Turvallista matkaa Islantiin

Pressimatka: Icelandair

Tilastojen mukaan Islanti on maailman turvallisinpien maiden joukossa. Rikollisuutta ei juuri tarvitse pelätä, suurin riskitekijä matkalla on luonto.

Matkustin helmi-maaliskuun taitteessa vihdoin Islantiin ensimmäistä kertaa. Harva maa herättää yhtä paljon ajatuksia, tunteita, ihmetystä ja kysymyksiä.

Mieleen jäi myös se, että en kokenut oloani reissun aikana turvattomaksi missään tilanteessa.

Vieraillessamme presidentin virka-asunnolla huomasin, että rakennusta ei ole aidattu tai vartioitu näkyvästi. Turvatarkastuksia ei tehty ja tilanne oli muutenkin hyvin rento. Useimmissa maissa tällainen ei olisi mahdollista, mikä kertoo siitä, että turvallisuus on Islannissa poikkeuksellisen korkealla tasolla. Mainittakoon, että esimerkiksi henkirikokset ovat Islannissa todella harvinaisia.

Islannin matkailu on kasvanut etenkin viimeisen viiden vuoden räjähdysmäisesti. Islanti on matkakohteena eksoottinen jopa Pohjoismaissa asuvalle, joten en ollenkaan ihmelttele, että yhä useampi matkustaa sinne. Islanti on yksi maailman kiehtovimmista maista ja silti samalla turvallinen – matkailupuitteet ovat siis kohdillaan. Ihmeellisen kauniin luonnon keskellä eletään kuitenkin alati vaihtuvien sääolosuhteiden armoilla. Matkailijat aiheuttavatkin itse itselleen isoimman turvallisuusriskin, jos eivät huomioi omaa turvallisuuttaan kaupunkialueiden ulkopuolella matkustaessaan. Suosittelen jokaista matkailijaa ottamaan vakavasti luonnon ja sääolosuhteiden arvaamattomuuden Islannissa.

Suomalaisile kuljettajille sattuu tilastojen mukaan vähiten onnettomuuksia Islannin teillä.  Tämä on lohdullinen tieto. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö suomalaisenkin pitäisi noudattaa erityistä varovaisuutta Islannissa liikkuessaan.

Reykjavik sateenkaari

Matkustusilmoitus kannatta tehdä Islantiin matkustaessaan

Matkustusilmoituksesta on puhuttu mediassa paljon, mutta uskon, että aiheesta on hyvä puhua edelleen, sillä ilmoituksen tekeminen unohtuu useimmilta reissaajilta. Matkustusilmoitus kannattaa tehdä erityisesti silloin, kun matkustaa riskialttiille alueelle. Koska luonnonkatastrofit ovat Islannissa mahdollisia, kannattaa ilmoitus ehdottomasti tehdä sinne matkustaessaan.

Vaaratilanteissa Ulkoministeriö ottaa yhteyttä ilmoituksen tehneisiin matkustajiin ja kertoo tilannekatsauksen sekä toimintaohjeita. Joskus ajankohtainen informaatio saattaa tulla Ulkoministeriöltä nopeammin kuin mistään muualta. Ilmoitusten avulla saadaan kartoitettua, minkä verran suomalaisia missäkin maassa liikkuu – omatoimimatkailjoiden kohdalla matkustusilmoitus on ainoa tapa saada tieto maassa oleskelevista.

Matkustusilmoitus on helppo täyttää osoitteessa www.matkustusilmoitus.fi. ja sen voi tehdä myös milloin tahansa matkan aikana.

 Reykjavik Videy Reykjavik Videy Reykjavik VideyIslanti Videy

Safetravel.is – turvallisuutta reissaajille

Islannin matkustusturvallisuudelle on omistettu kokonainen nettisivusto Safetravel.is. Islannin pelastuspartion ylläpitämälle sivustolle voi jättää oman matkasuunnitelmansa, jotta reittisuunnitelma on viranomaisten tiedossa ja he voivat tarvittaessa reagoida tarvittavalla tavalla.

Safetravel-päivityksiä voi seurata myös Facebookin ja Twitterin kautta. Suosittelen kuitenkin seuraamaan itse sivustoa, koska sinne päivitetään esimmäisenä tieto esimerkiksi myrskyistä tai muista matkustamista vaikeuttavista olisuhteista Islannissa.

Sivustolta löytyy myös tietoa Iceland 112 -sovelluksesta, jonka avulla viranomaiset voivat paikantaa matkailijan muutaman metrin tarkkuudella. lslannin sisämaassa sovelluksen käyttö on erittäin hyödyllistä, sillä puhelimen kuuluvuus on siellä heikko. Sovellus toimii myös kuuluvuusalueen ulkopuolella.

Suosittelen Safetravel-sivustoon perehtymistä erityisesti heille, jotka matkustavat Islannissa omatoimisesti kaupunkialueiden ulkopuolella. Turistit joutuvat vuosittain sellaisten onnettomuuksien uhriksi, jotka oltaisiin voitu välttää huolellisemmalla valmistautumisella. Vaihtuvat sääolosuhteet saattavat yllättää kenet tahansa – etenkin talvisaikaan sääolosuhteet voivat Islannissa vaihtua hyvinkin nopeasti, jopa sekunneissa. Vaellukselle ei pidä lähteä ilman kunnollisia varusteita, jäätikölle ei suositella lähtemään ilman opasta ollenkaan, sillä olosuhteet voivat muuttua silmänräpäyksessä. Maalaisjärkeään kannattaa käyttää, eikä esimerkiksi hienon kuvan ottamisen vuoksi pidä koskaan riskeerata itseään tai muita.

Reykjavik HarpaReykjavik saariReykjavik sade

Luonnonkatastrofit ovat mahdollisia Islannissa 

Jokainen varmasti muistaa kevään 2010, jolloin Eyjafjallajökull-tulivuori purkautui vaikuttaen miljoonien ihmisten elämään ympäri maailman. Yli 100 000 lentoa jouduttiin perumaan, myös Suomen ilmatila suljettiin. Yksittäiset lentoyhtiöt tekivät päivässä miljoonien tappiot. Purkauksen seurauksena syntyi jopa 11 kilometrin korkeuteen kohonnut tuhkapilvi, joka aiheutti Euroopan lentoliikenteelle häiriöitä moneksi viikoksi. Tuhkapilven aikana ei ole mahdollista lentää, sillä tuhka voi pysäyttää tai pahimmassa tapauksessa jopa tuhota lentokoneen moottorin. Lisäksi tuhka haittaa lentonäkyvyyttä ja voi olla terveysriski hengitysilmaan joutuessaan.

Tällä hetkellä odotellaan, milloin Islannissa sijaitseva Katla-tulivuori purkautuu. Katla on viime vuosina osoittanut aktivoitumisen merkkejä ja saattaa sen vuoksi purkautua lähes milloin tahansa. Myös monet muut tulivuoret Islannissa ovat olleet aktiivisia. Kukaan ei tiedä, miten massiiviset seuraukset sillä tulee olemaan, kun joku tulivuorista seuraavan kerran purkautuu.

Myös myrskyt, lumivyöryt ja tulvat ovat Islannissa mahdollisia, samoin maanjäristykset. Islanti sijaitsee kahden toisistaan erkaantuvan mannerlaatan yhtymäkohdassa ja lisäksi korkea vulkaanen aktiivisuus lisää maajäristysten riskiä. Pieniä maanjäristyksiä tapahtuu jatkuvasti.

Vaikka erilaiset luonnonkatastrofit ovat Islannissa mahdollisia, ei niitä kannata turhaan enakkoon pelätä. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että luonnonvoimien kanssa ei ole leikkimistä, ja matkalle on hyvä aina lähteä asianmukaisesti varustautuneena.

Turvallista matkaa Islantiin!

Islanti vuori

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Köyhyyden kohtaaminen matkalla

Matkustaessa tulee väistämättä vastaan tilanteita, joissa joutuu tavalla tai toisella kohtaamaan köyhyyttä. Miten näihin tilanteisiin tulisi suhtautua? 

Köyhyyden kohtaaminen matkustaessa – olen pohtinut aihetta mielessäni kerran jos toisenkin. Ensimmäiset matkakohteeni parikymppisenä olivat Thaimaa, Kenia ja Intia. Koin reissuillani paljon tilanteita, joissa kohtasin epätasa-arvoisuutta ja mietin, mitä voisin omalta osaltani tehdä auttaakseni heikoimmassa asemassa olevia. Välillä sydämeni meinasi särkyä, kun joka nurkan takana tuli vastaan lapsia kerjäämässä. En mitenkään voinut auttaa heitä kaikkia, eikä se ehkä olisi kannattanutkaan, sillä kerjäämisen taustalla on usein järjestäytynyttä rikollisuutta. Yksi pieni teko, jonka päätin tehdä, oli kummilapsen ottaminen Fidan kautta. Näin yksi Bangkokissa asuva pieni tyttö pääsi kouluun ja sai sitä kautta mahdollisuuden parempaan elämään.

Koska olen herkkä ja helposti muiden tunteita aistiva, minulle ei ole helppoa liikkua paikoissa, joissa selvästi kärsitään köyhyydestä. Saatan jäädä miettimään pitkäksi aikaa yksittäistä kohtaamaani ihmistä. Toisinaan maailmalla tulee vastaan valtavia kontrasteja, sillä yhdellä silmäyksellä saattaa nähdä niin slummeja kuin palatsejakin. Ihmekös se, että siinä menee välillä pää pyörälle.

Ymmärrän, että kaikki eivät edes halua matkustaa sellaisiin maihin, joissa köyhyys iskee vasten kasvoja liian rajusti. On helpompi sulkea tietyt asiat pois mielestään ja näköpiiristään. Varmasti jokaisesta tuntuu pahalta nähdä sellaista todellisuutta, joka on täysin epäoikeudenmukaista, jopa absurdia. Pahuus ei kuitenkaan vähene maailmasta, vaikka siitä kääntäisi katseensa pois, ja mielestäni jokaiselle tekisi hyvää käydä  länsimaiden ulkopuolella ainakin kerran elämässään. Vaikka se onkin raastavaa, on se samalla avartavaa. Lisäksi ennakkoluulot saattavat hälvetä, kun ihmiset muuttuvat kasvottomista kansanryhmistä tai stereotypioista inhimillisiksi ihmisiksi – siskoiksi, veljiksi, äidiksi, isiksi, ystäviksi. Lapset ovat yhtä lailla lapsia kaikkialla, asuivat he sitten luksuskodeissa tai slummeissa. Uskon, että maailma voi sitä paremmin, mitä vähemmän me jaamme ihmisiä meihin ja heihin. Me tarvitsemme eri kulttuureiden kohtaamista.

