Vuosi 2019 – elämänmuutoksia, unelmista luopumisia, vähemmän matkustelua ja roppakaupalla sairastelua. Silti hyvä vuosi.

22.12.2019

On tilinpäätöksen aika. Vuosi 2019 on ollut monessa suhteessa erikoinen vuosi. Arjessa on tapahtunut myllerryksiä niin paljon, ettei perässä meinaa pysyä. Sairastelu on vienyt sängyn pohjalle ehkä useammin kuin viimeiseen kymmeneen vuoteen ja sitä kautta kunto on romahtanut pohjamutiin. Treenaaminen on jäänyt jatkuvan sairastelukierteen pyörteisiin, mikä on sääli – iso sääli – sillä oma mielenterveys ja jaksaminen kulkevat täysin käsi kädessä viikottaisen treenimäärän kanssa.

Marraskuu oli vaikea ja joulukuukin koettelee. Mutta onneksi! vuosi 2020 on ovella ja voin hyvästellä nihkeän loppuvuoden tunnelmat kaikkine mätine ajatuksineen. Ajattelin nimittäin toivottaa terveemmän ja menestyksekkäämmän uuden vuoden tervetulleeksi – –  jahka kaikki kymmenen konvehtirasiaa on tuhottu ja punaviinilimiitti täyttynyt.

Vuosi 2019: vähemmän matkoja ulkomaille, enemmän lähiseuturakkautta ja luonnonpuistoja


Tänä vuonna en ole matkustellut ulkomaille edellisvuosien kaltaisesti. Osittain tietoisesti, osittain olosuhteiden pakosta. Jätin tietoisesti tekemättä useammankin pienen pyrähdyksen Eurooppaan, mutta mieli olisi halajanut kaukomaille. Aivan saakelisti. Ja halajaa edelleen.

Työrintamalla tekemieni isojen päätösten vuoksi menetin käytännössä vuoden kaikki lomat, mikä tietenkin vaikutti mahdollisuuksiin lähteä reissaamaan. Myös mieheni muuttuneet työkuviot pistivät suunnitelmat täysin uusiksi, ja siksi en pystynyt toteuttamaan suuria matkasuunnitelmiani kaukomaille enkä toisaalta myöskään pyöräreissua Eurooppaan, jota olen jo pitkään pyöritellyt mielessäni. Tämä vuosi on ollut käytännössä pyhitetty työnteolle.

Mutta vaikka näin, tuntuu silti, että olen saanut reissata ihan tarpeeksi. Olen tutustunut lähiseutuun ehkä enemmän kuin koskaan, mikä on ollutkin hyvin silmiä avaavaa. Vaan eihän tälläiselle levottomalle reissusielulle mikään ole silti tarpeeksi, mutta jos vähän kaunistellaan, ja ajatellaan hypoteettisesti, niin olen, tai ainakin voisin olla ihan tyytyväinen vuoden reissusaldoon.


Tammi-helmi-maaliskuu


Tammikuussa pysyttelin visusti Suomessa ja porskuttelin matkamessujen antamalla draivilla eteenpäin. Virtaa antoi -ja samalla toisaalta myös vei- eteenpäin nytkähtäneet työkuvioiden muutokset. Tässä kohtaa vuotta jo tiesin, että tänä vuonna hypätään kohti jotain uutta – joko kovaa tai sitten vähän pehmeämmin, mutta eteenpäin mennään.

Alkuvuoden katkaisi ihana ihana lähiseutumatka Hyvinkään Hotel Sveitsiin, jonne matkasin neljän rakkaan ystäväni kanssa. Luvassa oli aktiivista pöhinää hotellin puitteisiin sopivalla tavalla ja ihana kolmen ruokalajin illallinen ravintola Tilassa. Täydellinen hemmottelupaketti helmikuulle!

Maaliskuun alku olikin sitten yhtä reissuelämän ilotulitusta ainakin minun mittakaavassani. Helmi-maaliskuun vaihteen vietin Nizzan auringon alla, joka jo tuohon aikaan vuodesta lämmittikin ihanasti. Valo ja lämpö, sekä ystävien hellä huoma antoi energiaa. Pyörimme rantabulevardilla, söimme, joimme, rupattelimme ja lojuimme ihanassa huoneistossamme Nizzan keskustan tuntumassa. Teimme myös päiväretken Monacoon, jonka jälkeen aloin ihmettelemään jokaista ylistävää kommenttia tuosta maailmankolkasta. Minusta se oli yksinkertaisesti hirvittävä.

