Suomen suurin matkablogiyhteisö

Liesjärven kansallispuisto jätti kylmäksi

17.9.2020

Somerolta kajahtaa!

Jos vielä muutama vuosi takaperin joku olisi ehdottanut minulle Someroa viikonloppureissun kohteeksi, olisin näyttänyt kinnasta ja sivuuttanut ajatuksen oitis.

Miksikö? No enpä tiedä. Ja juurikin kai siksi, etten tiennyt.

En tiennyt, että Somerolta ja sen lähialueilta löytyisi ihania, innostavia ja kauniita luontokohteita. En varmasti myöskään tiennyt, että Somero on Helsingistä käsin lähellä. En tiennyt, että sinne ajaa vain reilun tunnin ja miksipä olisin tiennytkään. Eihän se kiinnostanut minua yhtään.

Somero valikoitui kai hieman sattumalta kohteeksemme ja oli pitkälti Hannelin käsialaa (kuten niin monet muutkin yhteiset retkemme tällä porukalla). Hannelilla varmaan oli haisu, että tältä alueelta löytyisi nähtävää, mutta minä menin vain perässä kun pyydettiin. Oma lähteminen  oli muutenkin vaakalaudalla pitkittyneen flunssan vuoksi.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli suunnata Kemiönsaareen, mutta se peruuntui surkean sääennusteen vuoksi. Telttaretki Kemiönsaaressa vaihtui (taas) mökkimajoitukseksi, mutta tällä kertaa emme valinneet luksusta kuten Päijänteen kansallispuistossa. Mökki oli perinteinen suomalainen kesämökki keskellä metsää hienolla rinnetontilla.

Viikonlopun agendana oli rauhallinen ulkoilu, hyvä seura ja tietenkin se klassinen irtiotto.


Liesjärven kansallispuisto jätti kylmäksi

Lauantain ensimmäinen retkikohde oli Liesjärven kansallispuisto, jonne Someron mökiltämme ajoi noin puolisen tuntia. Odottelin kansallispuistossa vierailua innolla, sillä Liesjärvi on läheisen sijaintinsa puolesta ollut listallani jo pidemmän aikaan.

Liesjärvi

Liesjärven kansallispuisto sijaitsee Hämeessä Tammelan kunnan alueella. Virallisia lähtöpaikkoja merkityille reiteille Liesjärvellä on kuusi: Pirttilahden, Kopinlahden, Lehdoksen, Sikomäen, Peukalolamminkankaan ja Korteniemen pysäköintialueet. Me valitsimme Korteniemen, sillä suunnitelmissa oli käydä katsastamassa Korteniemen perinnetila. Perinnetilalta lähtisi sopivan lyhyitä reittejä – tarkoituksenamme kun ei ollut patikoida kymmeniä kilometrejä vaan ennemminkin nautiskella sateiseta säästä ja retkieväistä

Tunnelma on seesteinen: vanhassa hellassa loimuaa tuli, menneen ajan tavarat, vaatteet ja huonekalut seisovat omilla paikoillaan ja hento tervainen tuoksu vie ajatukset 100 vuoden takaiseen elämään.

Reittejä Liesjärvellä on monia ja pisin rengasreitti on noin 5 kilometrin mittainen. Reittejä yhdistelemällä pystyy kansallispuiston alueella viettämään helposti pidemmänkin pätkän patikoiden ja telttaillen. Liesjärven reittiverkosto kuuluu myös 250 kilometrin mittaiseen Hämeen Ilvesreittiin, joten merkityt reitit eivät ahneimmallekaan patikoijalle lopu heti kesken. Liesjärveltä on muun muassa mahdollista patikoida vaikkapa läheiselle Torronsuolle.


Korteniemen sympaattinen perinnetila

Ensimmäinen kohteemme oli Korteniemen perinnetila aivan pysänköintialueen tuntumassa. Perinnetila on – noh – perinnetila. Pihalla nököttää sympaattinen pieni pirtti, jonka sisälle pääsee maksutta kurkkimaan 1910-luvun metsänvartijan elämänmenoa. Alueella kasvatetaan viljaa ja hyötykasveja, ja tilalla asustelee perinteisiä maatilan eläimiä.

Astelemme sadetta pakoon pirttiin. Tunnelma on seesteinen: vanhassa hellassa loimuaa tuli, menneen ajan tavarat, vaatteet ja huonekalut seisovat omilla paikoillaan ja hento tervainen tuoksu vie ajatukset 100 vuoden takaiseen elämään.

Kunnes pöydällä olevat muoviset eväsrasiat, ruoantähteillä koristellut astiat ja ravan vuoraamat nykyaikaiset ulkoiluvaatteet palauttavat tajunnan salamana takaisin 2020-luvulle. Kikattelemme tapojemme mukaan hetken tälle kontrastille ja ihmettelemme, onko joku oikeasti pysähtynyt hiukan pidemmäksikin aikaa majailemaan vanhan pirtin suojiin. Saamme vastauksen kuitenkin pian, sillä tilan ”emäntä” saapuu hyväntuulisena paikalle ja kertoo lämmittäneensä tupaa ja alhaalla pihalla olevaa savusaunaa isolle partiojoukolle.

Kortenimene perinnetila LiesjärvelläKorteniemen perinnetila Liesjärvi

Kävimme kurkkaamassa sisään pimeään rannalla nököttävään vanhaan savusaunaan, ja voi veljet se näytti tunnelmalliselta! Lempeä lämpö osui kasvoille kun kurkistin sisään. Katonrajaan johtavien tikapuiden päässä aukeaa lauteet löylyttelijöille. Saunaan mahtuu kerrallaan 8-10 henkilöä ja savusaunaa on mahdollista vuokrata yksityiskäyttöön.

Rannalla seisoo myös valtavan ylväs kuusipuu, jonka alle niskaan painava sadekaan ei yletä (olikohan se muuten edes kuusi..?). Mieleni alkaa harhailemaan edellisiltana katsomaani Totoro-elokuvaan: kukahan tämän puun sisällä mahtaa asustaa?

Pyörähdämme vielä tervehtimässä perinnetilan söpöjä eläimiä. Hevosia ja lehmiä emme nähneet, mutta lampaat lojuivat somissa kasoissaan omassa aitauksessa. Kanat, pikku tiput ja kukot kaakattivat kilpaa nuorten partiolaisten kanssa ja me yritimme mahtua sekaan. Nopeasti siirryimme syrjään ja jatkoimme matkaamme.

Korteniemen perinnetilaKorteniemen perinnetilaLiesjärven kansallispuistoKorteniemen perinnetila

Viimeinen kuva Murhaaja omenavarkaissa on varastettu Toisiin maisemiin Hannelin kamerasta.

Vaikka mielestäni perinnetilat ovat aina samanlaisia, jopa ehkä tylsähköjä niitä useaan otteeseen kolunneelle, on tilojen perimmäinen tarkoitus kuitenkin tärkeä ja mielenkiintoinen. Ajatus siitä, että vanhaa perinnetietoa halutaan säilyttää ja kulttuurimaisemaa suojella, saa kunnioituksen taas näitäkin alueita kohtaan nousemaan hurjasti.


Ahonnokan luontopolku ja maukas eväshetki

Valitsimme reitiksemme lyhyen Ahonnokan luontopolun (1,3km). Polku kulkee pitkälti metsän siimeksessä lukuun ottamatta pätkää, josta pystyy koukkaamaan rannalle. Maisemat ovat tuttua metsämaisemaa ja tässäpä tullaankin juuri siihen, miksi Liesjärvi jätti kylmäksi. Maisemista tuli pitkälti mieleen jo varsin tutuksi tulleet Nuuksion kansallispuisto tai Sipoonkorpi, joten kovinkaan paljoa en jaksanut ihmetellä ympäristöä. Saattaa toki olla omaa mielenköyhyyttäkin, mutta tällä kertaa en jaksanut sen kummemmin intoutua sammalmetsistä, kuusipuista ja metsäpoluista.

Reitiltä löytyy toki hieno levähdys- ja maisemapaikka, josta kyllä innoistun kovasti ja jonka nimeä luontopolkukin kantaa. Ahonnokan kalliolta on hienot maisemat Liesjärvelle ja levähdyspenkki tarjosi meille passelin eväshetken. Sillä kyllähän 1,3 kilometrin reitillä kunnon eväät pitää olla, vai mitä? Hannelin repusta löytyi kylmäsavulohta, pastaa, tomaatteja ja avokadoja. Ja tietenkin skumppapullo, jota ilman ei nykyään retkelle oikeastaan kannata edes lähteä. Skumppa kuuluu luontoon.

Ahonnokka LiesjärviLiesjärvi AhonnokkaLiesjärvi Ahonnokan luontopolkuLiesjären kansallispuisto

Vaikka Liesjärvi jättikin kylmäksi, uskon silti palaavani tänne vielä uudelleen. Näin lyhyen reitin perusteella ei liene järkevää tuomita paikkaa kokonaan, vaan ottaa se ennemminkin haasteena. Seuraavalla kerralla otan mukaani teltan tai riippumaton, ja tutustun alueeseen perinpohjaisesti. Katselin maastoa myös vähän sillä silmällä, että sienikori saattaisi täyttyä täällä aika rivakasti, joten kyllä minä täällä tekemistä keksisin. Ja täytyy kyllä sanoa, että metsä ylipäänsä innostaa minua enemmän merkittyjen reittien ulkopuolella. Siellä aistii paremmin metsän tunnelmaa ja mieli rauhoittuu aivan eri lailla. Liesjärvellä sienestys ja marjastus on sallittua.

Reittien varrelta löytyy myös telttailualue, laavu ja kota. Kansallispuiston alueelta on mahdollista saada käyttöönsä Metsähallituksen ylläpitämiä vuokratupia, joista ainakin toisen yhteydessä on myös saunatilat.

Liesjärven kansallispuisto luontopolkuLiesjärven kansallispuisto

Matkamme jatkui Liesjärveltä Torronsuolle ja seuraavana päivänä Hyyppärän luontopolulle, mutta nämä ansaitsevat oman juttunsa.

Olisiko sinulla vinkata Liesjärven kauneinta reittiä tai kohdetta, jonka vuoksi kyseiseen kansallispuistoon kannattaisi ehdottomasti palata?


Käy seuraamassa Facebookissa ja Instagramissa.

PS: Mun Instagram-tilillä on meneillään arvonta, jossa voit voittaa 50€:n lahjakortin Aarni Woodin verkkokauppaan!! Arvonta suoritetaan 20.9.2020

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Martta / Martan matkassa 27.9.2020 at 00:22

    Liesjärvi on omalla listalla, nyt ei odotukset ole kovin korkealla, täytyy ottaa reitiksi tuo Kyynärharju, kun moni näyttää sitä kehuvan. Tuolla perinnetilalla käytiin aikanaan veneellä siskon perheen mökiltä, voisin kyllä senkin päivittää mieluusti. Somerolla on kyllä muutamia kivoja käyntikohteita.

    • Reply Outi 5.10.2020 at 21:00

      Somero jäi minulta kyllä tällä reissulla muuten näkemättä, vaikka tekstin alku saattaa antaa viitteitä toisesta. Hieman harhaanjohtava. Mutta Liesjärvelle minäkin annan taatusti vielä toisen mahdollisuuden. Kyynäränharju on varmasti hieno, niin monet sitä tuntuvat kehuvan

  • Reply Rosa 26.9.2020 at 20:22

    Perinnetila kuulostaa vähän samalta kuin kotiseutumuseot eli kun on nähnyt yhden niin on nähnyt kaikki. Somero ei ole minkään pääväylän varrella ja ehkä sen sijainti on sen takia monelle vieras. Olen myös saanut huomata, että sinne on hyvin vaikea matkata julkisilla.

    • Reply Outi 5.10.2020 at 21:00

      Ihan samaa mieltä perinnetiloista. Mutta on niissä aina jotain omaa hauskaa tunnelmaa, vaikkeivät enää pääsekään yllättämään

  • Reply Merja / Merjan matkassa 26.9.2020 at 13:17

    Mulla on ollut Liesjärvi ja Torronsuo reilun vuoden ajan listalla, koska tytär asuu Tammelassa ja sieltä käsin olisi helppo lähteä retkeilemään. En ole jostain syystä saanut aikaiseksi ja tätä menoa hän ehtii muuttaa sieltä pois, ennen kuin luuni sinne raahaan 😄 Onneksi kansallispuistot on ja pysyy.

    • Reply Outi 5.10.2020 at 21:06

      Liesjärvestä en olisi huolissani mutta Torronsuo kannattaa kyllä käydä kurkkaamassa. Nyt ruska-aikaan varmaan vielä parhaimmillaan. Niin ihanat värit siellä!

  • Reply Paratiisireportteri 25.9.2020 at 04:21

    Oli virkistävää lukea siitä, että suomalainen kansallispuisto voi olla myös tylsä. Pidän toki suomalaisesta luonnosta, mutta aika monessa kansallispuistossa on kyllä myös keskenään aika samantapaiset maisemat. Ehkä se on korostunutkin tässä koronan aikana, kun matkabloggaajat ovat hehkuttaneet kansallispuistoa toisensa jälkeen, mutta kuvista olisi mahdotonta erottaa, että missä puistossa oikein mennään. Järveä ja metsää eikä edes kovin vanhan näköistä metsää. Hieman kärjistäen toki. Liesjärven kansallispuisto kärsii kyllä varmaan myös nimestään. En tiedä mitä lies tarkoittaa, mutta kovasti siitä tulee mieleen lietteet ja muut ikävät asiat. Ja toisaalta, nyt kun tässä keskustelussa on vuoroin kehuttu ja lytätty Liesjärveä, niin on alkanut oikeastaan kiinnostaa siellä vierailu. Entäpä Somero? Siellä haluaisin kiertää Badding Somerjoen ja Unto Monosen jäljillä tai ainakin selvittää, onko Somerolla heistä enää mitään muistoja.

    • Reply Outi 5.10.2020 at 21:08

      Muu retkikunta kävi pyörähtämässä Somerolla mutta minä en ehtinyt matkaan vaikka tekstin alkupuoli kovasti antaakin viitteitä juuri Somerosta. Joten vinkkejä Somerolle ei ole valitettavasti antaa 😀

  • Reply Iina/Iina travels 24.9.2020 at 19:59

    Kansallispuistot on kyllä ihania! Olen aiemminkin kuullut Liesijärvestä ja sinne täytyy varmaankin suunnata kunhan kerkeää.

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas 23.9.2020 at 19:16

    Kiva lukea Luesjärvestä, jolla myös retkeilimme viikko sitten. Me starttasimme Kopinlahdelta ja se taisi olla järkevä juttu, koska pääsimme ihastelemaan upeaa Kyynärharjua ja Hyypiön näköalakalliota.

    • Reply Outi 5.10.2020 at 21:08

      Kyynäränharju tuntuu olevan kaikkien suosikki. Sinne siis seuraavaksi!

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY 21.9.2020 at 15:22

    Olin just tulossa kans huutelemaan, että Kyynäränharju kannattaa kokea! Me ei kävelty sitä ihan kokonaan, koska mentiin Kopinlahdelta suoraan Savilahden taukopaikalle makkaranpaistoon, niin ei sit jäänytkään aikaa. Mutta suunnitelmissa on mennä tässä syksyllä Torronsuolle eli sit voisi ehkä harkita koukkausta Liesjärven kautta uudestaan. 🙂 Hieno taideteos toi Murhaaja omenavarkaissa!

    • Reply Outi 5.10.2020 at 21:09

      Murhaaja omenavarkaissa on kyllä toden totta upea otos! Tauluainesta!

  • Reply Kohteena maailma / Rami 21.9.2020 at 13:30

    Kyynäräharju tosiaan on se paras kohde Liesjärvellä, mutta muuten se on aika laila sellaista metsämaastoa. Järvimaisemat jäävät turhan vähälle eli sikäki Liesjärvi ei omiinkaan suosikkikohteisiin lukeudu. Sitä vastoin Torronsuo ja Saaren kansanpuiston maisemat sekä Eerikkälän reitit ovat omaan makuuni parempia.

    • Reply Outi 5.10.2020 at 21:11

      Saaren kansallispuisto ja Eerikkälä on vielä tuntemattomia mutta pitääpä ottaa tästä vinkki korvan taakse

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin 20.9.2020 at 21:48

    Minä pidän Liesjärven kansallispuistosta paljon. Reilu 1km lenkki on varsin lyhyt antamaan kunnollista käsitystä juuri mistään luontokohteesta, joten kannustan palaamaan Liesjärvelle uudelleen. Alueelta löytyy monipuolisesti erilaista luontoa, ja rengasreittejä pystyy halutessaan yhdistämään itselle sopivaksi kokonaisuudeksi. Kussakin rengasreitissä on omanlaiset piirteensä. Olemme blogissamme esitelleet rengasreitit:

    https://www.matkallamissamilloinkin.com/liesjarven-kansallispuisto-satumainen-sammalmetsa-kanta-hameessa/

  • Reply Mari /Kodinvaihtaja 20.9.2020 at 21:32

    Kyynäräharju, se on must. Reitti on maaginen, kävelet kapeaa kannasta niin, että koko ajan molemmilla puolillasi on vettä. Hitaasti viipyillen on paras.

    • Reply Outi 20.9.2020 at 21:43

      Tämä täytyy siis käydä katsomassa 🤩

  • Reply Miisa 18.9.2020 at 11:00

    Tuolla Korteniemen perinnetilalla on kesäisin ihmisiä töissä ja ennen siellä on asuttukin ymmärtääkseni vuoden ympäri. Mitä taas kansallispuiston maisemiin tulee, omasta mielestä on hyväkin että ne ovat mahdollisimman luonnontilassa.

    • Reply Outi 18.9.2020 at 12:02

      Näin juuri ymmärsin, että perinnetila on säilynyt ja säilytetty jotakuinkin sellaisena, minkälaisena se on ollut siihen aikaan, kun sitä on vielä asutettu. Tämä tilan emäntä, jonka kanssa vaihdettiin sanasia, taisi olla juurikin yksi työntekijöistä.

      Ehdottomasti samaa mieltä, että kansallispuistot ovat parhaimmillaan, kun ovat mahdollisimman paljon luonnontilassa. Ja se kai on kansallispuistojen ideakin:suojella luonnon monimuotoisuutta parhaalla mahdollisella tavalla.

      Liesjärvi ei vaan maisemiensa puolesta tällä kertaa sykähdyttänyt, mutta kuten sanoin, muilla reiteillä saattaa olla paljonkin nähtävää. Me kun käveltiin vain murto-osa kansallispuiston merkityistä reiteistä. Siksi uusintareissu on pakko tehdä 😌

    Leave a Reply