Köyhyyttä länsimaissa

Köyhyyden kohtaamista ei voi loputtomasti vältellä, vaikka matkustaisi ainoastaan länsimaissa. Etenkin suurkaupungeissa näkee esimerkiksi kodittomia, jotka viettävät aikaansa kaduilla. Rohkaisen menemään juttelemaan heille, sillä sen jälkeen on helpompi ajatella, että kodittomat ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin sinä ja minä. Kuka tahansa voi jonain päivänä joutua taloudellisesti vaikeaan tilanteeseen, mutta helposti kodittomien ohi kulkiessaan heidät tulee tahtomattaankin epäinhimillistäneeksi – heihin tottuu.

Suurkaupungeissa, kuten Lontoossa, on paljon järjestöjä, palveluita ja systeemejä, joiden kautta on mahdollisuus auttaa kodittomia. On ravintoloita, joista voi ostaa aterian kodittomalle, organisaatioita, joille voi lahjoittaa rahaa tai tarvikkeita, on matkailupalveluita, kuten Unseen Tours, joissa työskentelee entisiä kodittomia oppaina erilaisilla kävelykierroksilla. Aina ei siis tarvitse matkustaa köyhään maahan kohdatakseen köyhyyttä – ja voidakseen omilla valinnoillaan auttaa vähentämään sitä. Nykyään on mahdollista käyttää myös sosiaalista mediaa hyvän tekemiseen, esimerkkinä Lontoossa aloitettu Do Something For Nothing.

Ei ole helppoa vetää rajaa siihen, miten paljon epäoikeudenmukaisuuteen liittyviä asioita kannattaa ajatella, koska myös omasta mielenterveydestään täytyy pitää huolta. Siinä vaiheessa ei edes pysty auttamaan ketään, jos lamaantuu epäoikeudenmukaisuuden edessä. Maailman ongelmat eivät ratkea, vaikka jokainen menettäisi niiden vuoksi yöunensa. On helppo päivitellä ja tuskailla maailman pahuutta, mutta teoilla on enemmän merkitystä. Pienilläkin valinnoilla voi vaikuttaa ihmisten ja maailman tulevaisuuteen positiivisella tavalla.

Mitä reissaamiseen tulee, on hyvä miettiä jo ennen matkaa, millaisia valintoja matkaillessaan tekee. Matkustamisella on potentiaalisesti paljon positiivisia vaikutuksia matkakohteessa asuvien ihmisten elämään. Aina ei tarvitse esimerkiksi osallistua hyväntekeväisyyteen voidakseen tehdä hyvää. Paikallisten palvelujen tukeminen on arvokasta – se toimii hyvin myös ennaltaehkäisemään köyhyyttä. Pienyrittäjien palveluiden ostamisesta ei voi puhua liikaa!

Mitä köyhyys on?

Köyhyys ei ole ihan selkeä käsite. Yksinkertaistettuna köyhyys voidaan jakaa absoluuttiseen ja suhteelliseen köyhyyteen. Absoluuttisella eli äärimmäisellä köyhyydellä tarkoitetaan sitä, että ravinnon, vaatetuksen ja asumisen vähimmäisedellytykset eivät täyty. Maailmanpankin määritelmässä absoluuttinen köyhyys tarkoittaa, että joutuu elämään alle 1,9 dollarilla päivässä.

Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän selkeää huono-osaisuutta verraten muun väestön keskimääräiseen elintasoon. Suomessa köyhyysrajaksi on määritelty 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta. Riippuu monesta muuttujasta, minkälaisella summalla ihminen Suomessa pärjää, eikä keinotekoisten rajojen perusteella voi tehdä päätelmää siitä, kuka kokee itsensä köyhäksi. Itse voin puhua vain omasta puolestani, sillä minulla on viime vuosienkin ajalta kokemusta köyhyysrajan alle jäämisestä. Helsingissä asuvana ja opinto- ja luottovelkoja lyhentävänä alhainen tulotaso ei ole ollut mitenkään miellyttävää tai itsetuntoa nostavaa. Ymmärrän kuitenkin, että absoluuttisella ja suhteellisella köyhyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään, enkä pysty hyvästä mielikuvituksestanikaan huolimatta asettumaan sellaisen ihmisen asemaan, joka elää absoluuttisessa köyhyydessä. Valtava määrä ihmisiä kuolee nälkään joka päivä, ja on paljon ihmisiä, joilla ole käsissään mitään, mikä voisi auttaa katkaisemaan jopa sukupolvia jatkuneen köyhyyden kierteen.

Köyhyyden poistaminen on yksi YK:n vuonna 2015 julkaisemista kestävän kehityksen tavoitteista. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta se ei tarkoita, etteikö sitä kohti tulisi pyrkiä. Vaikka absoluuttinen köyhyys onkin vähentynyt prosentuaalisesti äärimäisen paljon muutamassa vuosikymmenessä, on maailmassa edelleen paljon työtä tehtävänä eriarvoisuuden vähentämiseksi. Erityisesti konfliktialueilla ja pakolaisleireillä elää paljon ihmisiä totaalisen epäinhimillisissä olosuhteissa. Köyhyys altistaa myös koulutuksen puutteelle, kun vanhemmilla ei ole varaa laittaa lapsiaan kouluun, mikä lisää entisestään köyhyyden kierrettä sekä esimerkiksi riskiä joutua ihmiskaupan uhriksi. Maailmalta löytyy paljon surullisia tarinoita siitä, miten omat vanhemmat ovat myyneet lapsensa, kun eivät ole nähneet mitään muuta tietä parempaan elämään. Ihmiskauppa on räjähdysmäisesti kasvava järjestäytyneen rikollisuuden muoto, johon reissaajakin saattaa törmätä. Matkailija voi tehdä ainakin sen, että pitää silmänsä auki maailmalla, ja esimerkiksi Thaimaassa voi matalalla kynnyksellä soittaa numeroon +1300 epäillessään ihmiskauppaan viittaavaa toimintaa.

Yhdenvertaisempaa matkailua globaaliin etelään

Erityisesti vuosien 2018–2019 aikana keskustelu matkailun ympärillä on liittynyt pitkälti ilmastonmuutoksen näkökulmaan ja matkailun negatiivisiin vaikutuksiin. Samalla on jäänyt paitsioon se, miten paljon hyvinvointia matkustaminen on tuonut maailmaan. Monin paikoin infrastruktuuri on kehittynyt juuri matkailun ansiosta, ja miljoonille ihmisille matkailu on heidän pääasiallinen elinkeinonsa – jopa 10 prosenttia maailman BKT:sta syntyy matkailualalla.

Kaikkea matkailun vastuullisuuteen liittyvää on mahdotonta yhdessä postauksessa käsitellä. Keskityn tällä kertaa muutamiin köyhyyden kohtaamiseen liittyviin näkökulmiin.

Viime keväänä kävin kuuntelemassa Maailma kylässä -festivaalin yhteydessä järjestettyä Reilun matkailun yhdistyksen paneelikeskustelua köyhyyden kohtaamisesta maailmalla, ja tämän vuoden tammikuussa olimme saman teeman äärellä Reilun matkailun yhdistyksen järjestämässä Yhdenvertaisempaa matkailua globaaliin etelään -työpajassa (globaalilla etelällä ei tarkoiteta maantieteellistä aluetta vaan termillä kuvataan maailman valtarakenteita). YMGE on viestintä- ja koulutushanke, jolla pyritään vaikuttamaan globaaliin eriarvoisuuteen lisäämällä tietoisuutta siitä, miten eriarvoisuus on läsnä matkailun kontekstissa. Hankkeessa painotetaan matkailuviestinnän eettisyyttä, mikä on mielestäni hienoa, sillä keskustelua viestinnän eettisistä kysymyksistä tarvitaan. Reilun matkailun yhdistys julkaisee aiheen ympäriltä oman ohjeistuksensa 7.3. 2019.

Olen kirjoittanut tämän postauksen omien pohdintojeni sekä edellä mainittujen tapahtumien pohjalta. Suosittelen myös tutustumaan aiheeseen liittyviin, Reilun matkailun yhdistyksen omiin blogiteksteihin, kuten Anu Häkkisen artikkeliin Voiko matkailulla vaikuttaa globaaliin köyhyysongelmaan?

Köyhyyden romantisointi on väärin

Toisinaan köyhyyden romantisointi sekä ”köyhä mutta onnellinen” -stereotypia voivat johtaa siihen harhaluuloon, ettei ihmisten tarvitse päästä köyhyydestään, koska he ovat kuitenkin onnellisia. Tämä on haitallinen ajattelutapa, sillä vaikka monet ihmiset osaavat olla köyhyyden keskellä pienestä kiitollisia ja onnellisiakin, liittyy esimerkiksi slummeissa asumiseen paljon vaaroja ja riskejä. Suomalaiset usein iloitsevat siitä, että matkakohteessa on halpaa (en voi väittää, ettenkö itsekin olisi usein tehnyt niin), mutta sillä on hintansa. Edullinen hintataso kertoo siitä, että maassa on paljon köyhyyttä, joka tuo paikallisväestölle mukanaan myös monenlaisia ongelmia. On hyvä pohtia omia asenteitaan, kuten myös sitä, täytyykö viimeistä senttiä välttämättä kaikissa tilanteissa tinkiä, jos kyseessä on raha, joka hyödyttää paikallista yrittäjää. Rahasumma, joka tuntuu itselle pieneltä, saattaa olla jonkun toisen näkökulmasta merkittävä.

