Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ihastuttava Torronsuo ja hämmästyttävä Hyyppärän luontopolku

6.10.2020

Someron lähiseudun seikkalumme jatkui lyhyellä piipahduksella Torronsuon kansallispuistossa. Tämä oli paluu suolle vuosikymmenien jälkeen. Olinkin jo unohtanut, kuinka kauniilta suo näyttää: hennot ruskan värit ja isot aukeat toivat etäisesti mieleeni savannin. Suo myös tuntui. Se tuntui jossain mieleni keskipisteessä. Tuntui mukavalta. Lämpimältä. Kotoisalta. Ja se tuoksu! Siitä tuoksusta tulee aina mieleen lapsuus. Lapin lämpimät kesäpäivät ja pelko suonsilmään uppoamisesta. Jännittäviä ja samalla ihania kesämuistoja!  

RuskaTorronsuo

Yhdistimme samalle päivälle Liesjärven kansallispuiston ja Torronsuon, sillä ne sijaitsevat vain noin 15 minuutin ajomatkan päässä toisistaan. Tämän välin voi myös halutessaan patikoida osana 250 kilometrin Hämeen Ilvesreittiä. Me olimme tällä kertaa vain lyhyiden päiväpatikoiden perässä.


Ihana Torronsuon kansallispuisto

Torronsuon kansallispuistossa on muutama eripituinen reitti, joista me valitsimme tietenkin lyhimmän. Kuka sitä jaksaisi patikoida kovinkaan pitkiä matkoja, kun reppussa polttelee trangialetut ja minttukaakao?

Torronsuon kansallispuistoTorronsuon kansallispuisto

Valittiin 1,5 kilometrin mittainen Kiljamon kierros, joka lähtee parkkipaikalta nopeasti kiertelemään suolle ja pitkospuille. Minä hullaannuin oitis: pitkoksien vierus oli sinisenään juolukoita, jotka ovat hyviä, vaikka parhaimmillaan kuitenkin miedosti makeutettuina vaikkapa jälkiruoissa. Napsin niitä suuhuni minkä kerkesin ja yllytin muutkin maistamaan. Sain vastauksena happamia ilmeitä ja huvittuneita katseita. Hullu Marjamatami..

Aukea suo näytti upealta hentoine ruskan väreineen. Tähän aikaan ruska ei ollut vielä kuin pieni enne tulevasta syksystä, mutta lakan lehdissä oli havaittavissa jo punaisen ja keltaisen eri sävyjä. Kävelimme pitkospuita pitkin rauhallisesti eteenpäin hämmästellen suon kauneutta. Muutaman raa’an karpalonkin heitin suuhuni, mutta hurja happamuus sai minunkin naamani vääntymään oudosti väärinpäin.

TorronsuoTorronsuon kansallispuisto

Torronsuolla reiteistä kiinnosti hiukan myös Härksaaren vanha louhos. Reitin pituus on 3 kilometriä yhteen suuntaan. Meillä oli suunnitelmissa mennä Kiljamon tulentekopaikalle trangialettujen paistoon, joten olisimme joutuneet kävelemään reitin edes takaisin, eikä se innostanut. Niinpä käännyimme Kiljamon luontotornille louhoksen sijaan ja saimme Torronsuosta vain pienen pintaraapaisun, joka tällä erää riitti hyvin vakuuttamaan paikan upeudesta.

Torronsuon kansallispuisto

Torronsuon kansallispuistoKiljamon luontotorni

Tulentekopaikka oli mainio iso avonainen katos ja istumatilaakin oli hyvin.

Ja uskotteko, jos sanon, että trangialetut onnistuivat hyvin pienestä epäluulosta huolimatta. Taikinana meillä oli nimittäin vain pussillinen jauho-sokeriseosta, johon lisättiin vain vesi. Ei siis kananmunaa ollenkaa. Hyvin paistui ja maistui!

(Äkkiseltään googlattuna voisin väittää, että trangialettujen resepti on lainattu täältä Wild Adventures North -blogi)

Lopuksi kävimme kurkkaamassa Kiljamon luontotornin näköalat. Enpä kehuskelisi niitä kummoisiksi, mutta aina se vaan jotenkin kiehtoo, kun pääsee kipuamaan maantasosta korkeammalle.


