Aasia Kohteet Väli-Amerikka Yleinen

Näissä paikoissa olen reissannut yli kuukauden

keskiviikko, toukokuu 23, 2018

Luin artikkelin kansainvälisestä matkustuskäyttäytymistä selvittävästä kyselytutkimuksesta, jossa kävi ilmi, että yli puolet suomalaisista on matkustanut elämänsä aikana yli kuukauden kerrallaan. Minusta se kuulosti paljolta. Toisaalta kun mietin, myös aika iso osa jo omasta ystäväpiiristänikin on ollut pidempiä aikoja reissunpäällä ja itsekin jo useampaan otteeseen, joten ehkä me suomalaiset vain sitten tykätään matkustella. Tai sitten halutaan paeta kylmää talvea ja synkkää syksyä, ja toisaalta ehkä myös tienataan sen verran, että pienet ja vähän isommatkin irtiotot ovat ylipäänsä mahdollisia.

Linkki artikkeliin (kyselyyn vastasi 998 yli 18-vuotiasta suomalaista ja yhteensä 10 093 ihmistä eri Euroopan maista)

Tästä intoutuneena aloin muistelemaan omia yli kuukauden kestäviä reissujani, joita on kerääntynyt yhteensä neljä. Kaikki alkoi vuonna 2005, kun kukkaro alkoi vihdoin näyttämään siltä, että maailmalle lähteminen olisi oikeasti mahdollista.

Matkaan lähti tietenkin myös

Lonely Planetin Meksiko-opas

ja isot tuubit aurinkorasvaa.

Kun nuori tyttö Meksikoon lähti

Muistan edelleen sen kutkuttavan tunteen, kun lentoliput vihdoin kilahtivat postiluukusta. Siinä ne nyt olivat, eikä niitä pois minulta oteta! Kilroyn kirjekuoressa oli liput, joissa lukivat minun ja ystäväni nimet. Parikymppisten tyttöjen kuukauden seikkailu Meksikossa oli siis vihdoin toteutumassa.

Näin jälkikäteen ajateltuna mietin, että johan oli tytöillä pokkaa. Kumpikaan meistä ei ollut reissannut aiemmin yksinään ja matkakohteeksi valittiin Meksiko, joka ei taatusti olisi sieltä kaikista turvallisimmasta päästä.

Mutta vaikka me nuoria oltiinkin, oltiin silti järkeviä: valmistauduttiin huolella, luettiin turvallisuustilanteita, tehtiin matkustusilmoitukset, skannattiin kopiot passeista sähköpostiin, otettiin toiset kopiot matkalaukkuun, varattiin shekkejä matkalle (!) ja pakattiin rinkat kaikkien oppikirjojen mukaan. Matkasuunnitelma oli valmiiksi tehty, mutta sen verran seikkailuhenkisiä oltiin, että majoituksia emme vielä tohtineet varata.

Matkaan lähti tietenkin myös Lonely Planetin Meksiko-opas ja isot tuubit aurinkorasvaa.

Maistuisiko paratiisiranta?

Illalla koneen laskeutuessa Mexico Cityn lentokentälle, muistan katselleeni koneesta valtavan kokoisen kaupungin valojen lähestymistä. Olin tohkeissani, jännittynyt ja todella innoissani! Tunsin olevani vapaa!

Hostellimme taksikuski nouti meidät tunnin liian myöhään lentokentältä. Ainoa kommunikointikieli oli espanja ja kun saavuimme hostellille, oli huone niin pieni, että juuri ja juuri mahduimme sisään rinkkojemme kanssa. Muistan sen tyhjän ehkä hieman orvonkin tunteen, kun istuin illalla alas sängyllemme ja oven läpi kuului selkeästi ylesissä tiloissa mekastavien matkalaisten mölinä. Oven takana oleva maailma vähän pelotti ja samalla kutkutti. Tästä alkaisi meidän seikkailumme Meksikossa!

Ei voi sanoa,

etteikö tämä kuulostaisi ihanalta.

Sitähän se oli!

Aivan uudenlainen maailma oli avautunut

ja reissukärpänen muhi sisälläni.

Kiersimme Oaxacassa, jatkoimme Acapulcon suuntaan ja nautiskelimme rennosta surffarielämästä Puerto Escondidossa Tyynenmeren rannalla. Tai eihän me mitään surffattu, vaan katseltiin ruskettuneiden surffaripoikien leikkejä laineilla. Iltaisin juotiin mezcalia, agaavesta valmistettua kirkasta väkiviinaaviinaa, kumottiin tequilaa ja joka päivä virvoitettiin itseämme muutamalla pullolla meksikolaista olutta Negra Modeloa. Syötiin toki ihania katuruokia ja nautittiin me kultturistakin.

