Suomen suurin matkablogiyhteisö

Luontopolulla Länsi-Uudellamaalla – Siuntion Störsvik ja upeat merenrantamaisemat

14.4.2020

Säätiedotus lupaili aurinkoista viikonloppua. Viileää tosin, mutta juuri täydellistä ulkoilusäätä, jota ei voinut vastustaa. Uudenmaan ollessa suljettuna koronavirusepidemian vuoksi täytyi hiukan pohtia tulevaa retkipaikkaa. Viime kertojen luottopaikka Nuuksio oli kuulopuheiden mukaan tupaten täynnä, Sipoonkorpi tuntui liian tutulta ja loput haaveissa olevista kansallispuistoista kuten Valkmusa ja Liesjärvi olivat nyt saavuttamattomissa.

Päädyin tutkimaan Retkipaikan nettisivuja, josta löysin hyvän listauksen Uudenmaan ulkoilupaikoista. Vanhojen tuttujen rinnalla silmiin osuin Siuntion Störsvikin luonnonsuojelualue läntisellä Uudellamaalla.

Retkipaikka-Siuntio

Neljän kilometrin luontopolku tuntui oitis meidän jutulta. Merielementti kiehtoi ja maasto vaikutti juuri sopivalta säntäilevälle kolmivuotiaalle ja toisaalta myös sille, että väsähdyksen jälkeen lasta jaksaisi helposti kantaa myös selkärepussa.

Ajatus ihanasta hiljaisesta luontopolusta karisi siltä istumalta kun saavuttiin perille, sillä parkkipaikka oli tupaten täynnä autoja.

Hiukan arvottiin vielä automatkallakin Störsvikin ja sen lähettyvillä olevan suositumman ulkoilualueen Kopparnäsin välillä, mutta päädyimme Störsvikiin, sillä se vaikutti kirjoitusten perusteella rauhallisemmalta.

Google Maps ohjasi meidät pienelle parkkipaikalle meren lähettyville. Ajatus ihanasta hiljaisesta luontopolusta karisi siltä istumalta kun saavuimme perille, sillä parkkipaikka oli tupaten täynnä autoja. Ja miksei olisi. Aurinko paistoi ja koko Uusimaa oli eristetty muusta Suomesta koronaepidemian vuoksi.


Rauhoittava luontopolku 

Parkkipaikalta lähdimme seurailemaan luontopolkua, joka sukelsi mutaisen maan peittämään metsään. Tässä vaiheessa hieman emmin meidän retkivarustuksen riittävyyttä, mutta mutaisia kohtia oli onneksi vain reitin alkupätkässä muutamia. Piakkoin lähdimmekin jo nousemaan juurakkojen peittämää polkua pitkin kallion laelle.

Störsvik-parkkipaikka

Ja huhheijaa, mitkä maisemat ylhäältä heti avautuivat. Poikettiin polulta muutama metri sivuun ja jäätiin istuskelemaan auringon lämmittämälle kalliolle. Tähän oli parkkipaikalta matkaa ehkä vaivaiset sata metriä, mutta upea kallionkieleke ja auringossa kimalteleva meri suorastaan huusivat evästauon nimeä. Voisinkohan vain jäädä tähän koko päiväksi?

Störsvik-Näköalapaikka

Rouskultetiin rauhassa muutamat omenanpalat, jonka jälkeen jatkettiin matkaa.

Aika meni hujauksessa. Kuljettiin lapsen tahtiin ja ihmeteltiin maisemia. Rakastin tätä paikkaa jo nyt! Reitti kulki välillä aivan meren tasossa, jossain kohtaa ylitettiin muutamat pitkospuut metsän siimeksessä ja seuraavassa hetkessä oltiin taas takaisin sileillä merenrantakallioilla.

Enpä ollut aikoihin tuntenut tällaista kiireettömyyttä, rauhaa ja hiljaisuutta, kuin mitä Störsvik meille tarjosi. Vaikka parkkipaikka tuntui aluksi olevan täynnä autoja, ei itse luontopolulla ollut kuitenkaan ruuhkaa. Taidettiin olla sopivaan aikaan liikenteessä, sillä muutamaa vastaantulijaa lukuunottamatta ei juurikaan ihmisiin törmätty.

Störsvik-Retkipaikka

Reitin ainoa tulisijakin ammotti tyhjyyttään, mikä oli yllätys. Näinä aikoina olisin odottanut vähintäänkin kourallista muita makkaranpaistajia, sillä sijaitseehan Störsvik aivan Helsingin huituvilla, vain noin 40 kilometrin ajomatkan päässä pääkaupungista.

Luontopolku-Störsvik

Sandvikenin hiekkarannan välittömässä läheisyydessä sijaitseva tulisija oli paikkana mainio. Voisin kuvitella kesällä tulevani tänne vaikka telttaretkelle. Tasainen maasto, laajat kallioalueet, tulentekopaikka ja suora saavutettavuus merelle saivat aikaan leirintäaluetunnelman. Hyvällä tavalla.

Tässä vaiheessa tajuttiin, että aurinkorasva oli jäänyt kotiin ja juurihan uutisissa oltiin varoiteltu voimakkaasta otsonikadosta Suomen yllä. Pirun aurinko

Paistettiin makkarat ja kiikutettiin eväät viereiselle kalliolle, jonne keskipäivän aurinko paistoi voimakkaasti. Tässä vaiheessa tajuttiin, että aurinkorasva oli jäänyt kotiin ja juurihan uutisissa oltiin varoiteltu voimakkaasta otsonikadosta Suomen yllä. Pirun aurinko! Ei auttanut kuin toivoa, että punahipiäni kestäisi taivaalta porottavan auringon sekä merestä ja vaaleasta kalliosta heijastavat säteet. Onneksi aurinkolasit olivat sentään matkassa.

Näinä päivinä ei myöskään sopisi vähätellä käsihygienian tasoa, mutta pahaksi onneksemme tajuttiin, että käsidesi oli jäänyt myös kotiin. Eihän tässä oltukaan juuri käyty kuin viereisessä käymälässä ja paistettu makkarat yleisellä tulisijassa. Ei auttanut taaskaan kuin toivoa, että maailmalla jylläävä virus olisi pysynyt poissa rauhallisesta Siuntiosta. Otin käyttöön parhaimmat läsnäolotaitoni, pyrin unohtamaan käsissä vaanivan vaaran ja pistin eväät poskeeni rauhallisin mielin.

Ja kuinka hyvältä termarikahvit taas pienen tauon jälkeen maistui! Tässä oli toden totta mitä parhain hetki unohtaa maailman epäjärjestys ja keskittyä pelkästään käsillä (ei käsissä) olevaan.


Pois merkityiltä reiteiltä

Evästauon jälkeen mies päätti, että nyt riitti merkityillä reiteillä kävely. Veri veti keskelle metsää.

Lähdimme Google Mapsin turvin suunnistamaan tulentekopaikalta suorinta reittiä kohti parkkipaikkoja. Ei minulla tässä vaiheessa tullut mieleenkään, etteikö luonnonpuistossa saisi poiketa merkityiltä reiteiltä, vaan lähdettiin suin päin rämpimään kohti autoja. Enkä itseasiassa ole varma vieläkään tehtiinkö rike, mutta vaikkei merkittyjä reittejä kuljettukaan, kuljettiin kuitenkin koko ajan jonkilaisilla valmiiksi tallatuilla poluilla.
Störsvik-Siuntio

Störsvik-LuonnonpuistoStörsvik-luonnonpuisto

Störsvik-Siuntio

Tätä en siis varsinaisesti voi suositella kenellekään, vaikka täytyy kyllä myöntää, että keskellä metsikköä luonnonhelmasta hiipinyt rauha liikahti vielä lähemmäksi sisintä. Olin jo hiukan unohtanut sen tunteen, mikä metsän keskellä hipihiljaa liikkuminen tuo. Viileä mereltä puhaltava tuuli oli poissa. Meitä ympäröi vain puiden latvuksista kuuluva tuulen suhina, kainosti lämmittävä aurinko, vihertävä luonto ja kesäinen lintujen viserrys. Selkäreppuun nukahtanut lapsi rauhoitti hengityksellään ja kaikki tuntui aika ihanalta.

Markon ulkoiluhousuista kuuluva suhahtelu palautti kuitenkin tasaisin väliajoin kivan pikku takakireyden aivoihin, jonka ansiosta muistin jälleen kuka olin ja mistä olin tulossa.


Störsvik – täyden kympin ulkoilureitti

Vajaa neljän kilometrin reitti Siuntion Störsvikissä oli mainio uusi tuttavuus ja ulkoilupaikka, jonne varmasti palaamme uudelleen. Störsvikin luontopolulta olisi ollut helppo jatkaa pidemmälle Kopparnäsin reitille, mutta päätettiin, että tuohon alueeseen tullaan tutustumaan joskus paremmalla ajalla. Kopparnäsistä löytyy muun muassa muinashautoja, jotka kiinnostavat varsinkin tuota historiasta pärisevää miestäni, ja kukapa ei haudoista innostuisi…

Störsvik oli ainakin itselleni täydellinen retkipaikka. Rakastuin siihen, että luontopolku kulki suurimmaksi osaksi merenrannalla. Laakeat kalliot olivat kutsuvia ja tekivät kulkemisesta helppoa. Jotenkin merenrantakalliot sytyttävät aina.

Störsvikin luonto on muutenkin ihanan vaihtelevaa. Vaikka meri on voimakkaasti läsnä koko matkan ajan, voi reitin varrella huomata välillä kulkevansa hienon koivumetsän läpi ja toisinaan taas tiheässä havumetsässä. Minkähänlainen väriloisto täällä on keskikesällä?

Störsvik-Siuntiossa

Störsvik-SiuntioStörsvik

Matkassa mukana ollut mölyapina piti huolen myös siitä, että villieläimiin ei törmätty, mutta isoja muurahaiskekoja kyllä ihmeteltiin. Muurahaiset olivat jo täydessä työn touhussa ja rakentelivat uutterasti valtavia kekojaan.

Störsvik on kaikkinensa täyden kympin ulkoilureitti erityisesti, jos ei hae retkeltään valtavaa patikointielämystä. Lyhyt reitti pitää huolen siitä, että aikaa upeiden maisemien ihmettelyyn jää enemmän.

Störsvik

Störsvik-Siuntio


Störsvik Faktat:

Kuinka pitkä matka Helsingistä? 45 km eli noin 40 minuuttia ajoa

Reitit: Yksi reittin noin 4 kilometriä pitkä. Viimeinen kilometri kulkee hiekkatietä pitkin Voi yhdistää pidempään Kopparnäsin reittiin.

Maasto: Vaihtelevaa helppokulkuista kalliota ja metsäpolkuja. Jonkin verran nousuja. Ei esteetön.

Tulentekopaikka: Sandvikenin uimarannan kupeessa.

Käymälät: Kolaholmenin parkkipaikalla ja tulentekopaikan vieressä

Pysäköinti: Kolaholmen 104 ja Puhdistamon piha

Käy inspiroitumassa lisää Störsvikistä Suunnaton-matkablogin informatiivisesta jutusta:

STÖRSVIK: MERIHENKINEN RETKIKOHDE SIUNTIOSSA

 


Uusimmat jutut Blogit.fi -sivustolta ja Bloglovinista.

Käy seuraamassa myös Facebookissa ja Instagramissa.

 

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Jamppa 18.5.2020 at 00:07

    Störsvikin kierroksen varreltakin muuten löytyy muinaishauta sekä pronssikautinen kalmisto. Niiden avulla ehkä saa miehen lähtemään helposti sinne takaisin.

    • Reply Outi 28.5.2020 at 10:19

      Hei tämä oli kiva tieto! Pitääkin ottaa selvää seuraavaa kertaa ajatellen!

  • Reply Hirvonen 20.4.2020 at 11:05

    Olisipa ihana tehdä tuommoinen vaellusretki. Eipä olisi minullekkaan tullut mieleen ettei saisi merkityltä polulta poistua.

    • Reply Outi 28.5.2020 at 10:21

      Niin, enpä ole varma että tehtiinkö vastoin sääntöjä. Toisaalta kuljettiin kuitenkin valmiiksi tallattuja polkuja pitkin, joten varmaan mitään hirveää rikosta ei päässyt luultavasti tapahtumaan

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 16.4.2020 at 22:44

    Täällä ei ole ollut käsidesiä kaupoissa pitkiin aikoihin…

    Ette te käsittääkseni tuossa väärin tehnyt, kun poistuitte merkityiltä poluilta! 🙂

    • Reply Outi 28.5.2020 at 10:21

      Nyt varmaan jo käsidesiäkin löytyy taas jokaisesta kaupasta! Minäkin luulen ettei kamalaa riksota päässyt syntymään. Kuljettiin kuitenkin jo valmiita polkuja pitkin, ja väisteltiin hienoja jäkäläesiintymiä 😉

    Leave a Reply