Hyyppärän luontopolku on ihastuttava metsäreitti

Torronsuon kansallispuisto ja Liesjärven kansallispuisto ovat varmasti tuttuja nimiä yhtään retkeilystä ja ulkoilusta kiinnostuneille. Mutta kuinka moni on kuullut Hyyppärän luontopolusta? Uskoisin, että harvempi. Minulle Hyyppärä oli aivan uusi tuttavuus.

HyyppäräHyyppärä-Kultalähde luontopolku
Hyyppärä-Kultalähde
Hyyppärän luontopolkuHyyppärän luontopolku

Hyyppärän luontopolku sijaitsee noin 40 kilometriä etelään Torronsuon kansallispuistosta. Se oli sopivasti kotimatkan varrella kun sunnuntaina lähdimme takaisin Helsinkiä kohti.

Luontopolku on muutaman kilometrin mittainen metsän siimeksessä kulkeva kävelyreitti, joka poukkoilee ylös alas ja mutkittelee hienoissa harjumaisemissa. Vaikka harjuja on tullut nähtyä kosolti tänä vuonna, niin jokin Hyyppärässä kuitenkin liikutti.

Oliko se sitten se, etten osannut yhtään odottaa, mitä tuleman pitää vai se, että löysin aivan saakelisti sieniä reitin varrelta? En tiedä, eikä sillä oikeastaan ole edes väliä. Tykästyin paikkaan oli syy mikä hyvänsä, mutta ne sienet kyllä ilahduttivat niin kovasti, että minulta pääsi pari spontaania tanssiaskelta keskellä sammalmätästä.

Korkeuserot olivat hämmästyttäviä ja pitkät jyrkät mäet harjujen laelle saivat pulssini nousemaan. Hengitys tiheni samassa tahdissa. En pistänyt pahakseni, tykkäänhän aina haasteista.

Hyyppärän luontopolun helmi on uskomattoman kirkasvetinen Kultalähde. Saavuimme lähteelle etsien nuoruuden eliksiiriä. Sitä emme löytäneet, mutta löysimme ihanan keitaan keskeltä metsää. Vesi oli upea. Niin kirkas, että pohja loisti ja ympärillä seisovat puut saivat aikaan kauniin heijastuksen veden pintaan. Upea näky, jota oli vaikea taltioida kameralle.

KultalähdeKultalähdeKultalähde

Kiersimme lähteen ympäri ja haaveilimme täydellisestä telttaretkestä täällä. Harmillisesti leiriytyminen on kielletty, sillä Kultalähteellä kasvaa erittäin harvinaisia kasveja ja paikka on suojeltu. Tätä on syytä kunnioittaa. Kuten luontoa aina.


Käy seuraamassa Facebookissa ja Instagramissa.

 

 

 

 

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 7.10.2020 at 12:21

    Torronsuo onkin kaunis paikka. Taitaa olla oma suosikkini Suomen suoluontokohteista heti Patvinsuon jälkeen. Pitäisikin yrittää vielä ennen talven tuloa tehdä retki sinne. https://www.matkallamissamilloinkin.com/torronsuon-kansallispuisto-upea-luontokohde-kanta-hameessa/

    • Reply Outi 7.10.2020 at 18:03

      Torronsuolle tarvitsee kyllä ehdottomasti lähteä uudelleen kunnolla ajan kanssa. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että yksi parhaista hetkistä oli kun sain tungettua sitä trangialettua suuhuni 😀

  • Reply Hanneli / toisiinmaisemiin 7.10.2020 at 06:42

    Reseptin alkuperä meni oikein, hyvin veikattu!

    Huomasin myöhemmin, että nykyään Torronsuolla pääsee tekemään 8km lenkin ilman, että pitää tallustella tiellä. Ens kerralla kierretään se.

    • Reply Outi 7.10.2020 at 18:05

      Niinkö! No ehdottomasti uudelleen trangialetturetkelle sitten! Ehkä me just jaksettaisiin se 8 km kävellä 😀 Kumma juttu kun en huomannut vaikka selailin nyt jälkeenpäinkin niitä reittejä. Aina ei voi onnistua.

    Leave a Reply