Nizzassa jouduin tekemään myös vaikeita päätöksiä työelämän kannalta. Kieltäydyin sellaisesta työstä, jonka eteen olin uhrannut aikaa, jota oikeasti olisin halunnut ja joka olisi toisinaan ollut minulle kaikkea sitä, mitä olin ajatellut tässä vaiheessa tarvitsevani ja saavani. Joskus vain elämä johdattelee, ottaa ohjaksista. Vaikka päätös oli vaikea ja varjosti myös alkumatkaani Nizzassa, näin jälkikäteen voin vain helpottuneena todeta, että kieltäytyminen tuosta uudesta työstä oli juuri se oikea asia, mitä siinä hetkessä minun kuuluikin tehdä. Raskaan puhelun jälkeen nostin valkoviinilasin huulilleni ja jatkoin elämästäni nauttimista.

Nizza

Nizza

Nizzasta tullessani hyppäsin kentältä suoraan auton kyytiin ja ajoimme yhden pysähdyksen taktiikalla perheen kanssa Rukalle. Ihana lämmin pieni kelohonkamökki, valtavat lumikinokset ja pihalla käristyvä loimulohi kietoivat minut pehmeästi takaisin maanpinnalle, toisenlaiseen, ehkä oikeanlaiseen elämään. Elämään, jolla oikeasti on merkitystä ja peittää mennen tullen allensa kaikki työahdistukset. Hiihtoretket, pulkkamäki ja makkaranpaisto yksityisessä kodassa olivat sellaista lääkettä stressistä ja juhlimisesta ryvettyneelle sielulleni, etten parempaa olisi uskaltanut toivoa.

Kuusamo-Ruka


Huhti-touko-kesäkuu


Huhtikuussa kävin pyörähtämässä Tukholmassa miehen bändin keikalla. Lähdin mukaan sillä ehdolla, ettei meno-paluureissu tapahtuisi laivalla. Siispä varasimme laivamatkan Tukholmaan ja lensimme takaisin Helsinkiin. Se oli yksi vuoden parhaimmista päätöksistä, sillä keikkaillan jälkeinen laivamatka ei olisi napannut laisinkaan. Aion myös jatkossa harkita tätä matkustustyyliä Tukholmaan nopeutensa ja vaivattomuutensa tähden.

Tukholma-laivalla

Huhtikuussa alkoi toden teolla tapahtumaan työrintamalla, sillä irtisanoin itseni, mikä oli osittain riipaisevaa, sillä tykkäsin työstäni ja erityisesti työkavereistani (ja tykkään edelleen, moikku vaan!), mutta työ itsessään asetti liian suuria haasteita arjelleni.

Toukokuussa aloitinkin vihdoin uudessa paikassa, uudessa työssä – mutta irtisanouduin yllättäen saman kuukauden sisällä. Olin taas siinä tilanteessa, että jouduin tosissani hiljentymään ja kuuntelemaan, mikä on tärkeää, mikä merkitsee ja mitä haluan. Vaikkei työ ole koskaan määrittänyt mitään statusta elämässäni, enkä ole varsinaisesti elänyt työni kautta omaa elämääni, on se kuitenkin sellainen seikka, jonka toivon palvelevan omaa jaksamistani ja arjen muita toimintoja parhaalla mahdollisella tavalla. Se on kuitenkin suuri siivu jokapäiväistä elämää. Ja tässä vaiheessa se tuntui ottavan enemmän, kuin mitä se antaa. Siksi pakotin itseni valitsemaan ja sanomaan EI, vaikka olin juuri saavuttanut uuden työni kautta jonkin sellaisen vakauden elämääni, mistä olin haaveillut. Mutta eipä auttanut! Eteenpäin oli mentävä, vaikka tällä hetkellä meno tuntui enemmänkin sen kuuluisan mummon etenemiseltä lumessa kun kirkkaalta päämäärätietoiselta haaveiden tavoittelulta. Silti se tuntui oikealta.

Ja pian viimeisimmän irtisanoutumisen jälkeen aloitinkin jo nykyisessä työssäni, joka on palvellut minua varsin hyvin tähän asti.

