Maakuntamatkailua Halloweeninä

1.11.2015

Lokalahti. Vielä muutama vuosi sitten se olisi ollut paikka, johon ei olisi ollut mitään asiaa, jolle tuhahtaisin nimen kuullessani ja joka kiinnostavuudellaan olisi jäänyt minkä tahansa Suomen kyläpahasen jalkoihin. Paikka, johon mikään pääajoväylä ei vie ja jonka läpi ei vahingossa kuljeta.

Nyt se merkitsee jotain aivan muuta. Se merkitsee ihmisiä, jotka ovat väittämättä uutterimpia, aikaansaavimpia ja muista riippumattomimpia, joita tiedän.  Se merkitsee ahkeruutta, antautumista ja luopumista. Saavutus, josta itse hyödyt, jonka menetät onnellisena ja mitä ilmeisimmin saavutat vuoden päästä uudelleen, on paras palkinto tehdystä työstä. Sadonkorjuu ja heinähommat. Perunat, porkkanat, pavut. Sienet, karpalot ja polttopuut. Mustikat, mansikat ja kotieläimet. Punainen tupa ja maalaisidylli. Maalaiselämä. Elämä, joka edusti ennen itselleni lypsylehmiä ja lampaiden kerintää. Nyt se edustaa onnellisuutta ja kaikkivoipaisuutta. Kovaa antautumista. On vähän ja silti niin paljon. On kaikkea, mitä unelmoit. Ja jos ei ole, se tehdään. Phew. Ja minä joudun kaupunkilaisena kysymään, kuinka leivinuunin luukku aukeaa…

PB010077

Eri maailmat, eri lähtökohdat ja ennen kaikkea eri halut. Ei minua saisi elämään tässä ja nyt tuollaista elämää. Kuulun kaupunkiin, asfalttiviidakkoon ja sykkeeseen. Mutta se, miten lähellä on paikka, joka on kuitenkin niin kaukana, niin eksoottista, kunnioitusta herättävää ja niin inhimillistä, saa kerta toisensa jälkeen hämmentymään ja lasketumaan sieltä Jätkäsaaren mintunvihreästä kerrostalokaksiosta takaisin lähelle maata, lähelle juuria ja lähelle luontoa. Mieli lepää, jopa Halloweeninä.

Multi-taskattiin rapujuhlat ja Halloween yhdeksi viikonlopun kestäväksi juhlaksi täällä Lokalahden rauhassa Markon siskon ja hänen miehensä kotona. Ja mikäs sen oivempi Halloween-herkku, kuin vasta pyydetyt elävältä keitetyt ravut? Brutaali tapa kuolla, vaikkei ajankohtaiseksi nousseiden eläintilojen toiminta kamalasti, jos yhtään kalpene sen rinnalla. Ravut ja Halloween kuuluvat siis ehdottomasti yhteen.

ravut

On ennen kaikkea etuoikeus saada kokea maalaiselämää näin lähietäisyydeltä. On helppo ostaa lentolippu kaukomaille, ihmetellä toreilla eri ruokakulttuureita ja kokea eksoottinen luonto ja ilmasto tietäen, että raha ja lentokone vie takaisin lintukotoon. Mutta aika harvalla kai kuitenkaan on mahdollisuutta (tai halua?) kokea oman kulttuurinsa ja kotimaansa alkujuuria hyppäämällä hetkeksi mukaan maaseudun rattaisiin, tai niin ainakin luulen. Vaikkei täälläkään tosiaan lypsetä niitä lehmiä tai keritä lampaita, saa tästä jo osviittaa siitä, mitä todellisuudessa maalaiselämän arkeen kuuluu. Aikaiset aamut ja eläminen luonnon rytmissä. Vaikka sen on tiennyt, niin ei ehkä kovin hyvin tiedostanut. Suosittelen kuitenkin lämpimästi kaikille uteliaille elämystenmetsästäjille tutustumista maaseudun arkeen varsinkin, jos oma elämä ja arki on uponnut kaupungin kortteleihin. Päätän tämän Armanin sanoin: ”Kelatkaa, nää ihmiset elää näin joka päivä!”

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply