Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kuulumisia ei-niin-vaaleanpunaisesta vauvakuplasta

25.4.2017

Hello Maailma! Terveiset täältä silmäsäkkien takaa!

Viimekerrasta on vierähtänyt jo aikamoinen tovi. Elämänmuutos ja arjen pyörittäminen on vienyt mehut aivan totaalisesti ja pitää molemmat kädet visusti kiinni ihan jossain muualla kuin tietokoneen näppäimissä. Olenkin mietiskellyt, että kuka ihmeessä on keksinyt kutsua tätä aikaa äitiysLOMAKSI?! Koskaan aiemmin näiden 31 vuoden aikana ei kädet ole ollut näin täynnä töitä. Fiilikset viimeisiltä kuudelta viikolta poikkeaa siis aika paljon lomatunnelmista. Omille menoille ja tekemisille on saanut heilauttaa järestään kinnasta.

Yllätyinkö? Ehkäpä. Tiedossahan se oli, että vauva-aika väsyttää, mutta myönnetään että tämä jatkuva väsymyksen määrä yllätti kaikista eniten. Ja ajatus siitä, ettei tämä tästä ihan heti tule helpottamaan saa niskavillat nousemaan pystyyn ja silmäpussit valahtamaan alemmas polvien alle. Mihin sitä on ryhtynyt..?!

Eli rivien välistä voitte kai lukea, että meidän neiti, uusi tulokas, on ollut melkoisen vaativa tapaus. Harvassa on ollut ne hetket kun näiden viimeisen kuuden viikon aikana olen saanut kädet vapaiksi vauvan hoidosta, lepyttelystä ja viihdyttämisestä. Omat ruokailut täytyy ajoittaa täydellisesti niihin päivän harvoihin hyviin hetkiin. Suihkussa käydään, jos tilanne antaa myöden ja vessareissuja tahdittaa rytmikäs yhden naisen huutokonsertti. Temperamenttia ja ääntä siis riittää, joten olen joutunut alistumaan kuusiviikkoisen tahtoon ja jättämään omat tarinoinnit tulevaisuuteen. Täällä määrää nyt ihan joku muu kuin minä!

Monelle olenkin sanonut, kuinka vauva-arki on meille ollut melkoinen märkä rätti vasten kasvoja. Vaikka jo ennakoin, että homma tulee olemaan haastavaa, en ehkä kuvitellut sitä näin haastavaksi. Itkun määrä tässä eniten yllätti, ja se kuinka hermoja raastaavaa ja voimia vievää se voikaan olla.

Kaihoisasta odottelen niitä hetkiä, kun lapsi viihtyy hereillä ollessaan vaunuissa pidempiä pätkiä ja pystyn lähtemään suuremmitta suunnittelmitta muutamaa tuntia pidemmillä retkille kodin ulkopuolelle. Tähän mennessä kun ovesta liikkumiset täytyy suunnitella pitkälti ajankohtaa, jolloin apina nukkuu päiväuniaan.

Yllättävää on myös ollut se, kuinka pihalla sitä on lasten hoidosta. Tai no yllättävää ja yllättävää, mutta tämä jos mikä on duunia, jonka oppii virheen ja erehdyksen kautta. Jännityksellä odottelen mitkä rutiinit ja keinot saada kaveri nukkumaan ja hiljaiseksi osoittautuvatkin ajan saatossa umpikujiksi, joista pääseminen ulos tuo vastaan omat uudet haasteensa. Olen päättänyt jättää stressaamisen kuitenkin taka-alalle ja mennä päivä kerrallaan etiäpäin.

Rankkaa, mutta valoakin on jo näkyvissä. Palkitsevaa seurailla kuinka tyyppi kasvaa ja kehittyy joka päivä ja huonoillakin hetkillä vauvelin hymy saa omatkin suupielet kääntymään väkisinkin ylöspäin. Ja kyllähän niitä parempia vähemmän itkuisia päiviä mukaan mahtuu, joten uskallan väittää, että kevään edetessä ja kesän tehdessä tuloaan saatte kuulla tältäkin rintamalta vielä tarinoita metsäretkistä ja onnistuneista kaupunkilomista.

Palataan heti kun ehditään!


• käy SEURAAMASSA INSTAGRAMISSA!

• tykkää myös FACEBOOKISSA !

• TWITTERISTÄKIN MUT LÖYTÄÄ!

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Sisko Si Si käk 25.4.2017 at 22:55

    Mä sain tänään kunnian nähdä pikku sinappilingon hellyytävää hymyä hyvän tovin ja siis tiedän siitä että U R gonna B fine… ?

    • Reply Outi 26.4.2017 at 13:48

      Oli hymy yllättävän herkässä eilen! Tommoset päivät aina ilahduttaa!

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista 25.4.2017 at 19:46

    Mie en mitään vauvojen hoidosta tiedä, mutta onko maailmassa mitään liikuttavampaa kuin vauvan vaaleanpunaiset varpaat 🙂 Tsemppiä Outi.

    • Reply Outi 25.4.2017 at 20:41

      ? Kiitos kovasti! Sait sinäkin vihdoin sen haluamasi kuvan varpaista 😉

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana 25.4.2017 at 15:35

    Ihan kaikki sympatiani sinulle ja koko tuoreelle vauvaperheelle! Mun esikoinen oli erityisen vaativa tapaus eikä se toinenkaan helpolla päästänyt. Joten ymmärrän täysin väsymyksesi. Noilla fiiliksillä on aina ”hauskaa” lukea vinkkejä, miten helppoa pienen vauvan kanssa on tehdä mitä vaan… joo, ei ole. Ja kun koko vauvameininki on ihan uutta eikä hoitaminen vielä käy rutiinilla, voi arki olla todella raskasta huonoilla yöunilla. Siinä ei jaksa mitään ylimääräistä, vaikka olisi mahdollisuuskin.
    .
    Mutta luota minuun, se helpottaa kyllä! Vaativat vauvat eivät jää ilman tarvitsemaansa huolenpitoa ja voimakastahtoisuus on monessa suhteessa myös hyvä piirre. Homma tulee helpottumaan koko ajan ja myös vaativan lapsen kanssa voi jossain vaiheessa olla helppoa. Sit tää kuolematon: vaiheita tulee ja menee. Vauvanne on nyt vasta 6-viikkoinen, se ei välttämättä itsekään vielä tiedä, mikä sitä risoo. 🙂
    .
    Matka se on lyhytkin matka. Joskus reissu saman kaupungin sisällä voi tuntua hurjemmalta ja avartavammalta kuin ulkomaanmatka.
    .
    Halauksia!

    • Reply Outi 25.4.2017 at 20:39

      Kiitos ihanasta kannustuksesta! Mä jaksan kyllä luottaa siihen että tämä tästä helpottuu vaikkei se tosiaan tätä hetkeä helpota.

      Ja niin kun sanoit, pieni matka kaupungin sisälläkin avartaa maailmaa kummasti. Ensimmäinen kerta bussissa moneen viikkoon tuntui saavutukselta ja oli ihana nähdä hiukan elämää ympärillä 🙂 Eiköhän tämä tästä ala kirkastumaan! 🙂

  • Reply Jonna / Lempipaikkojani 25.4.2017 at 14:55

    Voin hyvin samaistua tunteisiisi ja mietteisiisi, sillä itselläni on edelleen hyvässä muistissa esikoisen vauva-ajan rankkuus. Hän oli vaativa tapaus syntymästään lähtien ja kyllä se silloin aikalailla yllätti. Muistan vieläkin ne tuntikausien yhtäjaksoiset huutamiset ja pätkissä nukutut vuodet. Mutta voin myös kokemuksen syvällä rintaaäänellä vakuuttaa, että kyllä se siitä helpottaa. Nykyään, kun kolmaskin lapsi on jo 6 vuotta, niin omaa aikaa (ja täysiä yöunia) on saanut nauttia jo pidempään. Ja muista, mitään muuta ei nyt ole todellakaan pakko tehdä, kuin keskittyä vauvan hoitamiseen ja itsestään huolehtimiseen. Esimerkiksi blogi ehtii hyvin odottamaan parempia aikoja.

    • Reply Outi 25.4.2017 at 20:35

      On kyllä lohdullista että aika yleensä auttaa vaikkei se tällä hetkellä tähän väsymykseen autakaan. Mutta koska kaikki muutkin niin minäkin jaksan!

      Ja totta tosiaan, blogi ei ole tällä hetkellä asialistalla numero ykkösenä 😀 Vaikka en kyllä malta odottaa että pääsen kirjoittelemaan jo tulevista vauvamatkoista 🙂

    Leave a Reply