinä mainittakoon, että neljän tähden hotellit maksavat Bukarestissa alkaen 40 euroa/yö. Airbnb-asunnot kahdelle hengelle kustantavat 15 eurosta ylöspäin.

Edullisesta reissaamisesta kiinnostuneille reppureissaajan näkökulmia Bukarestiin:
Reppureissaaja: Kolme syytä ottaa Bukarest reissukohteeksi

Romania on täynnä kontrasteja

Romanian maaseutuRomania vuoristoalueRomanialainen kaupunkiSibiu Romania auringonnousuSibiu Romania auringonlaskuSibiu Romania vanhakaupunkiRomania maaseutuRomania maaseutu

Kontrastit hyppäsivät silmille välittömästi saavuttuamme Bukarestiin. Yhdellä vilkaisulla näki luksusbrändien myymälöitä ja rapistuneita rakennuksia. Historia ja tulevaisuus, köyhyys ja rikkaus – tuntui, että elämän koko kirjo oli läsnä yhdessä hetkessä.

Monet suomalaiset ovat edelleen epäileväisiä Romaniaan matkustamisen suhteen, koska mielikuvat kommunismin ajoilta ovat synkkiä. Itse olen syntynyt 80-luvun puolivälissä, joten en muista Romanian diktaattori Nicolae Ceaușescua enkä sitä, miten hänen tarinansa päättyi teloitukseen vuoden 1989 jouluna lopettaen samalla kommunismin valtakauden Romaniassa. Aihetta pyöriteltiin tuolloin tiuhaan Suomenkin televisiossa. Päivi, yksi matkaseuralaisistani, pohti aihetta ennen reissuamme blogissaan otskolla ”Maa, josta minun on pakko muuttaa mieltäni”.

Itse en joutunut samalla tavalla murtamaan ennakkokäsityksiäni Romaniasta, mutta myönnän, että tietämykseni Romaniasta oli heikko. Ajattelin, että Romaniassa on kauniita maisemia sekä paljon köyhyyttä. Tämä pitää toki paikkansa, mutta on Romania paljon muutakin.

Huomasin matkan aikana kiinnostuvani Romanian historiasta – ennen kaikkea haluan ymmärtää jotain siitä, millaista oli elää suljetussa valtiossa, ja miten ihmisten elämä on muuttunut viimeisen 30 vuoden aikana. On täysin luonnollista, että maa kantaa mukanaan raskaan historiaansa arpia vielä pitkään. Yksi esimerkki siitä on Bukarestin katujen alta löytyvä toinen todellisuus.

Mitä matkailuun tulee, niin huomasin Bukarestin/Romanian olevan varteenotettava matkakohde. Uskon, että tulevaisuudessa se on reissaajien keskuudessa yhä suositumpi kohde, ja itsekin lähtisin sinne mielelläni pian uudelleen, mieluiten kuitenkin hieman lämpimämpään vuodenaikaan.

Matkaseuralaisteni mietteitä:

Adalmina’s Adventures: 5 syytä matkustaa Romaniaan 

Mangostania: Bukarest – Euroopan hämmentävin pääkaupunki?

Romania pähkinänkuoressa:

Väkiluku: noin 19 miljoonaa
Valuutta: Romanian leu (RON)
Valtiomuoto: tasavalta
Viralliset kielet: romania
Uskonto: valtaosa väestöstä ortodokseja

Turistina Bukarestissa

Z Hotelli Bukarest Bukarestin parlamenttitaloBukarest kaupunki Bukarestin kaupunkiBukarest kirkko vanhakaupunkiBukarest rakennustyömaaBukarest patsasBukarest aamuinen sumuBukarest kaupunkiKatutaide Bukarestissa

Bukarest on edelleen osittain huonossa kunnossa kommunistihallinnon alaisuudessa elettyjen vuosien jäljiltä, toki myös osittain korruption ja muiden ongelmien vuoksi. Siellä täällä näkyy kasvottomia betonikolosseja, ränsistyviä autioita huviloita, sotkettuja julkisivuja ja luodin lävistämiä seiniä. Toisaalta Bukarest on myös täynnä arvokkaita ja kauniita keskiaikaisia rakennuksia. Kaupunkia on kutsuttu Pikku Pariisiksi, mutta siellä voi yhtä lailla aistia vaikka Roomaa, Istanbulia tai Intian suurkaupunkeja. Bukarest on sekoitus kaikkea mahdollista, ehkä vähän mahdotontakin. Esimerkkinä tästä on Ceaușescun suuruudenhullu projekti, Romanian parlamettitalo, joka lopulta valmistui vasta hänen kuoleman jälkeen vuonna 1997, ollen silloin maailman toiseksi suurin rakennus Pentagonin jälkeen. Huoneita on yli tuhat, ja rakennuksen tieltä piti aikanaan raivata lukematon määrä ihmisten koteja sekä paljon muuta.

Bukarestin sydän on ehdottomasti eläväinen vanhakaupunki, joka on osa kaupungin historiallista keskusta. Onneksi Romanian edesmennyt diktaattori jätti purkamatta sentään tämän osan laittaessaan kaupungin rakennuksia surutta matalaksi. Bukarest onkin unelmakohde menneiden vuosisatojen arkkitehtuurista kiinnostuneelle ja vanhankaupungin tunnelmasta nauttivalle.

Reissumme ajoittui marraskuulle, ja huomasin miettiväni moneen otteeseen, miltä Bukarestissa mahtaisi näyttää kesällä tai syksyllä. Miltä puistossa näyttäisi, kun penkit olisivat täynnä ihmisiä? Näkyisikö kadulla paljon katusoittajia? Miltä puut näyttäisivät ruska-aikaan? Millaista olisi, kun terassit ja kadunkulmat olisivat täynnä elämää? Matkamme osui sellaiseen hetkeen, kun kesäkausi oli auttamatta ohi, ja toisaalta joulumarkkinoita oltiin vasta vähitellen pystyttämässä. Matkamme perusteella intuitioni sanoo, että paras aikaa matkustaa Bukarestiin olisi syys-lokakuussa, kun säät ovat vielä lämpimät ja ruska kauneimmillaan.

Ruoka on aina yksi kiinnostavimmista asioista reissuilla, ja syöminen onkin Bukarestissa suomalaisen näkökulmasta katsottuna erittäin edullista. Myös paikallisissa viineissä on hyvä hinta-laatusuhde. Perinteinen romanialainen ruokavalio painottuu liha–hiilari -osastolle, mutta tarjolla on perinneruoan lisäksi paljon muutakin, oikeastaan kaupungin täydeltä. Toinen toistaan sympaattisempia kahviloita on lähes joka kulmalla, ja ravintoloiden joukosta löytyy lähes kaikkia maailman keittiöitä. Minulle on suositeltu esimerkiksi The ARTIST -ravintolaa, jossa aion käydä seuraavalla Bukarestin visiitilläni. Erinoimainen lista Bukarestin moderneista ruokapaikoista löytyy täältä:

Feeder: 73 cool alternatives for hanging out in Bucharest

Bukarestin ravintoloista voi lukea myös suomalaisten matkabloggaajien blogeista:

Pöndekengissä: Ravintolahommia Bukarestissa – iloa, ihmetystä ja kotiviiniä

Aurinkorasvaa ja aloeveeraa: 2x aamiainen Bukarestissa

Lomalla viimeinkin: Bukarestin maukkaat ja kuvaukselliset ruoka- ja juomavinkit

Isossa kaupungissa tulee helposti käveltyä paljon, ja jossain vaiheessa kaupungin vilinä alkaa puuduttaa. Onneksi suurkaupungista löytyy myös keitaita, joissa voi rentoutua. Ennen reissua haaveilin kiireettömästä päivästä Therme Bucuresti -kylpylässä, mutta tiiviin aikataulun vuoksi se jäi tällä erää haaveeksi. Ensi kerralla uusi yritys! Kylpylästä voi lukea lisää:

