Costa Rica Yleinen

Monteverden aktiviteetit ja Granadan Uusi Vuosi

tiistai, joulukuu 30, 2014
Seuraavana päivänä Monteverdessä ajauduttiin aktiviteettihuuruissamme vaijeriajelulle, josta jo edellisellä kerralla kerroin. Kyyti tuli hakemaan meitä hostellin ovelta ja ajeltiin muiden turismojen kanssa ylös vuorille. Pikku odottelun jälkeen saatiin asiaan kuuluvat vermeet yllemme ja valmistauduttiim koetukseen. Tässä vaiheessa alkoi hiukan puntit tutisemaan.
Vermeet vimosen päälle.

Kymmeniä metrejä pitkät vaijerit kulkivat puusta puuhun ja jokaisen puun kohdalla oli asiaan kuuluva tasanne. Korkeimmillaan seistiin ehkä noin 50 metrissä maankamarasta.Turvaköysi kiinnitettiin vaijeriin ja opas tönäisi jokaisen vuorollaan matkaan. Aivan mahtava tunne leijua puiden latvustojen korkeudella, kun maisemat oli mitä kuvitella saattaa: yksinkertaisuudessaan  tyrmääviä. Pisin vaijeri oli 1000m, joka mentiin Markon kanssa tandemina. Vauhti pisti posket sileiksi ja kokemus sanattomaksi. Ällistyttävää. Ennen viimeistä vaijeria uskaltauduttiin kuitenkin molemmat vapaaehtoiseen ”Tarzan swingiin”. Oltiin narun päässä kiinni ja hypättiin yksitellen alas 15 metriä korkealta tasanteelta. Naru nappasi viime hetkellä kiinni ja heiluttiin tovi Tarzanin lailla liaanin päässä. Taisin kiljua koko matkan. Sori villieläimet.

Heikkopäistä huimaisi vaikkei kuva ehkä kerro totuutta.

 

Jane.

 

Sanaton.

 

Siellä me mentiin ja tänne tultiin. 1000 metrin vaijeri.

 

Paikka oli kaiken kaikkiaan kovin turistoitunut, mutta mitäpä siltä muuta voisi odottaakaan? Arvosana koko touhulle 9,5. Ainoa miinuspiste turhan pitkistä odotusajoista vaijereiden välillä. Illalla ostettiin viintä ja olutta ja naatiskeltiin.

Lähdettin parin yön jälkeen, eli tänään, kohti Nicaraguaa. Herätys oli kohtuuttoman aikaisin, klo 3.45. Näin aikaisella lähdöllä koitettiin säästää aikaa rajalla, joka voi kuuleman mukaan olla todella ruuhkautunut. Tavattiin bussiasemalla joku saksalainen poika, jolla oli samat mielessä, joten tehtiin matkaa yhdessä. Bussi tiputti meidät Pan-American highwayn risteyksessä pois (paikka oli nimetään La Irma), mistä oli määrä napata seuraava bussi. Oltiin onnekkaita, sillä bussi saapui vain muutaman hassun odotteluminuutin jälkeen. Bussi veisi meidät suoraan rajalle.

”Linja-autossa on taas tunnelmaa…..” Jouduttiin jälleen kanaosastolle, mutta matka kesti onneksi vain noin 3 tuntia.

Jep, lattialla matkustettiin. Mutta tällä kertaa muu homma toimi, joten ei valitusta. Matka meni ihan rattoisasti, niin kun kuvasta näkyy, ja hetken päästä oltiinkin epäselkeimmällä ja ehkä oudoimmalla rajalla, mitä tähän asti on tullut vastaan. Siitä sen enempää jaarittelematta, homma hoitui yllättävän sukkelasti. Tuli elävästi mieleen Kambodian rajan ylitys, jossa hullunlehmäntaudin aikoihin rajaviranomaiset nyhtivät matkustajilta dollareita pakollisella kuumeen mittauksella. Tänäänkin jouduttiin mittaukseen, mutta tällä erää se oli ilmaista. Kaiken kaikkiaan rajan ylitys maksoi noin 22 dollaria.

Otettiin taksi kolmeen pekkaan lähimpään kaupunkiin, Rivasiin, josta Markon kanssa jatkettiin paikallisbussilla tänne Granadaan. Matka kesti vielä toiset muutaman tuntia. Perillä oli hellettä ja vastassa odotti viehättävä, värikäs koloniaalinen kaupunki. Ensipuraisu Nicaraguaan siis vaikuttava. Huomenna kaupunki puhkeaa kuuleman mukaan railakkaaseen fiestaan, ja me pyritään parhaamme mukaan sopeutua mukaan juhliin.

 

Chia-juoma (yök) ja ruokaa banaaninlehdellä.

 

El turismo.

Buenas noches

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Hannele sunnuntai, marraskuu 25, 2018 at 14:49

    Moi,

    Olen lähdössä tammikuussa Costa Ricaan ja Monteverdelle ja varattuna on jo toi canopy. Jännittää ihan hulluna toi vaijeriseikkailu, mutta hengissä siitä näyttää selviävän:) Pystyykö siinä ”lennossa” kuvaamaan vai onko niin kova vauhti, ettei pysy kamera hyppysissä? Tai voiko sinne ylipäätään ottaa mukaan kantamuksia?

    • Reply Outi sunnuntai, marraskuu 25, 2018 at 15:23

      Moi Hannele! Voi että, mahtavaa että olet lähdössä Costa Ricaan! Kokemus oli ihan mahtava!

      Kädessä ei kyllä tuon menon aikana pysty kameraa pitämään, mutta varmaan aika monilla on esim GoPro kiinnitettynä kypärään. Meillä oli kyllä kamera mukana mutta toinen aina napsi kuvia seuraavalla tai edellisellä tasanteella. 🙂

      Ihanaa reissua sinulle! Kuinka pitkä matka on tiedossa?

    Leave a Reply