Täytyy vielä todeta, että koko alkuvuoden työsekoilu opetti ehkä enemmän itsestäni, kuin mitä viimeiset vuodet ovat opettaneet yhteensä. Jatkuva työhaastatteluissa ramppaaminen kuluttaa, mutta myös kasvattaa henkisesti. Jouduin lukuisia kertoja miettimään, minkälainen ihminen mä oikeasti olen, mitä mä arvostan, mitä en ja mitä toivon tulevaisuudeltani. Ja uskon, että vaikka tämä rimpuilu saattaa ulkopuoliselle vaikuttaa epämääräiseltä sohimiselta ja silmät sidottuna hoipertelulta, niin kaikella tällä itsetutkiskelulla on ennen pitkää hedelmiä kasvattava vaikutus. Ja nyt lopetan, etten ala kuulostamaan liikaa Karita Tykältä. Kaikella kunnioituksella.

Kesäkuu meni uusiin rutiineihin totutellessa ja viljelyspalstaa möyhentäessä. Näin kesän ja syksyn satokauden jälkeen voin rehellisesti myöntää, ettei se möyhennys kyllä tuottanut kamalasti tulosta, mutta hetkellistä nautintoa se ainakin antoi ja oli mukavaa vastapainoa työnteolle.

Kesäkuun lopussa kävin ensimmäistä kertaa Espoon saaristossa, ja tämä reissu sai kunnian olla tämän vuoden ensimmäinen ja viimeinen telttaretki. Gåsgrund oli todella nätti ja rauhallinen saari, jonne pääsee myös julkisella kulkuvälineellä. Retki kirvoitti telttailemaan, jolle meinaan antaa ensi vuonna entistä enemmän aikaa.

Espoon-saaret-Gåsgrund

Gåsgrund-Espoo


Heinä-elo-syyskuu


Heinäkuussa ei tapahtunut mitään jännittävää, mutta elokuussa teimme vuoden parhaimman reissun, joka suuntautui Kreikkaan. Jos kuitenkin voisin, niin pyyhkisin muististani ihan jokaisen hetken, joka liittyy tämän reissun valmisteluun. Tein oman henkilökohtaisen ennätykseni, mitä tulee mokailuun. Koko sekoilun ajattelukin aiheuttaa edelleen karmeita vilunväreitä. Mutta kun lentokoneen renkaat laskeutuivat Prevezaan ja Kreikan kuumuus lävähti kasvoilleni, tiesin että jokainen epäonnistuminen oli kaiken tämän arvoista. Kreikka oli hurmaava!

 Tämän linkin takaa löydät kaikki, mitä olen ehtinyt Kreikasta ja Lefkaksen saaresta raapustamaan:

Kreikka - Lefkas

Kreikka-kreikkalainen salaatti

Kreikka-Lefkas

Elokuussa pääsin myös osaksi mahtavaa lähiseutumatkaa, kun kymmenpäinen matkabloggaajaporukka pisti paikallisten tuusulalaisten yrittäjien päät pyörälle. Luulisin kyllä, että todellisuudessa homma meni aivan toisin päin, ja että matkabloggaajat vakuuttuivat Tuusulasta ihan mennen tullen enemmän, kuin oltaisiin osattu edes odottaa. Reissu oli aivan huippu ja jälleen osoitus siitä, että lähiseutuun tutustuminen voi olla mielettömän antoisaa.  Varsinkin kun on timanttinen porukka ympärillä! Reissusta voit halutessasi lukea enemmän täältä.

tuusula-13

Kuva: H.Häkkinen

Festa-Zannoni-pitopalvelu

Syyskuussa saimme vieraita Kanadasta ja kävimme tutustumassa Nuuksioon ehkä paremmin, mitä olen koskaan aiemmin itsekään paikkaa kolunnut. Ihastuin tuohon läheiseen kansallispuistoomme sen verran, että pian heti perään tein uuden reissun sinne itsekseni. Haukankierros ja Korpinkierros tulivat tutuiksi, ja voin vain lämpimästi suositella erityisesti pidempää Korpinkierrosta päiväpatikointikohteeksi.

Kirjoitin tarkemmin luontopoluista tänne.

Mustalammi-Nuuksio

P9260099

Syyskuussa koin myös karvaan tappion, sillä jouduin päästämään irti pitkäaikaisesta haaveestaani, joka oli käymässä toteen. Jouduin siis jälleen kerran tekemään vaikean kirvelevän päätöksen ja sanomaan EI. Olen jo kauan haaveillut osallistumisesta Rynkeby Teamin hyväntekeväisyyspyöräilyyn, ja tänä vuonna vihdoin päätin hakea mukaan. Minut valittiin joukkueeseen, mutta muuttuneiden työkuvioiden myötä jouduin kuitenkin ikäväkseni toteamaan, ettei minulla ollut mahdollisuuksia sitoutua vuoden kestävään projektiin, joka päättyisi pyörämatkaan Saksan Travenmundesta Pariisiin. Kieltäytyminen otti päähän, mutta jälleen kerran, tällä hetkellä tuntuu siltä, etten oikeammin olisi voinut valita.

Karvaat tappiot eivät kuitenkaan tähdittäneet syyskuuta, vaan tähtihetkeksi voisin ilomielin nostaa Mäntsälän! Aivan, Mäntsälän! Matkabloggaajien Uudenmaan valloitus sai siis jatkoa, kun pääsimme tutustumaan Mäntsälän yrittäjien tarjoamiin palveluihin, sekä yöpymään herrasväen elkein Hirvihaaran upeassa kartanossa. Melomista, erälettuja ja kokkisotaa. Eipä olisi vuoden viimeisimpiä syyspäiviä voinut paremmin viettää.

Mäntsälä Sarvikota

Mäntsälä Sarvikota

Mäntsälä Eräkokkisota


Loka-marras-joulu


Lokakuun ensimmäinen viikonloppu alkoi ihanissa merkeissä Vantaan Flamingossa. Kylpemistä, perheen kanssa yhdessä oloa, syömistä, syömistä ja syömistä. Täydellinen staycation siis! Vantaan Flamingo sijaitsee käytännössä naapurissa, joten helpompaa staycation kohdetta on vaikeampi keksiä. Ja erityisesti näin pienen lapsen kanssa paikka oli juuri omiaan pienelle irtiotolle arjesta. Olenko jo maininnut tarpeeksi monta kertaa, että rakastan kylpyjä ja kylpylöitä??

Flamingo Spa Vesipuisto

Break Sokos Hotel Flamingo Tower

Lokakuun loppuun buukkasin vielä melko hetken mielijohteesta äiti-tytär -matkan Viroon. Lähdettiin autolla ja tutustuttiin muutaman päivän ajan Itä-Viron ihmeisiin, ja pakko sanoa, että Itä-Viro oli oikeasti aika ihmeellinen. Tänne päin naapurimaata pitää ehdottomasti palata vielä kesäaikaan!

Itä-Viro

Itä-Viro Sakan kartano

Marraskuussa sitten risteiltiin oikein urakalla. Neljästä viikosta kolmena kävin risteilemässä, ja jos lasketaan mukaan tuo lokakuinen Viron-reissu, olin laineilla yhteensä neljänä viikkona putkeen. Aika hyvä saavutus!

Viking Linen pressimatka Tukholmaan oli monipuolisuudessaan kerrassan mainio, ja Tallink Siljan ja Rantapallon järjestämä blogimatka Tallinnaan ihana kylpylärentoilu keskellä hyytävää marraskuuta. Viimeiseksi käytiin vielä perheen kera perinteisellä joulunalusmatkalla Tallinnassa ja pyörähdettiin päiväreissun verran joulutorilla ja vintage-liikkeissä. Tallinna on kyllä nykyään niin viehättävä ja monipuolinen, että vuodessa sinne voi aivan mainiosti tehdä kourallisen matkoja, eikä siltikään ehdi saamaan irti sitä kaikkea, mitä haluaisi.

Tallinna-joulutori

Näin paperillahan oma vuosi kuulostaa varsin aktiiviselta. Kaiken tämän säntäilyn keskellä olen ehtinyt sairastamaan muutaman vatsataudin, useita kuumetauteja ja potemaan kovista päänsäryistä, joihin en ole aiemmassa elämässäni tottunut. Joko se on merkki siitä, että ”hidasta akka” tai sitten vaan muistutus, ettei sitä päiväkodista saapuvaa räkänokkaa kannatta pussailla ihan jatkuvasti. Oli miten oli, sairastelu on saatanasta, ja sen soisi loppuvan.

Ensi vuodelle siis toivon terveempiä päiviä, upeita matkoja ja paljon oleskelua luonnon ääressä.

Muutama reissusuunnitelma onkin jo valmisteilla, mutta niistä lisää myöhemmin.

Ihanaa ihanaa ihanaa joulua kaikille! 


Uusimmat jutut Blogit.fi -sivustolta ja Bloglovinista.

Käy seuraamassa myös Facebookissa ja Instagramissa.

 

 

 

 

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Martta / Martan matkassa 29.12.2019 at 12:37

    Olipa kiva kooste, mukavia hetkiä ja upeita kuvia! Oma matkavuoteni on kanssa ollut yllättävän vaisu ja siihen ovat vaikuttaneet omat työkuviot, joita olen kanssa miettinyt paljon. Uuteen nousuun vuonna 2020! Hyvää Uutta vuotta!

    • Reply Outi 13.1.2020 at 21:55

      Hyvää Uutta Vuotta Martta! Ja ennen kaikkea hyviä reissuja tälle vuodelle!

  • Reply Jenni | Boarding Time 29.12.2019 at 12:30

    Onpa sulla riittänyt vauhdikkaita käänteitä työrintamalla. Huh! Kiva, että viihdyt uudessa työpaikassa.
    Sairastelut on kyllä todella ikäviä, ja mulla sama juttu; jos en pääse treenaamaan, tuntuu että pää hajoaa. Toivottavasti pääset ensi vuonna näiden osalta vähemmällä!
    Yhdyn myös mielipiteeseesi Monacosta, en tykkää siitä paikasta yhtään vaikka muuten Rivieraa rakastankin.

    • Reply Outi 13.1.2020 at 21:56

      Kiitos! Toivoa tosiaan sopii, että terveys kestää tänä vuonna paremmin!

      Monaco oli kyllä todellakin suuri antikliimaksi, vaikken siltä nyt mitään kummempaa odottanutkaan. Ei ollenkaan oma paikkani!

  • Reply Pilvi | Suunnaton 29.12.2019 at 12:28

    Aikamoisia muutoksia sulla on ollut tänä vuonna! Kivasti olet saanut matkoja tällekin vuodelle, vaikka pidempi reissu onkin jäänyt uupumaan.
    Olipa ihana päästä taas muistelemaan Tuusulan ja Mäntsälän reissuja 🙂 Kuten Katja sanoi, ne on jääneet mieleen äärettömän hauskoina viikonloppuina. Kiitos siis seurasta ja toivottavasti ensi vuonnakin on luvassa yhtä mahtavia kokemuksia!

    • Reply Outi 13.1.2020 at 21:58

      Tuusula ja Mäntsälä oli kyllä viime vuoden yllättäjiä ja ehdottomia helmiä! Ai että!

      Toivon tosiaan, että tänä vuonna pääsisin edes kerran jonnekin (Tuusulaa ja Mäntsälää) pidemmälle. Sun Nepal reissu kyllä sai taas hirvittävän kaipuun sitä maata kohtaan, mutta saapi nähdä! Joulu rantalomalla kiinnostaisi kovasti 🙂

  • Reply Piyya 27.12.2019 at 22:31

    Olipa kivasti koostettu vuosikatsaus. Teki mieli ruveta laatimaan omaa saman tien .
    Ehkäpä vielä ehdinkin tehdä samantyyppisen mutta omanlaisen 😉

    • Reply Outi 27.12.2019 at 23:42

      Kiitos! Vuosikoosteiden teko on todella hauskaa ja tuleepahan kerrattua itsekin, mitä kaikkea vuodessa on ehtinyt tapahtua! Kannatan oman koosteen tekoa, ehdottomasti 🙂

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty 23.12.2019 at 08:44

    Kiitos tästä vuodesta! Yhteiset retket olivat ehdottomasti niitä vuoden hauskimpia – ainakin naurumäärissä mitattuna. Jatketaan samalla linjalla ensi vuonnakin! 😉

    • Reply Outi 27.12.2019 at 23:41

      Näin tehdään! Ehdottomasti! Jännittää jo mihin kaikkialle ensi vuosi meitäkin kuljettaa! 😉

    Leave a Reply