Itse olen neljän lapsen isänä pyörinyt hyvin eri ikäisten muksujen kanssa Tukholmassa useaan otteeseen. Mun mielestä Tukholma on mahtava kohde lapsiperheille, mutta myöskin pelkkien aikuisten reissuille. Tukholmassa on ihmisen hyvä olla, seurueesta riippumatta. Nim. kerran vuodessa keskimäärin Tukholmassa
Kuulostaa kovin tutulta tämä, että Tukholma (Drottninggatan) oli niin nähty risteilyillä, ettei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Onneksi lasten kanssa avautuikin ihan toisenlainen kaupunki. Hienoa kun uskalsit lähteä lapsen kanssa kahdestaan, tämä antaa varmasti uskoa että isommatkin reissut onnistuu 🙂 Tukholman metron hisseihin tuli joskus tutustuttua urakalla ja busseillakin on kuljettu. Ainoa ongelma busseissa on oikeastaan se, jos ”rataskiintiö” on täynnä eikä yksinkertaisesti enää mahdu sisään. Niinkin joskus kävi, mutta lapsi vilkutti silti iloisesti bussin perään 😀 Kiitos linkkauksesta!
Luin myös, että ruuhkabusseihin ei aina saakaan rattaiden kanssa mennä ilmaiseksi, mutta mä en törmännyt tähän. Liekö totta vai ei. Eikä myöskään rataskiintiö sattunut kohdalle. Aika tyhjillä busseilla pääsin matkustamaan.
Kyllä mä sanoisin, että Tukholma on nimenomaan vähän vanhemmille lapsille reissukohteena parempi. Toisaalta varmaan aika monet kohteet ovat, kun vanhempia alkaa oikeasti jo vähän kiinnostamaankin ympärillä oleva maailma pikkasen eri tavalla ja voi oikeasti valikoida paikkoja lastenkin kiinnostusten mukaan. Mutta pienen lapsen kanssa reissaamisessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse vielä kysellä, että mikä kiinnostaa 🙂
Nykyään on tosi mielenkiintoista lukea matkustelusta lapsen kanssa, kun omakin on (toivottavasti) pian tulossa. Kyllä sitä vaan katsoo maailmaa vähän eri silmin. Voisin kanssa mennä taaperon kanssa Tukholmaan tai vähän isomman kanssa Peppi Pitkätossun talolle. Varmaan vasta ensi vuonna hankitaan lapselle passi, niin on aikaa ottaa kaikki vinkit talteen. 🙂
Tukholma on todella kiva kohde lapsen kanssa, mutta ehkä tosiaan odottaisin muutaman vuoden vielä, niin saisi enemmän irti noista kaikista aktiviteeteista. Kyllä se maailma avautuu lapsen myötä. Ja sulkeutuukin jostain muualta. Ainakin reissut joutuu suunnittelemaan hiukan eri näkökulmia tutkaillen 🙂
Oli hauska lukea sun Tukholma kokemuksia, koska me ollaan rampattu viime aikoina siellä tosi paljon. Yleensä ollaan oltu vain päivä, mutta joulukuussa yövyimme pari yötä.
Mulla on mennyt täysin ohi, että Stockiksessa ollaan nihkeitä taaperoiden ravintolavierailuille. Tämä ei tullut esiin edes joulukuussa, mutta emme silloin syöneet kovinkaan erikoisissa paikoissa. Täytyykin paneutua asiaan.
Tukholma ei ole ihan niin esteetön kuin Helsinki ja useamman kerran olen rattaita kannellut metroasemalla.