Yksi köyhiin maihin usein liitetty stereotypia on vieraanvaraisuus. On väärin ajatella, että matalan tulotason maissa ihmisten pitäisi olla aina vieraanvaraisia matkailijoita kohtaan. Matkailijoilla on varaa maksaa palveluista sen sijaan, että he käyttäisivät hyväkseen ihmisten ystävällisyyttä ja vaatisivat palveluita sen varjolla ilmaiseksi. On hyvä pohtia, miten paljon itse olisi valmis auttamaan omaan kotimaahan tulevia matkailijoita, ja olisiko esimerkiksi valmis majoittamaan kotiinsa tuntemattoman ilmaiseksi.

Hyvä periaate on kohdella muita niin kuin tahtoisi itseään kohdeltavan.

Niin karulta kuin se kuulostaakin, monissa paikoissa on tuotteistettu köyhyys – eivätkä köyhimmät ihmiset itse yleensä hyödy siitä mitenkään. Esimerkiksi erilaiset slummikierrokset tarjoavat länsimaalaisille tirkistelyikkunan siihen todellisuuteen, jossa monet joutuvat elämään arkeaan vailla minkäänlaista paremman tulevaisuuden mahdollisuutta. Osa slummikierroksista järjestetään niin, että paikallinen yhteisö hyötyy niistä, mutta harvoin raha päätyy hyödyttämään kaikista köyhimpiä. Kannattaa olla tarkkana siinä, millaisen palveluntarjoajan kierrokselle lähtee. On hyvä tutkia, onko esimerkiksi toiminnan eettisyyttä avattu ja perusteltu läpinäkyvästi yrityksen nettisivuilla. On hyvä myös kysyä itseltään, millaisilla motiiveilla tahtoo lähteä tutustumaan esimerkiksi juuri slummeihin. Miltä tuntuisi, jos itseään paljon rikkaammat turistit kävisivät kauhistelemassa omaa kotia ja elinoloja?

 Köyhyyden kohtaaminen matkaillessa

Valinnoilla on väliä

Jokainen maa on ensisijaisesti ihmisten kotimaa, vasta sen jälkeen matkakohde. Tämä on hyvä pitää mielessä kaikkialla siellä, missä matkustaa. Mikäli matkailu aiheuttaa kärsimystä paikallisille, on jotain tehty väärin. Parhaimmillaan matkailu on keino yhdistää ihmisiä, edistää yhdenvertaisuutta, jopa rakentaa rauhaa. On helppo olla epäluuloinen sellaista kohtaan, mitä ei tunne tai ymmärrä, ja matkustaminen usein lisää ymmärrystä vieraita kulttuureja, uskontoja, tapoja ja ihmisiä kohtaan. Suosittelenkin kohtaamaan paikallisia ihmisiä matkakohteessa sen sijaan, että eristäytyisi omaan todellisuuteensa.

Jokainen tekee matkustaessaan valintoja, joista yksi on majoituksen varaaminen. Maailmalla on tarjolla jos jonkinlaista majoituspalvelua, eikä aina ole selvää, mikä on paras vaihtoehto paikallisten näkökulmasta. Erilaisiin majoitusratkaisuihin liittyy hyviä ja huonoja puolia, eivätkä asiat yleensä ole mustavalkoisia. Mikäli tahtoo tukea mahdollisimman paljon paikallista, on hyvä välttää ainakin hotelliketjujen all inclusive -majoituksia. On tärkeää, että esimerkiksi lähialueen ravintoloitsijat saavat osansa matkailijoiden tuomista tulovirroista, eikä matkaan käytetty raha ei päädy kokonaisuudessaan ylikansallisille yhtiöille, jotka näitä pakettimatkoja järjestävät. Toki isojen hotelliketjujen ja all iclusive -palvelujenkin vastullisuudessa on vaihtelua, eivätkä kaikki ketjut lähtökohtaisesti toimi vastuuttomasti. Siksi en halua sanoa, että joku vaihtoehto olisi aina automaattisesti väärin.

Nykyään on suosittua varata majoitus Airbnb:n kautta. Joissain kaupungeissa palvelusta on kuitenkin tullut jo iso ongelma, sillä matkailijat häiritsevät paikallisia ja pahimmillaan ajavat heidät pois kodeistaan, kun tietyillä alueilla ei ole enää varaa asua vuokralla. On asuntojen omistajien kannalta kannattavampaa vuokrata kämppä Airbnb:n kautta lyhytaikaisille majoittujille kuin kuukausivuokralaisille, mutta paikallisten näkökulmasta tämä on ongelmallista. Suosittelen harkitsemaan Airbnb:n käyttöä ja tarkistamaan, että palvelu on laillinen siinä maassa, johon on matkustamassa.

Välillä reppureissaaminen ja autenttisen kokemuksen etsiminen saattaa mennä liian pitkälle. Äärimmilleen viety kitsastelu voi johtaa siihen, että matkailija olettaa ja odottaa paikallisten tarjoavan ilmaiseksi majoitusta tai muita matkailupalveluita. Majoituspalveluita on kuitenkin kehitetty siksi, että niitä käytettäisiin. Ei ole siis ylpeilyn aihe matkustaa mahdollisimman pienellä budjetilla köyhissä maissa. Yksi mainio tapa tukea paikallisia ja päästä samalla kurkkaamaan heidän arkeensa on varata majoitus suomalaisen Duara Travelsin kautta. Duara Travels toimii yhteistyössä paikallisten kylien kanssa esimerkiksi Thaimaassa, Nepalissa ja Keniassa. Matkailija voi buukata majoituksen paikallisen perheen luota, ja vierailusta hyötyvät niin majoittava perhe, kylän kontaktihenkilö kuin koko kyläyhteisökin. Majoitusvuorot kylässä kiertävät, joten kylään ei muodostu epäreilua tilannetta, jossa yksi perhe pääsisi hyötymään matkailusta muita enemmän.

Köyhyys sosiaalisessa mediassa

Sosiaalisen median kautta voidaan vaikuttaa – jopa muuttaa maailmaa. Arvot, asenteet ja unelmat muokkautuvat nykyään paljon sen pohjalta, mitä ihmiset näkevät älylaitteensa näytöllä. Todellisuus näyttäytyy algoritmien kautta jokaiselle erilaisena, ja jokaisella on myös vastuu siinä, millaista todellisuutta luo muiden nähtäväksi. Erityisesti matkailuviestinnän parissa työskentelevien on syytä aika ajoin pysähtyä pohtimaan, millaista maailmankuvaa omilla teksteillään ja kuvillaan välittää.

Vaikka nykyään puhutaan erityisesti sosiaalisen median vaikuttajista, on mielestäni jokainen vaikuttaja omalla tavallaan, eikä kenenkään jakama materiaali ole samantekevää. Kuvia ja tekstejä köyhemmistä maista jakaessaan voisi pohtia esimerkiksi näitä kysymyksiä:

Miten esitän matkakohteen ja sen asukkaat?

Millaisia arvoja välitän?

Vahvistanko vääränlaisia tai haitallisia stereotypioita?

Onko minulla kuvattavilta lupa kuvien julkaisuun?

Romantisoinko köyhyyttä?

Ylläpidänkö kuvillani ”valkoinen pelastaja” -myyttiä eli sitä, että länsimaalainen saapuu ratkaisemaan köyhien ihmiset ongelmat?

Kaiken keskellä on kuitenkin hyvä muistaa, että jokainen tekee välillä huonoja valintoja – monet niistä ihan puhtaasti tietämättömyyden vuoksi. Itsekin olen matkoillani osallistunut esimerkiksi sellaisille retkille, joille en nykytietämykseni valossa enää osallistuisi. Olen myös julkaissut kuvia näistä tilanteista. Tarvitaan siis armollisuutta ja kärsivällisyyttä niin itseä kuin muitakin kohtaan. Monet asiat henkilöityvät ja kärjistyvät sosiaalisen median kautta, joten on hyvä vetää henkeä ennen kuin reagoi siihen, että joku toinen on tehnyt omasta mielestään huonon ratkaisun.  Toisen nolaaminen julkisesti ei ole järkevä ratkaisu. Asiat muuttuvat oman esimerkin voimalla ja viisaasti keskustelemalla – ei muita syyllistämällä.

Monista eettisistä kysymyksistä tarvittaisiin enemmän keskustelua, jopa selkeää ohjeistusta. Ei ole aina ihan selvää, miten esimerkiksi valokuvaaminen köyhimmissä maissa olisi hyvä toteuttaa, jotta toimisi mahdollisimman kunnioittavasti kaikkia kohtaan. Itselläni ei ole tarjota tyhjentäviä vastauksia, ja olenkin sitä mieltä, että Suomessakin olisi hyvä rakentaa matkailualalle enemmän yhteistä eettistä koodistoa. Näin kaikki saisivat tukea siihen, millaisia ratkaisuja esimerkiksi valokuvaamisen suhteen olisi hyvä tehdä.

Kylä Chiang Main vuorella

Vapaaehtoiseksi vai ei? 

Köyhyyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen liittyvät ongelmat eivät lopu maailmasta kesken. Vapaaehtoisuudelle on tarvetta monella sektorilla, niin lähellä kuin kaukana. Köyhempiin maihin vapaaehtoiseksi lähtiessään on kuitenkin hyvä olla tarkkana, sillä vapaaehtoisturismista on myös tehty bisnestä, jonka perimmäinen tarkoitus ei välttämättä aina ole heikoimmassa asemassa olevien auttaminen. Kannattaa siis pohtia minne lähtee, minkä organisaation kautta ja millä motiiveilla. Maailmalta löytyy pilvin pimein karuja esimerkkejä siitä, että esimerkiksi orpokoteja on perustettu pelkästään kaupallista tarkoitusta varten.

Instagramissa voi @barbiesavior-tilin kautta seurata pardodiaa Afrikkaan vapaaehtoseksi lähteneestä parikymppisestä naisesta. Tilillä kuvaillaan hyvin niitä eettisiä kysymyksiä, joita vapaaehtoisuuteen liittyy – esiin nostetaan esimerkiksi se, onko kaikessa lopulta sittenkin kyse omasta egosta enemmän kuin muiden auttamisesta. Mikäli tahtoo lähteä valtamerten taakse sillä ajatuksella, että voi esitellä sosiaalisen median kautta tehneensä hyvää, niin kannattaa miettiä kaksi kertaa, kannattaako lähteä ollenkaan. On hyvä esittää itselleen kysymys, olisiko valmis lähtemään vapaaehtoiseksi ilman, että pääsee esittelemään sitä muille.

Kaikki vapaaehtoistyö ei missään tapauksessa ole itsekästä tai negatiivista, ja monesti oma sydän muuttuu vapaaehtoistyön aikana enemmän kuin mikään muu. Antaessaan myös saa itselleen paljon. Monissa paikoissa ei pärjättäisi ilman vapaaehtoisten tärkeää panosta, erityisen paljon tarvetta on ammattiosaajille, kuten sairaanhoitajille, lääkäreille tai opettajille. Lyhytaikaisista projekteista varsinkin rakennusprojektit ovat sellaisia, joissa usein tarvitaan vapaaehtoisten apua. Pidemmissä projeketissa sen sijaan on hyvä pyrkiä siihen, että vastuu jäisi lopulta paikallisille, eikä toiminta olisi liian pitkään länsimaisten vastuulla – etenkään, jos samat henkilöt eivät voi olla paikalla kovin pitkään. Esimerkiksi lastenkodissa asuvien lasten kannalta ei ole mielekästä, jos ympärillä olevat aikuiset jatkuvasti vaihtuvat.

Doi Inthanon Chiang Mai sateenkaari

Viime aikoina monet yritykset ovat ymmärtäneet, että vastuullinen ja voitollinen toiminta eivät ole vastakkaisia asioita, mikä on mielestäni ilahduttavaa. Toivon, että tämä kehitys lyö läpi matkailualalla entistä enemmän. Toivoisin, että tulevaisuudessa yritykset yhä enenevissä määrin  kannustaisivat asiakkaitaan vastuulliseen ja ekologiseen matkailuun sekä ihmisten kunnioittavaan kohtaamiseen.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Reason for Season 7 vuotta

Keväällä 2011 tutustuin tuolloin Kaukokaipuu-blogia Rantapallossa kirjoittaneeseen Marinellaan. Hän oli Kierrätystehdas-tapahtumassa myymässä MAKEEdesignin tuotteita, ja siinä myyntipöydän luona keskustelumme lähti liikkeelle housuistani, jotka olin muutama päivä aiemmin ostanut Bangkokista. Juttelun lomassa kävi ilmi, että olemme molemmat bloggaajia, ja myöhemmin aloimmekin seurailla toistemme tekemisiä virtuaalisesti.

Olin aloittanut bloggaaamisen alunperin vuonna 2009. Kirjoitin ensimmäisten vuosien aikana yhteensä viittä eri blogia, joista yksi oli englanninkielinen matkablogi, yksi Helsinki-aiheinen kuvablogi, yksi käsitteli ihmissuhteita ja kaksi kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kun vuoden 2010 tienoilla osallistuin ensimmäiseen matka-teemaiseen blogitapahtumaan silloisen lifestyle-blogini kautta, en olisi osannut kuvitella, että meillä olisi Suomessa jonain päivänä ammattimaisia matkabloggaajia. Lähes kaikki tapahtumaan osallistuneet bloggaajat kirjoittivat blogiaan painottuen johonkin muuhun aiheeseen. Tämä kertoo siitä, että varsinainen matkablogigenre ei ollut vielä kovin pitkälle kehittynyt – yksittäisiä matkablogeja toki oli olemassa.

Vuoden 2012 tammikuussa Marinella sai minut innostettua aloittamaan matkablogin kirjoittamisen Rantapallossa, olinhan minä reissuteemoista paljon kirjoittanut aiemminkin. Matkamessujen aikaan uusi blogini, silloin nimeltään Maassa tai maan tavalla, näki päivänvalon.

Ei mennyt kauaa, kun kaikki muut blogiprojektini jäivät lopullisesti historiaan. Olin siinä vaiheessa kyllästynyt lifestyle-tyyppiseen bloggaamiseen ja myös noiden blogien lukemiseen, sen sijaan olin erittäin innoissani matkajuttujen kirjoittamisesta.

Bangkok Thaimaa

2012

Olin ollut vuosien ajan ihastunut Thaimaahan. Heti blogin alkumetreillä kirjoitin esimerkiksi sitä, miten kliseiseen matkakohteeseen reissaamista joutuu usein selittelemään ja perustelemaan, koska ei ole coolia reissata sinne, minne ”kaikki” muutkin reissaavat. Minä en missään nimessä halunnut lähteä mukaan siihen, että minun pitäisi omilla reissuillani yrittää miellyttää muita. Palasin saman tematiikan pariin vuonna 2017 artikkelillani Miksi Thaimaa.

Tuttuun tapaan lähdin taas kerran kevät-talvella Thaimaahan. Tällä kertaa meitä oli reissussa sekalainen ystäväporukka. Lensimme maahan eri aikoihin ja vietimme aikaa yhdessä sen mukaan, miten kenenkin reissupäivät sattuivat osumaan yksiin. Vietimme rehellistä reppureissuelämää, eikä esimerkiksi majoituksia paljon etukäteen varailtu. Näin meillä oli mahdollisuus muuttaa suunnitelmia lyhyelläkin varoitusajalla. Onneksi tällä kertaa ei sattunut mitään isompaa katastrofia, sillä edellinen Thaimaan reissuni oli mennyt kaikkea muuta kuin sunnitelmien mukaan.

Prachuap Khiri Khan ThaimaaThaimaan ranta 2012Prachuap Khiri Khan ThaimaaNora ja Mirka Mirka Bayoke

Vuotta 2012 värittivät myös valmistumiseni maisteriksi sekä hieman ennen valmistumista alkanut yllättävä työttömyys, joka kaiken lisäksi tiputti minut kaikkien valtion tukiverkkojen ulkopuolelle. Olin juuri palannut Thaimaan matkalta, kun seuraavana päivänä sain kuulla töiden loppumisesta. En ollut varautunut tilanteeseen mitenkään, mutta pääsin onneksi vähitellen eteenpäin freelance-töiden sekä osa-aikatyön avulla. Valmistumisesta iloitseminen jäi kuitenkin vähälle, kun sillä hetkellä oli melko kiperä taloudellinen tilanne elämässä.

Olin enenevissä määrin kiinnostunut sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, ja perustimme Helsinkiin ihmiskaupan vastaisen tiimin, josta tuli myöhemmin Valo-yhdistys. Perehdyin rankkaan aiheeseen niin paljon, että parin vuoden päästä jouduin ottamaan asiaan etäisyyttä. Pää ei enää jatkuvasti niin vaikeiden asioiden äärellä olemista, sillä elämässäni oli henkilökohtaisella tasollakin hankalia juttuja, joita piti käsitellä. Ehdin kuitenkin kirjoittamaan ihmiskaupasta paljon eri blogeihin sekä perinteiseen mediaan. Kirjoitin matkablogissakin tämän tästä vähän syvällisempiä juttuja matkastoorien lisäksi.

Edistyksellisimmät yritykset alkoivat vähitellen nähdä potentiaalia matkablogeissa, ja muutamat matkabloggaajat kävivät näihin aikoihin kansainvälisillä blogimatkoillakin. Itselläni kesti kuitenkin vielä muutama vuosi ennen kuin lähdin ensimmäiselle blogimatkalle ulkomaille. Syksyllä kävimme Veeran ja Panun kanssa Rantapallon ja Visit Hämeenlinnan järjestämällä blogimatkalla Hämeenlinnassa, se oli ensimmäinen reissu, johon blogini tiimoilta osallistuin.

Mirka ja Veera Bianca Hämeenlinna

Sosiaalinen media oli tähän saakka tarkoittanut minulle ensin IRC-Galleriaa ja myöhemmin, vuodesta 2007 alkaen Facebookia. En osannut aavistaa, millainen merkitys sosiaalisella medialla tulisi myöhemmin olemaan ihan ammatillisessakin mielessä. Perustin ensimmäisen Twitter-tilini syksyllä ja tykästyin formaattiin kovasti. Kävi niin, että Facebookin päivittäminen jäi pitkälti osaltani siihen. Myöhemmin perustin matkablogillenikin oman Twitter-tilin, jotta en täyttäisi henkilökohtaista feediäni pelkästään matkajutuilla.

2013

Vuonna 2013 kirjoitin edelleen paljon oikeudenmukaisuuteen liittyviä juttuja. Vietin matkustamisen suhteen melko rauhallisen vuoden, kävin kotimaan kohteiden lisäksi ainoastaan pari kertaa Lontoossa. Ensimmäinen näistä reissusta osui siihen ajankohtaan, jolloin Rana Plaza romahti Bangladeshissa, enkä koskaan unohda sitä tunnetta, kun tajusin, että ihmiset, jotka ovat ommelleet Primarkista ostetut vaatteeni, saattavat olla nyt kuolleita. Lontoossa elämä jatkui niin kuin ei mitään olisi tapahtunut, kun samaan aikaan yli 1000 epäinhimillisissä oloissa työskennellyttä tekstiilityöntekijää oli saanut surmansa. Vaikka olen lapsesta saakka hankkinut valtaosan vaatteistani käytettynä, on minun ollut tämän reissun jälkeen entistäkin vaikeampi suhtautua tekstiiliteollisuuden massatuotantoon.

Vuonna 2013 hankin ensimmäisen mobiililaitteeni, iPadin, eli liittyessäni Instagramiin vuoden 2013 kesällä minulla ei ollut vielä ollenkaan älypuhelinta. En ole erityisen tekniikkaorientoitunut, mieluiten raapustelisin kaikki tekstinikin käsin jonnekin vihkon kulmaan. Nykyään on kuitenkin mahdotonta pysyä mukana meiningeissä ilman tekniikkaa, joten koitan pysytellä kehityksessä mukana parhaani mukaan.

Lontoo lentokoneestaLontoo lentokoneestaLontoo CamdenLontoo

Loppuvuodesta osallistuin ensimmäisen kerran Lontoon World Travel Marketiin. Se oli mielenkiintoinen, hämmentäväkin kokemus, sillä nuo matkamessut ovat niin valtavat, että sinne mahtuisi varmaan kymmeniä Suomen messuja. Noihin aikoihin aloin kirjoittaa blogia puoliksi myös englanniksi. Blogin kannalta se oli erittäin huono päätös, mutta en tiedä, olisinko koskaan tottunut kirjoittamaan englanniksi, ellen olisi pakottanut itseäni siihen jossain formaatissa. Tuolloin vaihdoin blogin nimen muotoon Reason for Season. Matkablogigenre alkoi nyt ammattimaistua Suomessa, ja itse kipuilin kovasti sen kanssa, haluanko jatkaa bloggaamista ollenkaan. Olin todella väsynyt ja myös terveyteni meni koko ajan huonommaksi. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että rakastan kirjoittamista liikaa lopettaakseni.

2014

Blogimaailma kehittyi vauhdilla. Matkabloggaajat alkoivat enenevissä määrin tehdä yhteistyötä matkailualan yritysten kanssa, ja genre jatkoi ammattimaistumista. Välillä tuntui, että oma sydämeni ei pysy mukana kaikessa, koska olin aina kirjoittanut vain kirjoittamisen ilosta. Pohdin edelleen bloggaamisen mielekkyyttä moneen otteeseen. Minulle myös ehdotettiin, että minun kannattaisi blogata vähän ”vähemmän tosissani”, mutta tuntui huonolta idealta, että olisin vähentänyt kirjoittamista. Onneksi matkabloggaajien yhteisö oli jo tuolloin tiivis, ja näin olleen sain moniin pohdintoihin vertaistukea. Olen kiitollinen kaikista ihmisistä, jotka ovat tulleet elämääni vuosien varrella bloggaamisen myötä – en olisi aloittaessani uskonut, miten sosiaalista yksinäisestä kirjoittelusta voisi jonain päivänä tulla.

Tallinna

Valtaosa lähimmistä bloggaajakollegoistani vaihtoi viimeistään tässä vaiheessa bloginsa Rantapallon alaisuudesta itsenäiselle alustalle, itse olen kuitenkin pystellyt samalla blogialustalla alusta näihin päiviin saakka.

Alkuvuodesta tein ihanan reissun Singaporeen ja Malesiaan. Viettäessäni 29-vuotissyntymäpäivääni Aasiassa ystävien ympäröimänä mietin, miten tästä seuraavana vuonna enää upgreidataan, kun tiedossa on kolmekymppiset. Olisinpa tiennyt, että seuraavalle vuodelle olisi todellakin luvassa jotain spesiaalia.

Singapore 1 AltitudeSingapore Marina Bay SandsLangkawi Langkawi

Vuoden 2014 heinäkuussa julkaisin edesmenneen CreateTrips-sovelluksen kautta mobiilimatkaoppaan liittyen Helsingin Kallioon. Se oli iso projekti, jonka aikana oma naapurusto tuli tutuksi moneen otteeseen. Treenasin myös itsekuria, kun istuin kesähelteillä päiväkausia sisällä kirjoittamassa.

Vähitellen aloin itsekin tehdä pienimuotoisia blogiyhteistöitä yritysten kanssa. Lähinnä ne tarkoittivat tässä vaiheessa sitä, että kirjoitin blogipostauksen esimerkiksi hotelliyöpymistä vastaan. Raha ei näissä projekteissa koskaan vaihtanut omistajaa.

Turku ravintola

Vuosi oli minulle ehkä elämäni vaikein niin jatkuvien terveysongelmien kuin monien muidenkin elämän haasteiden vuoksi. Loppuvuotta kohden elämä kuitenkin alkoi näyttää vähitellen toiveikkaammalta. Marraskuussa lopetin teknistä kehitystä vastaan räpiköimisen ja hankin ensimmäisen älypuhelimeni, iPhone kutosen. Minulla on siis ollut älypuhelin tällä hetkellä vasta reilut neljä vuotta – se on todella lyhyt aika! Vaikka viivytin iPhonen hankkimista mahdollisimman pitkään, on pakko myöntää, että olisi vaikea tässä vaiheessa enää palata entiseen.

Jätkänkynttilä RovaniemiRovaniemi auringonlasku

2015

Vuosi 2015 oli minulle yksi parhaista koskaan, ehkä osittain siksi, että kontrasti edelliseen vuoteen oli niin suuri. Vuosi starttasi sillä, että lähdin ystäväni Josefinan kanssa parin kuukauden mittaiselle reissulle Singaporen kautta Sydneyyn ja sieltä taas Singaporen ja Phuketin kautta takaisin. Olen tiennyt lapsesta saakka, että tulen jonain päivänä rakastumaan Australiaan, ja niinhän siinä kävi. En tiedä, onko mistään pois lähteminen ollut koskaan henkisesti yhtä raastavaa. Tein tämän reissun ihan minibudjetilla – matkan aikana jäivät erikoiskahvit ostamatta ja shoppailut tekemättä. Mutta oli se sen arvoista! Olin pitkään toivonut, että pääsen Australiaan ennen kuin täytän 30, ja sainkin 30-vuotislahjaksi alla näkyvän auringonlaskun Sydneyn kattojen yllä.

Bondi Icebergs SydneySydney auringonlaskuAustralia SydneySydney MarrickvilleAustralia Sydney Opera House

Kesällä julkaisin CreateTripsin kautta toisen mobiilimatkaoppaan, jossa oli vinkkejä Singaporeen. Tämäkin projekti oli työläs, mutta huomasin, että matkaoppaiden kirjoittaminen on ehdottomasti sellaista, mitä tekisin mielelläni elämäni aikana enemmänkin. Tykkään ottaa selvää eri paikoista ja etsiä sellaisia kohteita ja näkökulmia, jotka eivät ehkä ole suurelle yleisölle vielä tuttuja.

SingaporeSingapore

Kesällä reissailin kotimaassa ja kävin Ostravassa pressimatkalla, jonka puitteissa osallistuimme Colours of Ostrava -festareille. Vaikka en pidä itseäni ollenkaan festari-ihmisenä, tykästyin kovasti tähän tapahtumaan. Lämpöä riitti, tunnelma oli rento, lokaatio huikea eikä mihinkään tarvinnyt jonotella.

Colours of OstravaColours of Ostrava

Vuoden 2015 tammikuusta lähtien en ole missään vaiheessa ollut kokopäivätöissä. Olen tehnyt vaihtelevasti osa-aikatöitä ja freelance-hommia. Välillä olen miettinyt vaihtoehtoista ratkaisua ja hakenut vakituisempia töitäkin, mutta lopulta vapaus on kuitenkin vetänyt pisimmän korren.

Kirjoitin vuonna 2015 blogiin ihmiskaupasta ja prostituutiosta Thaimaassa kertovan artikkelin, joka kerää edelleen klikkauksia, enkä edes halua tietää, millaisilla hakusanoilla ihmiset tuon aiheen äärelle päätyvät. Melko rumaa kommentointia tuohon postaukseen tulee edelleen, joten ainakin tiedän, että on tärkeää, että näistä asioista puhutaan. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi vaikeista asioista pitäisi olla hiljaa, ne kun eivät vaikenemalla katoa. Minulle on blogin kommenteissa jopa sanottu, että negatiivisista asioista tai omista mielipiteistä ei pitäisi matkablogissa kirjoittaa ollenkaan. Koen bloggaajana velvollisuudekseni  ja etuoikeudekseni sen, että voin toisinaan nostaa esiin myös maailman epäkohtia. Pääosin tietenkin haluan kirjoittaa positiivisista asioista ja maailman kauneudesta.

2016

Vuosi 2016 alkoi auringonlaskun kuvaamisella ehkä kauneimpana koskaan näkemänäni pakkaspäivänä, jolloin mereltä nouseva sumu peitti horisontin Kaivopuiston rannassa. Vaikka nautin tuon hetken kauneudesta, oli minulla ikävä lämpimään, ja helmikuussa oli aika taas palata Thaimaahan. Olen monesti miettinyt, miten onnekas olen, sillä hyvin usein ystäviä ja tuttavia on tarttunut matkaan reissuilleni siitä huolimatta, että olen ostanut lennot spontaanisti ja päättänyt lähteä matkaan yksin. On mahtavaa, että olen saanut jakaa niin monien ystävien kanssa hienoja hetkiä ympäri maailman. Tälle reissulle lähti mukaan ystäväni Wilhelmina. Treffasimme Koh Lipellä myös Seven Seas -blogia kirjoittavan Sannan kanssa.

Auringonlasku Helsinki talviKoh LipeKoh Lipe ThaimaaKoh Lanta auringonlasku

Vuonna 2016 Lånqvikissa järjestetty PING Festival on ollut mielestäni tähän saakka Ping Helsingin järjestämistä tapahtumista paras. Puheenvuoroissa nostettiin keskiöön sisällöntuotannon inhimillisyys ja vaikuttavuus. Olen lukenut omaa artikkeliani tapahtumaan liittyen jälkikäteen moneen kertaan palauttaakseni itselleni säännöllisin väliajoin mieleen sen, mistä tässä kaikessa on pohjimmiltaan kyse – ei numeroista tai statistiikasta, vaan siitä, että sanoilla voidaan oikeasti vaikuttaa, tehdä maailmasta vähän parempi paikka. Olen kiitollinen siitä, että meillä on Suomessa näin hieno toimija kuin PING Helsinki, joka on viime vuosina vienyt alaa eteenpäin, luonut eettistä koodistoa, kouluttanut ja yhdistänyt alan ammattilaisia.

Heti toukokuisen PING-tapahtuman jälkeen teimme Veeran kanssa kahdestaan blogimatkan Portugalin Algarveen. Tämä reissu yllätti minut totaalisesti, sillä Portugalin eteläkärjen luonto osoittautui valtavan monipuoliseksi ja kauniiksi. En varsinaisesti myöskään harmitellut sitä, että pääsin kuvaamaan surffareita Sagresin rannoilla. Yksi heistä joutui Veeran mereltä pelastamaankin, Veera kun lähti suppaamaan vähän turhan rajun aallokon keskelle. Portugaliin palaisin mieluusti takaisin milloin tahansa.

Flamingot Algarve PortugaliAlgarve surffaajaSagres AlgarveLagos AlgarveAlgarve Portugali

Kesällä osallistuimme porukalla bloggaajille suunnattuun TBEX-konferenssiin Tukholmassa. Majoituimme legendaarisessa Forenomin asunnossa Kungsholmenin kaupunginosassa. Tuohon asuntoon muuttaisin takaisin koska vain, eikä kyllä muutenkaan harmittaisi asua Tukholmassa. Pidimme tämän reissun aikana kahdestaan Veeran kanssa lyhyen, mutta tärkeän blogiemme kehittämistuokion, jonka seurauksena päätin lopettaa toisen Twitter-tilini sekä jättää englannin kielen blogista kokonaan pois. Olisi ehdottomasti pitänyt dropata toinen kieli jo paljon aiemmin, mutta turha sitä on enää surra.

Tukholma auringonlasku

Vuoden jälkimmäisellä puolikkaalla matkustelin paljon kotimaassa, kävin Turkish Airlineshin järjestämällä reissulla Kyproksella sekä suunnittelin yrityksen perustamista. Syksyllä osallistuin myös muutaman viikon mittaiselle yrittäjäkurssille – ajattelin, että saisin yrittäjyyden kautta freelance-elämääni enemmän selkeyttä. Päädyin kuitenkin toistaiseksi jatkamaan laskuttamista laskutuspalvelun kautta, ja yritys jäi sillä erää perustamatta.

Pohjois-Kypros

Loppuvuodesta lähdin vajaa pariksi kuukaudeksi jälleen Thaimaahan, kuinkas muutenkaan. Ison osan ajasta vietin Chiang Maissa, jossa vuokrasimme Veeran kanssa kämpät Nimmanin kaupunginosassa sijaistevasta Baan Thaista (noin 150 euroa/kuukausi). Reissu oli varsin epäonninen tekniikan suhteen, sillä kamerani kastui ja hajosi jo matkan alkupuolella, ja puhelin temppuili koko ajan niin paljon, että oli hankala edes saada WhatsApp-viestejä toimimaan. Lisäksi tietokoneen kanssa oli ongelmia, ja jouduin joka kerta kuvia koneelle ladatessani käyttämään operatioon pari tuntia aikaa. Yhtäkkiä kaikki aika, jonka olisin voinut käyttää kirjoittamiseen, menikin erinäiseen turhaan säätämiseen. En ole tämän vuoksi edelleenkään kirjoittanut blogiin juuri mitään Chiang Maista. Viimeistään seuraavalla reissulla aion korjata asian, ja haaveilenkin paluusta Chiang Maihin mahdollismman pian.

Istuessani reissun viimeisenä aamuna Bangkokissa ihailemassa auringonnousua suurkaupungin yllä, oli minulla omituinen tunne, että tuntuu väärältä palata Suomeen. Tuolloin en kuitenkaan vielä arvannut, miten kova shokki kropalleni olisi palata Suomeen vuoden pimeimpänä päivänä, ja miten haastavia seuraavat vuodet olisivatkaan.

Chiang Mai Doi Suthep Chiang Mai kahvila Chiang Mai VerandaBangkok temppeli Pattaya VerandaBangkok auringonlasku

Lensin kotiin Istanbulin kautta. Lento oli muutaman tunnin myöhässä, koska laskeutumiseen ei ollut mahdollisuutta ja jouduimme kiertämään kehää Istanbulissa. Missään vaiheessa matkustajia ei infottu siitä, mitä tapahtuu. Lopulta laskeuduimme,  ja monet olivat jo nostaneet laukkujaan käytävälle, kun yhtäkkiä kuulutettiin, että tavarat takaisin, nyt noustaan ilmaan. Koska kaikki olettivat, että olimme jo olleet perillä määränpäässämme, heräsi monilla luonnollisesti kysymys siitä, mitä oikein tapahtuu. Itsekin muistan miettineeni, onko koneemme kaapattu, vai mistä on kyse. Jossain vaiheessa selvisi, että emme olleet vielä oikealla kentällä. Päästyämme lopulta perille myöhästyi suurin osa koneemme matkustajista jatkolennoiltaan. Itse suuntasin hotelliin muutamaksi tunniksi nukkumaan, ja aamulla jatkaessani väsyneenä matkaa taitoin Istanbulin kentällä nilkkani melko pahasti. Paraneminen kesti kuukausia. Helsinkiin päästyäni tein kaikki jouluostokset tunnin sisään ja jatkoin matkaa bussilla suoraan Kankaanpäähän joulua viettämään. Jouluna ajoimme vielä Kankaanpäästä Rovaniemelle, joten parin vuorokauden sisällä tuli matkustettua ihan kiitettävästi.

2017

Vuosi alkoi suhteellisen lupaavasti. Tein ihania reissuja esimerkiksi Tukholmaan, Lontooseen, Tallinnaan sekä Suomen eri kohteisiin. Töitä ei ollut mitenkään liikaa, mutta sen verran sentään, että jotenkin selvisin.

Tukholma talvi Lontoo Sky Garden

Keväällä olin jo kyllästynyt siihen, että en ollut nähnyt aurinkoa ja lämpöä kuukausiin, ja hormonitoimintani oli mennyt sen vuoksi aivan sekaisin. Päätin viime hetkellä hypätä mukaan Turkin Afyoniin järjestetylle blogimatkalle, jonka teemana piti olla kylpylöihin tutustuminen. En olisi arvannut, että kylpylävisiitit jäisivät minimiin ja matkasta tulisi henkisesti todella raskas.

Reissuamme hyödynnettiin kyseenalaisiin poliittisiin tarkoituksiin. Vaikka olin itse paikan päällä aika ajoin jopa porukkamme rauhallisin, järkytyin kotiin palattuani syvästi, kun tajusin tilanteen laajuuden perehtymällä ajan kanssa siihen, mitä kaikkea matkamme aikana oli tapahtunut. Minusta tuli masentunut ja ahdistunut, enkä pystynyt tekemään töitä ollenkaan. Kevään projektit olivat vastikään päättyneet, eikä minulla ollut voimia hankkia uusia. Pohdin blogin lopettamista kokonaan, koska minulla oli sellainen olo, että minulla ei olisi koskaan enää mitään sanottavaa. Kirjoitin matkastamme lopulta kesäkuussa rehellisen postauksen, enkä ole koskaan saanut niin paljon palautetta, niin hyvässä kuin pahassa. Suurin osa palautteesta tuli yksityisesti, mikä kertoo siitä, miten tulenarka koko aihe on. Minua surettaa edelleen kovasti, että jotkut maalasivat minusta koko Turkin vihaajaa, vaikka tosiasiassa Turkki on mielestäni kaunis maa, jossa ihmiset ovat ystävällisiä, ilmasto ihanteellinen ja ruoka valtavan hyvää. Tämä ei ollut ensimmäinen matkani Turkkiin, ja jonain päivänä tahtoisin jälleen palata sinne takaisin.

Istanbul Turkish AirlinesTurkki Afyon Turkki Afyon

Syksyllä osallistuin Marokkon pressimatkalle ja ihastuin maahan heti. Reissumme oli valitettavasti kovin lyhyt, ja päätin, että haluan tulevaisuudessa palata takaisin. Tällä hetkellä Norwegian lentää kahteen Marokkon kaupunkiin suoria lentoja, joiden hinnat ovat yleensä alle 200 euroa meno-paluu. Nyt olisi siis mahdollisuus reissata Afrikan mantereelle hyvinkin edullisesti.

Marrakech

Minulla oli ollut vuodelle 2017 ainoastaan yksi haave – lähteä marraskuussa takaisin Australiaan. Kävi kuitenkin niin, että minulla ei ollut mitenkään mahdollisuutta toteuttaa tuota matkaa. Olin ostanut erääseen Sydneyssä järjestettävään konferenssiin lipun jo helmikuussa, ja surullisena jouduin luovuttamaan sen pois. Olin toivonut, että voisin lentää ensin Australiaan ja paluumatkalla jäädä muutamaksi viikoksi Thaimaahan, jonne vanhempani olivat matkustamassa ensimmäistä kertaa elämässään. Australian suunnitelmien peruunnuttua ajattelin, että ehkä pystyn järjestämään itseni kuitenkin Thaimaahan. Ajattelin loppuun saakka, että haaveet on tehty toteutettaviksi.

2018

Tammikuussa vanhempani lensivät Thaimaahan, mutta itse jouduin jäämään Suomeen, sillä en pystynyt järjestämään tätäkään reissua. Olin kuitenkin helpottunut, että vuosi 2017 oli ohi. Tekemisen meininkiä arkeen toi kirjaprojekti, jonka olin aloittanut vuoden 2017 joulukuussa. Kirjoitin kankaanpääläisen yrittäjän elämäkertaa, ja projekti oli jotakuinkin kokonaan minun vastuullani. Vietin joka kuukausi vähintään viikon Kankaanpäässä, haastattelin ihmisiä, istuin kirjastolla selaamassa paikallislehtiä ja haalin kasaan valokuvia. Kirjoitin, kirjoitin, kirjoitin. Muuten työkuvioni alkoivat mennä, jos mahdollista, entistäkin huonompaan suuntaan. Olin lopulta osan vuodesta myös ihan rehellisesti työttömänä. Aikuisiällä en ole koskaan kokenut taloudellisesti yhtä suuria haasteita kuin vuoden 2018 aikana. Lopulta kroppani alkoi antaa periksi stressin vuoksi, vieläkään ei ole ihan täysin selvinnyt, mikä kaikki on vialla.