Ei voi sanoa, etteikö tämä kuulostaisi ihanalta. Sitähän se oli! Aivan uudenlainen maailma oli avautunut ja reissukärpänen muhi sisälläni. Jos jotain pitää syyttää tästä levottomasta sielustani, voisin vaikka alkujaan syyttää tätä ensimmäistä seikkailuani isossa maailmassa, joka näytti minulle muun muassa sen, ettei maailma ole vaarallinen vaan ainoastaan mielenkiintoinen. Pitää vaan osata mennä oikeisiin paikkoihin, välttää vääriä ja valmistautua tarpeeksi hyvin.

Ainoa asia, joka tästä reissusta jäi harmittamaan, on se, että kaikki, ihan jokaikistä kuvaa myöden on hävinnyt. Onneksi muistikuvat ovat silti vahvoja.

6 viikkoa Aasiassa

Seuraavaan pidempään reissuuni Meksikon jälkeen kuluikin 6 vuotta. Matkustimme mieheni ja muutaman ystävän kanssa Kaakkois-Aasiaan sinne, minne kaikki siihen aikaan matkustivat. Ja toki nykyäänkin vielä.

Se suurkaupunkien syke

ja pienten kyläpahasten lempeys ja kiirettömyys

sopivat minulle kuin nenä päähän.

Enkä ihmettele yhtään miksi. Aasia vei heti sydämeni. Se suurkaupunkien syke ja pienten kyläpahasten lempeys ja kiirettömyys sopivat minulle kuin nenä päähän. Kiersimme Thaimaassa, Laosissa ja Kambodiassa. Tykkäsin aivan valtavasti jokaisesta maasta.

Laosin Don Det

Puksuttelimme Thaimaasta junalla Laosin rajalle, istuimme ränsistyneissä busseissa tuntitolkulla, matkustimme yöbusseilla siinä toivossa, ettei hyviä reissupäiviä menisi hukkaan, mutta joka kerta todettiin, etteivät yöbussit ole tehty nukkumista varten. Pelattiin päivittäin korttia, syötiin taivaallista ruokaa, matkustettiin meriteitse karmeassa krapulassa, joka oli virhe, sen kaikki tietää ja makoiltiin riippukeinuissa sen minkä kiireiltämme ehdittiin.

Mitähän tähän nyt sanoisi….

Tältä reissulta kotiinlähtö harmitti. Mutta se hyvä puoli oli, että sain tilaisuuden palata uudelleen.

Aasia toistamiseen – 3,5 kuukauden unelmareissu

Ei ehtinyt vierähtää kuin vajaa 2 vuotta. Opiskelut alkoivat tökkimään ja reissujalka kävi kuumana. Lykkäsin opintoja, menin täysipäiväisesti töihin ja kun lompakko pullistelin sen verran, että reissukassa oli kerätty, niin irtisanouduin töistä. Pitkään suunnittelema 3,5 kuukauden Aasian reissu oli valmis.

Ja luvattiin toisillemme,

että ollaan aina yhdessä.

Lennettiin mieheni kanssa Intiaan, jota odotin ihan mielettömästi. Varhaiset ”hippiteinivuoteni” olivat vieneet minut mielikuvissani Intiaan niin usein, että unelmani vihdoin toteutuisivat. Delhi oli eksoottinen, kaaottinen ja vähän karmeakin. Mutta samalla niin ihana kaikkinen väreineen, hajuineen, äänineen ja sattumanvaraisuuksineen.

Intian Varanasissa todistettiin kummallisia asioita

Vietimme Intiassa vain 2 viikkoa, joka jätti aika syvän loven: Intiaan on taas päästävä. Kuljimme juna-bussi yhdistelmällä rajan yli Nepaliin, rakastuimme maahan, sen vuoristoihin, ihaniin ihmisiin ja hyvään ruokaan. Viikot vierivät siivillä.

Intian ihmeellisyys häikäisee

Nepalin jälkeen lensimme Malesiaan, katselimme ihmeellisiä Petronas Towereita, herkuttelimme, suuntasimme paratiisisaarille, poltimme ihomme vesikelloille ja seurasimme varaanien elämää.

Malesiasta matka jatkui Indonesiaan, jota seikkailua en ikinä unohda. Indonesia on valtava, eikä kuukausi siellä riitä mihinkään. Varsinkaan kun viettää kissanpäiviä Sulawesillä sukellellen upeiden korallien keskellä useamman viikon, katselee auringonlaskuja ja snorklailee rantakivikossa. Tällaisesta elämästä sitä taas haaveilee. Stressivapaata, rentoa ja yksinkertaista.

Pulau Kapas Malesia. Tähän saareen on helppo rakastua

Indonesian jälkeen oli vihdoin vuorossa Thaimaa, jonne mentiin rankan reissaamisen jälkeen lomailemaan. Juotiin Changia rantabaareissa ja kuunneltiin paikallisten musisointia……

…….ja luvattiin toisillemme, että ollaan aina yhdessä.

Tämä oli unelmieni reissu. Isolla sydämellä!

Häämatka Väli-Amerikkaan

Häämatkamme ei ollut mikään tavanomainen häämatka kauniiden rantojen ja paratiisisaarien perässä. Päätimme hemmotteluloman sijaan heittää reput selkään ja suunnata kuudeksi viikoksi Väli-Amerikkaan. Se olisi enemmän meidän näköistämme. 

Tämän reissun jälkeen

oltiin kuitenkin aika vakuuttuneita siitä,

että meidän reissuelämä nuhjuisimmissa majataloissa

alkoi olemaan ohi

Costa Rican rannat ja vehreä luonto on jotain niin kaunista

Kiersimme Panamassa, Costa-Ricassa ja Nicaraguassa. Panama jätti kylmäksi, Costa-Rican luonto oli uskomaton ja Nicaragua vakuutti letkeydellään. Olimme päättäneet viettää joulun paremmissa puitteissa, varattiin kallis majoitus keskeltä kauneinta Costa-Ricaa ja viruttiin tuo aika karmeassa vatsataudissa kämmenen kokoisten perhosten lennellessä ympärillämme. Joulu oli ikimuistoinen. Uusi vuosi vaihtui Nicaraguassa. Tanssittiin salsaa keskellä kaupungin katua, juotiin rommikolaa ja juhlittiin rantabileissä. Ihasteltiin Granadan väriloistoa ja makoiltiin riippukeinussa Playa Marsellan rauhassa.

Kuuden viikon jälkeen palattiin kotiin onnellisena avioparina. Tämän reissun jälkeen oltiin kuitenkin aika vakuuttuneita siitä, että meidän reissuelämä nuhjuisimmissa majataloissa alkoi olemaan ohi. Oli aika kai siirtyä aikuisuuteen.

Costa Rica, Monteverde

Väli-Amerikka jäi toistaiseksi viimeiseksi pidemmäksi matkaksemme.

Kuka tietää koska koittaa seuraava? Ehkä jo ensi talvena?

Tai sitten vasta pitkän ajan kuluttua.

Jää nähtäväksi.

 

Minkälaisia pitkiä reissuja sä olet tehnyt? Kuinka monesti ja mitä aikoja olet ollut reissunpäällä? 

 

Uusimpiin juttuihin pääset nopeiten  käsiksi Blogit.fi -sivustolla, Bloglovinissa ja The Blogjunglessa.Voit käydä seuraamassa blogia myös FacebookissaInstagramissa ja Twitterissä

 

You Might Also Like

13 Comments

  • Reply Liisa / Hollanninhippiäinen sunnuntai, toukokuu 27, 2018 at 21:20

    Huimia seikkailuja. Costa Rica on toivelistallani; Karibialta olen Curacaon ja Dominikaanisen Tasavallan nähnyt. Aasiassa taas en ole edes Thaimaassa vielä käynyt. Intia kiehtoisi kyllä, se vetoaa jotenkin henkilökohtaisesti erityisesti, vaikka onkin osaltaan varmasti rankka kokemus. Kaikki on ollut perus-parin viikon lomareissua, eli yli kuukautta en ole missään muualla viettänyt paitsi koko kesän Islannissa Nordjobb-kesätöissä, mikä oli hieno ja avartava ja itsenäistävä kokemus nuorelle.

    • Reply Outi keskiviikko, kesäkuu 6, 2018 at 12:33

      Tuollainen kesätyö ulkomailla on varmasti nuorelle aivan mieletön kokemus. Itsekin muistan haaveilleeni moisesta, mutta suunnitelmat karitutuivat aina johonkin. Onneksi on nyt vanhemmiten päässyt paikkalemaan nuoren tytön haaveita maailmalle 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka tiistai, toukokuu 29, 2018 at 08:51

    Ensin ajattelin, että tässä puhutaan yhdessä paikassa yli kuukauden olemisesta, jolloin listani olisi ollut luultavasti ihan tyhjä.
    Mutta jos siis puhutaan vaan yli kuukauden kestäneistä matkoista, niin on niitä silti muutama: maailmanympärimatkaan käytimme noin 5 viikkoa ja myös Aasiassa kiertelimme yhtenä syksynä yhteen menoon noin samaiset 5 viikkoa.
    Pääsääntöisesti kyllä tykkäämme käydä välillä kotona, eli kaukomatkojenkin tyypillinen pituus on 15 päivää, Europpassa ehkä viikko.

    • Reply Outi keskiviikko, kesäkuu 6, 2018 at 12:37

      Onhan teilläkin sitten kertynyt mukavasti pidempiäkin reissuja. Ja joillekinhan pitkään reissaaminen ei edes sovi. Itse kyllä tykkään. Miten muuten, kuinka hyvin viidessä viikossa ehti tehdä maailmanympärysmatkan? Tuntuu, että tahti täytyy olla tuolloin jo aika kova? Hieno suoritus!

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA tiistai, toukokuu 29, 2018 at 17:33

    Ei vitsit mitä matkoja sulla on historiassa, mäkin haluan! Väli-Amerikka ja häämatka, ei voi kyllä mennä pieleen.

    • Reply Outi keskiviikko, kesäkuu 6, 2018 at 12:38

      Aika kivoja on kyllä matkat olleet. Nyt taas haaveillaan useamman viikon Aasian irtiotosta. Peukut pystyyn, että onnistuu! 🙂

  • Reply Anna-Katri / Adalmina's Adventures lauantai, kesäkuu 2, 2018 at 22:59

    Upeita pidempiä reissuja olet tehnyt ja varsin erilaisissa paikoissa. Varsinkin nuo Aasian irtiotto vaikuttaa erinomaiselta. Oman reissuhistoriani pisin on ollut maailmanympärimatka, joka on kyllä heittämällä ollut yksi elämäni parhaita juttuja. 🙂

    • Reply Outi keskiviikko, kesäkuu 6, 2018 at 12:42

      Sun maailmanympärysmatkaa on ollut kyllä huikea seurata, enkä kyllä yhtään ihmettele että se on ollut elämäsi paras juttu. Kun tuntuu, että tuota vajaa neljän kuukauden reissuakin käy edelleen mielessään aika ajoin, niin voin vaan kuvitella, miten tuollainen ympäri maailman reissaaminen jää varmasti ikuisesti mieleen!

  • Reply Anna K. lauantai, kesäkuu 2, 2018 at 23:03

    Todella kivan kuuloisia reissuja! Just sellaisia, mistä jää upeita muistoja.
    Väli-Amerikka oli haaveissa viime talvelle, mutta hitto vie, valitsin sen sijaan turvallisen toimistotyön. Mitä ihmettä???
    Mun pisin reissu oli myös Aasiassa 3,5 kk ja siitä on jo viisi vuotta. Pari kertaa olen saarihypellyt kuukauden Kreikassa ja Kuubassakin taisi mennä aika lailla neljä viikkoa, ellei enemmän. Oih, pitkät reissut on ihania!

    • Reply Outi keskiviikko, kesäkuu 6, 2018 at 12:42

      Voi että! Toimistotyö ei kyllä pese Väli-Amerikkaa, mutta on kyllä tietyllä tavalla ehtona sille 😀 Että varmasti joskus sitten! Pitkät reissut on totta tosiaan niin ihania!

  • Reply Rosa sunnuntai, kesäkuu 3, 2018 at 00:16

    Mun pitkäkestoisin matka taitaa olla kuusi viikkoa Nicaraguassa, johon kuului työtä ja vähän lomailua. Kerran kävimme parin päivän reissulla Hondurasissa. Vietin ajasta suuren osan Managuassa ja siellä ei ollut ihan niin letkeää. Parit hyvät bileet sielläkin tuli koettua.

    • Reply Outi keskiviikko, kesäkuu 6, 2018 at 12:43

      Kuusi viikkoa Nicaraguassa kuulostaa kyllä ihanalta. Mulla jäi ihan Nicaragua vajarit, mutta kuudessa viikossa varmasti ehtiikin jo nähdä maata varsin paljon. Honduras myös kiinnostaa kovasti!

  • Reply Alexa maanantai, syyskuu 10, 2018 at 13:19

    It was nice to read your blog, Very well written. Thanks for sharing such an informative post

  • Leave a Reply