Tukholma ei tosiaan ollut niin esteetön kuin Helsinki, mistä olin jopa vähän yllättynyt. Olin odottanut ehkä jopa vähän enemmän lapsiystävällistä kaupunkia kuin Helsinki, mutta tässä jouduin hieman pettymään. Yllätti itseänikin todella paljon tuo, että ravintoloissa ollaan hiukan nihkeitä lapsia kohtaan. Ei sillä, että mä olisin sitä itse varsinaisesti kokenut, mutta kyllä siitä aika monessa paikassa oltiin kirjoiteltu. Se oli mun mielestä vähän outoa, vaikka tietyllä tavalla toki ymmärränkin sen…
7 Comments
Itse olen neljän lapsen isänä pyörinyt hyvin eri ikäisten muksujen kanssa Tukholmassa useaan otteeseen. Mun mielestä Tukholma on mahtava kohde lapsiperheille, mutta myöskin pelkkien aikuisten reissuille. Tukholmassa on ihmisen hyvä olla, seurueesta riippumatta. Nim. kerran vuodessa keskimäärin Tukholmassa
Kuulostaa kovin tutulta tämä, että Tukholma (Drottninggatan) oli niin nähty risteilyillä, ettei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Onneksi lasten kanssa avautuikin ihan toisenlainen kaupunki. Hienoa kun uskalsit lähteä lapsen kanssa kahdestaan, tämä antaa varmasti uskoa että isommatkin reissut onnistuu 🙂 Tukholman metron hisseihin tuli joskus tutustuttua urakalla ja busseillakin on kuljettu. Ainoa ongelma busseissa on oikeastaan se, jos ”rataskiintiö” on täynnä eikä yksinkertaisesti enää mahdu sisään. Niinkin joskus kävi, mutta lapsi vilkutti silti iloisesti bussin perään 😀 Kiitos linkkauksesta!
Luin myös, että ruuhkabusseihin ei aina saakaan rattaiden kanssa mennä ilmaiseksi, mutta mä en törmännyt tähän. Liekö totta vai ei. Eikä myöskään rataskiintiö sattunut kohdalle. Aika tyhjillä busseilla pääsin matkustamaan.
Kyllä mä sanoisin, että Tukholma on nimenomaan vähän vanhemmille lapsille reissukohteena parempi. Toisaalta varmaan aika monet kohteet ovat, kun vanhempia alkaa oikeasti jo vähän kiinnostamaankin ympärillä oleva maailma pikkasen eri tavalla ja voi oikeasti valikoida paikkoja lastenkin kiinnostusten mukaan. Mutta pienen lapsen kanssa reissaamisessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse vielä kysellä, että mikä kiinnostaa 🙂
Nykyään on tosi mielenkiintoista lukea matkustelusta lapsen kanssa, kun omakin on (toivottavasti) pian tulossa. Kyllä sitä vaan katsoo maailmaa vähän eri silmin. Voisin kanssa mennä taaperon kanssa Tukholmaan tai vähän isomman kanssa Peppi Pitkätossun talolle. Varmaan vasta ensi vuonna hankitaan lapselle passi, niin on aikaa ottaa kaikki vinkit talteen. 🙂
Tukholma on todella kiva kohde lapsen kanssa, mutta ehkä tosiaan odottaisin muutaman vuoden vielä, niin saisi enemmän irti noista kaikista aktiviteeteista. Kyllä se maailma avautuu lapsen myötä. Ja sulkeutuukin jostain muualta. Ainakin reissut joutuu suunnittelemaan hiukan eri näkökulmia tutkaillen 🙂
Oli hauska lukea sun Tukholma kokemuksia, koska me ollaan rampattu viime aikoina siellä tosi paljon. Yleensä ollaan oltu vain päivä, mutta joulukuussa yövyimme pari yötä.
Mulla on mennyt täysin ohi, että Stockiksessa ollaan nihkeitä taaperoiden ravintolavierailuille. Tämä ei tullut esiin edes joulukuussa, mutta emme silloin syöneet kovinkaan erikoisissa paikoissa. Täytyykin paneutua asiaan.
Tukholma ei ole ihan niin esteetön kuin Helsinki ja useamman kerran olen rattaita kannellut metroasemalla.
Tukholma ei tosiaan ollut niin esteetön kuin Helsinki, mistä olin jopa vähän yllättynyt. Olin odottanut ehkä jopa vähän enemmän lapsiystävällistä kaupunkia kuin Helsinki, mutta tässä jouduin hieman pettymään. Yllätti itseänikin todella paljon tuo, että ravintoloissa ollaan hiukan nihkeitä lapsia kohtaan. Ei sillä, että mä olisin sitä itse varsinaisesti kokenut, mutta kyllä siitä aika monessa paikassa oltiin kirjoiteltu. Se oli mun mielestä vähän outoa, vaikka tietyllä tavalla toki ymmärränkin sen…