Pääsin kuitenkin – kiitos monien ihanien ystävieni – käymään pari kertaa vuoden aikana Lontossa, keväällä Colour Conferencessa, syksyllä Justice Conferencessa sekä World Travel Marketissa. Alkuvuodesta kävin myös synttärimatkalla Pärnussa, mikä oli virkistävä kokemus ja mukavaa vaihtelua monien Tallinnan reissujen jälkeen. Reissaaminen oli kaiken kaikkiaan minimaalista, mikä on toisaalta myös positiivista, kun miettii sitä, miten surkea juttu lentäminen ympäristön kannalta on. Ilmastokeskustelua tulikin seurattua tiiviisti, mutta en aio ottaa asiaan tällä hetkellä enempää kantaa, koska en koe olevani vielä tarpeeksi asiantuntija. Tästä aiheesta on helppo heitellä kommentteja fiilispohjalta, mutta en koe, että minä voisin sanoa tässä vaiheessa mitään sellaista, mikä toisi lisäarvoa keskusteluun.

Lontoo Hampstead Heath

Syksyn aikana hain kokopäiväistä työtä. Kävin monissa haastatteluissa, mutta lopulta kaikki paikat menivät sivu suun. Olin hämilläni ja mietin, mitä minun pitää tehdä, kun freelance-elämästä ei tunnu tulevan mitään, mutta myöskään vakituista työtä ei löydy. Tiesin, että minun on pakko ratkaista asia jotenkin viimeistään ensi vuoden alkuun mennessä, sillä taloudellinen tilanteeni oli sellainen, että olin umpikujassa. Koska elämässä oli niin paljon stressiä, oli postaustahtini blogissa aika rauhallinen. Aikaa kirjoittamiseen olisi ollut, mutta kaikki motivaatio oli kadoksissa. Tein kuitenkin muutamia mielenkiintoisia yhteistöitä, joista yksi oli Finavian ja Blue Airin reissu Romaniaan.

Romania SibiuRomania Bukarest

Päädyin lopulta melko hulluun ratkaisuun. Hain starttirahaa ja päätin, että perustan yrityksen, mikäli saan tuen siihen. Asiakkaita ei ollut tiedossa enempää kuin aiemminkaan, mutta jostain syystä rakkaus kirjoittamiseen ja usko omaan osaamiseen olivat säilyneet monista kolhuista huolimatta. Mietin niitä viikkoja, jolloin minulla ei ollut tämän vuoden aikana varaa ostaa ruokaa. Mietin tulevaisuutta ja sitä, miten moni asia voisi potentiaalisesti mennä pieleen. Mietin, että mitä ihmettä teen sitten, jos terveyteni pettää lopullisesti. Päädyin pohdinnoissani siihen, että en aio antaa tilaa pelolle. Joululomalle lähtiessäni sain positiivisen starttirahapäätöksen. Inhimillisesti ajatellen on aika hölmöä lähteä yrittäjäksi vailla säästöjä ja vailla tarkkaa suunnitelmaa. Tiesin, että yrittäjyys kuitenkin juuri sitä, mistä olen haaveillut pitkään. Samana päivänä starttirahapäätöksen kanssa sain tietää, että kirjoittamani kirja on tullut painosta. Vuosi päättyi siis aika hienolla tavalla. Olen saanut kuukauden aikana kirjasta paljon hyvää palautetta ja iloitsen siitä, että vihdoin, vuosikymmenten haaveilun jälkeen, olen ihan oikeasti kirjoittanut kirjan. Toivottavasti tällaisia projekteja tulee elämäni aikana vielä paljon lisää.

2019

2.1.2019 minä hankin y-tunnuksen. Viimeisten viikkojen aikana olen opetellut paljon uusia asioita, kirjoittanut, ollut yhteydessä ihmisiin, suunnitellut tulevaa, pohtinut, harkinnut, ihmetellyt, kysellyt. Fyysinen terveyteni on edelleen, mitä on, mutta enää minun ei tarvitse surra sitä kaikki elämässäni olisi epämääräistä. Nyt minulla on selkeä tavoite – saada yrittäjyyteni toimimaan ja kirjoittaa puhuttelevia artikkeleita. Edelleen tuntuu siltä, että päivä päivältä rakastan kirjoittamista enemmän. Minulla on päättymätön into kirjoittaa tarinoita, auttaa ihmisiä, rohkaista, inspiroida, luoda uutta. Haluan kääntää vaikeudet voitoksi, matkustaa, tavata uusia ihmisiä ja ennen kaikkea tehdä oman osani siinä, että jätämme tuleville sukupolville perinnöksi sellaisen maailman, jossa on hyvä elää.

Bloggaamista jatkan edelleen, itse asiassa suuremmalla innolla kuin koskaan. Vihdoin minulla riittää energiaa kehittää omaa tekemistäni, mennä eteenpäin – ja tietenkin nähdä maailmaa paljon, paljon enemmän.

Tämä on vasta alkua.

Instagram: @mirkahannele
Twitter: @mirkahannelen

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Työpäivä Turun Radisson Blu Marina Palacessa

                                                       Yhteistyö/Hotelliyöpymiseni tarjosi Radisson Blu Marina Palace Turku

Oli maaliskuu 2018. Takana oli pitkä ja harvinaisen harmaa talvi, joka ei tuntunut päättyvän koskaan.

Olisin halunnut piiloutua läppärini taakse ja hautautua mukavan hotellisänkyni lämpöisen peiton alle koko päiväksi. Se oli niitä hetkiä, kun toivoin, että elämässä olisi mahdollisuus halutessaan painaa delete-nappulaa ja aloittaa päivä kokonaan alusta. Olin mokannut muutaman tunnin sisällä useamman kuin yhden asian kanssa.

Mutta en minä lopulta oikeasti olisi halunnut painaa deleteä. En halua tavoitella täydellisyyttä, vaan ottaa opikseni virheistä, joita väistämättä elämässä tulee tehtyä. En halua unohtaa tätä maaliskuista päivää enkä monia muita päiviä, jotka menivät viime vuonna eri tavalla kuin suunnittelin.

Toisinaan muistojen deletoimisen sijaan on hyvä vaihtaa näkökulmaa. Kun mietin tätä päivää jälkikäteen, siihen kuului myös paljon hyviä hetkiä. Olen kiitollinen siitä, että tehdä työpäivän viihtyisässä Radisson Blu Marina Palacen hotellihuoneessani yhdessä turkulaisen ystäväni kanssa. On piristävää vaihtaa välillä maisemaa ja työskentely-ympäristöä. Turussa on aina mukava lähteä käymään, ja se myös sijaitsee sopivan lyhyen matkan päässä Helsingistä.

Minulla oli sattumalta työn alla artikkeli Samppalinnan kesäteatterista juuri, kun katselin Aurajoen toiselta puolella näkyvää lumista Samppalinnaa hotellihuoneeni ikkunasta. Pieni yksityiskohta, mutta sillä hetkellä se tuntui merkitykselliseltä.

Toisinaan muistojen deletoimisen sijaan on hyvä vaihtaa näkökulmaa.

Eikö se mene niin, että sitä ihminen niittää, mistä hän kiittää. Ehkei se mennyt ihan noin, mutta minä toivon, että elämäni pohjavireenä säilyisi aina kiitollisuus, mitä ikinä tapahtuukin. Siksi olen päättänyt olla kiitollinen myös vuodesta 2018, sillä olihan vuosi kokonaisuudessaan hyvinkin opettavainen. Haasteisiin voi suhtautua monella tavalla, minä olen päättänyt etsiä niistä ne positiiviset puolet.

Entä jos et luopuisi unelmastasi?

Tällä hetkellä tuntuu siltä kuin tämän hotellivierailun ja nykyhetken väliin mahtuisi kokonainen elämä, vaikka aikaa ei ole kulunut vielä vuottakaan. Näiden kuukausien aikana olen viettänyt epävarmaa freelance-elämää, luopunut totaalisesti pitkäaikaisesta haaveistani yrittäjyyden suhteen, hakenut useita työpaikkoja, käynyt työhaastatteluissa, kirjoittanut kokonaisen kirjan alusta loppuun – ja lopulta kuunnellut sitä ääntä, joka kuiskasi, että entä jos et luopuisikaan unelmastasi, haasteista huolimatta.

Kun haaveeni oli moneen kertaan nujerrettu ja taloudellinen ahdinkoni oli suurempi koskaan aiemmin, päätin, että en sittenkään luovuta. Minä päätin uskoa, vaikka kukaan ei uskoisi kanssani.

Vaikka freelance-elämässä oli aiemmin noussut vastaan seinä jos toinenkin, päätin niellä ylpeyteni ja yrittää vielä kerran, kirjaimellisesti. Tammikuun toinen päivä vuonna 2019 minusta tuli yrittäjä. Tiivistetysti yrittäjyyteeni tarkoittaa sitä, että minä kirjoitan – erityisen mielelläni matkailuun liittyviä juttuja.

Minä rakastan näitä päiviä, jolloin saan päivällä työskennellä hotellihuoneestani käsin, istua illalla kylpyammeessa rentoutumassa ja aamulla kömpiä unisin silmin valmiiksi katettuun pöytään. Rakastan sitä, että maisemat vaihtuvat, saan kohdata uusia ihmisiä ja kuljettaa työprojektini  mukanani sinne, missä ikinä liikunkin.

Minä rakastan tätä kaikkea liikaa, jotta olisin ollut valmis lopullisesti luovuttamaan, vaikka viime vuonna välillä jo annoinkin periksi yrittäjyyden suhteen. Nyt olen valmis kohtaamaan haasteet ja epävarmuuden, pettymyksetkin, jotta pääsen elämään sellaista elämää, josta olen aina haaveillut. Vaikka en vielä tiedä, mitä se kohdallani tarkoittaa, niin tuntuu hyvältä olla yrittäjä. Vuoden päästä tulen sitten kertomaan täällä, millaiseksi yrittäjyyteni on muotoutunut. Toivon, että se sisältää paljon matkustamista ja kirjoittamista.

Radisson Blu Marina Palace TurkuRadisson Blu Marina Palace kylpyhuoneRadisson Blu Marina Palace Radisson Blu Marina Palace Radisson Blu Marina Palace huone Radisson Blu Marina Palace huoneRadisson Blu Marina Palace amme

Sijainti, palvelu ja siisteys – hotellin kolme valttikorttia

Tykkään monenlaisista hotelleista, enkä halua kutsua itseäni sen paremmin budjettireissaajaksi kuin luksusmatkailijaksikaan – sopeudun eri tasoisiin majoituksiin ja ympäristöihin yhtä hyvin. Melko usein kuitenkin tulee yövyttyä tällaisissa Marina Palacen tasoisissa neljän tähden hotelleissa. En tiedä, johtuuko se tämän hotellin ikonisesta maineesta, sijainnista edustavalla paikalla Aurajoen rannalla vai hotelliin liittyvistä muistoistani, mutta Marina Palace tulee aina ensimmäisenä mieleeni, kun alan miettimään Turun hotelleja tai Turkua matkailun näkökulmasta. Tätä hotellia on siis helppo suositella Turkuun matkustaville. Siistit (vuonna 2017 uudistetut) huoneet, ystävällinen palvelu ja hyvä sijainti – siinä on yksinkertainen, mutta hyvinkin toimiva kombo.

Marina Palace saa plussaa myös siitä, että Superior-huoneestani löytyi kylpyamme. Kotonani ei ole sen paremmin kylpyammetta kuin saunaakaan, joten minut voittaa helposti puolelleen sillä, ettäs hotellihuoneesta löytyy amme, jonne pääsen päivän päätteeksi rentoutumaan. Toinen Radissonin valttikortti on se, että varta vasten Suomen Radissoneille suunnitellut sängyt ovat erityisen mukavat nukkua.

Radisson Blu Marina Palacesta ovat kirjoittaneet muutkin bloggaajat vuosien varrella. Tässä muutama nosto parin viime vuoden sisältä. Näihin kannattaa tutustua, kun tahtoo saada paremman kokonaiskäsityksen hotellihuoneista:

Meriharakka: Aurajoen maisemissa – vaikka maaliskuussa

Syö matkusta rakasta: Tältä näyttää sviittielämä Radisson Blu Marina Palacessa Turussa

Tarua: Yö Turussa – Radisson Blu Marina Palace Hotel

Radisson Blu Marina Palace näkymä Radisson Blu Marina Palace näkymä Radisson Blu Marina Palace näkymä

Parempien aamujen puolesta – Radissonin Super Breakfast

Muutama vuosi sitten kaikkien Radisson Blu -hotellien aamiainen uudistettiin – syntyi Super Breakfast. Kolmisen vuotta sitten kirjoitin tästä aamiaiskonseptista itsekin blogissani. Super Breakfastia kehitettäessä otettiin huomioon hotelliasiakkaiden toiveita, mutta myös alan yleisiä trendejä. Super breakfast -aamiaiskattaus on maalaistorimainen kokonaisuus, joka pohjautuu laadukkaiden, terveellisten raaka-aineiden käyttöön. Myös sesonkien vaihtelut vaikuttavat siihen, mitä aamiaisella milloinkin tarjoillaan.

Ei sitä ihan turhaan sanota, että aamiainen on päivän tärkein ateria. Itse yritän koko ajan opetella panostamaan aamiaiseen enemmän, vaikka perinteisesti olen ollut kovin huono syömään aamuisin. Hotelliaamiaiset ovat vaikuttaneet positiivisella tavalla siihen, että olen oppinut pitämään aamuista hieman entistä enemmän. Nykyään sovin ihan mielelläni aamiaistapaamisia, ja hotellien aamiaiset toimivat mielestäni loistavasti tapaamispaikkana myös silloin, kun itse ei yövy hotellissa. Radisson Blu Marina Palacessa aamiaisen hinta on 21 euroa. Aamiainen on tarjolla arkisin 6.30–10.00 ja viikonloppuisin 7.30–11.00.

Arvostan Radissonin aamiaisella terveellisten vaihtoehtojen lisäksi siitä, että ruokien esillepanoon on panostettu. Se tekee aamiaishetkestä  viihtyisämmän. Tällä kertaa huomion kiinnitti se, että esillä oli hedelmiä, joita tarjottiin mukaan otettavaksi. On hyvä, että hotelleissa tehdään erilaisia, konkreettisia toimenpiteitä sen eteen, että ruokaa heitettäisiin pois mahdollisimman vähän.

Radisson Blu Marina Palace Super BreakfastRadisson Blu Marina Palace Super BreakfastRadisson Blu Marina Palace Turku Super BreakfastRadisson Blu Marina Palace Super Breakfast Radisson Blu Marina Palace Super Breakfast Radisson Blu Marina Palace Super Breakfast Radisson Blu Marina Palace Super Breakfast Radisson Blu Marina Palace Super Breakfast Radisson Blu Marina Palace Super BreakfastRadisson Blu Marina Palace Super Breakfast

Kiitos Turku, olet edelleen yksi suosikeistani Suomessa!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Jäljelle jäi toivo

Vuosi 2018 alkoi toiveikkaissa tunnelmissa.

Hyvä, etten kirjaimellisesti kiljunut riemusta, kun sain jättää taakseni vuoden 2017. Ilmassa oli suuren juhlan tuntua ja uutta elämää. Tuntui, että alkamassa olisi paras vuosi pitkään aikaan. Olin aloittanut joulukuussa kirjan kirjoittamisen ja iloitsin siitä, että vuosi(kymmeni)en mittainen haave kirjan kirjoittamisesta oli vihdoin toteutunut. Aikomukseni oli panostaa terveyteen, töihin ja ihmissuhteisiin – elää tasapainoista, hyvää elämää.

Mutta vaikka miten paljon rakastaisi kirjoittamista, omaa elämäänsä ei voi käsikirjoittaa.

Omalla asenteella on elämässä valtava merkitys, mutta vaikka tapetoisi seinänsä täyteen motivaatiolauseita, yrittäisi parhaansa ja kiinnittäisi katseensa muualle kuin lannistaviin olosuhteisiin, joutuu toisinaan toteamaan, ettei nyt mennyt ihan putkeen. Huonon vuoden jälkeen ole automaattisesti luvassa helpompia aikoja, vaikka vuoden vaihtuessa tuntuisi miten mahtavalta. Jos vuoden 2017 haaveeni menivät palasiksi yksi toisensa jälkeen, niin vuonna 2018 en uskaltanut enää haaveilla kovin isosti. Alkuvuoden innostus tuntui jäätyvän kevät-talven talvipakkasilla.

Loputtoman pitkältä tuntuneen talven jälkeen huhtikuinen Lontoon matkani tuntui keitaalta erämaassa – etenkin, kun reissu ajoittui ennätyshelteiden ajankohtaan. 70 vuoteen ei kaupungissa oltu koettu yhtä lämmintä huhtikuista päivää. Tuntui siltä kuin olisin saapunut eurooppalaisen kaupungin sijaan jonnekin maailman toiselle laidalle, trooppisiin maisemiin. Keväisestä Lontoon matkasta tuli tämän vuoden rakkain muistoni.

Olen viime päivinä selaillut paljon kuvia viimeisen 12 kuukauden ajalta, jotta en unohtaisi hyviä hetkiä, joita tähän vuoteen mahtui. Nykyään puhelimen kuva-albumi (tai oma Instagram-tili) käy päiväkirjasta, ja mielestäni on hyvä välillä käydä läpi kaikkea sitä, mitä on tapahtunut. Silloin saattaa huomata, että elämässä on ollut paljon onnellisia hetkiä haasteista huolimatta.

Tältä vuodelta on jäänyt mieleeni esimerkiksi talvinen kylpylälomaa Pärnuun, ulkopaljussa istuminen vuoden kylmimpänä päivänä, maaliskuinen inspiraatiomatka Seinäjoelle, lukuisat aamiais- ja lounashetket ystävien kanssa, ennätyslämmin kesä, kirjan ensimmäisen käsikirjoitusversion valmistuminen kesäyönä, Yyterin hiekkadyynit, auringonlaskun ihailu keskikesällä Tallinnan kattojen yllä, purjehtiminen Helsingin edustalla, toinen Lontoon reissu marraskuussa, blogimatka Romaniaan + ennen kaikkea se, miten monet ihmiset ovat olleet tavalla tai toisella tukenani, kun minulla on ollut vaikeata. Se on ollut korvaamatonta.

London EyeLontoo Lontoo Brick Lane

Joudun myöntämään, että vuoden 2018 pohjavire oli stressaantunut, surullinenkin. Vuosi oli yksi koko elämäni haastavimmista, mutta en ole katkera tai pettynyt. Nyt on jälleen kerran aika katsoa eteenpäin.

Kirja, jota tänä vuonna kirjoitin, tuli painosta reilu viikko sitten, tasan vuosi sen jälkeen, kun projekti oli aloitettu. Samana päivänä sain myönteisen päätöksen starttirahasta toiminimen perustamista varten. Vaikea vuosi sai siis lopulta onnellisen lopun. Vaikka alkuahan tämä vasta on.

Tammikuussa aion siis vihdoin, parin vuoden tuskaisen odotuksen jälkeen, perustaa virallisesti yrityksen. Valehtelisin jos väittäisin, ettei minua pelota. Tyhjät taskut, paljon kysymyksiä oman terveyden suhteen, eikä mitään vedenpitävää suunnitelmaa – oikeastaan minulla on käsissäni lähinnä rakkaus kirjoittamiseen ja ihmisiin. Näiden avulla on tammikuusta eteenpäin selvittävä. Vaikka vastoinkäymisiä on ollut paljon, eivätkä olosuhteet varsinaisesti ole puolellani edelleenkään, en aio luovuttaa.

Olen joululoman aikana suunnitellut reissut ainakin kolmeen eri maahan, mikä kertoo siitä, että uskallan jälleen haaveilla. Matkoja ei ole varattuna minnekään, eikä tammikuun jälkeen kalenterissani ole muutenkaan juurikaan merkintöjä, mutta luotan siihen, että elämä kantaa.

Joidenkin mielestä on kornia, että uuden vuoden kynnyksellä asetetaan tavoitteita tai tehdään lupauksia, jotka niin helposti rikkoutuvat heti seuraavassa käänteessä. Minä rakastan uusia alkuja, siitä huolimatta, että epäonnistumisen mahdollisuus on aina olemassa. Minä uskon, jälleen kerran, että ensi vuodesta tulee edeltäjäänsä parempi.

Minä uskon, ettei toivo ole turha.

Helsingin Tuomiokirkko

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather