Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kun toukokuinen telttaretki muuttui huvilamajoitukseksi – Viikonloppu Päijänteen kansallispuistossa ja Lehmonkärjen huviloilla

19.5.2020

Oltiin jo pitkän aikaa sitten lyöty päivämäärä kalenteriin ja sovittu bloggaajanaisten kesken suuntaavamme viikonloppuretkelle luonnon keskelle. Suunnitelmissa olisi telttailua ja melomista Suomen kauniissa kevätsäässä. Viikonlopun lähestyessä kohde oli edelleenkin hiukan hämärän peitossa, eikä valmistautumisen merkkejä ollut ilmoilla – ja hyvä niin. Uhkaavan kylmä toukokuu räntä- ja raekuuroineen sai katseet kääntymään telttailusta lämpimämpiin majoitusmuotoihin ja melomisen sijaan päiväretki kansallispuistomaisemissa alkoikin kuulostamaan houkuttelevalta.

Ja koska mukana matkassa oli Toisiin Maisemiin -blogin Hanneli, joka on tunnettu nopeista matkanjärjestäjätaidoistaan, oli retki muuttunut käden käänteessä telttaretkestä huvilamajoitukseen. Perjantaiaamuna kiittelin Hannelia tuhansia kertoja mielessäni: lumi oli peittänyt maan ja ilma oli huomattavan kalsea. Telttailu tuntui yhtä kaukaiselta ajatukselta kuin lomalento tropiikkiin.

Lehmonkärjen lomakeskus Päijänteen rannalla


Itselleni Lehmonkärki oli ennestään tuntematon paikka. Lehmonkärki sijaitsee Päijänteen rannalla noin 15 minuutin ajomatkan päässä Asiakkalan keskustasta. Lehmonkärjen historia ulottuu 60-luvulle asti, jolloin Antti ja Aune Yrjölä alkoivat suunnittelemaan ja rakentamaan aluetta. Alueelle rakennettiin ensimmäiset saunamökkityyppiset rakennelmat ja nykyään alueella on jo 15 erilaista majoitusmahdollisuutta vaihdellen pienistä mökeistä hulppeisiin huviloihin. Lehmonkärkeä edustaa nykyään seuraava sukupolvi ja isäntänä toimii Ari Yrjölä.

Majoituspalveluiden lisäksi Lehmonkärjessä on ravintola- ja kokouspalveluita. Mielenkiintoisin ravintoloista lienee 1700-luvulta peräisin oleva kaunis Ometta-ravintola, joka toimii sekä kokous- että juhlatilana. Ravintolapalvelut ovatkin ilmeisesti enemmän keskittyneet tilausravintolatoimintaan, mutta yksityishenkilöille tarkoitettuja palveluita kannattanee kiinnostuksen mukaan kysyä ennen Lehmonkärkeen saapumista.

Aivan vastaanoton välittömässä läheisyydessa sijaitseva saunamaailma oli myös mielenkiintoisen oloinen palvelukokonaisuus. Kolmesta eri saunasta voi valita mieleisensä tai vuokrata isomalle ryhmälle vaikka koko saunamaailman kerrallaan. Isosta lasisaunasta on upeat näkymät järvelle, pieni sähkölämmitteinen iglusauna on varmasti kokemus itsessään ja kirsikkana kakun päällä aito 100-vuotias savusauna, joka näistä kolmesta olisi kiinnostanut eniten.

Meidän omassa huvilassa oli tilava sauna, josta pääsi suoraan pulahtamaan terassilla sijaitsevaan paljuun tai laiturin kautta Päijänteeseen. Se riitti tällä kertaa meille ja paljussa tulikin pulikoitua joka päivä milloin kaunista auringonlaskua katsellen, milloin vesisateesta nauttien. Aamupaljukin tuli koettua, koska miksipä ei?

Lehmonkärki-Asikkala

Venetaksilla Kelventeen saarelle


Päijänteen kansallispuistoon kuuluva Kelvenne-saari oli lauantain ohjelmistossamme. Venetaksi oli tilattu ennakkoon Lehmonkärjen isännältä Arilta. Lauantaille oli luvattu melkolailla jatkuvaa vesisadetta, mutta emme antaneet sen häiritä. Saareen mennään vaikka taivaalta sataisi sammakoita!

Ari hieraisi hiukan silmiään, kun astuttiin veneeseen ja vedin päälleni jätesäkin. Omat HellyHansenit olivat kadonneet, joten jotain oli keksittävä. Jätesäkki pelasti ainakin oman venematkani, ja oli siitä paljon hyötyä myös pitkin patikkaa. Pitkällä evästauolla se toimi hyvänä istuinalustana tai retkihameena, silloin kun vettä ripotteli taivaalta. Unohtamatta loppumatkan hyytymistä, jolloin minä ja Lähtöselvitetty-blogin Katja päätettiin jäädä märälle sammalmättäälle hörppimään minttukaakaota, kun muu retkikunta suunnisti vielä katsomaan saaren hienoa hiekkarantaa Isohietaa. Tästä lähtien siis jätesäkki kuuluu retkireppuni vakiovarusteisiin.

Kelvenne-venetaksi

Kelvenne on noin 14 kilometriä pitkä saari Padasjoen, Asikkalan ja Vääksyn alueilla. Saari on Salpausselän alueelle ominaisesti harjusaari. Maasto kulkee toisinaan rantaviivaa myötäillen ja toisinaan taas nousee varsin korkeiden harjujen laille. Suurimmaksi osaksi polku on helppokulkuista metsäpolkua. Kivenmurikoiden peittämillä osuuksilla sai hiukan varoa nyrjäyttämästä nilkkaansa.

Saaren läpi kulkeen noin 8-9 kilometriä pitkä retkeilypolku. Saareen pääsee ainoastaan vesireittejä pitkin ja meidän venetaksikyyti pudotti meidät saaren eteläosaan, josta aloitimme patikkamme. Lähdimme seurailemaan sinisiä reittimerkkejä. Polku on hyvin merkitty ja eksymisen vaaraa ei ole. Paitsi, jos minä olen keulassa. Muun muassa siksi pidinkin koko matkan ajan porukan perää.

Tosin jostain syystä minut patistettiin heti kärkeen, kun maasto kävi hankalaksi ja epäilyttäväksi.

Voi veljet! Olinko sittenkin vain porukan Hessu Hopo?Kelvenne-kansallispuisto

Kelvenne_saariPäijänteen-Kansallispuisto

Evästauko Nimettömällä ja kymmenen pisteen retkieväät


Kävelimme arviolta kolme kilometriä pohjoiseen kunnes saavuimme Nimettömän tulentekopaikalle. Saarella on useita tulentekopaikkoja, joista ainoastaan yksi taitaa olla katettu. Nimetön oli avotulipaikka, mutta onneksi se sijaitsi sen verran puiden suojassa, että tiheästä tihkusta huolimatta pystyimme iloisesti leiritymään muutama tunnin ajaksi kastumatta läpimäriksi. Ja olihan se varustelukysymyskin. Sateenvarjon, sadeviitan ja jätesäkkien avulla pysyimme jotakuinkin kuivina. Skumppaa kuksasta ja tujaus minttuviinaa kaakaon seassa vei lopunkin huomion tihkusateesta ja märästä kelistä.
Kelvenne Päijänteen KansallispuisoKelvenne-luontopolkuKelvenne-päiväretki

Odotin evästaukoa ehkä eniten (kuten aina), mutta tällä kertaa retkieväisiin oli oikeasti panostettu ja kunnolla! Hanneli oli bongannut Hesarin artikkelista halsterissa lämmitettävien avokadotoastien ohjeen. Avokadon lisäksi toastin välistä löytyi mausteista chorizo-makkaraa ja cheddar-juustoa. OmNom!

Halsteria ei Nimettömästä löytynyt, joten olimme vuoranneet toastit suoraan folioon ja heitimme ne sellaisinaan ritilälle. Varmasti hyvä tyyli tämäkin, jos folionalaista elämää olisi tajunnut hiukan tiheämmin seurata. Toastista oli jäljellä ajan x jälkeen jotakuinkin vain täytteet kärventyneiden leipien välissä.

Kelvenne-Nimetön

Kelvenne-kansallispuistoKelvenne-Nimetön
Onneksi mukana oli vielä makkaraa, nuotiobanaaneja ja Marie-keksejä, joista tehtiin täytekeksejä vaahtokarkki-suklaa täytteellä. Jestas, että olivatkin hyviä! Kärventyneistä toasteista huolimatta ei nälkä päässyt yllättämään.

Ja jos joku muistaa viime syksyiset himppasen epäonnistuneet nuotiobanaanit, joita väännettiin Mäntsälässä Elämyksen Taian järjestämässä eräkokkisodassa, niin tällä erää otettiin revanssi ja onnistuttiin täydellisesti. Viilto banaaniin, suklaat sisään ja suoraan ritilälle. Annettiin suklaan sulaa kunnolla banaanin sisään ja simsalabim – täydelliset nuotiobanaanit olivat valmistuneet! Nyt ei ole kenelläkään lupa nauraa enää meidän nuotiobanaaneille!

Evästauon jälkeen matka jatkui, vaikka sade ei antanut periksi. Lähdimme suunnitelmista poiketen kävelemään pidemmälle pohjoiseen, sillä saatiin lisämaksusta sovittua venetaksikyyti pohjoisemmaksi. Näin meidän ei tarvinnut kävellä samaa reittiä takaisin.

Kelvenne

Kelvenne-Päijänteen KansallispuistoKelvenne-PäijänneKelvenne-kansallispuisto

Täytyy kyllä sanoa, että loppumatkasta maasto ei antanut enää ihan hirveästi lisäarvoa reissulle, mutta oli silti mukava kävellä eri polkuja kuin tullessa. Sadekin alkoi pikkuhiljaa pureutumaan takinsaumoista sisään ja kiinnostus sateessa rämpimiseen laski kuin lehmän häntä. Lämpimällä säällä maisematkin olisivat olleet vähän toisenlaiset ja matkanteko huolettomampaa. Reitin varrella olevat kauniit laguunimaiset poukamat ovat taatusti parhaimmillaan kauniina kesäpäivänä ja pitkä hiekkaranta Isohieta olisi ollut omiaan pienelle sukellukselle Päijänteeseen. Vaikka enpä minä sitä Isohietaa nähnyt tälläkään kertaa. Tässä kohtaa otettiin Katjan kanssa nimittäin ne sammalmättäät haltuun ja nautittiin metsän äänistä, kun muut reippailivat hiekkarannalle.

Kelventeelle annan kyllä hyvät pisteet ja reissulle kokonaisuudessaan täydet kymmenen. Ja vaikka Kelvenne oli hieno ja kokemisen arvoinen saari, ei se olisi ilman tätä porukkaa tuntunut läheskään näin hyvältä. Sade oli ikävä, muttei juurikaan häirinnyt. Korkeuserot on aina hyvä juttu ja niitä täällä riitti. Myös saaren keskellä oleva suppalampi oli mielenkiintoinen tuttavuus, vaikkei me sille ihan kamalasti aikaa jaksettukaan antaa. Huhun mukaan tälle lammelle on joskus ollut suunnitteilla veden päällä kelluva hotelli. Onneksi suunnitelmat ovat kariutuneet ja saari on pysynyt jotakuinkin luonnontilassa.Kelvenne-suppaKelvenne

Noin 6 tunnin vesisateessa patikoinnin jälkeen Arin venekyyti tuli sovitusti noutamaan uitetut retkeilijät Kelventeeltä. Venekyydin jälkeen oli ihana hyvätä kuumaan paljuun ja alkaa valmistautumaan illalliselle.

Lehmonkärki-AsikkalaLehmonkärki-huvilat

Lehmonkärki

Kelvenne Faktat


Miten saavuttaa?: Venetaksilla (Padasjoen Kiuasniemi Marinasta, Kullasmarinan Lomakeskuksesta tai Asikkalan Lehmonkärjestä) tai laivaristeilyllä. Omalla veneellä pääsee rantautumaan monesta eri retkisatamasta

Koko reitin pituus: 8-9 km (2-4 tuntia)

Tuletenkopaikat: Yhteensä 8, Kirkkosalmessa katettu keittokatos

Reitin vaativuusluokitus: Keskivaikea (ei ympyräreitti)

Yöpyminen: 3 telttailualuetta (Hinttolanhiekka, Nimetön ja Isohieta)

Käymälät: Kuivakäymälöitä tulentekopaikkojen yhteydessä

Nähtävää: harjumaisemat, suppalampi,

Lähtö- ja/ tai päätepisteet: Kirkkosalmi etelässä, Likolahti pohjoisessa

 


Uusimmat jutut Blogit.fi -sivustolta ja Bloglovinista.

Käy seuraamassa myös Facebookissa ja Instagramissa.

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply