Kohtalontoveri ilmoittautuu! Minullekaan Nizza ei ole näyttäytynyt minään upeana paikkana, vaikka ei siinä sinänsä mitään vikaa ole. Vaikea osoittaa sormella, miksi en ihastunut siihen kaupunkiin millään tavoin. En muutenkaan ole ihan älyttömän innoissani Ranskasta, mutta vähän olen alkanut nyt lämmetä, kun viime keväänä ajelimme Espanjasta Suomeen porukoiden kanssa autolla ja kävimme mm. Nimesissä, Colmarissa ja Annecyssä. Nämä kaikki ovat niin kauniita paikkoja, että Ranska sai heti roppakaupalla pisteitä matkailumaana. En silti usko, että Ranskasta ikinä tulee suosikkiani Euroopassa. Ehkä tämä liittyy joltain osin siihen, että osaan saksaa ja espanjaa, joten niillä kielialueilla matkailusta saa vain jotenkin enemmän irti. Ranskaa en ole koskaan opiskellut.
Minun varmaan tarvisisi myös lähteä noihin nimeseihin ja colmareihin, jotta saisin isomman kipinän ja palon Ranskaa kohtaan. Uskon vahvasti, että sellainen vielä löytyy, mutta yhtälailla uskon myös siihen, että Ranska ei kaikkinensa ole ihan se minun juttu. Olen pettynyt. Mutta toisaalta myös samalla ihan iloinen: onpahan yksi maa vähemmän, johon hinkuan 😀
Ikävä kuulla että reissu jäi vaisuksi, ainakin sait nauttia hyvästä seurasta ja pientä katkoa arkeen!Vähän samoilla linjoilla kun Terhi, kavereiden kanssa reissatessa keskittyy ehkä enemmän ystäviin kuin uuteen kohteeseen ja mikäli ei olla etukäteen suunniteltu jotakin tiettyä juttua, niin menee helposti menee haahuiluksi, kesällä Nizzan juttu on ehdottomasti ranta! Kuten Mika sanoin niin Nizzasta on kiva tehdä retkiä muualle, meilläkin paikka on ollut tukikohtana, kun siellä sijaitsee lentokenttäkin. Nizzan lähistöllä on upeita ihania pieniä kyliä, olemme kulkeneet junalla Italian suuntaan ja mopedilla toiseen suuntaan. Satuitko olemaan karnevaalien aikaan?
Kavereiden kanssa ei tosiaan välttämättä haluakaan juosta nähtävyydeltä toiselle, tosin riippuu ihan kavereista. Minulle oli jo entuudestaan tällä reissulla selvää, etten jaksa tehdä mitään aikatauluja, vaan nimenomaan nautiskella yhteisestä olemisesta. Siinä mielessä reissu meni juuri kuten suunniteltiinkin 🙂
Me oltiin kyllä karnevaalien aikaan, mutta usko tai älä, ei jaksettu lauantai-iltana enää lähteä juhlahumuun. Meillä oli sunnuntaiaamuna aikainen lento ja koko porukka oli ihan kuitti päivän Monaco-reissusta, joten jätettiin karnevaalit suosiolla väliin. 😀
Kaikki ei ole kaikkia varten! Minä tykkään Ranskasta ja varsinkin Pariisi on yksi lempparini. Nizza oli myös ihan jees. Ei siitä sellaista tunnetta jäänyt, että pitäisi heti päästä uudestaan, mutta ehkä vuosien päästä olisi kiva mennä sinne uudestaan. Mulla on Wien ollut sellainen kaupunki, joka ei sytyttänyt ollenkaan. Olen käynyt siellä kaksi kertaa; työmatkalla ja toisen kerran kavereiden kanssa. Se on kaunis ja moni asia oli kohdillaan, mutta jostain syystä en lämmennyt sille ollenkaan.
ReplyAnnemaria/Samppanjaa muovimukista27.3.2019 at 23:55
Mä tunnistan niin tuon tunteen ja olen miettinyt samaa, että miksi Nizza jätti jotenkin kylmäksi. Asia jäi mua kaihertamaan sen verran paljon, että muutaman kuukauden päästä matkustin rannikon toiseen kaupunkiin Mentoniin. Vain kokeakseni, sytyttääkö Côte d’Azur sittenkin. Kaupunki oli kaunis kuin mikä, mutta jotain puuttui.
Nyt jonkin aikaa Espanjan Aurinkorannikolla asuneena olen ehkä saanut kiinni siitä, mistä on kyse. Espanjassa on jotenkin eri tavoin kotonaan. On paljon helpompi sulautua paikalliseen elämänmenoon. Ihmiset ja elämä on mutkatonta ja kursailematonta. Kieltä taitamaton turre kohtaa hyväksyntää ja auttavaista, iloista suhtautumista. Hymy on herkemmässä.
Koen, että Ranskassa turistia katsotaan hieman nenän vartta pitkin ja siitä syntyy sellainen ulkopuolisuuden tunne. Ollaan muodollisesti ystävällisiä, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan aidosti. Mä tajusin nyt, etten pysty Ranskassa nauttimaan samalla lailla vapautuneesti olostani kuin Espanjassa. Jossain täällä saattaisi mennä vedenjakaja.
Amen Annemaria! Espanjassa vaan on jotain ihanaa mutkattomuutta ja letkeyttä, josta minäkin lämpenen niin kovasti paljon enemmän. Ranska jättää vaan kerta kerran jälkeen kylmäksi, eikä sitä oikeen osaa edes selittää, että miksi.
Sinä varmasti osaat kertoa vielä paremmalla kokemuksella Espanjasta ja rakkaudesta sitä maata kohtaan, mutta minä olen aina tiennyt myös sen, että sisälläni asustelee taatusti joku pieni latinotyttö, joka haikailee kotimaahansa ja kuiskii korvaani tuon tuosta, että Espanja olisi hyvä maa asustella 😉
Kaikista paikoista ei vaan voi syttyä samalla tavalla, vaikka niissä ei olisi periaatteessa mitään vikaa. 🙂 Nizza on kyllä varsin tyylikäs mesta, pitäisi joskus itsekin käydä uudestaan. Voihan se olla, että Espanjan ja Italian rinnalla Ranska voi näyttäytyä just vähän tylsän sliipatulta ja juurikin ennalta-arvattavana.
Nizza oli tyylikäs paikka, enkä yhtään sinänsä ihmettele, miksi jotkut sitä hehkuttavat kovastikin. Minä ja Ranska ei vaan olla parhaita ystäviä, tai sitten tutustumisessa menee vaan Espanjan rinnalla vähän kauemmin 🙂
No kyllä minä suuresti ihmettelin kun tätä luin, miksi ei Nizza nappaa. Hyvä ruoka, ihmeellisen kauniit näköalat, pitkä ja tunnelmallinen ranta, kivat, pienet kylät ympärillä.
Syy olikin varmaan seurassa, teillä oli liian mukavaa yhdessä, et muistanut keskittyä itse kaupunkiin. Ehdotankin, että ensi kerralla menet yksin ja nautiskelet kaikessa rauhassa. Kyllä se siitä sitten aukeaa.
Ehkä aukeisi, ehkä ei. Minulla kun tuntuu joka kerta Ranskassa olevan hiukan samanlainen ankea fiilis. Ei yhtään niin lämmin, kuin monen muun maan kanssa. Mutta kuten olen sanonut, ehkä meillä Ranskan kanssa kestää vaan lämmetä toisiimme. Ehkä se sieltä sitten aukeaa, jos on auetakseen.
Kokeile Nizzan naapuria Antibesia ja lähde heti aamulla fiilistelemään hiljaisia pikkukujia, hanki aamiainen upealta torilta ja pienistä leipomoista. Päiväksi auto alle ja Verdonin rotkon maisemiin, illaksi pittoreskiin Tourtourin pikkukylään ihailemaan auringonlaskua. Jos mikään näistä ei nappaa, niin unohda sitten Ranska ja keskity suosiolla Italiaan ja Espanjaan, onhan ne kuitenkin ihanampia. Itse tykkään kyllä Ranskastakin, vaikka italialaiseen tapaan suhtaudun noihin alppientakaisiin serkkuihin aina pienellä varauksella 😅
Jos totta puhutaan Mika, niin tuo sinun kuvauksesi kuulostaa kyllä niin mainiolta, että harkitsen vakavasti sen toteuttamista. Mutta jos vaakakupissa on Espanja ja Ranska, niin Espanjan torit, leipomot, maisemat ja auringonlaskut painavat siellä kyllä niin paljon enemmän, että jää Ranska heittämällä kakkoseksi. Ihananmpi on oikea termi!
Onneksi kuitenkin loma oli kokonaisuudessaan onnistunut! Nizza on mullekin sellainen ”ihan kiva” kohde, johon en ole koskaan mitenkään rakastunut, mutta joka on ihanan kotoisa ja jonne on kiva palata. Se meri on uskomaton, ja todella hyviä ravintoloita olen myös joka reissulla löytänyt, tosin joukossa on myös paljon sitä luokkaa ”ihan kiva”.
Meidän piti käydä testaamassa Emma yksi sinun suosittelema ravintola, mutta meillä loppui aika kesken! Joten siinäkin on varmasti yksi syy, miksei Nizza sytyttänyt: liian vähän aikaa.
15 Comments
Kohtalontoveri ilmoittautuu! Minullekaan Nizza ei ole näyttäytynyt minään upeana paikkana, vaikka ei siinä sinänsä mitään vikaa ole. Vaikea osoittaa sormella, miksi en ihastunut siihen kaupunkiin millään tavoin. En muutenkaan ole ihan älyttömän innoissani Ranskasta, mutta vähän olen alkanut nyt lämmetä, kun viime keväänä ajelimme Espanjasta Suomeen porukoiden kanssa autolla ja kävimme mm. Nimesissä, Colmarissa ja Annecyssä. Nämä kaikki ovat niin kauniita paikkoja, että Ranska sai heti roppakaupalla pisteitä matkailumaana. En silti usko, että Ranskasta ikinä tulee suosikkiani Euroopassa. Ehkä tämä liittyy joltain osin siihen, että osaan saksaa ja espanjaa, joten niillä kielialueilla matkailusta saa vain jotenkin enemmän irti. Ranskaa en ole koskaan opiskellut.
Minun varmaan tarvisisi myös lähteä noihin nimeseihin ja colmareihin, jotta saisin isomman kipinän ja palon Ranskaa kohtaan. Uskon vahvasti, että sellainen vielä löytyy, mutta yhtälailla uskon myös siihen, että Ranska ei kaikkinensa ole ihan se minun juttu. Olen pettynyt. Mutta toisaalta myös samalla ihan iloinen: onpahan yksi maa vähemmän, johon hinkuan 😀
Ikävä kuulla että reissu jäi vaisuksi, ainakin sait nauttia hyvästä seurasta ja pientä katkoa arkeen!Vähän samoilla linjoilla kun Terhi, kavereiden kanssa reissatessa keskittyy ehkä enemmän ystäviin kuin uuteen kohteeseen ja mikäli ei olla etukäteen suunniteltu jotakin tiettyä juttua, niin menee helposti menee haahuiluksi, kesällä Nizzan juttu on ehdottomasti ranta! Kuten Mika sanoin niin Nizzasta on kiva tehdä retkiä muualle, meilläkin paikka on ollut tukikohtana, kun siellä sijaitsee lentokenttäkin. Nizzan lähistöllä on upeita ihania pieniä kyliä, olemme kulkeneet junalla Italian suuntaan ja mopedilla toiseen suuntaan. Satuitko olemaan karnevaalien aikaan?
Kavereiden kanssa ei tosiaan välttämättä haluakaan juosta nähtävyydeltä toiselle, tosin riippuu ihan kavereista. Minulle oli jo entuudestaan tällä reissulla selvää, etten jaksa tehdä mitään aikatauluja, vaan nimenomaan nautiskella yhteisestä olemisesta. Siinä mielessä reissu meni juuri kuten suunniteltiinkin 🙂
Me oltiin kyllä karnevaalien aikaan, mutta usko tai älä, ei jaksettu lauantai-iltana enää lähteä juhlahumuun. Meillä oli sunnuntaiaamuna aikainen lento ja koko porukka oli ihan kuitti päivän Monaco-reissusta, joten jätettiin karnevaalit suosiolla väliin. 😀
Kaikki ei ole kaikkia varten! Minä tykkään Ranskasta ja varsinkin Pariisi on yksi lempparini. Nizza oli myös ihan jees. Ei siitä sellaista tunnetta jäänyt, että pitäisi heti päästä uudestaan, mutta ehkä vuosien päästä olisi kiva mennä sinne uudestaan. Mulla on Wien ollut sellainen kaupunki, joka ei sytyttänyt ollenkaan. Olen käynyt siellä kaksi kertaa; työmatkalla ja toisen kerran kavereiden kanssa. Se on kaunis ja moni asia oli kohdillaan, mutta jostain syystä en lämmennyt sille ollenkaan.
Mä tunnistan niin tuon tunteen ja olen miettinyt samaa, että miksi Nizza jätti jotenkin kylmäksi. Asia jäi mua kaihertamaan sen verran paljon, että muutaman kuukauden päästä matkustin rannikon toiseen kaupunkiin Mentoniin. Vain kokeakseni, sytyttääkö Côte d’Azur sittenkin. Kaupunki oli kaunis kuin mikä, mutta jotain puuttui.
Nyt jonkin aikaa Espanjan Aurinkorannikolla asuneena olen ehkä saanut kiinni siitä, mistä on kyse. Espanjassa on jotenkin eri tavoin kotonaan. On paljon helpompi sulautua paikalliseen elämänmenoon. Ihmiset ja elämä on mutkatonta ja kursailematonta. Kieltä taitamaton turre kohtaa hyväksyntää ja auttavaista, iloista suhtautumista. Hymy on herkemmässä.
Koen, että Ranskassa turistia katsotaan hieman nenän vartta pitkin ja siitä syntyy sellainen ulkopuolisuuden tunne. Ollaan muodollisesti ystävällisiä, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan aidosti. Mä tajusin nyt, etten pysty Ranskassa nauttimaan samalla lailla vapautuneesti olostani kuin Espanjassa. Jossain täällä saattaisi mennä vedenjakaja.
Amen Annemaria! Espanjassa vaan on jotain ihanaa mutkattomuutta ja letkeyttä, josta minäkin lämpenen niin kovasti paljon enemmän. Ranska jättää vaan kerta kerran jälkeen kylmäksi, eikä sitä oikeen osaa edes selittää, että miksi.
Sinä varmasti osaat kertoa vielä paremmalla kokemuksella Espanjasta ja rakkaudesta sitä maata kohtaan, mutta minä olen aina tiennyt myös sen, että sisälläni asustelee taatusti joku pieni latinotyttö, joka haikailee kotimaahansa ja kuiskii korvaani tuon tuosta, että Espanja olisi hyvä maa asustella 😉
Kaikista paikoista ei vaan voi syttyä samalla tavalla, vaikka niissä ei olisi periaatteessa mitään vikaa. 🙂 Nizza on kyllä varsin tyylikäs mesta, pitäisi joskus itsekin käydä uudestaan. Voihan se olla, että Espanjan ja Italian rinnalla Ranska voi näyttäytyä just vähän tylsän sliipatulta ja juurikin ennalta-arvattavana.
Nizza oli tyylikäs paikka, enkä yhtään sinänsä ihmettele, miksi jotkut sitä hehkuttavat kovastikin. Minä ja Ranska ei vaan olla parhaita ystäviä, tai sitten tutustumisessa menee vaan Espanjan rinnalla vähän kauemmin 🙂
No kyllä minä suuresti ihmettelin kun tätä luin, miksi ei Nizza nappaa. Hyvä ruoka, ihmeellisen kauniit näköalat, pitkä ja tunnelmallinen ranta, kivat, pienet kylät ympärillä.
Syy olikin varmaan seurassa, teillä oli liian mukavaa yhdessä, et muistanut keskittyä itse kaupunkiin. Ehdotankin, että ensi kerralla menet yksin ja nautiskelet kaikessa rauhassa. Kyllä se siitä sitten aukeaa.
Ehkä aukeisi, ehkä ei. Minulla kun tuntuu joka kerta Ranskassa olevan hiukan samanlainen ankea fiilis. Ei yhtään niin lämmin, kuin monen muun maan kanssa. Mutta kuten olen sanonut, ehkä meillä Ranskan kanssa kestää vaan lämmetä toisiimme. Ehkä se sieltä sitten aukeaa, jos on auetakseen.
Kokeile Nizzan naapuria Antibesia ja lähde heti aamulla fiilistelemään hiljaisia pikkukujia, hanki aamiainen upealta torilta ja pienistä leipomoista. Päiväksi auto alle ja Verdonin rotkon maisemiin, illaksi pittoreskiin Tourtourin pikkukylään ihailemaan auringonlaskua. Jos mikään näistä ei nappaa, niin unohda sitten Ranska ja keskity suosiolla Italiaan ja Espanjaan, onhan ne kuitenkin ihanampia. Itse tykkään kyllä Ranskastakin, vaikka italialaiseen tapaan suhtaudun noihin alppientakaisiin serkkuihin aina pienellä varauksella 😅
Jos totta puhutaan Mika, niin tuo sinun kuvauksesi kuulostaa kyllä niin mainiolta, että harkitsen vakavasti sen toteuttamista. Mutta jos vaakakupissa on Espanja ja Ranska, niin Espanjan torit, leipomot, maisemat ja auringonlaskut painavat siellä kyllä niin paljon enemmän, että jää Ranska heittämällä kakkoseksi. Ihananmpi on oikea termi!
Onneksi kuitenkin loma oli kokonaisuudessaan onnistunut! Nizza on mullekin sellainen ”ihan kiva” kohde, johon en ole koskaan mitenkään rakastunut, mutta joka on ihanan kotoisa ja jonne on kiva palata. Se meri on uskomaton, ja todella hyviä ravintoloita olen myös joka reissulla löytänyt, tosin joukossa on myös paljon sitä luokkaa ”ihan kiva”.
Meidän piti käydä testaamassa Emma yksi sinun suosittelema ravintola, mutta meillä loppui aika kesken! Joten siinäkin on varmasti yksi syy, miksei Nizza sytyttänyt: liian vähän aikaa.