Lomalla viimeinkin: Euroopan suurin lämminvesikylpylä There Bucuresti on valtava paratiisi Bukarestissa

Bukarestin liikenne(kaaos)

Bukarest julkinen liikenneBukarest jalankulkijaBukarest metron portaatBukarest raitionvaunu

Useimmat kansainväliset matkailijat saapuvat Bukarestiin lentäen, mutta maateitsekin toki pääsee. Lentokentältä voi ottaa taksin tai hypätä keskustaan menevään bussiin, joka maksaa yhteen suuntaan vain vajaa euron. Matka keskustaan kestää alle tunnin, ruuhka-aikaan voi luonnollisesti mennä kauemmin.

Ensivaikutelmani Bukarestista oli, että kaupunki on liikenteen suhteen melko leppoisa. Korkeat pilvenpiirtäjät puuttuivat katukuvasta, joten Bukarestista ei tullut suurkaupunkifiilistä. Nopeasti kuitenkin huomasin, että autoiikennettä riittää enemmän kuin yhteen kaupunkiin oikeastaan mahtuisi. Se siitä leppoisuudesta.

Bukarestissa toimii useita taksifirmoja, jotka ovat keskenään eri hintaisia. Useimmiten takseissa käy maksuvälineenä vain käteinen. Viralliset taksit ovat keltaisia, ja niiden kilometrihinta näkyy taksin etuovessa. Taksit ovat velvollisia käyttämään taksimittareita. Epävirallisia palvelun tarjoajia saattaa pyöriä esimerkiksi lentoaseman tai nähtävyyksien liepeillä. Kannattaa siis varmistua mittarin käytöstä ennen kyytiin hyppäämistä.

Kaoottinen liikenne sekä teiden huono kunto tekevät liikenteestä arvaamattoman ja vaarallisen. Liikenne onkin suurin riski kaupungissa vierailevalle turisitille. Liikuimme Bukarestissa paljon jalkaisin, ja välillä ison tien ylittäminen tuntui olevan mission impossible. Muutoin Bukarestin kaduilla oli turvallinen fiilis. Minulle ei tullut missään vaiheessa sellainen olo, että olisi epämiellyttävää kulkea yksin.

Julkinen liikenne on edullista, mutta metroa lukuunottamatta aikatauluja ei ole – tai ainakaan niiden ei kannata olettaa pitävän paikkansa. Metro onkin hyvä tapa vältellä autoliikennettä etenkin ruuhka-aikaan.

Vaihtoehtoinen Bukarest

Bukarest kuuluisat sateenvarjot Bukarest graffititaide The Urbanist Bukarest kahvila Bukarest kirjasto Bukarest katutaideBukarest Pura Vida hostelliBukarest hipsterBukarest katutaideBukarest FabrikaBukarest Fabrika katutaideBukarest baari

Haluan nähdä matkakohteissani muutakin kuin tunnetuimmat nähtävyydet. Olen oikeastaan eniten kiinnostunut niistä paikoista, joissa paikalliset viettävät aikaansa. Uskonkin, että Bukarestilla on tarjottavanaan minulle vielä paljon, kunhan pääsen tutustumaan kaupunkiin ajan kanssa, vailla kiirettä ja aikatauluja.

Bukarestiin on mahdollisuus tutustua erilaisesta perspektiivistä myös oppaan avustuksella. Urban Adventures järjestää ”Bucharest Alternative Tour” -nimistä kävelykierrosta. Tällaiselle rundille itsekin osallistuisin mielelläni. Paikallisen näkökulma syventää omaa kokemusta, joten ei kannata missään nimessä ajatella, että kaikki opastetut kierrokset olisivat tylsiä.

Artikkeli, jossa on vinkkejä erilaiseen Bukarestiin:

Full Suitcase: 12 Hidden Gems of Bucharest That Most Tourists Never See

Katutaide kiinnostaa minua kaikkialla maailmassa, ja sitä näkyi Bukarestissakin. Harmi vain, että en kielimuurin vuoksi ymmärrä useimpia tekstejä, joita taideteokset sisältävät. Monet graffitit ovat selkeästi kantaaottavia ja kertovat mielenkiintoisella tavalla niin maan historiasta kuin nykyisestä tilanteestakin.

Kävimme Lauran kanssa kävelemässä esimerkiksi Fabrican piha-alueella, joka on varmasti erityisesti kesäaikaan viihtyisiä ympäristö terasseineen, putiikkeineen ja illanviettopaikkoineen. Juttelimme siitä, että Bukarest on varmasti yksi niistä kaupungeista, jotka kulkevat Berliinin jalanjäljissä ja tulevat nostamaan suosiotaan tulevaisuudessa. Laura ehti heti reissumme ensimmäisenä iltana myös paikalliseen muotitapahtumaan, jossa hänelle vinkattiin muutamia baareja hottelimme, Capitolin, lähistöltä. Näiden vinkkien perusteella kävimmekin tsekkaamassa muutamia paikkoja, kuten Apollo 111, joka sijaitsi kerrostalorakennukseen tehdyssä kulttuurikeskuksessa.

Viime vuosina Romania on alkanut näkymään sosiaalisessa mediassa enemmän, siitä kuuluu kiitos esimerkiksi Experience Bucharest -projektille, joka on tuonut Bukarestiin bloggaajia ja muita vaikuttajia ympäri maailman. Hintatasonsa vuoksi Bukarest on myös houkutellut läppärityöläisiä asumaan kaupunkiin. Nettiyhteydet ovat hyvät ja kaupungissa on paljon kahviloita ja työskentelytiloja. En ollenkaan ihmettele, että monet viehättyvät tähän kaupunkiin ja siihen, mitä he löytävät, kun raapaisee vähän pintaa syvemmältä.

The Calvert Journal: Creative Bucharest: step inside the art hubs, bars and co-working spaces reimagining the city

See Nice Wander: Why Bucharest is the perfect city for digital nomads

Kirkkojen luvattu maa

Romania Brasov kirkkoRomania pikkukirkkoSibiu Romania auringonlaskuRomania kirkkoRomania kirkkoRomania kirkkoKirkko Romaniassa

Valtaosa romanialaisista kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Kirkkoja näkyy niin Bukarestissa kuin maaseudullakin siinä määrin paljon, ettei niihin voi olla kiinnittämättä huomiotaan. Kirkkorakennuksia on kuulemma enemmän kuin kouluja ja sairaaloita yhteensä.

Tällä hetkellä Bukarestissa soraääniä aiheuttaa valtava kirkkohanke, joka on syönyt julkisia varoja miljoonien eurojen edestä. On ymmärrettävää, että ihmiset toivoisivat mieluummin valtion taholta panostusta muihin asioihin, kuten sairaaloihin ja kouluihin – kirkoista kun ei tälläkään hetkellä varsinaisesti puutetta ole.

Minua hämmentää se, miten näitä massiivisia, yksityiskohtaisia rakennuksia on voitu rakentaa vuosisatoja sitten, kun käytössä ei ole ollut minkäänlaisia moderneja työvälineitä tai nostureita. On tarvittu paljon päättäväisyyttä, kärsivällisyyttä, uhrauksia ja uskoa – yhden sukupolven aikana yksi kirkko (tai muu rakennusprojekti) ei välttämättä ole tullut valmiiksi. Nykyihmisellä tuskin riittäisi tahtoa tällaisiin, vuosikymmeniä tai vuosisatoja kestäviin projekteihin.

Itseäni henkilökohtaisesti puhuttelevat eniten pienemmät, koruttomat rakennukset kuin massiiviset kirkot, mutta heille jotka ovat kiinnostuneita kirkkohistoriasta, on Bukarestissa ja muualla Romaniassa paljon mielenkiintoista nähtävää.

Carturesti Carusel – Bukarestin viehättävin kirjakauppa

Bukarestin kaunein kirjastoBukarest kirjaston ravintolaBukarest kirjastossa kuvaaminenBukaresin upea kirjastoBukarest kirjasto Carturesti Carusel

Ei ihme, että Cărturești Carusel on valittu maailman kauneimpien kirjakauppojen joukkoon. 1800-luvulta peräisin olevaan, Bukarestin vanhassakaupungissa sijaistevaan rakennukseen avattiin vuonna 2015  kirjakauppa, joka on niin upea, että sinne olisi mielellään jäänyt pitkiksi ajoiksi. Olisin voinut ihastella kauniita yksityiskohtia kuudessa eri kerroksessa vaikka koko päivän. Ei yllätä, että Instagramistakin löytyy tuhansittain kuvia, jotka on otettu tässä upeassa lokaatiossa.

En olisi ennen reissua ajatellut, että nimeäisin kirjakaupan ehdottomaksi  must see -kohteeksi Bukarestissa, mutta on todettava, että tämä paikka on käymisen arvoinen, ja osuu myös todennäköisesti kaikkien Bukarestissa reissaavien reitin varrelle jossain kohtaa.

Cheryl Howard.com: Beautiful Bookstores: Cărturești Carusel in Bucharest Romania

Bukarestista muualle Romaniaan

Lampaat Romanian maaseudullaLampaat Romania maaseudullaRomania maaseudulla

Romanian maaseutuaRomanian vuoristoa

Romanialla on Bukarestin ulkopuolellakin matkailijalle tarjottanavanaan paljon – kauniita vuoristoteitä ja luontoelämyksiä, viehättävää maaseutua, pieniä kyliä, idyllisiä kaupunkeja ja rantaelämää. Me matkustimme vuoristoalueella, joten rantapaikoista en nähnyt vilaustakaan, mutta tulevaisuudessa rannat kyllä kiinnostavat. Rantakohteet ovat erityisesti paikallisten suosiossa, mutta edullinen hintataso on tuomassa myös kansainvälisiä reissaajia yhä enenevissä määrin Mustanmeren rannikolle. Kesäkausi on Romaniassa paljon pidempi kuin Suomessa, joten kesään voi ottaa kätevästi varaslähdön matkustamalla Romaniaan kevätkuukausina.

Vuoristoalue on hyvin kaunista, sen saimme matkallemme huomata. Romanian vuoristossa sijaitsee myös serpentiinimäinen Transfăgărășan, yksi Euroopan kauneimmista vuoristoteistä, mutta se oli valitettavasti suljettu meidän reissumme aikaan. Tie on turvallisuussyistä auki vain kesäkaudella, heinäkuusta lokakuuhun. Reittimme varrelle osuivat muun muassa Euroopan kulttuuripääkaupunkina vuonna 2007 toiminut Sibiu sekä Etelä-Karpaattien ympäröimä Brașov.

Bukarestista on juna- ja bussiyhteyksiä eri puolelle maata, joten julkisilla pääsee liikkumaan kohtuullisen hyvin. Nopeita nämä yhteydet eivät kuitenkaan välttämättä ole, joten kiireessä matkaa ei kannata tehdä. Maisemat ovat kauniita, että niistä kannattaa nauttia matkan varrella sen sijaan, että nukkuisi (tai tuijottaisi esimerkiksi puhelintaan) koko matkan ajan.

Luulenpa, että ei mene kauaa, ennen kuin palaan takaisin Romaniaan.

 

 

 

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather